Peetu on vanhastaan ollut Pietari-nimen kutsumamuoto, nykyään myös mm. Petrin, Peterin, Pertin, Pertun ja Petran lempinimi. 1970-luvulta alkaen Peetua on käytetty myös virallisena nimenä. Pietari taas on tullut kreikan kalliota merkitsevästä nimestä Petros ja sen muunnelmasta Petrus. (Lähde: Saarikalle ja Suomalainen, Suomalaiset etunimet)
Ainoa kirjastojen kokoelmista löytyvä kirja on Oulun kaupunginkirjaston Bob Ross' new joy of painting: a collection of his favourites. Kirjan voi saada kaukolainaksi oman lähikirjaston kautta. Bob Rossin maalauksen opetusvideo löytyy tästä osoitteesta: http://vids.myspace.com/index.cfm?fuseaction=vids.individual&videoID=17…
Internetin kautta on mahdollista ostaa hänen maalausopasvideoitaan ainakin tästä osoitteesta:
http://www.hofcraft.com/bobrossartvideos.htm
Suomalainen noitatutkimus on paljolti keskittynyt noitavainojen aikaan ja aineistoa löytyy myös 1900-luvun uusnoituudesta kuten wiccalaisuudesta. Yksinomaan 1800-luvun suomalaisesta noidasta ei löytynyt lähteitä, mutta seuraavista kirjoista varmaankin on apua :
Suomen kansankulttuurin kartasto 2 : Suomen perinneatlas=Folklore/Matti Sarmela. 1994. (luku Samaanit, tietäjät ja noidat)
Virolainen, Merja : Samanismin ja noituuden käsikirja. 1994.
Nenonen, Marko : Synnin palkka on kuolema : suomalaiset noidat ja noitavainot 1500-1700-luvulla.
Siikala, Anna-Leena : Suomalainen samanismi. 1992.
Simonsuuri, Lauri : Kansa tarinoi: tutkielmia kansantarinoiden salaperäisestä maailmasta. 2006.
Noidat ja noituus (Mystiikan maailma-sarja). 1992.
Hill,…
Kirjan takakannessa kerrotaan mm. näin: ”Holly on kirjoittanut kirjeen suosikkikirjailijalleen P. J. Bensonille, joka ystävällisesti suostuu tapaamiseen. Kirjailija näyttäytyy kuitenkin aivan erilaisena kuin kirjojensa kansissa ja käyttäytyy erittäin oudosti. Onkohan hän edes väittämänsä henkilö? Kuka kumma on pikkuasioista raivoava näyttelijä Peter Crawford? Ja miksi hurmaavan komea radiotoimittaja Ainsley James liikuskelee kylällä toistamiseen?”
Tarkemman juonen selvittämiseksi kannattaa lukea kirja vaikka luku kerrallaan ja merkitä muistiin sen luvun tapahtumat.
Esimerkiksi kirjasta: Maailma tänään 12 : Keski-eurooppa löytyy katsaus Sveitsistä ja sen luonnonoloista. Myös Sveitsiä käsittelevistä matkaoppaista voi löytyä tietoa Sveitsin luonnosta.
Inna-nimelle on vaikea löytää yksiselitteistä nimipäivää, sillä yleensä se tulkitaan lyhennelmäksi erilaisista i-alkuisista naistennimistä, esim. Ina, Iina, Inga, Inka. Helpointa olisi kai tulkita nimi I(i)nan muunnelmaksi, jolloin nimipäivä olisi 29.8. Toisaalta tämäkin nimi (siis Iina) voidaan tulkita lyhenteeksi erilaisista i(i)na-loppuisista nimistä : Vilhelmiina (26.5), Katariina (25.11.), Lucina, Albertiina, Augustiina ym. Saksalainen hakuteos selittää Innan Innozentian/Innocentian muunnelmaksi (latinan innocens ’viaton’). Venäläisessä nimiperinteessä Innalla on vakiintunut asema, ortodoksiseen pyhimyskalenteriin perustuvina muistopäivinä mainitaan 2.2. ja 3.7. Suomen ortodoksisen kelenterin mukaan Innan päivä on 10.3.…
Helsingin kaupungin pääkirjastossa on Helsingin Sanomat mikrofilmillä vuodesta 1904 alkaen. Mikrofilmejä voi pyytää kaukolainaksi oman kunnan kirjastossa luettavaksi. Kaukolainat ovat kirjastojen välisiä: käy lähikirjastossasi tekemässä kaukolainapyyntö.
Pirjo Mikkosen ja Sirkka Paikkalan kirjasta Sukunimet (Hki Otava 2000) käy selville, että Kärnä-sukunimelle on kaksikin selitystä. Hämäläiselle sukunimelle Kärnä voi antaa selityksen kärnä "äkäinen, riitainen ihminen". Nimi voi olle myös ruotsalaisperäinen. Ralf Saxen on rinnastanut Lappajärveltä talonnimen Kärnä Ruotsissa keskiajalla tavalliseen henkilönimeen Kärna, Kärne. Lisää tietoa nimen levineisyydestä yms. paikkakuntanne kirjastosta ylläolevasta kirjasta ja muista nimikirjoista.
Kovin kattavaa luetteloa kysymistänne kirjoista ei voi antaa. Apuvälineeksi suosittelisin esim. Erkki Salon kokoamaa Roma-tietokantaa www.pori.fi/kirjasto/romauusi/. Hakusanaksi voi valita vaikka 'Saksa'. Tuloksena on selkeä taulukko, josta nimekettä klikkaamalla saa vähän lisäviitettä kirjan sisällöstä. Joitakin lisiä, jotka eivät sisälly ko. luetteloon: ///Fallada, Hans: Kukin kuolee itsekseen. - 1949///, ///Krüger, Hans: Hajonnut talo, nuoruus kolmannessa valtakunnassa. - 1989///, ///Olsson, Vibeke: Ulrike ja sota. - 1976///, ///Loo, Tessa de: Kaksoset. - 2001///.
Mainitsemasi "Minttu ja Vanttu lentomatkalla" on Finnairin lapsimatkustajille suunniteltu diakuvien sarja eli kyseessä ei ole kirja. Kuvasarjaa ei voi varata, mutta sen voi kyllä lainata Töölön kirjaston lastenosastolta. Diakuvat rikkoutuvat helposti kirjastojen välisissä kuljetuksissa ja niitä ei voi sen vuoksi varata/tilata muihin kirjastoihin.
Lastenkirjallisuudessa lentopelkoa on käsitelty harvoin. Pikkulapsille suunnattujen katselukirjojen ohella löysin oikeastaan vain yhden sopivan kirjan eli Werneri-sarjaan kuuluvan kirjan "Weetin luokka lentää". Kirjaston tietokannassa teoksen asiasanoissa on mainittu mm. lentopelko.
Linkki:
http://www.helmet.fi/search*fin/?searchtype=t&searcharg=weetin+luokka+l…
Laulu on nimeltään Pikku mötti (joskus Pikku-Mötti, trad.) ja se alkaa: Nyt keinuttelen pikku möttiäin ja varmaan äitikin on iloinen.
Laulu löytyy nuotista Viisi pientä ankkaa, jonka ovat toimittaneet Eeva Sarmanto-Neuvonen ja Riina Salo (WSOY, 1998, ISBN 951-0-22882-6). Tällä hetkellä tätä nuottia ei ole Tampereen kaupunginkirjastossa, mutta se on tilattu lastenosastolle. Nuotti on saatavissa joistakin Tampereen lähikuntien kirjastoista, esim. Kangasalta ja Lempäälästä. Voit tarkistaa saatavuustilanteen PIKI-verkkokirjastosta (www.tampere.fi/kirjasto/piki), kirjoita nimeke-riville: Pikku mötti. Samalla haulla löydät myös äänitteet, joilla laulu on: cd-levy ja kasetti Viisi pientä ankkaa. Niillä laulun esittää Riina Salo.
Kirja on suhteellisen arvokas, mutta ei kuitenkaan mikään keräilyharvinaisuus. Kannattaa kysyä tarkempaa arviota kirjan arvosta jostakin antikvariaatista. Esimerkiksi Vetelin Luther-divarista saat varmasti asiantuntevan hinta-arvion.
Kaupunginkirjastoilla ei ole mahdollisuuksia ylläpitää harvinaiskirjojen kokoelmaa, mutta Kansalliskirjasto (eli Helsingin yliopiston kirjasto) saattaisi olla kiinnostunut ottamaan teoksen kokoelmiinsa. Heiltä kannatta siis kysyä asiasta.
Linkit:
http://www.luther-kirjat.fi/
http://www.lib.helsinki.fi/
Pentti Lempiäisen Suuren etunimikirjan mukaan Ada on hepreaksi jalokivikoru, Vanhassa testamentissa Kainin pojanpojan Lemekin ja patriarkka Jaakobin pojan Esaun vaimo, kirkkohistoriassa ranskalainen nunna ja naispyhimys Mansista 600-luvun lopulta. Suomen ruotsalaisessa almanakassa nimi oli 30.10. vuoteen 1999, siinä Ada lienee tulkittu alkuaan saksalaiseksi lyhentymäksi Adal, Adel-(aatelinen, jalosukuinen) alkuisista nimistä.Meillä Adaa on käytetty myös Adalmiinan ja Adolfiinan kutsumamuotona.
Vuoden 2000 suomalaiseen kalenteriin tuli muoto Aada 16.12, jolloin myös ruotsinkielisessä almanakassa Ada siirtyi tälle päivälle.
Veeti ja Veetu ovat Fredrikin ja Ferdinandin suomalaisia muunnoksia.
Fredrik taas on alkuaan germaanien rauhallinen…
Alkukielisen Vanhan testamentin ja hepreankielisen Uuden testamentin käännöksen (erik. Luuk. 24:23) perusteella näyttää siltä, että tyypillisen tapa ilmaista tämä pääsiäisteksti olisi חי הוא hay/haj hu ’Elävä on hän’. (Naisesta puhuttaisiin חיה היא hayya/hajja hi). Sanat voisivat olla myös toisessa järjestyksessä. (Hepreaa luetaan oikealta vasemmalle).
Informaatikko Venäjän ja Itä-Euroopan instituutin kirjastosta antoi seuraavan vastauksen tähän kysymykseen:
Valkovenäjä-nimen alkuperästä on monia versioita. Esimerkiksi keskiajalla ilmansuunnilla oli omat värit. Valkoinen tarkoitti Venäjän länsiosaa.
Ei ole yhtä keskeistä selitystä.
XY-XVI alkaen territoriota on nimitetty Valko-Venäjäksi.
Vuodesta 1991 alkaen Valkovenäjän virallinen nimi on ollut Respublika Belarus / The Republic
of Belarus tai lyhyesti Belarus .
Sana Belarus on sanasanainen käännös valkovenäjästä.
Runon käännöksiä löytyy SKS:n sivustosta https://editiot.finlit.fi/exist/apps/tuttuni/kaannokset.html
Seuraavalla sivustolla on runon ranskalainen versio nuottien kera.
https://www.parkkinen.org/acerbi.html
Miisa-nimellä ei kalenterissa ole nimipäivää. Suomalaiset etunimikirjat eivät mainitse Miisa-nimeä. Sen sijaan muodon Misa ne esittelevät. Eero Kiviniemen kirjassa Rakkaan lapsen monet nimet (1982) kerrotaan Misa-nimeä käytetyn sekä miehen että naisen nimenä. Kirjassa Lempiäinen, Pentti: Suuri etunimikirja (1999) nimi Misa on lyhentymä Misaelista, lisäksi se on Mikaelin, Mischan ja Miskan kutsumamuoto. Nimipäiväksi Misalle ehdotetaan Pentti Lempiäisen Nimipäivättömien nimipäiväkirjassa 29.9.
Esimerkiksi seuraavissa teoksissa on tietoa Anni Polvasta:
- Kotimaisia naistenviihteen taitajia : 100 vuotta rakkautta / toim. Ritva Aarnio ja Ismo Loivamaa. BTJ Kirjastopalvelu, 1999
- Nuorten suosikkikirjailijat kautta Plätän/Koonneet Kari Hatanpää ja Marketta Härkönen. Suomen nuortenkirjaneuvoston Tampereen osasto, 1996
- Kotimaisia lasten- ja nuortenkirjailijoita / toim. Ismo Loivamaa. Kirjastopalvelu, 1995
Kaikki nämä ovat Oulunsalon kirjastossa ainakin käsikirjastokappaleena.
Suomen nuorisokirjailijoiden nettimatrikkeli on osoitteessa: http://www.nuorisokirjailijat.fi/polvaanni.shtml
Tässä Polvan kustantajan, Kariston nettisivu:
http://www.karisto.fi/portal/suomi/kustannusliike/kirjailijat/?aid=41&a…
