Muistamasi kirjat ovat varmaankin Laura Voipion kirjoittamia ja Virpi Pekkalan kuvittamia Karoliina-kirjoja. Niitä ilmestyi vuosina 1986-1988 seitsemän:
- Karoliinan sadepäivä
- Karoliinan syntymäpäivä
- Karoliinan joulujuhla
- Karoliina on rohkea
- Karoliina ja karusellihevonen
- Karoliina ja Uni-Leijona
- Karoliina ja kuninkaanpoika
Kuvakirjojen Karoliina on pieni tyttö, jolla on aina mukanaan yksikorvainen pehmokani.
Kirjat löytyvät Urjalan kirjastosta lukuun ottamatta Karoliina ja karusellihevonen -kirjaa, jonka voit lainata muista Piki-kirjastoista:
http://piki.verkkokirjasto.fi/web/arena/haku
Kiitos tarjouksesta mutta valitettavasti emme voi ottaa vastaan National geographic -lehden vuosikertoja. Hämeenlinnan pääkirjastossa on lainattavissa National geographic -lehdet vuodesta 2002 lähtien. Vanhemmalle aineistolle ei ole säilytystilaa. Kirjadivarit saattaisivat olla kiinnostuneita tarjoamistasi lehdistä.
Opi lukemaan -nimisiä sarjoja on julkaistu useita.
1980-luvulla ilmestyi Opi lukemaan -sarja, jossa ei kuitenkaan ole pupun päitä eikä värikoodeja. Alla esimerkiksi kuva yhdestä sarjan kirjasta: Mansikin uusi hattu:
https://www.google.com/search?q=mansikin+uusi+hattu&rls=com.microsoft:f…
Vaukirja.fi on julkaissut Opi lukemaan -sarjaa, mutta siinäkään ei ole värikoodeja eikä pupunpäitä. Alla tietoa tästä sarjasta:
http://www.vaukirja.fi/Opi-lukemaan/Mika-on-Vaukirjan-Opi-lukemaan-sarj…
1990-luvulla ilmestyi Osaan jo lukea -sarja. Siinä ukkelihahmolla erotellaan kirjat helpoista vaikeisiin: Aloitteleva, Luen hyvin tai Ahmin. Alla kuva yhdestä sarja kirjasta:
http://hallinto.somero.fi/kirjasto/lapset/osaan_jo_lukea.html
1980-luvulla…
Käsin kirjoittaminenkin voi olla melko nopeaa. Muistan jopa kuulleeni jonkun kirjailijan sanoneen, että tietokoneella kirjoittaminen on jopa liian nopeaa suhteessa siihen, että kirjoitettavaa tekstiä pitäisi ajatellakin.
Toisaalta Topelius eli melko vanhaksi ja kirjoitti joka päivä, joten ehtii siinä tekstiä syntyä vähän hitaammillakin välineillä. Osoitteessa http://www.sls.fi/topelius/index.php?docid=82 todetaan, että Topeliuksen julkaistut teokset ovat noin 15 700 painettua sivua. Jos Topeliuksen aktiiviseksi kirjoitusajaksi laskisi vaikka varovasti arvioiden 50 vuotta, olisi tekstiä syntynyt keskimäärin 314 sivua vuodessa eli vajaa sivu päivässä. Ei kuulosta aivan järkyttävältä tahdilta käsin sulkakynällä kirjoitettunakaan. En löytänyt…
Musiikkistudio on Helsingissä Kirjasto 10:ssä sekä Espoossa Entressen kirjastossa ja Sellon kirjastossa.
Kirjastojen yhteystiedot (esimerkiksi tilan varaamista varten) ja lisätietoja musiikkistudioista löytyy kyseisten kirjastojen kohdalta HelMet-palvelusivuston oikeassa laidassa olevasta pudotusvalikosta "Löydä kirjastosi".
http://www.helmet.fi/fi-FI/Kirjastot_ja_palvelut
http://www.helmet.fi/fi-FI
Tämä Pekka Santalan tekstiin sävelletty laulu sisältyy Yleisradion omaa tuotantoa olevaan CD-levyyn "Joululauluja" (CDY1236, 2000). Levy ei ole kaupallisessa levityksessä, eikä sitä löydy esimerkiksi Viola-tietokannasta.
Etsityn laulun nuotteja ei Viola-tietokannan mukaan ole julkaistu, joten ainoa keino lienee yrittää ottaa yhteyttä joko säveltäjä Jorma Panulaan tai esittäjiin (Sauli Tiilikainen ja Pentti Kotiranta), koska äänitystä tehtäessä nuotti on kuitenkin ollut olemassa. Julkisista kirjastoista tätä ei valitettavasti löydy.
Heikki Poroila
HelMet-musiikkivarasto
Kannattaa tässä asiassa ottaa yhteyttä Meilahden kampuskirjasto Terkkoon, jossa on varmastikin Suomen paras valikoima lääketieteellistä kirjallisuutta sekä paras asiantuntemus arvioida eri lähteiden luotettavuutta.
http://www.helsinki.fi/kirjasto/fi/toimipaikat/terkko/
HelMet-kirjastosta löytyy haulla anatomia ja rajaamalla kieleksi latina seuraavat teokset:
- Anatomica Humana : anatomian värikuvasto 2013
- Anatomian taskukuvasto (2001)
SUOMEN P.E.N -järjestön (Finlands P.E.N, Finnish P.E.N) kotisivu on tekeillä; sen sijaan "katto-organisaatiosta" (International P.E.N.) http://www.oneworld.org/internatpen/ löytyy tietoa, kuten mainitsitkin.
Kysymyksiä Suomen P.E.N:in toiminnasta voit lähettää osoitteeseen:
SUOMEN PEN; PL 84, 00131 Helsinki
International P.E.N on Unescon alainen järjestö, jonka toimintaa Suomessa myös opetusministeriö tukee. Koska järjestö ottaa kantaa vangittujen ja vainottujen kirjailijoiden ja toimittajien sananvapauden puolesta, ovat hyviä linkkejä myös muut ihmisoikeusasioiden kanssa toimivat järjestöt kuten www.amnesty.fi; www.ykliitto.fi; www.kepa.fi; (www.unhchr.ch; www.hrweb.org/).
Järjestö seuraa ko.kirjailijoiden/toimittajien kohtaloita, mutta…
"Pitkänsillan väärällä puolella" on verkkoteos (http://www.pitkasilta.hai.fi/), jonka olennaisia osia ovat tekstin ja kuvien lisäksi ääni- ja videonäytteet. Sitä ei siis valitettavasti ole saatavana kirjamuodossa. Kallion kirjaston käsikirjastossa on kuitenkin (tekijöiden luvalla) luettavana paperikopiot teoksesta niiltä osin kuin on mahdollista (tekstit, kuvat, tiedon lähteet).
Nuotit löytyvät esim. julkaisusta The World´s greatest fakebook: "C" edition: for piano, vocal, guitar, electronic keyboard and all "C" instruments, 1996,
ISBN 1-57623-690-0. Kahdelle kitaralle nuotit löytyvät kokoelmasta 66 easy guitar solos, 1967 (Mammoth Series; No 23).
Terho Itkosen ja kumppanien Muoto-opin keruuopas lisävihkoineen mainitsee ylttyä-verbin esimerkkinä muissa kuin lounaismurteissa tavattavista sisäheittotapauksista, täsmentämättä kuitenkaan, miltä murrealueelta sana mahdollisesti on peräisin. Muista tutkimistani lähdeteoksista ei ollut apua. Kotimaisten kielten keskuksen Suomen murteiden sanakirjankin työstäminen on edennyt vasta l-kirjaimeen saakka (https://www.kotus.fi/sanakirjat/suomen_murteiden_sanakirja). Ehkäpä aktiivisten lukijoidemme avulla voisimme onnistua kartoittamaan, missä päin Suomea sana on tai on ollut käytössä.
Kielitoimiston sanakirjan määritelmän mukaan siemen on siemenkasvien lisääntymis- ja leviämismuodostuma, josta kehittyy uusi yksilö. Jyvä puolestaan on vain viljakasvin siemen. Kasvitieteessä puhutaan heinäkasvin pähkylästä. Siemen on näin ollen jyvää laajempi käsite.
https://www.kielitoimistonsanakirja.fi/#/
Kysymyksen Frost-suomennoksen alkuperä ei valitettavasti selvinnyt. Se voi olla pelkkä johonkin yhteyteen suomennettu katkelma runosta - ei välttämättä ote koko runon suomenkielisestä käännöksestä.
Robert Frostin lyriikkaa on suomennettu verrattain vähän, eikä yhdessäkään tutkimassani hänen runojaan sisältävässä antologiassa ollut The way not taken -runoa kokonaisuudessaan. Hannu ja Janne Tarmion kokoamassa Maailman runosydämessä on siitä mukana pelkkä loppu ("Tämä kerrottakoon huokaisten / jossain aikojen ja aikojen takana: / Tie haarautui metsässä, ja minä - / minä valitsin sen vähemmän kuljetun, / ja siksi on kaikki toisin.") Kokonaisuudessaan runo näyttäisi löytyvän suomeksi vain internetistä erilaisina harrastelijoiden…
Suomen kansallisbibliografia Fennican mukaan Dolores Cannonilta on suomennettu kaksi teosta, Five lives remembered eli Viisi edellistä elämää (2021) ja The three waves of volunteers and the new Earth eli Vapaaehtoisten kolme aaltoa ja uusi maailma (2022). Teokset on suomentanut Joonas Tammisto ja julkaissut Kupla Kustannus.
Mainitsemiasi teoksia ei siis ole suomennettu.
https://www.kansalliskirjasto.fi/fi/palvelut/fennica-suomen-kansallisbi…
https://finna.fi/
Varmasti kyse on alun perin ollut jonkinlaisesta vastamagiasta. Yritetään muuttaa mahdollisesti paha asia paremmaksi eräänlaisella siunauksella.
Toisaalta terveyttä on toivoteltu aivastajalle jo antiikin ajoista alkaen. Toivotus kuuluu latinaksi prosit eli olkoon hyödyksi.
Aivastusta on pidetty jumalien antamana merkkinä. (joko hyvästä tai pahasta) Suomalainen fraasisanakirja (Otava, 1981)
Englanniksi aivastaneelle tavataan sanoa Bless you. Tarinan mukaan 1000-luvulla elänyt paavi Pyhä Gregorius VII toivotteli Jumalan siunausta kaikille aivastelijoille siksi, että aivastus saattoi olla ensimmäinen merkki tappavasta rutosta.
On myös ajateltu, että aivastuksessa ihmisen sielu saattaa äkkirykäyksellä lennähtää…
Etsimäsi kirja löytyi Töölön kirjaston hyllystä: Murha pukee naista. Naisdekkareita ja dekkarinaisia/ Ritva Hapuli ja Johanna Matero (toim.), Vaasa 1997. Se on Kansan Sivistystyön Liiton KSL r.y:n julkaisema.
Olen varannut sen sukunimellesi Töölön kirjaston varaushyllyyn, viimeinen noutopäivä 10.7! Soita puh. 31085025 jos haluat että kirja lähetetään muualle. Kuulemisiin!
Kirjelmän allekirjoittivat kenraalimajuri, komentaja Kaarle Kustaa Armfelt, eversti Seb. von Otter, eversti J.H. Hästesko, keveän jalkaväen pataljoonapäällikkö P. af Enehjelm, everstiluutnantti Otto Klingspor, yliadjutantti Kaarle H. Klick ja ratsuväen päällikkö G. von Kothen.
Asiakirja tunnetaan nimellä Liikalan nootti.
Näyttää siltä että kuvailemaasi kattavaa teoslähtöistä kirjallisuuslähdettä ei ole olemassa. Kirjallisuushistorioissa teoksia lähestytään joko tekijästä tai sitten aikakaudesta käsin.
Internetissä on runsaasti kirjallisuusaineistoa etenkin englannin kielellä, mutta ei kaipaamaasi tietokantaa. Kannattaa kuitenkin tutustua sivuihin, joihin on ammattitaitoisesti koottu erilaisia kirjallisuuslähteitä, http://www.makupalat.fi --> kirjallisuus ja yleisten kirjastojen linkkikirjasto http://www.kirjastot.fi/linkkikirjasto --> kirjallisuus.
Kirjastojen aineistotietokantojen kuvailu perustuu asiasanoitukseen, mutta teosten suorasanainen referointi ei ainakaan toistaiseksi ole käytetty sisällönkuvailumuoto.
Muutamia erikoistietokantoja löytyy,…
Joitain vastauksia kysymykseesi löytyy teoksesta Ihmisen ravitsemus, jonka saatavuustiedot löydät pääkaupunkiseudun kirjastojen aineistorekisteristä http://www.helmet.fi
"Energiaa tarvitaan pääasiassa perusaineenvaihdunnnan ylläpitoon ja fyysisen työn suorittamiseen. Perusaineenvaihdolla (PAV) tarkoitetaan esimerkiksi sisäelinten toimintaa, ruumiinlämmön ylläpitoa ja kudosten rakentamista eli niitä levonaikaisia toimintoja, joita tapahtuu tahdosta riippumatta jatkuvasti elimistössä." s.18
"Keskimääräisenä energiankulutusarvona voidaan käyttää lukua 125 kj (30 kcal)/(ihanne)paino kg/vrk." s.19
Proteiinien sulavuus ilmaistaan biologisella arvolla. Kasvisperäisten proteiinien sulavuus on alhaisempi kuin eläinkunnan tuotteiden.
Kuopion…
Helena Åhmanin väitöskirja, Oman mielen johtaminen - näkemyksiä ja kokemuksia yksilön menestymisestä postmodernissa organisaatiossa (Teknillinen korkeakoulu, 2003), kuuluu useiden yliopistokirjastojen kokoelmiin. Tarkemmat saatavuustiedot löytyvät LINDAsta - yliopistokirjastojen yhteistietokannasta, jota voi käyttää maksutta kirjastoissa ( http://www.lib.helsinki.fi/kirjastoala/linnea/LINDA.htm ).
