Ukraina ja Valko-Venäjä esiintyivät toisen maailmansodan loppuvaiheessa ja jälkiselvittelyissä lyhyen aikaa ikään kuin niillä olisi ollut Neuvostoliitosta riippumaton oma ulkopolitiikkansa. Niille nimitettiin tässä yhteydessä muun muassa omat ulkomaanasiain kansankomissaarit, ts. ulkoministerit. (Ukrainan ensimmäkseksi ulkoministeriksi sivumennen sanoen tuli näytelmäkirjailija Oleksandr Kornijtšuk.) Tämä tietenkin Stalinin käskystä tapahtunut siirto näyttää tapahtuneen helmikuun 1944 alussa, tulevia rauhanneuvotteluja ennakoivasti, mutta ilman että nämä valtiot olisivat sinänsä julistaneet sotaa kenellekään.
Kyse oli alun perin ilmeisesti ensisijaisesti Puolan alueeseen kohdistuneista Neuvostoliiton vaatimuksista, joista Suomessa kirjoitti mm. Kaleva-lehti 9.2.1944: "Ulkomaan edustusta koskevan muutoksen kautta Moskova saa laajoja mahdollisuuksia taktillisiin esiintymisiin sen kautta, että uusien komissaarien esiintymiset eivät sido Moskovaa. – – Ukraina ja Valko-Venäjä tulevat esittämään laajempia ja yksityiskohtaisempia vaatimuksia Puolaan nähden kuin niitä Moskova on tehnyt. Moskova pääsee näin esiintymään 'hyväntahtoisena välittäjänä' Ukrainan, Valko-Venäjän ja Puolan kesken." Tämä ei ollut pelkästään paikallinen suomalainen tulkinta, vaan lähteenä oli ollut brittiläisen Observer-lehden 6.2.1944 ilmestynyt artikkeli.
Ukraina ja Valko-Venäjä olivat myös Yhdistyneiden Kansakuntien perustajajäseniä. YK:nhan perustivat juuri toisen maailmansodan voittajavaltiot, jotka pitkään määräsivät yksin, mitä muita valtioita sen jäseneksi ylipäänsä hyväksytään; Suomikin pääsi jäseneksi vasta kymmenen vuoden odotuksen jälkeen vuonna 1955. Kuten sodissa aina, voittaja määrää ja häviäjä mukautuu, ja jos vaikkapa Pariisin rauhankonferenssissa 1946–47 on annettu ymmärtää että Ukrainan ja Valko-Venäjän kanssa on syytä tehdä rauha vaikka ne eivät ole mitään sotaa ikinä julistaneetkaan, tämä on varmasti riittänyt perusteeksi tehdä se rauha.
P.S. Englanti ei ollut sodassa Suomen kanssa jatkosodan aikana, vaan Yhdistynyt kuningaskunta. Se ei ole sama asia kuin Englanti, yhtä vähän kuin esimerkiksi Neuvostoliitto oli sama asia kuin Venäjä.
Ukraina ja Valko-Venäjä esiintyivät toisen maailmansodan loppuvaiheessa ja jälkiselvittelyissä lyhyen aikaa ikään kuin niillä olisi ollut Neuvostoliitosta riippumaton oma ulkopolitiikkansa. Niille nimitettiin tässä yhteydessä muun muassa omat ulkomaanasiain kansankomissaarit, ts. ulkoministerit. (Ukrainan ensimmäkseksi ulkoministeriksi sivumennen sanoen tuli näytelmäkirjailija Oleksandr Kornijtšuk.) Tämä tietenkin Stalinin käskystä tapahtunut siirto näyttää tapahtuneen helmikuun 1944 alussa, tulevia rauhanneuvotteluja ennakoivasti, mutta ilman että nämä valtiot olisivat sinänsä julistaneet sotaa kenellekään.
Kyse oli alun perin ilmeisesti ensisijaisesti Puolan alueeseen kohdistuneista Neuvostoliiton vaatimuksista, joista Suomessa kirjoitti mm. Kaleva-lehti 9.2.1944: "Ulkomaan edustusta koskevan muutoksen kautta Moskova saa laajoja mahdollisuuksia taktillisiin esiintymisiin sen kautta, että uusien komissaarien esiintymiset eivät sido Moskovaa. – – Ukraina ja Valko-Venäjä tulevat esittämään laajempia ja yksityiskohtaisempia vaatimuksia Puolaan nähden kuin niitä Moskova on tehnyt. Moskova pääsee näin esiintymään 'hyväntahtoisena välittäjänä' Ukrainan, Valko-Venäjän ja Puolan kesken." Tämä ei ollut pelkästään paikallinen suomalainen tulkinta, vaan lähteenä oli ollut brittiläisen Observer-lehden 6.2.1944 ilmestynyt artikkeli.
Ukraina ja Valko-Venäjä olivat myös Yhdistyneiden Kansakuntien perustajajäseniä. YK:nhan perustivat juuri toisen maailmansodan voittajavaltiot, jotka pitkään määräsivät yksin, mitä muita valtioita sen jäseneksi ylipäänsä hyväksytään; Suomikin pääsi jäseneksi vasta kymmenen vuoden odotuksen jälkeen vuonna 1955. Kuten sodissa aina, voittaja määrää ja häviäjä mukautuu, ja jos vaikkapa Pariisin rauhankonferenssissa 1946–47 on annettu ymmärtää että Ukrainan ja Valko-Venäjän kanssa on syytä tehdä rauha vaikka ne eivät ole mitään sotaa ikinä julistaneetkaan, tämä on varmasti riittänyt perusteeksi tehdä se rauha.
P.S. Englanti ei ollut sodassa Suomen kanssa jatkosodan aikana, vaan Yhdistynyt kuningaskunta. Se ei ole sama asia kuin Englanti, yhtä vähän kuin esimerkiksi Neuvostoliitto oli sama asia kuin Venäjä.