Vastauksen täydennys ei vastaa esittämiini kysymyksiin, paitsi a-kohtaan implisiittisesti (kielenhuolto ei ota kantaa).
Olen päätynyt siihen, että ”nimeke” on kirjastoalan jargonia ja näennäistermi: sitä käytetään ammattikielessä laajasti, mutta ilman selvää merkitystä ja määritelmää. Se saattaa tarkoittaa 1) teoksen nimeä, 2) teoksen ja tekijän nimeä yhdessä, 3) sellaisia tietoja yhdessä lisätietojen kanssa, 4) tällaisilla ilmauksilla yksilöityä teosta abstraktina käsitteenä (vastakohtana teoksen kappaleille).
Oikea vastaus kysymykseen ”nimiike vai nimeke” olisi siis kai suunnilleen tämä: ei kumpikaan, vaan ”nimi”, paitsi joissakin erikoistilanteissa ”nimike” (ja jos kirjoitetaan kirjastoalan jargonia, niin sitten ehkä ”nimeke”, mutta alan ihmiset ovat varmaan jo oppineet tämän koulutuksessaan).
Vastauksen täydennys ei vastaa esittämiini kysymyksiin, paitsi a-kohtaan implisiittisesti (kielenhuolto ei ota kantaa).
Olen päätynyt siihen, että ”nimeke” on kirjastoalan jargonia ja näennäistermi: sitä käytetään ammattikielessä laajasti, mutta ilman selvää merkitystä ja määritelmää. Se saattaa tarkoittaa 1) teoksen nimeä, 2) teoksen ja tekijän nimeä yhdessä, 3) sellaisia tietoja yhdessä lisätietojen kanssa, 4) tällaisilla ilmauksilla yksilöityä teosta abstraktina käsitteenä (vastakohtana teoksen kappaleille).
Oikea vastaus kysymykseen ”nimiike vai nimeke” olisi siis kai suunnilleen tämä: ei kumpikaan, vaan ”nimi”, paitsi joissakin erikoistilanteissa ”nimike” (ja jos kirjoitetaan kirjastoalan jargonia, niin sitten ehkä ”nimeke”, mutta alan ihmiset ovat varmaan jo oppineet tämän koulutuksessaan).
(Vähän lisähuomioita ja esimerkkejä:
http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/kielenopas/7.5.html#nimike )