Terttu on luontoaiheinen nimi (terttu, kukinto, marjaryhmä), jota esitettiin etunimeksi jo 1879 mutta se pääsi Suomen almanakkaan vasta 1929. Varhaisimpina aikoina Terttua on käytetty miespuolisena Tertullianuksen kutsumanimenä. Nimi oli suosittu etenkin 1920-1950 luvuilla. (Pertti Lempiäinen: Suuri etunimikirja, WSOY 1997 ja Anne Saarikalle, Johanna Suomalainen: Suomalaiset etunimet Aadasta Yrjöön, Gummerus 2007)
Aviannasta olikin sitten vaikeampi löytää tietoja. Nimi on moderni yhdistelmä nimistä Aava ja Anna.
Katso lisää: http://www.baby-names-and-stuff.com/english-baby-names/avianna.asp
http://www.thinkbabynames.com/meaning/0/Aviana
Hannu Laaksosen kirjassa Alma Mater Aboensis on kuvaus 1600-luvun ylioppilaiden vastaanotosta (s. 58-59). Runoilija Jacob Chronander kirjoitti kaksi runomuotoista näytelmää, joista toinen nimeltä Surge eller flijt och oflijtighetz skodespegel, författat flit en lustigh comoedia esitettiin maisteripromootiossa v. 1647.
Muita mahdollisia lähteitä:
HISTORIAA AURAN RANNOILLA : TURKULAISTA HISTORIANTUTKIMUSTA JA HISTORIANTUTKIJOITA / TOIMITTAJA: AUVO KOSTIAINEN ; [KIRJOITTAJAT: MARJA ENGMAN ... ET AL.].
(ei Helmet-kirjastoissa): http://monihaku.kirjastot.fi/frank/frankcgi.py?
view=Yliopistokirjastot&author=&title=historiaa+auran+rannoilla&keyword=&ident=&mat_type=all&organization=flat&s1=ALL&dosearch=Hae…
Esa Pakarisen esittämänä kappaletta "Ota ja omista" ei ole CD-levynä kirjastoissa. Kansallisdiskografia Violan mukaan sitä ei ole CD:nä ollenkaan. Fredin esittämänä kyllä löytyy CD.
Näyttäisi siltä, että Roger de Rabutinin runoja ei ole luultavasti suomennettu. Hänen runojaan ei löydy yhtään Lahden kaupunginkirjaston runotietokannasta osoitteesta http://runotietokanta.kaupunginkirjasto.lahti.fi/. Tietokanta ei ole kattava, joten on mahdollista, että jossakin sen ulkopuolelle jääneessä lehdessä, pienjulkaisuissa tai muissa hankalammin tavoitettavissa lähteissä, mutta todennäköisesti suomennoksia ei kuitenkaan ole.
Perusteellisimmin Aristoteles käsittelee onnellisuutta Nikomakhoksen etiikassa, mutta aivan täsmällisesti kysymyksen sitaattia vastaavaa kohtaa en siitä onnistunut löytämään.
Lähimmäs etsittyä lausahdusta päästään ehkä näissä katkelmissa:
"[Koska] onnellisuus on sielun toimimista täydellisen hyveen mukaisesti, [meidän on tutkittava sitä, mitä hyve on.]" (I kirja, 13. luku)
"Ja onnellisuutta sanomme sielun tietynlaiseksi toiminnaksi." (I kirja, 13. luku)
Merikartan mukaan Louhunsalmi olisi sillan kohdalla 18 metriä syvä. Saman lukeman antaa Karttakeskuksen Peruskartta. Syvyyskäyriä voi tutkia myös netissä Maanmittauslaitoksen Kansalaisen karttapaikka -palvelussa. Siellä lukemaksi tulee vain 14 metriä.
Lähteet:
Merikartta J: Vesijärvi ja Päijänne. Saatavuus Jyväskylän kaupunginkirjastossa: http://jkl226.jkl.fi/Aalto?formid=avlib&previd=fullt&celi=41800&doci=28…
Peruskartta 1:20000 [3212 04]: Säynätsalo. Saatavuus Jyväskylän kaupunginkirjastossa: http://jkl226.jkl.fi/Aalto?formid=avlib&previd=fullt&celi=41751&doci=26…
Kansalaisen karttapaikka: http://kansalaisen.karttapaikka.fi/kartanhaku/paikannimihaku.html?e=435…
Pudas on "takaisin pääjokeen yhtyvä joen haara". Näin sanan määrittelee Kielitoimiston sanakirja, 2. osa L-R (2006). Lisää tietoa löytyy mm. Wikipediasta:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Pudas
Löydät kirjastojen perustamisvuodet Helsingin kaupunginkirjastosta kirjoitetuista historiateoksista. Kirjat ovat varattavissa Helmetin kautta.
Hirn, Sven : Kansankirjastosta kaupunginkirjastoksi : Helsingin kaupunginkirjasto 1960-1940. Helsinki, 1986.
Laakso, Mikko : Kansanvalistajasta kansalaisten olohuoneeksi : Helsingin kaupunginkirjasto 1940-2005. Helsinki, 2006
Lisäksi joistakin sivukirjastoista on kirjoitettu omia historioita:
Hermannin haaraosastosta Vallilan kirjastoksi 1908-1998 : Vallilan kirjasto 90 vuotta. Helsinki, 2000.
Vilja, Jyri : Kallion kirjasto ja kaupunginarkkitehti Karl Hård af Segerstad. Helsinki, 2007
Historiaa lyhyesti : http://www.hel.fi/hki/Kirjasto/fi/Tietoa+meista/Historiaa+lyhyesti
Musiikkistudio on Helsingissä Kirjasto 10:ssä sekä Espoossa Entressen kirjastossa ja Sellon kirjastossa.
Kirjastojen yhteystiedot (esimerkiksi tilan varaamista varten) ja lisätietoja musiikkistudioista löytyy kyseisten kirjastojen kohdalta HelMet-palvelusivuston oikeassa laidassa olevasta pudotusvalikosta "Löydä kirjastosi".
http://www.helmet.fi/fi-FI/Kirjastot_ja_palvelut
http://www.helmet.fi/fi-FI
Vaahteramäen Eemeli -elokuvilla on jälkiäänityksen suhteen monenlaista historiaa Suomessa. Jotakin saimme selville:
1970-luvulla Vaahteramäen Eemeli -elokuvat tekstitettiin suomeksi. Niissä oli huomion arvoista, että kertojan äänenä on Astrid Lindgren.
1988 luvulla Vaahteramäen Eemeli -elokuvia julkaistiin VHS-videoilla. Joissakin on tekstitys, joissakin jälkiäänitys suomeksi. VHS-kasettien alku- ja lopputeksteissä suomenkielistä työryhmää ei ole eritelty.
Vaahteramäen Eemeli (1971, ohjaus Olle Hellbom) : FS-filmin DVD-julkaisussa vuonna 2006 Suomenkieliset äänet olivat seuraavat: Inkeri Wallenius, Jan Lindroos, Tom Pöysti, Maija-Liisa Peuhu, Annituuli Kasurinen, Kari Tamminen, Rinna Paatso, Seela Sella. Äänitys: Markus Degerman,…
Soppakulho, johon Vaahteramäen Eemelin pää juuttui, on neljän kruunun arvoinen myös alkuteoksessa.
Vaahteramäen Eemeli -kirjasarjan tapahtumat sijoittuvat noin vuosiin 1899 – 1911. Vuoden 1905 neljä kruunua olisi noin 240 kruunua vuoden 2020 rahassa.
Astrid Lindgren: Emil i Lönneberga (1980, s. 16)
http://www.kysy.fi/kysymys/mita-vuosikymmenta-vaahteramaen-eemeli-kirja…
http://historicalstatistics.org/Jamforelsepris.htm
Oili Tanninen on kirjoittanut kolme Nunnu-kirjaa:
Nunnu 1965
Nunnu lentää 1966
Nunnu putoaa 1996
Kirjoja on joissakin Helsingin kaupunginkirjaston toimi-
pisteissä. Kirjojen saatavuuden voit tarkistaa Plussa-
tietokannasta http://www.lib.hel.fi tai ottamalla yhteyttä
lähimpään kirjastoosi.
Aleksi-artikkelitietokannasta löytyi kaksi viitettä Hiski Salomaasta:
1. Simo Westerholm: Hiski Salomaa 100 vuotta
(artikkeli on lehdessä Uusi kansanmusiikki
1991: 2, s. 21, 23)
2. Heikki Palaskari: Lännen lokari
(artikkeli on lehdessä Kansanmusiikki
1983: 2, s. 26-31)
Lehdet ovat luettavissa esimerkiksi Tampereen pääkirjaston musiikkiosastolla.
Ainakin Turun kaupunginkirjaston pääkirjastossa on oma kansio äänikirjoista. Lisäksi äänikirjoja voi hakea verkkokirjastosta
http://borzoi.kirja.turku.fi/Intro?formid=t_form2&sesid=1069422564
valitsemalla aineistolajiksi "äänikirja", jolloin saa koko kirjaston kokoelman. Hakua voi rajoittaa esim. julkaisuvuoteen tai kohdistamalla haun tiettyyn luokkaan esim. suomenkieliseen kaunokirjallisuuteen (84.2).
Isotekstisiä kirjoja voi hakea asiasanalla "isotekstiset kirjat", jolloin saa koko kirjaston valikoiman esille.
Sam McBratneyn kuvakirjassa Arvaa kuinka paljon sinua rakastan? (WSOY, 1997, 951-0-21978-9) iso ja pieni jänis yrittävät ylittää toisensa rakkauden määrässä: pikku pupu melkein voittaa, kun sanoo rakastavansa isoa pupua niin paljon kuin täältä on matkaa kuuhun, mutta iso pupu panee vieläkin paremmaksi: hänpä rakastaa pikku pupua niin paljon kuin täältä on matkaa kuuhun JA TAKAISIN.
Venäläisillä/neuvostoliittolaisilla on teos, joka vastaa monella tavoin ”Tuntematonta sotilasta”. Se on Aleksandr Tvardovskin kertova runoelma ”Vasili Tjorkin – kirja sotilaasta”. Runoelmassa yhdistyvät sodan realistinen kuvaus ja huumori. Päähenkilö, Vasili Tjorkin, on tavallinen rivisotilas, joka edustaa aitovenäläistä kansanluonnetta.
”Handbook of Russian literature”, ed. Victor Terras, kuvaa ”Vasili Tjorkinia” seuraavasti: ”Toisen maailmansodan aikana Tvardoski julkaisi … laajan suosion saaneen kertovan runoelmansa ’Vasili Tjorkin’ (1942-5). Runoelma antoi venäläisille kansanomaisen sankarin, jota he saattoivat rakastaa, ja jonka kanssa he saattoivat helposti samaistaa itsensä”. Neuvostokriitikko Juri Andrejev kirjoittaa: ”…
Sommarboken on käännetty nimellä The summer book, Solstaden on Sun city ja Meddelande-kokoelmasta osa novelleista käännetty nimellä A winter book : selected stories.
Kaikkia löytyy pääkaupunkiseudun kirjastoista.
Eero Kiviniemen kirjassa Suomalaisten etunimet vuodelta 2006 on kerrottu Suomessa annettujen nimien määrät. Emilia-nimeä on 1900-luvulla annettu 40310 kpl, niistä 11 % on ollut ensimmäisenä nimenä.
