Kyseessä oleva laulu on Heikki Sarmannon "Ja tuuli käy", jonka sanat alkavat Huokaa tuuli lauluaan, kuuta pilveen peittelee..
Laulu löytyy ainakin musiikin oppikirjasta Musiikin aika 5-6 / Leena-Maija Alho, Soili Perkiö, Osmo Rautanen. - WSOY 1987
Mauri Kunnaksesta löytyy paljon tietoa hänen omilta nettisivuiltaan, jotka löytyvät osoitteesta: http://www.maurikunnas.net/ . Myös Otavan verkkosivuilla on tietoa Mauri Kunnaksesta: http://www.otava.fi/ . Kunnaksesta on kyselty myös aikaisemmin Kysy kirjastonhoitajalta –palvelustamme, vanhoja kysymyksiä ja vastauksia voi hakea kohdasta Arkisto.
Astrid Lindgrenin lastenromaaniin "Vaahteranmäen Eemeli" perustuvan näytelmän esitysoikeussopimuksia hoitaa Näytelmäkulma. Näytelmän tiedot löytyvät agentuurin sivuston Näytelmät ja kirjailijat -alalehdellä olevasta hausta sekä kirjailijan että teoksen nimellä. Näytelmäkulma hoitaa myös muiden Lindgrenin teoksiin perustuvien näytelmien esitysoikeuksia.
http://www.dramacorner.fi/index.php?option=com_frontpage&Itemid=1
HelMet-tietokannasta löytyy kyseistä kirjasarjaa:
http://www.helmet.fi/search~S12*fin/?searchtype=X&searcharg=que+tal+1&s…
Kun klikkaat kirjan nimeä, pääset nidetietoihn katsomaan missä kirjastoissa sitä on saatavilla.
Yeatsin teoksessa ”Runoja” (WSOY, 1966) Aale Tynni on suomentanut katkelman seuraavasti: ”keskus on pettänyt, läsnä on hajaannus” (s. 99). Anna-Maija Raittila on päätynyt hiukan erilaiseen suomennokseen kokoelmassa ”Kutsut minua nimeltä” (Kirjapaja, 1981), jossa vastaava kohta menee näin: ”asioita tippuu pois; keskus ei enää pidätä” (s. 137). Katkelmista näkyy, miten eri tavalla lyhytkin runonpätkä saatetaan suomentaa.
Laulun sanat löytyvät ilmeisesti nuottikirjasta ”112 kitaralaulua” (Musiikki Fazer, 1964). Minulla ei ole nyt kirjaa käsillä, joten en pysty tarkistamaan sen sisältöä, mutta osoitteesta https://finna.fi löytyvän Viola-tietokannan mukaan sen alkusanat ovat ”Mitä minä teen noilla rilloilla”. Rilloista voisi hyvin päätellä, että laulussa saatetaan mainita hevonenkin. Sen mainitaan olevan kansansävelmä.
Kirjaa ei ole käännetty suomeksi. Kai Nieminen on kääntänyt siitä yhden sivun näytteen teokseen Sana ja ruokokynä: Ulkoeurooppalaisen kirjallisuuden antologia. Weilin + Göös, 1988. ISBN 951-35-4515-6. toim. Tapani Harviainen. Näyte löytyy sivulta 273. Kai Nieminen on käännöksessään laittanut kirjan nimeksi Päänaluskirja.
Internetistä laulun sanoja voi etsiä kirjoittamalla hakukoneeseen (esim. google.fi) laulun nimen lisäksi hakusanaksi "sanat" tai "lyriikat" tai "lyrics". Tässä tapauksessa haku voisi olla "lapin kesä lyrics".
Kielitoimiston sanakirjan mukaan sanan "köykäinen" merkityksiä ovat kevyen lisäksi mm. vaivaton, heppoinen tai vajavainen. Mainitsemassasi artikkelissa köykäisyyksillä luultavasti tarkoitetaan heikkouksia tms. vajavaisuuksia.
Ks. https://www.kielitoimistonsanakirja.fi/#/k%C3%B6yk%C3%A4inen?searchMode=all
Osoitteesta http://www.vaasa.fi/satama pääset katselemaan laivavuoroja väleillä Vaasa-Uumaja ja Vaasa-Härnösand (varsin lähella Sundsvallia). Suoraa yhteyttä Sundsvalliin en löytänyt, Poriin kai on ollut sellainen suunnitteilla, mutta ei liene toteutunut...
Kysymyksesi käsittelee Suomessa voimassaolevaa lainsäädäntöä. Koska en ole lakimies, en anna sinulle sellaista vastausta, jossa lähtisin tulkitsemaan lakia. Annan sinulle tietoja lainsäädännön kohdista, jotka minun mielestäni käsittelevät ja liittyvät asiaan. En takaa etteikö niitä olisi muitakin. Tarkempaa tietoa asiasta saa varmasti mm. poliisilta.
Asiaan liittyviä lakeja ovat Ampuma-aselaki 45 §, 88 §
Metsästyslaki 21 §, 22 §, 23 §.
Kommentti: Minusta pykälät näyttäisivät johtavan siihen, ettei 11 vuotias voisi osallistua hirvenmetsästykseen ampujana. Paras kuitenkin varmistaa asiaa poliisiviranomaiselta.
Fil.toht. Heikki Koukkusesta (1938-8.11.1983), joka on julkaissut mm.useita Karjalaa ja Suomen ortodoksisen kirkon historiaa käsitteleviä teoksia ja artikkeleita, ei löytynyt muuta kuin seuraava artikkeli:
Tekijä(t): Pirinen, Kauko
Nimeke: Heikki Koukkunen in memoriam / Kauko Pirinen
Julkaisussa: Ortodoksia. 34(1985), s. 151-158
Ortodoksia-julkaisu on selailtavissa Helsingin yliopiston pääkirjaston avokokoelmassa ja lainattavissa myös Helsingin yliopiston teologisen ja humanistisen tiedekunnan kirjastoissa.
Joensuun yliopistossa, http://www.joensuu.fi/ ,joku saattaisi tietää enemmän, esim. juuri kuolinsyystä.
Mahdoitko tarkoittaa intiasta suomeksi käännettyjä nuortenkirjoja? Tällaisia ei valitettavasti ole paljon.
Hidier Desain kirja Tanuja: Sopivasti sekaisin (2004) kertoo 17-vuotiaasta tytöstä, joka etsii paikkaansa kahden kulttuurin välissä. Tyttö on syntynyt Yhdysvalloissa ja hänen perheensä asuu siellä. Vanhemmat noudattavat intialaisia tapoja.
Chita Banerjee Divakumi on suomalainen kirjailija, joka on sijoittanut kirjansa Hopealaakson salaisuus (2004)Intiaan. Kirja on fantasiatrilogian aloitusosa.
Vanhempi Intiaan sijoittuva nuortenkirja on R. Lal Singhin Viidakon lahja (1955).
Voit etsiä kirjoja myös Tampereen kaupunginkirjaston lasten ja nuorten sivuilta
http://www.tampere.fi/kirjasto/lapset/aasia.htm
sekä Helmet-tietokannasta…
Hei,
Annika Thorin ruotsalaisen kustantajan Bonnier Carlsenin sivuilta löytyy kirjailijaesittely jossa on mainittu myös kirjailijan saamat palkinnot ja kunnianosoitukset. Palkinnot löytyvät kirjailijaesittelyn lopusta, kohdasta "Priser och utmärkelser i urval" http://www.bonniercarlsen.se/writer.asp?id=14015
Tietoa Annika Thorin saamista lukuisista palkoinnoista on myös ruotsinkielisessä Wikipediassa, kirjailijaa esittelevillä sivuilla: http://sv.wikipedia.org/wiki/Annika_Thor
Minkäänlaista tietoa kukkakaalin kanssa symbioosissa elävästä madosta ei löytynyt. Kukkakaali on hyvin vanha viljelykasvi. Siitä on löydetty mainintoja jo 600 vuotta ennen ajanlaskun alkua. Tällöin sitä viljeltiin Egyptissä, Turkissa ja muualla Vähän-Aasian alueella. Ja 1500-luvulla kukkakaalia viljeltiin jo suurimmassa osassa Eurooppaa. Jos tällainen mato eläisi kukkakaalin kanssa symbioosissa, luulisi asian olevan yleisesti tiedossa. Kukkakaalia viljeltäessä yritetään päinvastoin pitää huolta siitä, etteivät mitkään tuhohyönteiset tai niiden toukat, kuten esimerkiksi kaalikärpästen tai kaaliperhosten toukat, pääse vahingoittamaan kasvia.
Tietoa kukkakaalista:
Samuelsson, Lars-Eric: Kodin kasvimaa (1997)
http://www.nicehouse.fi/puutarha/…
Tästä nimestä on kysytty aikaisemminkin: https://www.kirjastot.fi/kysy/olisin-hyvin-kiinnostunut-vaarini-sukunim…?
Suomalaisista sukunimikirjoista ei löydy Vilenius-nimeä, joten alkuperäinen suomalainen nimi se ei ole.
Ihminen on syönyt hyönteisiä vuosituhansia. Monissa osissa maailmaa niitä syödään nykyäänkin. Sääsken ravintoarvoista ei erikseen löytynyt tietoa, mutta esim. heinäsirkkojen proteiinipitoisuus on 50-75 %, hämähäkkien ja kärpäsentoukkien 64 %, agaavetoukkien 50 %, termiittien 46 % ja muurahaistenkin 24 %. Monet hyönteiset ovat hyvin ravitsevia. Pieni koko kompensoituu suurella lukumäärällä. Mietittävää olisi siinäkin, että nenäänsä hyönteisruualle nyrpistelevä saattaa syödä mielellään esim. ostereita, simpukoita, katkoja ja rapuja. (Lähde: Tieteen kuvalehti: Nyt hyönteisiä ruokapöytään, 1990, nro 1, s. 36-37)
Hyönteisten energiamääristä käydään keskustelua useilla terraarioeläin-ja lihansyöjäkasviharrastajien palstoilla, alla yksi. Ilmeistä…
Useampikin Mauri Sariolan dekkareista sijoittuu Lapin maisemiin. Muun muassa Susikosken tulikoe (1982) –kirjassa ollaan Levillä ja hotelli Levitunturissa, Kolmen valtakunnan vainaja (1971) –kirjassa seikkaillaan kirjan nimen mukaan pohjoisessa lähellä kahden naapurimme rajaa. Revontulet eivät kerro (1957) –kirjan tapahtumat sijoittuvat ehkä lähimmäksi Pallastunturia. Siinä kiivetään Ounastunturille ja asutaan tunturin lähellä olevassa hotellissa, ilmeisesti ei kuitenkaan hotelli Pallaksessa, ainakaan sen nimeä ei onnistuttu kirjasta löytämään.
Simo Sjöblomin Mauri Sariola –bibliografia 1956-1998 (1999) –kirjassa (löytyy Helmet-kirjastoista) kuvaillaan Sariolan kirjoja, mutta ei niin yksityiskohtaisesti, että tämän asian saisi selville.…
Vanhojen kirjojen saatavuus on jokseenkin vaihteleva. Joskus syynä saattaa olla se, ettei yksinkertaisesti kirjaa ole ilmestymisaikanaan katsottu kelvolliseksi kirjastoon: menneinä aikoina oli aika tiukka seula siinä, mitä kirjaston kokoelmiin hyväksyttiin. Aikoinaan kirjastonhoitajien ohjenuorana toiminut ”Arvosteleva luettelo suomenkielisestä kirjallisuudesta” 1923 (Valtion kirjatoimisto, 1923) luonnehtii Suen teoksella olevan kirjallisia ansioita, mutta ”[s]opimattomaksi kirjastoihin tekee teoksen kuitenkin ennen muuta siinä esiintyvät räikeät kuvaukset kaikenlaisista julmuuksista ja rikoksista” (s. 126). Luultavasti tuon arvion perusteella teosta ei ole juuri hankittu ilmestymisaikanaan kirjastoihin, eikä siitä ole tullut koskaan uutta…
Runon nimi on Satu ja sen on kirjoittanut Lauri Pohjanpää (1889-1962). Runo löytyy ainakin seuraavista teoksista:
Pohjanpää, Lauri. Lastenrunoja. 1962.
Tämän runon haluaisin kuulla 3. Toimittaneet Satu Koskimies ja Juha Virkkunen. Tammi, 2000.
