Jane Austenin aikana pyrittiin välttämään maaomaisuuden jakamista useamman henkilön kesken, koska suku olisi sillä tavoin menettänyt vähitellen omaisuutensa. Yleensä maaomaisuuden peri kokonaan vanhin poika. Tällä tavoin omaisuus ei hajonnut pienempiin osiin vaan pysyi saman suvun hallussa sukupolvelta toiselle.
Myös naiset saattoivat periä maata ja omaisuutta. De Bourgit ja Bennetit soveltavat maaomaisuutensa erilaisia perintöjärjestelyjä. Bennetin suvun tavoitteena oli nimenomaan maan säilyttäminen saman suvun piirissä, siksi sitä ei jaettu tyttärien kesken, vaan maaomaisuus meni herra Bennetin lähimmälle miespuoliselle sukulaiselle.
Lady de Bourgin suvulla on toisenlainen perintöjärjestely, joten neiti de Bourg perii huomattavan…
Kirjassa Oulu ja oululaiset sodissa, 1918 ja 1939-1945, Oulun veteraanikirja /toimittaneet Janne Kankainen, Panu-Pekka Rauhala, Jouko Vahtola (2. p. 2003) kerrotaan, että Oulun veteraanijärjestöjen yhteistyötoimikunnan tavoitteena oli tehdä veteraanikirja, mutta johtuen suuresta määrästä sotaan osallistuneita tehtävä osoittautui mahdottomaksi.
Em. hieman toisentyyppinen veteraanikirja koostuu asiantuntija-artikkeleista ja veteraanien muistelmista kirjeistä, kuvista sekä päiväkirjamerkinnöistä.
Tekstin nimi on Vaikea risti ja se löytyy internetistä useammastakin paikasta, esimerkiksi erinäisten seurakuntien sivuilta ja blogeista:
http://www.polvijarvi.svk.fi/?sid=12&tid=1210
http://kutomapiiri.vuodatus.net/blog/1950693/vaikea-risti/
Tekijäksi mainitaan Hilja Karhula, mutta hänen teoksiaan ei löydy esimerkiksi Fennicasta.
Jatkosodan aikainen sotasairaala 52 sijaitsi Vilppulassa.
Jatkosodan historia -kirjan kuudennesta osasta löytyy kartta, jossa esitetään sotasairaaloiden sijoitus sodan alussa. Vastaava kartta kesäkuun 1944 tilanteesta on esimerkiksi Anne-Marie Franckin kirjassa Pikku sisar.
Lähteet:
Jatkosodan historia. 6
Mauno Turunen (toim.), Lääkkeen tie sodissamme vuosina 1939-1945 : sotiemme lääkehuolto ja kenttäapteekkareiden muistelmia
Anne-Marie Franck, Pikku sisar : Suomen punaisen ristin apusisaret jatkosodassa
Laukaan ryijy on niin kutsuttu elämänpuuryijy. Elämänpuuryijyjä on kudottu pääasiassa Saarijärvellä, mutta tavattu myös Karstulasta, Laukaasta, Äänekoskelta, Uuraisilta, Hankasalmelta ja Rautalammilta. Puu on ornamentiikan suosituimpia kuvioaiheita. Sillä on lähtökohtansa toisaalta assyrialaisessa elämänpuussa, toisaalta Vanhan testamentin hyvän ja pahan tiedon puussa. Yksityiskohdista saa tietoa esimerkiksi seuraavista lähteistä: Keski-Suomen ryijyt, 1982. Sihvo, Pirkko: Rakas ryijy : suomalaisten ryijyt, 2009.
Kerran loppuun suoritettua varusmiespalvelusta ei ole mahdollista käydä uudelleen. Kertausharjoitukset ja vapaaehtoinen maanpuolustuskoulutus tarjoavat kuitenkin reserviläisille väyliä ylläpitää sekä kehittää omia tietojaan ja taitojaan. Miehistöstä aliupseeriksi- ja aliupseerista upseeriksi-täydennyskoulutukset mahdollistavat myös etenemisen vaativampiin tehtäviin reservissä.
Lisätietoja mm. Puolustusvoimien ja Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen sivuilta:
https://intti.fi/reservissa
https://mpk.fi/
Singerin ompelukoneiden sarjanumeroita vastaava ajankohta löytyy täältä: http://ismacs.net/singer_sewing_machine_company/serial-numbers/singer-f-series-serial-numbers.html. Tämän mukaan koneenne on valmistettu tammi- ja kesäkuun välisenä aikana vuonna 1911. Valmistuspaikka näyttää olevan Clydebank Skotlannissa.
Tartuffe ja Macbeth on kirjoitettu 1600-luvulla, joten kirjallisuusarvosteluja itse teoksista ei löydy. Sensijaan arvosteluja erilaisista näytelmäversioista löytyy ALEKSI -artikkelitietokannan (käytettävissä useimmissa kirjastoissa kautta Suomen) avulla. Esimerkiksi Suomen Kuvalehdessä (1998 : 51-52) on teatteriarvostelu Arto af Hällströmin Tartuffesta. Macbethin tulkintoja on arvioitu mm. Suomen Kuvalehdessä 1997:7 ja Teatteri - lehdessä 1997:2.
Kysymyksesi perusteella en tiedä kuinka paljon ja minkätasoista aineistoa tarvitset. Kyseisiä kirjailijoita ja heidän tuotantoaan on tutkittu ja tulkittu runsaasti. Perustietoja suomen kielellä Molièrestä ja Tartuffesta löydät seuraavista: Shuck: Yleisen kirjallisuuden historia (osa 5) tai…
Fil.toht. Heikki Koukkusesta (1938-8.11.1983), joka on julkaissut mm.useita Karjalaa ja Suomen ortodoksisen kirkon historiaa käsitteleviä teoksia ja artikkeleita, ei löytynyt muuta kuin seuraava artikkeli:
Tekijä(t): Pirinen, Kauko
Nimeke: Heikki Koukkunen in memoriam / Kauko Pirinen
Julkaisussa: Ortodoksia. 34(1985), s. 151-158
Ortodoksia-julkaisu on selailtavissa Helsingin yliopiston pääkirjaston avokokoelmassa ja lainattavissa myös Helsingin yliopiston teologisen ja humanistisen tiedekunnan kirjastoissa.
Joensuun yliopistossa, http://www.joensuu.fi/ ,joku saattaisi tietää enemmän, esim. juuri kuolinsyystä.
Helmetin (www.helmet.fi) sanahaussa voi käyttää hakusanoina esim. juristit, asianajajat, oikeustiede ja oikeustieteilijät sekä muistelmat ja elämäkerrat. Tässä muutama tuloksista: Miten meistä tuli oikeustieteen tohtoreita / Heikki Halila ja Pekka Timonen (toim.)(2003); Oikeutta maalla ja kaupungissa : tuomiokuntien ja raastuvanoikeuksien muistitietoa / toimittaneet Mari Hatakka ja Juha Nirkko (2000); Kemppinen, Kullervo: Laamanni muistelee (2000); Rekola, Esko: Viran puolesta (1998).
Mainitsemiasi Joanna Cambellin kirjoja ei jostain syystä ole hankittu pääkaupunkiseudun kirjastoihin, vaikka ne ovat ilmestyneet jo muutamia vuosia sitten (Glory saa haastajan on vuodelta 2003, Ongelmia näköpiirissä Cindy on ilmestynyt vuonna 2004 ja Erottamattomat vuonna 1999). Voi olla,ettei niitä enää ole saatavissa kirjojen kustantajalta.
Laitoin kuitenkin Helsingin kaupunginkirjaston hankintaan pyynnön että kirjoja tarjottaisiin helsinkiläisille kirjastoille jos niitä on vielä myynnissä.
Sinun kannatta katsoa muutaman viikon kuluttua Helmet-tietokannasta onko kirjoja tullut kirjastoihin tai kysyä asiaa lähikirjastostasi.
Rahan arvoon vaikuttaa mm. sen kuntoluokka, eli se, onko raha virheetön vai kulunut. Suomen rahat arviohintoineen 2005 –kirjan mukaan vuoden 1916 5-pennisen arvo on 1-5 euroa rahan kunnon mukaan. Tietoa eri aikojen ja maiden rahoista mm. Suomen numismaattisen yhdistyksen ja Suomen numismaatikkoliiton sivuilta:
http://www.snynumis.fi/
http://www.numismaatikko.fi/
Kirjojen uusiminen onnistuu osoitteessa www.helmet.fi https://www.helmet.fi/search~S9*fin/X, kun on neljänumeroinen tunnusluku eli pin-koodi kirjastokortilla. Sivujen oikeassa yläkulmassa on linkki Omat tietoni, sitä näpäyttämällä pääse ruutuihin, missä kysytään kirjastokortin numero ja tunnusluku. Esille tulee omat lainat, ja nyt voi uusia joko kaikki lainat tai vain merkityt.
Hiusvärejä, niiden kemiallista koostumusta ja mahdollisia terveyshaittoja käsitellään esimerkiksi seuraavissa teoksissa:
Raija Kara, Kirsi Oksaharju & Marjo Oksman, Väriä ja kiharaa. WSOY, 2008
Keskustelua kosmetiikasta : ihovoiteet, deodorantit, hiusväriaineet. Kuluttajavirasto, 1994
Aija Luoma & Raija Kara, Vaihtaahan kameleonttikin väriään : kosmetiikan mahdollisuudet ja rajat. Opetushallitus, 2000
Anja Nystén, Kemikaalikimara. Teos, 2008
Eeva-Liisa Sainio, Ihovoiteiden, deodoranttien ja hiusväriaineiden koostumus ja turvallisuus. Kuluttajavirasto, 1994
Rita Stiens, Totuus kosmetiikasta : parasta iholle, hiuksiin, meikkiin. Tammi, 2008
Harri Willamo, Kosmetiikan kemia. Otava, 1983
"Nyt saat salaisuuteni. Se on hyvin yksinkertainen: Ainoastaan sydämellään näkee hyvin. Tärkeimpiä asioita ei näe silmillä."
Saint-Exupéry, Antoine de: Pikku Prinssi
Porvoo, WSOY, 23. p 1998
suom. Irma Packalén
Hallusinaatiot ovat aika yleinenkin aihe tai ilmaisukeino varsinkin jännitys- ja fantasiakirjallisuudessa. Suomalaisia romaaneja, joissa nimenomaan äänihallusinaatio on mukana, ovat mm. Leena Krohnin Datura (WSOY 2001) ja Mehiläispaviljonki (Teos 2006), Petri Karran Kohtalonohjaaja (Gummerus 2011), Jaakko Yli-Juonikkaan Neuromaani (Otava 2012), Mirja Kuivaniemen Siantappajat (Tammi 2014) ja Terhi Rannelan Läpi yön (Otava 2014). Omaelämäkerrallista fiktiota aiheesta on kirjoittanut Jukka Komppa, jonka teoksessa Minä olen (Atena 2001) takakansitekstin mukaan miehen pään sisässä ovat äänessä niin enkelit kuin pirutkin.
Lisää esimerkkejä löydät yleisten kirjastojen tietokannoista (esim. yhteistietokanta Frank osoitteessa http://monihaku.…
Ylen Elävän arkiston haastattelusta (Arabisivistys oli satoja vuosia länsimaiden edellä), jossa Jorma Kallenautio ja professori Heikki Palva keskustelevat mm. lääketieteestä ei ainakaan tällaista tietoa löytynyt. Haastattelu on katsottavissa alla olevasta linkistä:
http://yle.fi/aihe/artikkeli/2006/09/08/arabisivistys-oli-satoja-vuosia…
Eälvästä arkistosta löytyy myös useita ohjelmia Muinaisen Assyrian suurvallan vaiheita -otsikon alta:
http://yle.fi/aihe/artikkeli/2011/11/14/muinaisen-assyrian-suurvallan-v…
Valitettavasti emme löytäneet muualtakaan tietoa kysymästäsi lääkäreiden koulutuksen tilapäisestä lakkauttamisesta.
Antti Tuomaisen henkilöhistoriasta näyttää olevan melko vähän tietoa saatavilla. Teoksessa ”Miten rikoskirjani ovat syntyneet” (Crime Time, 2012) hän selostaa hiukan opintojaan ja sitä, miten hänen äidinkielenopettajallaan oli ratkaiseva vaikutus kirjailijaksi ryhtymisessä.
Heikki Ollikaisen ”Ruumiin kulttuuri” -lehteen kirjoittamasta jutusta osoitteessa http://www.dekkariseura.fi/rk_111_a.html on kerrottu jotakin ainakin Tuomaisen työhistoriasta. ”Me naiset” -lehden jutussa osoitteessa http://www.menaiset.fi/artikkeli/ajankohtaista/ihmiset/alkoholin-jattan… Tuomainen kertoo nuoruutensa alkoholiongelmista. Joitakin tiedonmurusia voi lukea myös Kirsin Book Club -blogista osoitteesta http://kirsinbookclub.com/kirjat/mies-joka-kuoli/.
Voit…
Laulun nimi on Kotini on kaukomaa. Kollegan mukaan sanat alkavat näin:
"Kotini on kaukomaa, kaipuu sinne kantaa, peurat missä vaeltaa tunturien taa. Järvein, vuorten karun maan konsa taas mä nähdä saan..."
Kappale löytyy ainakin Laulutuuli-nimisestä nuottikokoelmasta, jonka on toimittanut Timo Manninen (Lasten keskus, 1992)
Suomen kansallisdiskografia Violan mukaan se on kanadalainen intiaanilaulu:
https://finna.fi
