Kääntäjänä (mukaan lukien kaunokirjallisuuden englannista suomeen) sanoisin, että ymmärrän täysin, miksi likka särähtää, mutta että en toisaalta pitkällä miettimiselläkään keksi, mikä olisi sitä parempi suomennos brittienglannin lass-sanalle. Kävin läpi kaikki Kielitoimiston sanakirjasta löytyvät tyttö-sanan synonyymeiksi luonnehditut sanat, ja suurin osa oli itsestäänselvästi täysin sopimattomia.
Tällaisia vivahde-eroja naissukupuoleen viittaavissa sanoissa on muitakin. Esimerkiksi saksan sanat Frau ja Weib tarkoittavat molemmat 'naista', mutta Weib on joidenkin mielestä väheksyvä, toisten taas ei. (Ero näkyy ehkä selvemmin sanoista johdetuissa adjektiivimuodoissa: fraulich on 'naisellinen', kun taas weiblich on enemmänkin 'naismainen' vähättelevässä haukkumasanamielessä.)
Kommentti "Mutta 'astetta vähättelevämpi' on alueellinen juttu" osuu täsmälleen oikeaan. Omasta kokemuksestaan ei voi yleistää; eri ihmisillä, jotka puhuvat samaa kieltä äidinkielenään, voi olla aivan erilainen ns. sosiolekti eli omalle sosiaaliselle ryhmälle ominainen kielimuoto.
Olen muiden tekemiä suomennoksia toimittaessani törmännyt kaksikin kertaa esimerkiksi tilanteeseen, jossa jotakin tiettyä englannin tai saksan murretta puhuvan yksittäisen romaanihenkilön puhetta oli yritetty kääntää suomen murteeksi, ja pääkaupunkiseudulla koko elämänsä viettänyt suomentaja – tosin uransa alussa oleva, mutta kuitenkin – oli käyttänyt tähän tarkoitukseen useita aivan eri puolilta peräisin olevia murteita iloisesti sekaisin. Hän ei siis ollut hahmottanut, että esimerkiksi länsimurteita puhutaan Länsi-Suomessa ja itämurteita Itä-Suomessa; murteet olivat hänelle vain jotakin hassua vähän vanhanaikaisen kuuloista kieltä jostain epämääräisesti toisaalta.
Kääntäjänä (mukaan lukien kaunokirjallisuuden englannista suomeen) sanoisin, että ymmärrän täysin, miksi likka särähtää, mutta että en toisaalta pitkällä miettimiselläkään keksi, mikä olisi sitä parempi suomennos brittienglannin lass-sanalle. Kävin läpi kaikki Kielitoimiston sanakirjasta löytyvät tyttö-sanan synonyymeiksi luonnehditut sanat, ja suurin osa oli itsestäänselvästi täysin sopimattomia.
Tällaisia vivahde-eroja naissukupuoleen viittaavissa sanoissa on muitakin. Esimerkiksi saksan sanat Frau ja Weib tarkoittavat molemmat 'naista', mutta Weib on joidenkin mielestä väheksyvä, toisten taas ei. (Ero näkyy ehkä selvemmin sanoista johdetuissa adjektiivimuodoissa: fraulich on 'naisellinen', kun taas weiblich on enemmänkin 'naismainen' vähättelevässä haukkumasanamielessä.)
Kommentti "Mutta 'astetta vähättelevämpi' on alueellinen juttu" osuu täsmälleen oikeaan. Omasta kokemuksestaan ei voi yleistää; eri ihmisillä, jotka puhuvat samaa kieltä äidinkielenään, voi olla aivan erilainen ns. sosiolekti eli omalle sosiaaliselle ryhmälle ominainen kielimuoto.
Olen muiden tekemiä suomennoksia toimittaessani törmännyt kaksikin kertaa esimerkiksi tilanteeseen, jossa jotakin tiettyä englannin tai saksan murretta puhuvan yksittäisen romaanihenkilön puhetta oli yritetty kääntää suomen murteeksi, ja pääkaupunkiseudulla koko elämänsä viettänyt suomentaja – tosin uransa alussa oleva, mutta kuitenkin – oli käyttänyt tähän tarkoitukseen useita aivan eri puolilta peräisin olevia murteita iloisesti sekaisin. Hän ei siis ollut hahmottanut, että esimerkiksi länsimurteita puhutaan Länsi-Suomessa ja itämurteita Itä-Suomessa; murteet olivat hänelle vain jotakin hassua vähän vanhanaikaisen kuuloista kieltä jostain epämääräisesti toisaalta.