Sanaa hemura ei löydy laajoistakaan murresanakirjoista. Anneli Hänninen Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksesta kuitenkin kiinnitti huomiota seuraaviin samanalkuisiin murresanoihin:
hemu = ilo, riemu; olla hemussa = rakkauden huumassa; pariskunnan elämästä puhuttaessa hemuinen = rakkauden täyttämä. Näitä merkityksiä esiintyy Etelä-Pohjanmaalla.
Kuhmossa naisen puvun koristeesta on käytetty nimitystä hemukka, ja Ristijärvellä hemuta on merkinnyt koreana touhuamista.
Esimerkit löytyvät teoksesta Suomen murteiden sanakirja III (Helsinki 1992). Niissä kaikissa sanan merkitys liittyy johonkin myönteiseen, tavanomaisesta positiivisesti poikkeavaan ilmiöön. Saattaa siis olla, että mummusi on tuntenut jonkun näistä sanoista ja luovana…
Meillä Oulun kaupunginkirjastossa on ainoastaan Ebsco-tietokanta, josta voi hakea vieraskielistä aineistoa.
Ebsco on käytettävissä kirjaston koneilta ja sisältää myös kokotekstiartikkeleita.
Netissä on lukuisa joukko ilmaisia artikkelitietokantoja esim.
- PubMed http://www.ncbi.nlm.nih.gov/sites/entrez?otool=ifikuplib
- Eric http://www.kirjasto.jypoly.fi/kirjasto/Tiedonhaku/Ohjeet/eric.htm
- Ingenta - http://www.ingentaconnect.com/
- Looksmartin ilmaispalvelu FindArticles http://findarticles.com/p/advanced?tb=art
Oulun seudun ammattikorkeakoulun kirjastossa on paljon aiheeseen sopivia tietokantoja, joten kannattaa huomioida myös ne.
http://www.oamk.fi/kirjasto/elektroniset_aineistot/tietokannat_aakkosit…
Esimerkiksi näistä kannattaisi…
Urho Kekkonen asui Kajaanissa vuodet 1911-1921. Vuonna 1919 hän suoritti ylioppilastutkinnon ja oli armeijassa lokakuusta 1919 kesään 1920, jolloin hän palasi takaisi Kajaaniin. Syyskuussa 1921 hän muutti Helsinkiin aloittaakseen lakitieteen opinnot Helsingin yliopistossa. Kajaaniin hän palasi sen jälkeen vain muutamiksi kuukausiksi kesällä 1927, 1930 ja 1931 tuomarin ja pormestarin viransijaisuuksia hoitamaan.
Lähde: Urho Kekkonen: Vuosisatani 1. Otava 1981, s. 162 alkaen.
Kirjastomme kokoelmassa on runsaat 300 teosta, jotka liittyvät Mannerheimiin tai hänen sukulaisiinsa. Useimmat on kuvitettu, ja joukossa on useita kokonaisia kuvateoksia. Mutta Mannerheimin lapsuudenkotiin ja perheeseen liittyviä kuvia on kovin niukasti. Kirjoissa toistuvat samat perheenjäsenten muotokuvat.
Hautajaiskuvia ei löydy myöskään Eva Mannerheim-Sparren lapsuudenmuistelmista eikä Sophie Mannerheimin elämäkerroista. Eva Mannerheim kertoo äitinsä hautajaisista mutta ei anna kaipaamiasi käytännön detaljeita. Hän mainitsee vain oman asunsa: ”pitkän, maatalaahaavan turkin”. (Mannerheim-Sparre, Eva: Lapsuuden muistoja. Otava 1952, s. 96).
Kuoleman kulttuurihistoriasta on melko paljon materiaalia. Mutta kirjat käsittelevät etupäässä…
Parasta kirjastoa Suomessa ei toistaiseksi ole valittu. Toisaalta erilaisia palkintoja myönnetään, esimerkiksi Vaasan kaupunginkirjasto sai vuoden 2010 kirjastokehittäjäpalkinnon http://www.minedu.fi/OPM/Tiedotteet/2010/11/kirjastokehittajapalkinto.h… .
Vuonna 2009 vastaavan palkinnon sai Entressen kirjasto http://www.espoo.fi/default.asp?path=1;28;29;37412;37482;116838 .
Paavo Cajander on suomentanut kyseisen katkelman ja koko virkkeen seuraavasti: ”Urhoollisuuden parempi puoli on varovaisuus, ja sillä paremmalla puolella minä olen pelastanut henkeni.” Suomennoskatkelma on otettu ”William Shakespearen koottujen draamojen” osasta VI (WSOY, 1958). Koska Cajanderin kuolemasta on kulunut yli 70 vuotta, sitä voi käyttää vapaasti. ”Henrik IV” (WSOY, 2004) löytyy myös Matti Rossin suomentamana, jos haluat muuta kuin Cajanderia.
Kaj Korkea-ahon uudessa kirjassa Tummempaa tuolla puolen päähenkilö Christoffer kerää tietoja muinaisesta legendasta, oliosta nimeltä Raamt. Sanaa ei ole käännetty suomeksi alkuteoksesta Gräset är mörkare på andra sidan.
Lähde: https://www.tornio.fi/index.php?p=Syksy2012
Muuta tietoa en löytänyt Raamt –olennosta.
Nimenomaan vakuutussopimusten kielestä ei oikein löytynyt tukimuksia. Vakuutusalan kieltä sen sijaan käsittelevät seuraavat teokset:
Affärskommunikation i försäkringsbranschen / Marianne Tervonen (red.), 1995
Miettinen, Irma: Vakuutusalan liikeviestintä, 1991
Nuotio, Olli: Vakuutusalan asiakirjamalleja, 1983
Kirjavainen, Satu: Vakuutusala sanomalehtien yleisönosastoissa, 1990. Pro gradu, tiedotusoppi, Helsingin yliopisto.
Kivistö, Maarit: "Kuka tappo eiliset pennut" - vakuutussanaston muodostusta ja semantiikkaa, 1994. Suomen kielen pro gradu -tutkielma. Tampereen yliopisto
Laurila, Mira: En grund som alla behöver : en analys av stil och läsbarhet i Skandias och Holmias försäkringsfoldrar , 1999. Pro gradu -työ. Tampereen yliopisto,…
"Paa piippuun, paa piippuun" on kansansadustostamme ja sen pohjalta tehdyistä mukaelmista löytyvä kehotus, jolla (laulu)rastaan on kerrottu puhuttelevan työmiestä - tavallisimmin halonhakkaajaa. Rastaan laulusta on kirjallisuudessamme lukuisia erilaisia variaatioita. Kysymyksessä mainittu säe "Laiska mies, laiska mies, pien' pino, pien' pino!" sisältyy täsmälleen tässä muodossa ainakin Suomen lasten aapisen pikku tarinaan 'Laulurastas':
https://digi.kansalliskirjasto.fi/teos/binding/1927034?page=99
https://digi.kansalliskirjasto.fi/teos/binding/1928247?page=91
Aarni Penttilän Aapiskukko : alakoulun ensimmäinen lukukirja sisältää hieman tästä poikkeavan variantin 'Rastaan neuvot', jossa laiskan miehen ja pienen pinon asemesta lintu laulaa…
Siskon tyttären pojalle ei ole muuta nimitystä kuin sisarentyttären poika.
Sukulaisuusnimityksistä löytyy tietoa esim. Otavan Suuressa Ensyklopediassa, osa 16, 1980, s. 6503.
Tuomas Salsteen verkkosivulla on kaavio sukulaisnimityksistä sukulaiset.pdf - Tuomas Salste
Asiasta saa tietoa myös Kotimaisten kielten keskuksen nimineuvonnasta https//www.kotus.fi/palvelut/kieli-_ja_nimineuvonta
Kysymykseen ei löydy suoraa yksiselitteistä vastausta. Jalkaa merkitsevän kontti-sanan etymologia on tuntematon ja sen tiedetään vain olevan sukua viron sanalle "kont", joka tarkoittaa luuta. Kyseinen merkitys kontille on tuttu etenkin lounaismurteissa, joista löytyy sanontoja myös muiden eläinten konteista, mm. siankontti, koirankontti ja kanankontti.
Kielikellossa kerrotaan hieman enemmän kontti-sanan käytöstä, ja Elina Inkisen gradussa Suomen kielen alaraajojen nimitysten kieliopillistumisprosessi kerrotaan myös muista alaraajoihin liittyvistä sanonnoista.
Lehteä ei tule Joensuun seutukirjastoon. Myöskään monihaku muista maakuntakirjastoista ei tuottanut tulosta eikä haku tieteellisistä kirjastoista. Virve-lehden kaksi viimeistä numeroa ovat luettavissa verkossa, ks. http://www.everkot.fi/index.php?id=186&L=1
Suomen Erillisverkot Oy:n sivuilla on heidän yhteystietojaan: http://www.everkot.fi/index.php?id=30&L=1 , jos haluat kysyä lehtiä sieltä.
Rajoitun tässä lähinnä talvisotaa käsittelevään kirjallisuuteen.
Ulkomaiden suhtautumista talvisotaan on tutkittu varsin paljon, esim.
Wahlbäck, Krister
Veljeys veitsenterällä : Suomen-kysymys Ruotsin politiikassa 1937-1940. – WSOY, 1968.
Peltovuori, Risto O.
Saksa ja Suomen talvisota. – Otava, 1975.
Peltovuori, Risto
Suomi saksalaisin silmin 1933-1939 : lehdistön ja diplomatian näkökulmia. – Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2005.
Peltovuori, Risto
Sankarikansa ja kavaltajat : Suomi kolmannen valtakunnan lehdistössä 1940-1944. – Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2000.
Clark, Douglas
Liittoutuneet lähtevät talvisotaan : Englannin ja Ranskan Suomen-politiikka 1939-1940. – Otava, 1967.
Nevakivi, Jukka
Apu jota ei annettu : Länsivallat ja…
Jane Austenin aikana pyrittiin välttämään maaomaisuuden jakamista useamman henkilön kesken, koska suku olisi sillä tavoin menettänyt vähitellen omaisuutensa. Yleensä maaomaisuuden peri kokonaan vanhin poika. Tällä tavoin omaisuus ei hajonnut pienempiin osiin vaan pysyi saman suvun hallussa sukupolvelta toiselle.
Myös naiset saattoivat periä maata ja omaisuutta. De Bourgit ja Bennetit soveltavat maaomaisuutensa erilaisia perintöjärjestelyjä. Bennetin suvun tavoitteena oli nimenomaan maan säilyttäminen saman suvun piirissä, siksi sitä ei jaettu tyttärien kesken, vaan maaomaisuus meni herra Bennetin lähimmälle miespuoliselle sukulaiselle.
Lady de Bourgin suvulla on toisenlainen perintöjärjestely, joten neiti de Bourg perii huomattavan…
Kannattaa kääntyä antikvariaattien puoleen, joilla nykyään on netissä hyviä sivustoja ja kauppoja.
Jotta voisit löytää juuri oikean aapisen, olisi hyvä, jos tietäisit esimerkiksi tekijän nimen.
Voit kuitenkin selata myynnissä olevia aapisia kirjoittamalla hakuruutuun sanan aapinen ja sitten tarkkailla vuosilukua.
Täällä näyttäisi olevan myynnissä 40-luvulla ilmestynyt Meidän lasten aapinen, jonka on kuvittanut Rudolf Koivu:
http://www.antikvaari.fi/
http://www.antikvaari.fi/haku.asp?CurrentPage=3&Submit=Seuraava sivu&nimi=aapinen&aika=0&tekija=&myyja=0&tryhma=0&kieli=kaikki&stype=full
Täällä näyttää olevan mukana myös kirjojen kansikuvat:
http://www.antikvariaatti.net/
http://www.antikvariaatti.net/…
Sibeliuksen säilyneistä passeista löytyy tieto säveltäjän pituudesta. Passeissa mitta vaihteli yleensä välillä 176-177 cm. "Suurimmillaan" Sibelius oli johtaessaan seitsemättä sinfoniaansa Tukholmassa 1924. Säveltäjä matkasi maaliskuussa vain kuukauden voimassa olleella passilla Ruotsiin. Pituudekseen hän oli ilmoittanut komeat 182 cm.
Tieto löytyy Helsingin Suomalaisen Klubin tuottamasta Jean Sibelius -verkkosivustolta:
http://www.sibelius.fi/suomi/erikoisaiheet/dokumentit/dokum_almanakat_p…
Kysymäsi Satakunnan Kansa -lehdet ovat luettavissa Porin kaupunginkirjastossa mikrofilmeinä. Voit varata ajan kirjaston lehtienlukusalista mikrofilmien lukemista varten. Kirjastosta löytyvät mikrofilmeinä myös kaikki vanhat Satakunnan Kansan numerot ilmestymisestä lähtien.
Osa Satakunnan Kansan artikkeleista löytyy kokoteksteinä Satakunnan aluetietokannasta: http://www.pori.fi/satakunta/haku/satka.html. Artikkelitietokanta sisältää Satakuntaa koskevia artikkeleita vuosilta 1986-1999. Mukana on niiden toimittajien artikkeleita, jotka ovat antaneet luvan juttujensa liittämiseen tietokantaan.
Sanoma- ja aikakauslehtien värit eivät ole myrkyllisiä. Suomessa käytetyt painovärit ovat suurilta eurooppalaisilta väritehtailta peräisin ja ne on hyväksytty käytettäviksi joutsenmerkityissä painotuotteissa. Kollegamme Helsingin kaupunginkirjaston Kysy.fi-palvelussa ovat selvittäneet asiaa. Kasviöljyä käytetään värien osana, mutta sen osuus on enimmillään vain 40 %. Painokone, paperi ja haluttu laatu sanelevat painovärin vaatimuksia, näin ollen kasviöljypohjaisten värien kanssa ei välttämättä ole mahdollista toimia. Rainaoffset painatuksessa nousee ongelmalliseksi kasviöljyjen kuivatus, sillä kuivuminen edellyttää korkeaa lämpötilaa verrattuna perinteisiin mineraalipohjaisiin väreihin, jotka asettuvat paperille.…
Kyseessä on elokuva, joka on englanniksi The sailor who fell from grace with the sea. Elokuva perustuu Yukio Mishiman englanniksi samannimiseen kirjaan. Englanninkielisiltä Video Universen sivuilta (http://www.cduniverse.com/productinfo.asp?PID=6609189&frm=sh_google) löytyy kuvailusta tieto, että Kris Kristofferson on kirjoittanut "Sea Dream Theme" musiikin. Myöskin englanninkielisillä LP Discographyn sivuilla (http://www.luma-electronic.cz/lp/k/Kris/kris_shakehands.htm) kerrotaan, että Kristofferson kirjoitti "Seadream" elokuvaansa "The sailor who fell from grace with the sea". Sivuilla on Seadream-laulun englanninkieliset sanat ja tieto, missä levyssä laulu on. Www-haulla löytyy useammatkin laulun sanat englanniksi.
