Olen aina lukenut lapselle paljon ääneen, kunnes manga vei voiton ja lapsi halusi mieluiten lukea itse. Luen silti usein otteita kirjasta, jota olen itse lukemassa. Kaksi niinhyvää kirjaa jotka lapsi (tyttö, 15v) on halunnut kokonaan kuulla ovat olleet;
Saku Tuomisen Ettekö te tiedä kuka minä olen (kiinnostavia hyvin lyhyesti kuvattuja kohtaamisia oikeasta elämästä) ja
Dodie Smithin Linnanneidon lokikirja (siinä asutaan maalla ja köyhästi ja kirja sisältää paljon pohdintaa omista ja läheisten motiiveista ja arvoista. Ja rakastumista ja väärinymmärrystä. Ja ajankuva tuo oman lisänsä.)
Olen aina lukenut lapselle paljon ääneen, kunnes manga vei voiton ja lapsi halusi mieluiten lukea itse. Luen silti usein otteita kirjasta, jota olen itse lukemassa. Kaksi niinhyvää kirjaa jotka lapsi (tyttö, 15v) on halunnut kokonaan kuulla ovat olleet;
Saku Tuomisen Ettekö te tiedä kuka minä olen (kiinnostavia hyvin lyhyesti kuvattuja kohtaamisia oikeasta elämästä) ja
Dodie Smithin Linnanneidon lokikirja (siinä asutaan maalla ja köyhästi ja kirja sisältää paljon pohdintaa omista ja läheisten motiiveista ja arvoista. Ja rakastumista ja väärinymmärrystä. Ja ajankuva tuo oman lisänsä.)