Luther (1483-1546) epäilemättä uskoi elävänsä viimeisiä aikoja. Tätä vakaumusta, joka oli hänen aikalaisilleen muutenkin tyypillinen, vahvisti kokemus, että katolisen kirkon korkein johto, Rooman paavi, torjui kokonaan hänen uudistusvetoomuksensa, vieläpä julisti hänet kirkonkiroukseen v. 1520. Kirkkoisä Augustinukseen (354-430) liittyen Luther oli tottunut ajattelemaan, että kirkon historiassa oli kolme vaihetta: vainojen aika - harhaopettajien aika - valheen ja väkivallan aika. Jo edellisillä vuosisadoilla kirkon uudistamista vaatineet olivat vakuuttuneet siitä, että elettiin tätä viimeistä vaihetta. Koska nyt oli osoittautunut, että paavi esti Jumalan sanan vapaan julistamisen, juuri hänen täytyi olla se Raamatun ennustama antikristus,…
Osoitteesta http://runotietokanta.kaupunginkirjasto.lahti.fi löytyvä Lahden kaupunginkirjaston runotietokanta kertoo, että William Blaken runojen suomennoksia löytyy useista teoksista. Teoksessa ”Tuhat laulujen vuotta” (WSOY, 1957; useita laitoksia) on neljä runoa, teoksessa ”Kuu kultainen terälehti” (Otava, 2008) kolme, teoksessa ”Maailman runosydän” (WSOY, 1998) kolme ja teoksessa ”Maailmankirjallisuuden kultainen kirja 3: englantilaisen kirjallisuuden kultainen kirja” (WSOY, 1933) kaksi. Yksittäisiä Blaken runoja on ilmestynyt kirjoissa ”Rakkaudellasi hellytät” (Kirjaneliö, 1980), ”Runon pursi” (WSOY, 1934), ”Tämän runon haluaisin kuulla 3” (Tammi, 2000) ja ”Veri ja kulta” (Otava, 1954). Osa runoista on ilmestynyt useammassa teoksessa.…
Informaatikkomme muisteli vanhoja:
1990-luvun merkkipohjaiset asiakaspäätteet olivat joko normaaleja
PC-tietokoneita, joissa oli käytössä DOS-käyttöjärjestelmä tai sitten "tyhmiä" päätteitä, jotka olivat yhteydessä palvelimeen. Palvelimen käyttöjärjestelmä oli usein joku Unix-versio, mutta muitakin käyttöjärjestelmiä oli useita (esim. OpenVMS ja IBM:n OS/390). Nuo mainitut ASCII-internetkoneetkin olivat päätteitä,
joissa kaikki tietojenkäsittely tapahtui palvelimella.
Sanonta vaikuttaisi olevan peräisin armeijan ruokahuollon "sotapäiväkirjoista", joihin tällä fraasilla on ollut tapana merkitä se, että sotilaille tarjottu ravinto on ollut "ehtottomasti vaatimukset täyttävää" ja että sitä on ollut tarpeeksi.
Esimerkkejä:
"Armeijassa ollessani päivystäjä kirjoitti aina ruokalan päiväkirjaan, että ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi." (Timo Airaksinen, Parasta kaikille! : onnen ja hyvinvoinnin ehdot)
"Keittiön 'sotapäiväkirjaan' merkittiin perinteisesti 'ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi', -- ." (Voitto Kiviharju, Teppo Suikkari, Jussi Tuominen, Alhaalla. Osa 1, UNEF I - UNIFIL)
"Siitä upseerit päättelivät, että muona oli kelvollista ja vihkoissa oli sitten merkintöjä: Ruoka oli hyvää ja sitä…
Suomenkielisen sanoituksen on tehnyt Jukka Itkonen. Laulun on säveltänyt Georg Riedel ja alkuperäinen sanoitus on Astrid Lindgrenin. Laulun nimenä on suomenkielisissä nuoteissa "Laulelen kukkia kukkimaan" ("Du ska inte tro det blir sommar").
Kysymykseen ei varsinaisesti löydy yksiselitteistä vastausta. Ei ole mitään tiettyä ohjekirjaa, joka ohjeistaisi seisomaan.
Jumalanpalveluksissa joidenkin virsien tietyissä kohdissa on ollut tapana nousta seisomaan, mikä liittyy niiden yhteydessä tapahtuvaan ylistämiseen. Maa on niin kaunis –laulussa viitataan säkeistön “Kunnia herran --”-kohtaan. Seisomaan nouseminen on myös tapakulttuuria, jota joskus noudatetaan myös muissa tilaisuuksissa kuin jumalanpalveluksissa.
Jokainen ihminen voi siis käyttää omaa harkintaansa, haluaako nousta seisomaan laulun aikana. Jos haluaa kunnioittaa esimerkiksi tietyn tilaisuuden yhteydessä olevaa toivetta, voi kysyä suoraan järjestävän tahon ohjeistusta asiaan.
Lause on tullut tunnetuksi latinankielisessä muodossa Repetitio est mater studiorum. "Keskiaikainen sanonta, mahdollisesti saksalaista alkuperää. Esikuvana lienee Horatiuksen runousopin kohta, jossa puhutaan siitä, kuinka joistain taideteoksista jaksaa nauttia ties kuinka usein ja kuinka niistä silti aina saa jotain /Ars Poetica). "
Lähde:
Kivimäki, Ato
Carpe diem : hauskaa ja hyödyllistä latinaa
Karisto, 2000
7. tarkistettu painos
Kyllä, ellei kyseessä ole lasten osaston aineisto. Varausmaksu on tällä hetkellä aikuisten aineistosta 0,50 € / kpl. Lasten aineistosta varausmaksua ei peritä.
Kirjalahjoituksista on kysytty aikaisemminkin Kysy kirjastonhoitajalta -palvelusta, tässä vastaus:
Helsingin kaupunginkirjasto ottaa kyllä vastaan lahjoituksia kokoelmiinsa. Lahjoitukset valikoidaan sen mukaan, millaista materiaalia kokoelmista puuttuu. Kunkin kirjaston kokoelmista vastaava päättää otetaanko lahjoitukset kokoelmiin vai ei. Kannattaa kysyä aluksi omasta lähikirjastosta olisiko heidän kokoelmissaan tarvetta lahjoitettaville kirjoille.
Osanottoni.
Pyytämäsi valtakirjamallit suomeksi
http://www.tlhautauspalvelu.fi/File/Valtakirja.pdf?rnd=1364160851
http://testamenttiopas.com/mallit-ja-pohjat/perukirja-malli/
ja ruotsiksi
https://www.lerum.se/globalassets/documents/forvaltningssidorna/stod-och-omsorg/dodsboanmalan/fullmakt-att-foretrada-dodsbo.pdf
http://husjuristen.com/pdf/Fullmakt_Bouppteckning_Arvskifte.pdf
Runo on Lauri Pohjanpään kirjoittama. Mainitsemasi kohta löytyy "Eriskummainen uni merikäärmeestä" runoelman prologista. Kyseinen runoelma on julkaistu alunperin kokoelmassa "Sininen hämärä" (Werner Söderström, 1933).
Kirjastoissa on ollut käytössä useitakin erilaisia lainausjärjestelmiä ennen tietokoneaikaa: kameralainaus, jossa mikrofilmeille kuvattiin jokainen lainattu kirja kirjantaskussa olevan numerollisen mikrokortin kanssa. Puuttuvista kirjoista tuli sitten lista, jonka mukaan luettiin mikrofilmiltä asiakastiedot ja kirjoitettiin muistutusposti. Ennen kamera-aikaa oli käytössä ns. Detroit-järjestelmä, jossa yksinkertaisesti jokaisen kirjan taskussa oli kortti, johon lainaajan numero merkittiin, kortit järjestettiin sitten kirjastossa laatikoihin ja kun kirja palautettiin kortti sujautettiin taas kirjan taskuun
takaisin. Tätä aikaisemmin kirjastokorttiin leimattiin
lainattujen kirjojen määrä ja palauttaessa merkittiin lainauskorttiin…
Marianna voi olla muunnos nimistä Marianne tai Mariana. Suomalaisena nimenä se voi olla myös nimien Mari ja Anna yhdistelmä. Marianna oli almanakassa vuosina 1890-1905 ja uudelleen vuodesta 1984. Lähde: Saarikalle, Suomalainen: Suomalaiset etunimet Aadasta Yrjöön)
Eivät perustu. Tolstoin Vuodenaikojen viisaus –kirjan esipuheessa kerrotaan, että Tolstoin teokset Mysli mudryh ljudei na kazdyi den (ilmestyi 1903), Krug tstenija (ilmestyi 1906), Na kazdyi den (alkoi ilmestyä 1909 pieninä vihkosina) ja Put zizni (ilmestyi kirjailijan kuoleman jälkeen 1911 sekä kirjana että 30 erillisenä vihkona) muodostavat filosofisen sarjan.
Joka päiväksi (alkuteos Na kaznyi den) on ilmestynyt suomeksi kolmessa osassa vuosina 1911, 1912 ja 1916 ja yhtenä kirjana vuonna 1917. Vuonna 2001 suomennettu Vuodenaikojen viisaus on käännös Krug tstenija –teoksesta.
Kappale on "Varis on valtion varatyömies". Sen on säveltänyt Jani Uhlenius ja sanoittanut Veikko Lavi. Kappaleen on levyttänyt mm. Songilo 1978, Veikko Lavi 1986 ja Heikki Kinnunen 1989.
Lahden runotietokannan mukaan Pentti Saaritsa on suomentanut Anna Ahmatovan runon "Elän kuin käki kellossa" (Я живу, как кукушка в часах). Suomennos julkaistiin vuonna 1974 Parnasson numerossa 2, joka näyttäisi olevan ensimmäinen julkaisukerta. Sen jälkeen runo on julkaistu vuonna 1978 teoksissa Neuvostolyriikkaa 3 (Tammi) ja vuonna 1998 teoksessa Maailman runosydän (WSOY).
Myös Kerkko Koskinen on käyttänyt sävellyksessään Käki Pentti Saaritsan suomennosta.
Runosta ei löydy muita suomennoksia.
Lähteet:
http://runotietokanta.kaupunginkirjasto.lahti.fi/fi-FI/
https://www.vaskikirjastot.fi/web/arena
https://piki.verkkokirjasto.fi/web/arena
Koskinen, Kerkko: Kerkko Koskinen Kollektiivi (Johanna Kustannus, 2012)
Englanninkielisessä Wikipediassa on hyväntuntuiset artikkelit Britannian aatelistosta ja puhuttelusäännöistä. Ranskankielisestä aatelistosta vastaavat artikkelit englanniksi ja ranskaksi.
Wikipedian artikkeleista löytyy myös lähdeluettelot ja vinkkejä lisätietojen hakuun kirjallisista lähteistä. Samoin siellä on listauksia etu- ja sukunimistä kulttureittain.
Kirjastojen itsepalvelusta löytyy artikkeleita ja käytyä keskustelua esimerkiksi Kirjasto-lehdestä. Aleksi-artikkelihaulla, asiasanat: "kirjastot ja itsepalvelu" hakutuloksena on kaksi artikkelia:
Myllylä, Riitta
Nimeke Pelaako palvelu? : arjen pulmia ja ilonaiheita
Aikakauslehti: Kirjastolehti
ISSN 0023-1843
Vu/vsk/nro/s 1999 ; (92) ; 6 ; 10-11
Heikkilä, Inkeri
Nimeke Asiakkaiden vai koneiden kirjasto?
Aikakauslehti: Kirjastolehti
ISSN 0023-1843
Vu/vsk/nro/s 1997 ; (90) ; 6 ; 194-195
Lehdet löytyvät esimerkiksi Helsingin pääkirjastosta, Pasilasta ja niistä voi ottaa kopioita.
Itsepalvelua käytetään paljon Espoon Kirjasto Omenassa, johon kannattaa käydä tutustumassa, sekä tehdä kysely heidän kokemuksistaan, yhteystiedot linkistä http://…
Parhaiten saat tietoa Tuntemattoman sotilaan Lehdosta lukemalla teoksen.
Tunnetuin ja parhaiten järkähtämätöntä ja karua Lehtoa kuvaavassa kohdassa Lehto seisoo kovennettua rangaistusta Määtän ja Rahikaisen kanssa viholliskoneiden pommituksen alla. Kohtaus löytyy kirjan 1956 vuoden painoksesta sivulta 135-138 ja siitä on kuvausta Elokuvapolussa, https://elokuvapolku.kavi.fi/katso-elokuvia/pitkat-elokuvat/tuntematon-…
Tuntemattoman sotilaan voit lainata kirjastosta, elokuvaversioitakin on useita, vuonna 1955 kuvattu ensimmäinen Edvin Laineen ohjaama versio löytyy myös verkosta yllä olevasta linkistä.
Väinö Linnasta löytyy tietoa Kansallisbiografiasta, https://kansallisbiografia.fi/kansallisbiografia/henkilo/701
