Wikipedian mukaan "Suomessa metrijärjestelmä otettiin käyttöön virallisesti vuonna 1887. Käyttöön jätettiin kuitenkin vielä myös muutamia vanhoja, alkuperäiseen metrijärjestelmään kuulumattomia yksiköitä, joiden suuruutta hieman muutettiin uuteen järjestelmään sopivaksi; esimerkiksi peninkulma oli ennestään ollut 10 688 m, mutta kauan tämän jälkeen tasan 10 km."
Siitä, mikä on virallinen mittajärjestelmä, ei varmaankaan missään maailmassa ole varsinkaan nopeasti seurannut, että kaikki vanhat mittayksiköt olisivat hävinneet käytöstä. Monilla aloilla on - kuten kysyjä itsekin on huomannut - säilynyt sisäisessä käytössä vanhoja yksiköitä, minkä lisäksi erityisesti Ison-Britannian ja Yhdysvaltain kanssa kauppaa käyneet tai muuta…
YK:n viitekehyksessä nuoret määritellään tavanomaisesti iän mukaan. Tämän määritelmän mukaan kaikki 15–24-vuotiaat ihmiset ovat nuoria.
https://yk.fi/node/489
"Tilta Tuohimaa" on Allan Palmgrenin säveltämä ja Hjalmar Nortamon sanoittama kappale vuodelta 1927. Kappaleen sanat löytyvät esim. nuottijulkaisusta " Terveiset ulapalta: meren ja kesän lauluja" (Fazer music, 1993). Julkaisu löytyy Helsingin kaupunginkirjaston kokoelmista, ks. Plussa-tietokanta http://www.libplussa.fi .
Yritin etsiä internetistä tietoja Tilta Tuohimaa -henkilöstä, mutta en löytänyt mitään. Samoin haut Fennica-, Linda-, Manda-, Aleksi-, Arto- ja Viola-tietokantoihin tuottivat tulokseksi vain viitteet kappaleen sisältäviin nuottijulkaisuihin ja äänitteisiin.
Tilta Tuohimaasta sinällään ainoa tiedonlähde lienevät siis laulun sanat.
Lasse kirjoista ensimmäinen on Lasse ekaluokkalainen, sarjassa on useita kirjoja
ja viimeisin ilmestynyt on Lasse ja superäiti. Lasse kirjat ovat ruotsalaisten
Anders Jacobssonin ja Sören Olssonin kirjoittamia ja suomeksi ne on kääntänyt
Tuula Kallioniemi, joka on yksi suomalaisista tämänhetken parhaista lastenkirjailijoista. Lasse-kirjat ovat humoristisia ja sopivat nuoremmille kuin samojen kirjailijoiden kirjoittamat Bert-kirjat. Lasse kirjoja on kaikissa kirjastoissa Helsingissä hyvin saatavilla. Sopivat n.8v.-.
Auttajasyndroomaa kannattanee lähteä tutkimaan eri ammattiryhmien (kirkon työntekijät, opettajat, sosiaalityöntekijät ym.) työtä kuvaavien teosten kautta. Hakusanoina voi käyttää hoitotyö, sosiaalityö, vapaaehtoistyö jne. yhdistettyinä etiikka, ammattikuva, sosiaaliset suhteet, psykologia, motiivit ym. Seuraavissa teoksissa on ainakin aihetta käsitelty:
Piiroinen, Hannu: Epävarmuus, muutos ja ammatilliset jännitteet. Jyväskylän yliopisto, 2005 (väitöskirja).
Haapakoski Paavo. 1989. Auttajasyndrooma auttajan ongelmana. Teoksessa: Sielunhoidon
aikakauskirja 2/1989
Tommy Hellsten, Salme Blomster ja Martti Lindqvist ovat teoksissaan myös käsitelleet auttamistyön ongelmia ja etiikkaa.
Maistraatin verkkosivuilla osoitteessa http://www.maistraatti.fi/ on otsikko Nimiasiat. Siitä avautuvalta sivulta pääsee kohtaan, jossa voi kysyä etu- ja sukunimien lukumäärää Suomessa.
Etunimitilaston mukaan Suomessa on syntymävuosina 1899-2006 ollut yhteensä 9873 Erika-nimistä naista ja 4 miestä. Vuonna 2006 on 149 tytölle annettu nimeksi Erika.
Usein puhutaan suomalaisesta "tietäjälaitoksesta", eli nimenomaan siitä, että kyläyhteisöissä oli arvossa pidetty henkilö (tietäjä), jonka puoleen käännyttiin. Tietäjä on siis oikea sana.
Suomessa tietäjyys oli enemmän miehistä (vrt. Kalevalan Väinämöinen jne.),kun taas Keski-Euroopassahan jahdattiin juuri naisia noitina. Noitavainojen yhteydessä Suomessa nostettiin esiin poikkeuksellisen paljon miehiä, mutta toisaalta vainot eivät olleet yhtä fanaattisia kuin Euroopassa, koska tietämys kansanlääkinnästä, loitsuista ym. kosketti jollain tapaa koko yhteisöä; kaikki osasivat jotain sellaista, mikä olisi voitu tulkita noituudeksi.
Naisten asema oli vähäisempi, mutta esim. kansanlääkinnän alueella naiset ovat olleet vahvastikin mukana, ja…
Hei!
Reija Kaskiaho on nuortenkirjailija. Lisää tietoa hänestä löytyy sivuilta http://www.nuorisokirjailijat.fi/main.php?s=k&k=51 ja http://wsoy.fi/yk/authors/show/60 sekä teoksesta Kotimaisia lasten- ja nuortenkirjailijoita 4.BTJ 2004
Ottaisimme kuudennen tuotantokaudenkin varmasti mielellämme valikoimiin, koska aikaisemmatkin ovat kokoelmissamme, mutta sitä ei ole tarjolla HelMet-kirjastojen hankintajärjestelmässä. Kirjasto ei valitettavasti voi ostaa elokuvia noin vain vaan tarvitsee kaikkiin lainattaviin elokuviin erilliset lainauslisenssit, jotta niitä on luvallista lainata asiakkaille. Lainauslisenssien suhteen olemme täysin elokuvan julkaisijan armoilla. Julkaisija voi itse päättää, tarjoaako edes lainauslisenssiä. Ilmeisesti ”L-koodin” kuudennen tuotantokauden osalta lainauslisenssiä ei ole saatu, emmekä voi siksi ainakaan vielä sitä hankkia. Toivon mukaan sarja tulisi jossakin vaiheessa kirjastojen saataville.
Laulu Sipirjan lapsista -teokseen löytyy Ylen Fono-palvelun kautta kantanauhat, ei lainattavaa äänitettä eikä nuottia valitettavasti. Kantanauhoja löytyy: Ailin laulu, Kun Jumala Sipirjan loi, Kuoleman kylväjät kulkevat, Lumi mitä olet nähnyt, Mäkiniskan Eilan evakkoon lähtölaulu, Suomalaisen sotilaan laulu ja Trubaduuri (lähtölaulu). Kantanauhoja ei ole mahdollista lainata kirjastojen kautta.
Diktoniuksen runo ”Jaguaari” löytyy Kajavan suomennoksena teoksista ”Runoja” (Otava, 1963) ja ”Suomenruotsalaisen lyriikan antologia Edith Södergranista Bo Carpelaniin” (WSOY, 1968).
Tässä kaksi ehdotusta kaivatuksi kirjaksi.
Buchanan, Heather S.: Jori ja Matilda muuttavat nukketaloon (WSOY 1988, julkaistu myös kahden tarinan kokoelmassa Jori ja Matilda : tarinoita hiiriperheestä, WSOY 1995)
Lastenkirjainstituutin (http://www.lastenkirjainstituutti.fi/) Onnet-tietokanta kertoo jälkimmäisestä kirjasta näin: "Kaksi kertomusta Jorista ja Matildasta, pienistä hiiristä. Ensimmäisessä ne menevät naimisiin ja lähtevät etsimään kotia. Koti löytyykin hylätystä nukkekodista, jonka hiiret siivoavat perusteellisesti. Hiirille syntyy lapsia ja ne tutustuvat muihin hiiriperheisiin. Toisessa kertomuksessa vaarana on kissa, joka estää hiirilapsilta koulunkäynnin. Jori keksii ratkaisun: kelluvan koulun."
Piers, Helen: Hiiri etsii kotia…
Kalvon irrottaminen hedelmälihasta aloitetaan kuumentamalla mandariiniviipaleet vedessä, minkä jälkeen ne kastetaan mietoon lipeäliuokseen. Ennen purkittamista ne vielä huuhdellaan vedellä useaan kertaan.
Lähde:
http://en.wikipedia.org/wiki/Mandarin_orange
1980-luvulla ilmestyi Kirjaliton kustantamana kirja Nukkumatti kertoo 365 hyvänyön satua. Sitä ei valitettavasti ole Hämeenlinnan kirjaston kokoelmassa, joten en voi tarkistaa kantta. Sivuja oli 237, joten kohtuullisen paksu se on ollut. Googlen avulla löytyi tällainen kuva: http://www.antikvaari.fi/naytatuote.asp?id=972523. Näyttääkö tutulta?
Laajat vanhan kreikan sanakirjat, kuten esim. Liddel & Scott näyttävät tuntevan klassisesta kirjallisuudesta tapauksia, joissa ϑεός/theos on luontevinta tulkita adjektiiviksi, joskus se esiintyy myöskin komparatiivimuodossa ϑεώτερος/theooteros.
Uuden testamentin kreikan sanakirjat eivät näytä tällaista adjektiivista käyttöä tuntevan, sana tulkitaan yksiselitteisesti substantiiviksi.
Artikkelin käytöllä tai käyttämätömyydellä ei tässä liene merkitystä. Lars Aejmelaeuksen mukaan (§ 98-99) artikelin käyttö vanhassa kreikassa oli yleensäkin melko vapaata ja jätettiin usein pois varsinkin silloin kun sanaa käytettiin paljon tai se tulkittiin erisnimen kaltaiseksi, samoin arvioi Bornemann & Risch (§ 149 -2). Uuden testamentin…
Nimekehaulla Eläinten täyttäminen saa pääkaupunkiseudun yleisten kirjastojen aineistotietokannasta kolme kirjaa: Aarne Hellemaan "Eläinten täyttäminen" (1956) ja "Eläinten täyttäminen askarteluna ja taiteena" (1950) sekä Kaarlo Emil Kivirikon "Eläinten täyttäminen ja säilyttäminen" (1926). Aikaa on kulunut näiden oppaiden ilmestymisestä! Mutta asia korjautuu piakkoin, sillä vuonna 2000 on ilmestynyt Heikki Kangasperkon kirja "Eläinten täyttäminen", kustantaja on Ajatus ja teos on piakkoin saatavissa ainakin isoimmissa kirjastoissa. Lisäksi mm. Helsingin kirjastoissa on saatavana kirja Hakuli, Teijo: Lintujen täyttäminen, 1986.
6. heinäkuuta 1960 oli keskiviikko.
Helsingin yliopiston almanakkatoimiston, http://almanakka.helsinki.fi/ sivuilta kohdasta almanakka-arkisto löytyvät vanhat allakat vuodesta 1899.
Mainittujen Toiset kengät-, Siniset mokkakengät- ja Kuolema savolaiseen tapaan- kirjojen lisäksi kenkäteema löytyy aikuisten kaunokirjallisuudessa mm. kirjoissa Pentti Haanpää: Yhdeksän miehen saappaat, Oiva Arvola: Kenkähullun matka, Irja Virtanen: Punaiset kengät, Ellery Queen: Kenkäparin arvoitus, Henning Mankell: Italialaiset kengät, Scott Westerfeld: Niin eilistä, Tellervo Rouhiainen: Peilaajatyttö ja mustankiiluvat kengät, Jennifer Weiner: lainakengissä ja Niilo Laaksonen: Pieni poika ja isot saappaat.
Jalkine-aiheisia novelleja ovat Kawabata, Yasunari: Kesäkengät (kokoelmassa Kämmenenkokoisia tarinoita), Prisvin, Mihail: Vaarin huopatossut (kokoelmassa Mille nauratte: valikoima neuvostohuumoria ja -satiiria), Pälsi, Sakari:…
Tästä nimestä on kysytty aikaisemminkin: https://www.kirjastot.fi/kysy/olisin-hyvin-kiinnostunut-vaarini-sukunim…?
Suomalaisista sukunimikirjoista ei löydy Vilenius-nimeä, joten alkuperäinen suomalainen nimi se ei ole.
Hei!
Dvd-elokuvien luettelointitietoihin on pääkaupunkiseudun kirjastojen Helmet-kokoelmatietokannassa tallennettu tieto käyttörajoituksista eli tieto siitä, minkä ikäiset voivat elokuvan katsoa. Nämä merkinnät perustuvat Valtion elokuvatarkastamon asettamiin ikärajoihin. Merkinnän näkee kun avaa elokuvan luettelointitiedot klikkaamalla elokuvan nimeä.
Voit kokeilla Helmet-kokoelmatietokannasta esim. tarkennettua hakua (etusivulla linkki): Kirjoita hakusanakenttään:
lastenelokuvat and not (K7 or K11 or K13 or K15 or K18).
Hakukenttään kirjoitettu hakulauseke rajaa pois elokuvat, joiden luettelointitietoihin on merkitty jokin suluissa oleva ikäraja.
Rajoita haku Lasten kokoelmaan ja valitse aineistolajiksi DVD-levy.
Tuloksena saat dvd-…
