Tekstiili- ja vaatetustyöväenliitto perustettiin vuonna 1970. Sitä ennen oli ollut erikseen Kutoma- ja Neuletyöväen Liitto (1952-1970), Tekstiilityöväen Liitto (1960-1970) ja Suomen Vaatetustyöläisten Liitto (1937-1970). Lisää tietoja tekstiili- ja vaatetustyöväen historiasta löytyy teoksesta: Näreikkö, Heikki: Säikeistä yhteen. Tekstiili- ja Vaatetustyöväen Liitto 1986.
Mainitsemiesi kirjojen lisäksi kannattaa ehkä tarkistaa seuraavat teokset:
Porkkala : ennen, jälkeen ja Parenteesin aikaan / kirj. Lena Selen, Berndt Gottberg, julk. Degerbynseudun kylätoimikunnan yhdistys 2000, ISBN 952-91-2212-8.
Porkkala 1944-1956 : Neuvostoliiton merisotilaallinen tukikohta : tutkimusraportti / kirj. Pekka Silvast, julk. Sotamuseo 1991, ISBN 951-25-0539-8.
Porkkalan kohtalot / julk. Kirkkonummen kunta. Kulttuurilautakunta 1986, ISBN 951-99713-3-5.
Porkkala on meidän : jälkikatsaus sanoin ja kuvin / kirj. ja toim. Kai Brunila. WSOY 1956.
Tieteellisten kirjastojen tietokannoista ei löytynyt mitään hakulauseella Ivan Belov Porkkala. Ehkä kannattaa vielä kääntyä Eduskunnan kirjaston puoleen, internetissä yhteystiedot:…
Varsinaisia tieteellisiä tutkimuksia kantoliinoista tai rintarepuista ei valitettavasti löytynyt, mutta aihetta sivuaa ainakin Jean Liedloffin kirja The Continuum Concept, jonka sanotaan olevan "pehmeän vauvanhoidon ja vauvankannon klassikko". Lisää tietoa kirjasta osoitteesta http://www.continuum-concept.org/ Kirjaa on saatavana yksi kappale pääkaupunkiseudun HelMet-kirjastoissa, tarkemmat tiedot http://www.helmet.fi/
Myös suomalainen Anneli Aurelan tutkimus Sylissäpito elämänmuotona ja terapiana saattaisi sivuta aihepiiriä. Kirja on saatavana ainakin Helsingin yliopiston kasvatustieteellisen tiedekunnan kirjastosta.
Kotimaisia ei-kaupallisia kantoliinasivuja löytyy osoitteista:
http://www.lapsiperhe.net/kantoliinat/perhepeti.html
http…
Kiinalaisesta ruokakulttuurista on runsaasti tietoa netissä, kattavimmin kuitenkin englannin kielellä, mutta suomenkielisiäkin sivuja löytyy. Haku kannattaa tehdä sanahakuna vaikkapa Google-hakukoneella (http://www.google.fi )ja hakutermeillä: kiinalainen ruokakulttuuri. Kokeile myös hakua termeillä: kiina ruokakultuuri ja vertaile saamiasi hakutuloksia keskenään. Tulokseksi saamistasi linkkilistoista voit sitten poimia suomenkieliset sivut.
Valitettavasti Marcus Sedgwickistä ei löydy tietoa suomeksi. Vuonna 1968 syntyneen englantilaiskirjailijan esikoisteos ilmestyi vuonna 2000 ja voitti Branfoard Boase -palkinnon vuoden 2000 parhaana lastenkirjana. Tähän mennessä häneltä on suomennettu vain Mustat ratsastjat -teos. Englanniksi hänestä on tietoa netissä, esim. osoitteessa http://www.marcus-sedgwick.com/home.htm löytyy haastattelu, elämänkertatietoa ja tietoa kirjailijan teoksista. Elämänkertatietoa on myös osoitteessa http://www.fantasticfiction.co.uk/authors/Marcus_Sedgwick.htm#top
Google-haulla kirjailijasta tulee lukuisia viitteitä.
Laulun nimi on Nous tähtönen ja se alkaa sanoilla:
Nous tähtönen kirkas yöhön maan, yön varjot poistavi tuo.
Se löytyy Elsa Kojon toimittamasta nuotista Suuri joululaulukirja (WSOY) ja J. N. Vainion toimittamasta nuotista Valistuksen laulukirjan säestyksiä (3. p. 1927).
Kummassakin nuotissa säveltäjäksi on merkitty A. S-g.
Valistuksen laulukirjan säestyksissä sanoittajaksi on
merkitty A. J. B. ja suomentajaksi I. H. Suuressa joululaulukirjassa sanoittajaa ei mainita.
Kirjasto- ja tietopalvelualan opintoja voi opiskella
yliopistossa (Tampere, Oulu, Åbo Akademi Turku),
ammattikorkeakoulussa (Oulu, Seinäjoki, Turku omana koulutusohjelmana) ja
ammatillisessa koulutuksessa tai suorittaa ammattitutkinnon (Kerava, Seinäjoki, Helsinki, Heinola, Valkeakoski).
http://www.minedu.fi/OPM/Kirjastot/kirjastoalan_koulutus/?lang=fi
Lisää alan koulutuksista löytyy seuraavilta sivuilta:
http://www.kirjastot.fi/fi-FI/kirjastoala/opiskelu/
Helsingissä ei ole kirjailija- tai kirjallisuusmuseota. Eri puolilla Suomea on yhteen kirjailijaan liittyviä museoita, lähin niistä taitaa olla Järvenpään Ahola, jossa kirjailija Juhani Aho ja hänen puolisonsa taiteilija Venny Soldan-Brofelt asuivat:
http://www.jarvenpaa.fi/nahtavyydet/nayta.tmpl?id=14;sivu_id=228
Suomen museoiden yhteiseltä sivustolta löytyy luettelo kirjailijoiden museoista:
http://www.museot.fi/kirjailijamuseot
Ehkä Helsingin kirjastojen kirjailijoitakin käsittelevistä näyttelyistä olisi apua:
Kansalliskirjaston näyttelytiedot löytyvät täältä:
http://www.kansalliskirjasto.fi/kulttuuritoiminta/nayttelyt.html
Suomalaisen kirjallisuuden seuran kirjaston näyttelyistä kannattaa kysyä täältä:
http://www.finlit.fi/palvelut/…
Helsingin kaupunginkirjaston asiakaskoneissa tietoturvan taso on varsin korkea (henkilökohtaiset tilat, keskitetty tiedostojen tarkastaminen virusten varalta yms.). Internet on kuitenkin täynnä tiedostoja, joiden tarkistaminen on lähes mahdotonta, joten jos internetistä lataa tiedostoja, kannattaa koneessa olla tietoturvaohjelmistot. Vaikka Helsingin kaupunginkirjaston asiakaskoneet on suunniteltu erittäin turvallisiksi, eivät nämä välttämättä tunnista ja poista haittaohjelmia. Näin ollen ne voivat siirtyä asiakkaiden omiin tietokoneisiin tiedostoja siirrettäessä.
Vaikka markkinoilla on monta maksullista versiota erilaisista tietoturvaohjelmista, löytyy myös ilmaisohjelmia. Näitä löytyy esim. Microsoftin Windows-käyttöjärjestelmään…
Ikävä kyllä kirjaasi ei ole tunnistettu. Samantyyppisisistä aiheista ovat kirjoittaneet esim. Ilmari Kianto, Jack London, James Oliwer Curwood ja Arto Paasilinna. Voisiko joku heistä olla etsimäsi kirjan kirjoittaja?
Pikkumittaa ei löydy Suomen kansallisbibliografia Fennicasta (https://finna.fi jonka pitäisi sisältää kaikki Suomessa painettu kirjallisuus. Ikävä kyllä näyttaisi siis siltä, ettei teosta ole saatavana kirjastoista.
Googlella hakemallakaan ei tule yhtään osumaa. Ehkä runo- ja aforismivihko siis on julkaisematon?
En saanut nyt käsiini Kaikki laulut -kokoelmaa, jotta olisin voinut tarkistaa, mainitaanko lehtisessä tarkempia tietoja, jotka auttaisivat etsimisessä. Ilmoitamme, jos saamme aiheesta lisää tietoa.
Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran käännöstietokannasta
http://dbgw.finlit.fi/kaannokset/index.php?lang=FIN
löytyivät seuraavat teokset:
1.
Kivi, Alexis (1937): Dikter i urval /Laurén, Åke
2.
Kivi, Aleksis (1866): Kanervalan käännös (1995) nimellä Ljunglandet och andra dikter /Warburton, Thomas
Molemmat teokset saa pääkaupunkiseudun HelMet -kirjastosta (edellisen teoksen siis tekijän etunimellä Alexis) mm. Pasilan kirjaston kirjavarastosta.
Netissä on palstoja, joissa lääkärit vastaavat omaan sähköpostiisi. Tämäntyyppinen palvelu on usein maksullista. Esimerkiksi verkkopalvelu tohtori.fissä asiantuntijat vastaavat kysymyksiin: http://www.verkkoklinikka.fi/vl/
Etsin kyseiseltä sivulta psykiatrian asiantuntijan http://www.verkkoklinikka.fi/verkkolaakarit/asiantuntijat/6981638 . Tanja Laukkala, psykiatrian erikoislääkäri, näyttäisi olevan vastausvuorossa ja kysymyksen esittäminen hänelle maksaa 20 euroa.
Kannattaa myös selata aikaisempia aiheesta esitettyjä kysymyksiä.
Yliopistojen opiskelijoille tarkoitettu YTHS on tehnyt hyvän sivuston opiskelijoille
http://www.yths.fi/netcomm/ . Kohdasta terveystietoa A-Ö löytyy omat sivut stressistä ja paniikkihäiriöstä.
Muita mahdollisia…
Turun Sanomien artikkeli 17.12. 2007 kertoo kustantamo ntamon toiminnasta
http://www.ts.fi/kulttuuri/?ts=1,3:1005:0:0,4:5:0:1:2007-12-17,104:5:50…:
Juri Nummelinin kirjoittamasta artikkelista selviää mm., että
ntamon kirjoja valmistetaan yksi tai useampia kappaleita sen mukaisesti kuin kirjaa Internetin kautta tilataan. Amerikkalainen digipaino Lulu.com painaa kirjan tilauksesta ja lähettää lukijalle. Edes tekijä ei saa ilmaiskappaleita. Kustantaja ei myöskään kierrä messuilla esittelemässä ja myymässä kirjoja eikä lähetä niistä mainoksia. Kyse on kulujen leikkaamisesta, ntamon verkkosivutkin on tehty ilmaisella blogipohjalla.
Pirjo Hämäläinen-Forslund kiteyttää Maammon marjat -kirjansa kuolemaa käsittelevässä jaksossa oivallisesti sen, miksi lapsen kuolema ei ennen ollut yhtä vakava kriisi kuin nykymaailmassa: "Tietysti kuoleman kulkuun tottui, kun se tarpeeksi usein vieraili kotona ja naapurissa, suvussa ja kylässä."
Varhainen kuolema oli monelle lapselle yhtä todennäköinen kohtalo kuin aikuiseksi varttuminen. Kymmentä imeväistä kohti kuoli yleensä kaksi, vaikeina aikoina viisikin. 1750-luvulla alle vuoden ikäisten lasten kuolleisuus oli runsaat 22% ja vielä 1870-luvullakin lähes 14%. Ensimmäisestä elinvuodesta selviytyminen ei toki sekään merkinnyt lapsen pelastumista: alle 15-vuotiaista menehtyi 1750-luvulla suunnilleen 40% ja 1800-luvun lopullakin lähes…
Kirjassa Aarnio-Kangas-Puronen: Perunkirjoitusopas. Helsinki,2000.
s.88
"Perunkirjoitusvelvollisen on valittava perunkirjoitusta varten kaksi uskottua miestä. Heille ei ole laissa asetettu erityisiä sukupuoli- tai pätevyysvaatimuksia. Yleisenä edellytyksenä uskotuilta miehiltä vaaditaan täysivaltaisuuta ja rajoittamatonta oikeustoimikelpoisuuta. Erityisenä edellytyksenä tehtävään voidan pitää kykyä arvioida varallisuutta objektiivisesti."
s. 88-89 todetaan
"Esteettömiksi henkilöiksi tulisi valita vain esteettömiä henkilöitä, vaikka laki ei sitä nimenomaisesti vaadikaan. Se on osakkaiden oman edun mukaista, koska kukaan ei voi jälkeenpäin vedota siihen, että perukirja on jääviyden vuoksi epäluotettava."
William Jamesin teos "Uskonnollinen kokemus moninaisuudessaan" (The varieties of religious experience: A study in human nature, 1902, suom. Hannes Leiviskä) ilmestyi vuonna 1914 Gummeruksen kustantamana. Ainoa paikka, josta sitä siis voi ostaa, ovat antikvariaatit. Teosta näyttäisi olevan myytävänä ainakin joissakin nettiantikvariaateissa. Antikvariaatit löytyvät helposti esimerkiksi googlettamalla teoksen nimellä.
https://finna.fi
http://fi.wikipedia.org/wiki/William_James
Yksi ehdokas kaivatuksi runoksi voisi olla Oiva Paloheimon Hautausmaalla, jossa vanha lehtori ja Kuolema kulkevat hautausmaalla ja keskustelevat kukista: "Iltamyöhällä vielä kulki ja kyykisteli / hautausmaalla kaksi kumaraselkäistä vanhaa. / Yhä enemmän lämmenneinä / he haasteli innostuneesti / kukkasten elämästä."
Suomen runottareen valittujen Paloheimon runojen joukossa tätä tosin ei ole.
