Konu on tuttu nuoruudestani Nastolan kirkonkylästä. Isoisäni (s. 1903) käytti sitä ja kyllä se kai oli svetisismiä ja sanan konstig käännös. Ruokapöydässä oli silloin vielä kahvelit ja talrikit (1950-60-luvut). Isoisän murre oli hyvin alkuperäistä Hollolan murretta Nastolan vivahteilla ja me nuoret kun kävimme koulua Lahdessa puhuimme lopulta ihan eri kieltä. Minä oli meillä ollut miä mutta Lahdessa korvautui sanalla mä. Meillä oli suvussa Orimattilan Kuivannolta yksi mies ja hän käytti Orimattilalle ominaisia sanoja.
Konu on tuttu nuoruudestani Nastolan kirkonkylästä. Isoisäni (s. 1903) käytti sitä ja kyllä se kai oli svetisismiä ja sanan konstig käännös. Ruokapöydässä oli silloin vielä kahvelit ja talrikit (1950-60-luvut). Isoisän murre oli hyvin alkuperäistä Hollolan murretta Nastolan vivahteilla ja me nuoret kun kävimme koulua Lahdessa puhuimme lopulta ihan eri kieltä. Minä oli meillä ollut miä mutta Lahdessa korvautui sanalla mä. Meillä oli suvussa Orimattilan Kuivannolta yksi mies ja hän käytti Orimattilalle ominaisia sanoja.