Tor Carpelanin Suomen ritarihuoneen suvuista kertova Ättartavlor vuodelta 1942 kertoo Einar Filip Palménin saaneen Anna Maria Beckerin kanssa toisena lapsenaan Aili Inkerin 18.10.1917. Sama tieto löytyy myös vuoden 1960 Kuka kukin on -teoksesta. Googlen löytämistä tiedoista Ailin nimi lienee vain jostakin syystä jäänyt puuttumaan, sillä myös Aili Palménin muistelmateos Ystäväni, miehet, naiset vahvistaa hänen olevan vuonna 1922 kuolleen Eeron pikkusisko.
Avioliitto Eino Suolahden kanssa päättyi Suomen kansallisbibliografian (ks. Suolahti, Eino Edvard) mukaan jo vuonna 1947.
Aili Palmén on yhä elossa.
En onnistunut löytämään kappaleesta suomenkielistä nuottia. Sävelmä löytyy mm. Eino Grönin cd:ltä Romanttinen Eino Grön, v. 2000. Levy löytyy mm. musiikkiosastoltamme Porin kaupunginkirjastossa. Voit etsiä levyn saatavuutta monihaun avulla, http://monihaku.kirjastot.fi. (Korjattu saatavuustiedot 2009)
Väinö Svahn murhasi kolme ihmistä kesällä 1971 Hausjärvellä ja Hyvinkäällä ryyppyseurueen juhlinnan yhteydessä. Uhrit olivat Mikko Karating, 48, Irja Vesterinen, 61, ja Pentti Heinonen, 40. Rikosten tekotapana oli kirves ja puukko.
Väinö Svahn oli itse tuolloin 57-vuotias. Svahn asui Hyvinkäällä, ja mitään viittausta Jämsään en löytänyt. Hän sai elinkautisen tuomion, mutta sitä en onnistunut löytämään, että elääkö hän vielä.
Väinö Svahnin tekemästä kolmoismurhasta löytyy lisää tietoa Hannes Markkulan kirjasta Suomalainen murha.
Suomen kielen ’äiti’ on tiettävästi ikivanhaa germaanista lainaa. Muinaisgermaanit käyttivät sanaa aithi, josta ovat muodostuneet gootin aiþei, muinaisen yläsaksan eidī sekä muinaisnorjan eiđa. Aithi tarkoitti äitiä, muita sanan merkityksiä tai äitiin liittyviä mielleyhtymiä eivät tämän vastauksen pohjana käytetyt lähteet mainitse. Sama sana on lainattu myös viroon: eit merkitsee eukkoa, muoria tai mummoa, tai sitten halventavasti akkaa, muijaa ja ämmää. Germaanisista kielistä eri muodot ovat jo kadonneet, kielen käyttäjät ovat aikoinaan omaksuneet latinalaisen lainan mater. Meidän vanha, omaperäinen sanamme olisi emä tai emo, joista jälkimmäinen on tuttu kalevalaisesta kansanrunoudesta äidin merkityksessä.
Mutta eivät suomen kielen…
Hei vaan, vinkkaan aluksi rakkaustarinoita, jotka varmaan vastaavat melko tarkasti toiveitasi.
Orvokki Annala:
Donwennan lähde. (kelttipapittaren ja roomalaisen sotilaan rakkaustarina 300- ja 400-lukujen Britanniassa)
Sulkakäärme (norjalainen viikinki rakastuu haltiasukuiseen neitokaiseen)
Lallinkartanon Kerttu (1150-luvun pakanallisesta Suomesta)
Marja-Leena Lempinen: Pohjantähden valtakunta (kreikkalaissyntyinen Elena seuraa viikinkimiestään kaukaiseen Pohjolaan; on tosin nuorten romaani)
Marita Salomaa: Taivaanrannan tuolla puolen (kertoo nykyajan naisesta ja islantilaisesta viikinkineidosta, joka matkaa miehensä mukana pohjoiseen Amerikkaan)
Marjatta Savolainen:
Mantunainen
Velhomatka (edellisen jatko-osa; itäsuomalaiseen mytologiaan…
Pieti (myös pietti) tarkoittaa korttipelisanastossa "luvatusta tai säädetystä määrästä puuttuvaa tikkiä". Voidaan sanoa "Se oli kallis pieti" eli "Se kävi kalliiksi", edelleen "Kallesta tuli pieti" (= "Kalle hävisi pelissä", kuvallisesti laajemminkin "Kalle on häviäjä"). Suomeen sana on tullut ruotsin kautta romaanisista kielistä:
Nykyruotsin bet, merkitys sama kuin suomessa
Ruotsiin ranskasta, jossa sanonta faire la bête 'hävitä'. Ranskan kielessä sanalla bête on lukuisia merkityksiä 'eläin', 'peto', usein myös haukkumasanoina 'typerys', 'pikkutarkka'.
Ranskaan sana on tullut latinasta: bestia (myöhemmässä kielessä myös besta) 'eläin', 'peto'.
Käytännössä on kuitenkin hyvin todennäköistä, että henkilönnimissämme esiintyvä pieti- ei ole…
Kunniapuheenjohtajuudessa pääpaino taitaa olla sanassa kunnia. Kunniapuheenjohtajaksi voidaan nimittää pitkään ja ansiokkaasti yhdistyksen hyväksi toiminut henkilö. Tietoja tehtävistä ei oikein löydy. Laki ei sano asiasta mitään, maininnat kunniapuheenjohtajasta ja -jäsenistä on yleensä kirjattu yhdistyksen omiin sääntöihin. Kokouksissa on läsnäolo- ja puheoikeus, järjestöstä riippuen yleensä äänioikeuskin. Velvollisuuksia yhdistystä kohtaan arvosta ei yleensä seuraa. Yhdistyksen jäsenmaksusta vapautuminen lienee ainoa sääntöihin kirjattu materiaalinen etu.
Tuttavasi on oikeassa. Tosin en löytänyt hänen selitystään ”onnen ansaitsemisesta” mistään lähteistä, mutta ajatushan on hauska. Kirjassa Bruce-Mitford: ”Viestivät merkit & paljastavat symbolit” (1997) sanotaan hevosenkengästä näin:
Hevosenkenkä on tehty raudasta ja raudassa on voimaa, joka voittaa pahan silmän. Ovensuuhun avoin pää ylöspäin ripustettu hevosenkenkä tuo onnea ja auttaa myös sen säilyttämisessä. Eli onni ei ”putoa” pois! Hevosenkengän ripustaminen ylösalaisin sitä vastoin tietää onnen katoamista.
Tietoa löytyi myös kirjasta Lempiäinen: ”Lukujen symboliikka nollasta miljoonaan” (1995):
Planeettojen ja täydellisyyden lukuna seitsemän on kansanperinteessä ollut onnen luku. Sen tehoa on vielä vahvistettu liittämällä se…
Nettilähteen http://www.compuline.fi/ComDocs/Suomi/uushlp/html/fin-9vxr.htm mukaan on kyse runosta Synnyinmaa (teos on lainattavissa muutamissa pääkaupunkiseudun kirjastossa).
Synnyinmaa (1955 )
Mistä ääni meissä tulee? Mitä on silmissä?
Puhe virtaa virtaavassa maailmassa,
puhe virtaa virtaavassa maailmassa
ja sinun täytyy itse tietää miltei kaikki.
Kysymykseesi on vastattu palvelussamme jo aikaisemmin, tässä suorat linkit vastauksiin:
http://www.kirjastot.fi/tietopalvelu/kysymys.aspx?questionID=3232519e-b…
http://www.kirjastot.fi/tietopalvelu/kysymys.aspx?questionID=c9d744d5-5…
http://www.kirjastot.fi/tietopalvelu/kysymys.aspx?questionID=298978ac-c…
2000-luvulla on julkaistu kaksiosainen kirja Kielletyt kartat:
osa 1: Kielletyt kartat, Karjala 1928-1944, Atlasart, 2006
osa 2: Kielletyt kartat, luovutetun Karjalan kylät ja tilat,Atlasart, 2007
Lisäksi on olemassa esim.
- Suomen, Kaukokarjalan ja Kuolan niemimaan kartta. Kirja, 1918.
- Laatokan Karjala 1938 : Pohjois-Karjala ja Savo. Näköispainos maanmittaushallituksen vuonna 1939 julkaisemasta Suomen tiekartan lehdestä no 8, 1991
- Karjalankannas 1938. Karttakeskus, 1991
- Karjalan kartta, julk. Karjalan liitto (noin 180 sivua) jonka karttapohjana on 1:100 000 mittakaavainen taloudellinen kartta, 1997
Osoitteita internetissä:
- luovutetun Karjalan kartta
http://www.luovutettukarjala.fi/kartat/Karjala.jpg . Hämeenlinnan…
Project Gutenbergistä löytyy suuri osa klassikoista, myös tämä https://www.gutenberg.org/files/1514/1514-h/1514-h.htm alkuperäisversiona. Nykyenglannille käännettynä se löytyy mm. LitChartista, https://www.litcharts.com/shakescleare/shakespeare-translations/a-midsu…
Teoksesta Polviset Kainuun asuttajina
toim. Osmo Polvinen, Myllylahti 2003 s.59
löytyy pieni maininta sukunimestä Koufall:
Taúlu 40
Staava (kustaava) Polvinen , synt. 30.1.0.1861 Lammasperä Mailila, kuollut 21.11.1936 Kuhmo - Puooliso: Eskil Koufall, syntynyt Lammasperä Kähkölä.
Lapsia:
Kaisa Lyyti Koufall, synt. 28.1.1890 Lammasperä Kähkölä.
Esko KOnstantin Koufall, synt. 13.6.1892 Korpisalmi, Niskala 3. kuollut 21.8.1930 Kuhmo.
Suomen sukuseurojen historiankirjoista löytyy Lamminperän Kofallien lisäksi Korpisaaren? Kofalleja.
Sieltä löytyy myös lisätietoa sukutukimuksesta. Linkki alla, ole hyvä:
http://hiski.genealogia.fi/hiski/12wyhu
Larin-Kyöstin Saunatonttu-runo alkaa näin:
Saunass’ asuu Juntun Jonttu
vanha, viisas saunatonttu,
polviin asti partaa puuntaa
kiertäen kaulaa kuutta suuntaa.
Runo löytyy mm. Koskimiehen ja Virkkusen toimittamasta kirjasta Tämän runon haluaisin kuulla 3, Mirja Mohtaschemi-Virkkusen toimittamasta kirjasta Terveisiä saunasta ja vuonna 1952 julkaistusta kirjasta Lukemisto Suomen lapsille: osa 1: kotoisia tarinoita.
Varpu Vilkuna on syntynyt 18.10.1951. Hän on koulutukseltaan nuoriso-ohjaaja ja tiedottaja. Hän on maatalon emäntä Nivalassa ja toimii myös paikallislehden toimittajana.
Varpu Vilkuna on julkaissut nuortenkirjat Rulla 1991, Tuhkasiivet 1993,Tumma nauha 1996, Kaislatien kaveri 1997 ja Marmoritaivas 1998 sekä runokokoelman Nimetyt kivet 1994.
Lisää Varpu Vilkunan kirjailijantyöstä voit lukea esimerkiksi kirjoista Kotimaisia lasten- ja nuortenkirjailijoita 2 ja 3. Kirjojen saatavuustiedot Helsingin kaupunginkirjastossa löydät Helmet-aineistotietokannasta http://www.helmet.fi/
Kysy kirjastonhoitajalta -palvelun arkistosta http://www.kirjastot.fi/tietopalvelu/arkisto.aspx
löydät lisätietoa Varpu Vilkunan kirjoista. Kirjoita hakuruutuun sanat…
Kirjastojen kokoelmista tai tietokannoista ei löytynyt tietoa Wilenius-sukunimestä. Väestörekisterikeskuksen Nimipalvelun (https://192.49.222.187/Nimipalvelu/default.asp?L=1) mukaan Suomessa Wilenius on tai on ollut nimenä 602 suomalaisella. Apua voisi löytyä Suomen sukututkimusseurasta ja heidän palveluistaan:
http://www.genealogia.fi/
Kaunokirjallisuuden tulkinta on aina jonkin verran henkilökohtainen asia. Minun mielestäni Tuntematon sotilas kuvaa sodan mielettömyyttä ja sen sanoma on siten rauhan tärkeyden korostaminen.
Väinö Linna ja hänen kirjansa ovat niin merkittäviä, kirjastoista löytyy hakusanoilla Linna, Väinö ja Tuntematon sotilas suuret hakutulokset, omasta verkkokirjastostasi näet kirjat ja niiden saatavuuden.
Väinö Linna itse kirjoittaa teoksessa Murroksia: esseitä, puheita ja kirjoituksia. WS 1990 seuraavasti: " Tahdoin luoda kuvan, josta sota paljastuisi mahdollisimman näköisenään, mutta ottaen huomioon kuitenkin sen rajan, mikä taiteen ja luonnon välillä on. Tahdoin antaa kuvan suomalaisesta sotilaasta hänen ydinolemustaan paljastaen ja hänen…
Helsingin kaupunginkirjasto ottaa mielellään vastaan kirjalahjoituksia. Kannattaa kysyä aluksi omasta lähikirjastosta olisiko heidän kokoelmissaan tarvetta lahjoitettaville kirjoille.
Kunkin kirjaston henkilökunta arvioi lahjoitukset ja päättää otetaanko lahjoitukset kokoelmiin vai ei. Lahjakirjoihin sovelletaan kirjaston yleisiä kirjavalintaperiaatteita ja lahjoitukset valikoidaan sen mukaan, millaista materiaalia kokoelmista puuttuu. Kirjasto pidättää oikeuden olla liittämättä lahjoituksia kokoelmiinsa.
Monet kirjastot ovat digitoineet vanhoja, tekijänoikeuksista vapaita teoksia ja ne löytyvät verkosta. Esimerkiksi Kansalliskirjaston Pelasta Kirja -verkkokirjasto (http://www.rahasto.kansalliskirjasto.fi/pelastakirja/verkkokirjasto.php ) sisältää Kansalliskirjaston kokoelmiin kuuluvia arvoteoksia. Oulun kaupunginkirjaston Oulun Arkki (http://verkkokirjasto.ouka.fi/oulunarkki/ ) esittelee Pohjois-Pohjanmaata käsittelevää kirjallisuutta ja pienpainatteita ja esimerkiksi Jyväskylän kaupunginkirjasto on digitoinut Keski-Suomea käsittelevää historiallista aineistoa (http://www3.jkl.fi/kirjasto/keskiaineisto/index.htm ).
Myös muut kuin kirjastot tarjoavat netissä luettavia teoksia (mm. Gutenberg-projekti (http://www.gutenberg.org/browse/…
Kameralainausjärjestelmässä kuvattiin samaan kuvaan lainaajakortti, tiedot kirjasta (jotka oli yleensä kirjoitettu kirjan takakannen toiselle puolelle liimattuun paperitaskuun) sekä numerojärjestyksessä eräpäivälipuke, joka asetettin paperitaskuun. Kun lainat palautettiin, eräpäivälipukkeet otettiin talteen ja järjestettiin numerojärjestykseen. Mikäli joku numero puuttui, katsottiin, että laina oli palauttamatta. Filmit luettiin puuttuvien numeroiden osalta, jolloin saatiin selville puuttuva kirja ja voitiin lukea vastaavat lainaajatiedot. Karhut kirjoitettiin käsin saatujen tietojen perusteella. Tärkeätä siis oli, että lainaajat palauttivat lainojensa mukana myös eräpäivälipukkeet. Joissakin kirjastoissa niiden hukkaamisesta saatettiin…
