Kansallisbiografiasta löytyy Kaarina Salan kirjoittama artikkeli Pohjanpään elämästä ja tuotannosta: https://kansallisbiografia.fi/kansallisbiografia/henkilo/4977
Lauri Pohjanpää on kirjoittanut muistelmateoksen Muistojen saatto – kappaleita muistojen kirjasta, joka on ilmestynyt vuonna 1950. Mikäli sitä ei löydy omasta kirjastostasi, voit tilata sen kaukolainaan oman kirjastosi kautta. Finna.fi-palvelusta voit myös tarkistaa, missä kaikissa Suomen kirjastoissa muistelmat ovat saatavilla: https://finna.fi/Search/Results?lookfor=muistojen+saatto&type=AllFields&filter%5B%5D=%7Eformat%3A%220%2FBook%2F%22&dfApplied=1&limit=20
Kirjasampo-sivustolla on listattuna Pohjanpään teokset, ja teoksen nimeä napsauttamalla niistä…
Tällaista kirjallisuutta olikin vaikea löytää kokoelmastamme. Hätä on tarpeen : kulttuuripessimismin nousu 1965-2015 / Tommi Uschanov. 2015 näyttäisi olevan melkein ainoita. Finna-haun tulos antoi myös ehdotukseksi Arthur Schopenhauerin, jonka filosofiaan voi tutustua teoksessa, Arthur Schopenhauer : elämä ja filosofia / J. E. Salomaa WSOY | 1944. Tuo teos on kuitenkin kadonnut Helmetistä.
Suosittelen käyntiä Kansalliskirjastossa, josta löytyy tieteellistä kirjallisuutta.
Haulla pessimismi ja tietokirjallisuus löytyvät teokset Finnassa (Mielensäpahoittajat poistettu hausta).
Espanjan kielessä rakastamista ilmaistaan yleisimmin verbeillä querer ja amar, 1. persoonan yksikkömuodossa te quiero ja te amo. Amar on yleensä ilmaissut rakkautta kumppania, perheenjäsentä tai jotain elotonta kohtaan, kun taas querer-sanalla rakkautta on ilmaistu esimerkiksi ystävälle tai ihastukselle. Querer ei silti ole amaria heikompi sana, vaan molemmilla voidaan tarkoittaa yhtä voimakasta romanttista kiintymystä. Ihmisten välisen rakkauden verbinä muodolliseksi tai teatraaliseksi joskus koettu amar ei olekaan nykyespanjassa kovin yleinen, vaan siihen törmää arkikielen sijaan ennemmin elokuvissa tai laulujen teksteissä. Sanojen käyttö ja merkitys vaihtelee kuitenkin esimerkiksi alueittain ja ikäryhmittäin.
Lähteet:
Amar y…
Kyseessä on suomenruotsalainen toimittaja ja kirjailija Anna-Lena Laurén. Hän on kirjoittanut viisi teosta Venäjästä ja sen naapurikansoista sekä yhden teoksen Peter Lodeniuksen kanssa Ukrainasta.
Lisää Anna-Lena Laurénista voit lukea vaikka Teos-kustantamon sivuilta:
https://www.teos.fi/Lauren+Anna-Lena
Anna-Lena Laurénin teosten saatavuuden pääkaupunkiseudun Helmet-kirjastoissa voit tarkistaa täältä:
https://www.helmet.fi/fi-FI
https://litteratur.sets.fi/forfattare/anna-lena-lauren-2/
Sisä-etuliite järvistä puhuttaessa ei tuo sanan merkitykseen mitään lisäarvoa, koska järvet jo sinänsä ovat sisävesiä. Sanakirjamme suosittelevatkin sisäjärven asemesta käyttämään sanaa järvi.
https://www.kielitoimistonsanakirja.fi/sisäjärvi
https://www.kielitoimistonsanakirja.fi/sisävesi
Kirjallisuutta:
Matti Leppäranta, Lauri Arvola, Timo Huttula, Suomalainen järvikirja
En löytänyt tarkempaa tietoa siitä, milloin sanat ovat saaneet arkisia lisämerkityksiä. Kummatkin sanat kuitenkin löytyvät sekä positiivisina että negatiivisinä suomalaisten kielten keskuksen sanakirjasta. Kielitoimiston sanakirja (sana:järjetön) (sana: mieletön)
Sanojen historiaa voisi kysyä tarkemmin Kotimaisten kielten keskuksen kysymyslomakkeella. Kotus
Kyseistä runoa ei valitettavasti ole löytynyt. Runoa on etsitty mm. kirjoista ”Tämän runon haluaisin kuulla 1-3” (ilmestyneet vuosina 1978-2000) ja ” Tämän runon haluaisin kuulla : kaikkien aikojen rakastetuimmat” (2014). Kukaan kollegoistakaan ei ole runoa tunnistanut. Ehkä runoa voisi tiedustella vielä Yleltä, https://asiakaspalvelu.yle.fi/s/?language=fi
Löysin Google-haulla "rakennusten karttamerkit väritykset peruskartta" Karttapalvelun käyttöohjeen vuodelta 2017.
Siinä sivulla 6 kerrotaan, että kirkolliset rakennukset merkitään yleensä violetilla merkitään kirkolliset rakennukset. Asuinrakennukset merkitään peruskarttaan mustalla, lomaasunnot vihreällä, teollisuus harmaalla ja liike- ja julkiset rakennukset vaaleanpunaisetlla. Muut rakennukset merkitään vaalena harmaalla.
Olisiko S-talo siis seurakuntatalo? Eri aikojen kartoissa väritykset saattavat vaihdella.
On pitkä perinne, että naisten ja miesten vaatteissa napitus on eri puolilla. Nykypäivänä sama perinne näkyy myös vetoketjuissa.
Ei ole täysin varmaa tietoa, mistä perinne on saanut alkunsa. Yksi selitys on, että mies pystyisi vetämään nopeasti tikarin takin alta oikealla kädellä. Naisten napitus taas ommeltiin eri suntaan, jotta miehet eivät voisi tirkistellä heidän paitojensa alle kirkossa. Ennen naiset ja miehet istuivat kirkossa eri puolilla, joten naisten napituksen piti kallistua niin, etteivät miehet pystyneet näkemään nappien välistä paidan alle.
https://yle.fi/uutiset/3-5419147
https://yle.fi/uutiset/3-6949023
Mika Waltarin salapoliisiromaaneissa "Komisario Palmun erehdys" ja "Kuka murhasi rouva Skrofin" on tällaiset tiivistelmät. Samoin Tiituksen pakinakokoelmassa
"Tiituksen parhaat" on tällaiset tiivistelmät. En pystynyt tarkistamaan onko Aapelin romaanissa "Koko kaupungin Vinski" myös tällaiset tiivistelmät, mutta muistaisin näin.
Emme valitettavasti muistaneet tällaista tapausta. Etsin esimerkiksi Helsingin Sanomien arkistosta, mutta sieltä ei tuntunut löytyvän mitään tähän liittyvää.
Muistaisiko joku kysymyksen lukijoista tällaisen tapauksen? Tiedon voi kirjoittaa kommenttina tämän vastauksen perään.
Ranskan hallitus esitti helmikuussa 2021 ennakkoäänestyksen käyttöönottoa. Tarkoitus oli saada uudistus voimaan jo nyt käytäviin presidentinvaaleihin, mutta hanke on edelleen toteuttamatta. Jos ranskalainen haluaa äänestää, hänen on hankkiuduttava äänestyspaikalle virallisina äänestyspäivinä tai valtuutettava joku toinen käyttämään ääntään.
Présidentielle 2022. Et si… on pouvait voter plusieurs jours avant la date de l’élection (ouest-france.fr)
Eila Rantonen on kirjoittanut tutkielman aiheesta Maahanmuuttajat ja kirjalisuus.
Hän mainitsee mm.Joseph Owidin, Ella Ojanlan, Raisa Lardotin ja Arvi Pertun. "Vaikka Suomessa ulkomaalaistaustaisia kirjailijoita on lukumääräisesti vähän verrattuna Ruotsiin, myös täällä on debytoinut lukuisia kirjailijoita, jotka ovat muuttaneet Suomeen eri puolilta maailmaa, kuten Umayya Abu-Hanna, Roman Schatz, Alexis Kouros, Philippe Quicheteau, Wilson Kirwa, Tao Lin, Yousif Abu al Fawez, Farzaneh Hatami Landi ja Maritza Núnez. Lisäksi monet maahanmuuttajat ovat julkaisseet suomalaisissa antologioissa yksittäisiä runoja ja novelleja." Eila Rantonen
Uudempia kirjailijoita ovat Pajtim Statovci, Nura Farah ja Koko Hubara.
Tästä listasta puuttuu…
Wikipedian mukaan. "Karjalainen toimi Keskustapuolueen Kainuun piirin puheenjohtajana, Keskustanaisten Kainuun piirin johtokunnassa, Kotiteollisuuden keskusliiton valtuuskunnan puheenjohtajana ja Finnair oy:n hallintoneuvostossa. " Wikipedia Hän ei ilmeisesti toiminut kunnanvaltuustoissa. Ritva Palmusen kirjasta löytyy varmaan enemmän tietoa. https://www.finna.fi/Record/ekk.991166064006250
Hei,
Asiasta ei ole yksiselitteistä tietoa. Ahmed Ladarsin kirjassa Mämmi (Perhemediat, 2008) kansantieteen dosentti Teppo Korhonen kertoo esipuheessa Daniel Jusleniuksen 1700 ilmestyneestä väitöskirjasta Aboa vetus et nova (Vanha ja uusi Turku), jossa selvitetään perinneherkun taustaa. Väitöskirjassa kerrotaan "varsinaisuomalaisten suosimasta puurosta, joka paistetaan uunissa levytuohesta tehdyssä matalassa astiassa (tuokkonen, rove) ja jota nimitetään mämmiksi" (s. 6).
Esipuheessa mainitaan myös, että mämmiä syödään pääsiäisenä happamattoman taikinan muistoksi. Mainitaan myös, että Henrik Gabriel Porthanin mukaan mämmin kanta-aluetta olivat Häme ja osittain Etelä-Suomi (katolisen ajan lounaissuomalaisen asutuksen alue),…
Yleisesti ottaen kirjaston lehtiin ei kuulu tehdä merkintöjä. Eri kirjastoissa voi olla erilaisia suhtautumistapoja sanomalehtien sudokujen täyttöön, mutta kannattaa kysyä etukäteen henkilökunnalta, saako sudokun täyttää. Tarvittaessa sivusta voi myös ottaa kopion.
Pirkko Muikku-Wernerin fraasisanakirjan Suurella sydämellä ihan sikana (2008) mukaan "voi elämän kevät" on ihmetystä osoittava huudahdus. Esimerkkilauseena on mm. "Voi elämän kevät, en olisi uskonut tätäkään tapahtumaa tässä elämässä todistavani!"
Sanonnan alkuperää en kuitenkaan saanut selvitettyä. Voi olla, että sillä on alun perin päivitelty "elämän keväässä" olevien lasten toilailuja. Se ei kuitenkaan todennäköisesti ole peräisin Pikku Myyltä, vaikkakin hän on sitä käyttänyt. Esimerkiksi Anni Lahtisen romaani Voi elämän kevät! on julkaistu jo vuonna 1981. Monille se kuitenkin on varmasti jäänyt mieleen Muumilaakson tarinoista. Ainakin Parhaat Muumi-sitaatit ja Aamukahvilla -blogien mukaan Myy sanoo sen jaksossa 2 (Taikurin hattu…
