Avaatko oven ja Takan ääressä -runot löytyvät maitsemastanne Hannele Huovin Matka joulun taloon -teoksesta.Avaatko oven on kirjan nimiösivulla ja Takan ääressä sivulla 7.
Antonio Vivaldista löytyy tosiaan suomeksi aika vähän kirjallisuutta ja verkkolähteitä. Näissä kirjoissa ainakin on suomeksi jotakin Vivaldista:
Salter, Lionel: Suuria säveltäjiä (Karisto, 1983)
Sävelten mestareita [1945] : Säveltäjien elämäkertoja Palestrinasta nykypäiviin (Wsoy, 1945)
Englanninkielellä Antonio Vivaldista löytyy sitten jo vähän useampi ja laajempi elämäkertateos, kuten esimerkiksi:
Heller, Karl: Antonio Vivaldi : the red priest of Venice (1997)
Landon, H. C. Robbins: Vivaldi : voice of the Baroque (1995)
Talbot, Michael: Vivaldi (1993)
Teosten saatavuustiedot, sekä lisää englanninkielistä elämäkertakirjallisuutta löydät tästä linkistä: http://www.helmet.fi/search*fin/X?SEARCH=vivaldi+el%C3%A4m%C3%A4kerrat&……
Hei alkuun on todettava, että tämänkaltaisiin kysymyksiin valitettavasti harvoin löytyy nopeata ja helppoa apua. Soittimien historiaa ei Suomessa ole juurikaan tutkittu, ei varsinkaan tuuban kaltaisen harvinaisemman. Kun sen soittajiakin on vähän, tiedonlähteet ovat harvassa. Satavuotiaan soittimen vaiheista ei välttämättä myöskään ole säilynyt julkisissa lähteissä mitään tietoja, vaan mahdollisesti tallessa oleva informaatio voi olla arkistojen kätköissä tutkijaansa odottamassa.
Itse lähtisin liikkeelle elävistä tuuban soittajista, joilla varmasti on laajin yleistietämys soittimensa historiasta ja ehkä lähteistäkin. Toki kaikki eivät ole historiasta kiinnostuneita, mutta kannattaisi ottaa yhteyttää Sibelius-Akatemiassa tuubansoittoa…
Alla on kirjoja, jotka käsittelevät kuolemaa ja surua. Alinna oleva kirja on leskeksi jääneen muistelmateos. Kirjat saa lainaan Helmet-kirjastoista:
http://www.helmet.fi/fi-FI
- Surutyö / Soili Poijula
- Surun työstäminen : toimintaohjelma kuoleman, eron tai muiden tunneperäisten menetysten työstämiseen / John W. James & Russell
Friedman
- Surun satuttamat : kertomuksia läheisen kuolemasta / Liisa Seppänen
- Suru ja surutyö / Elisabeth Kübler-Ross, David Kessler
- Jäljellä muisto : elämää puolison menettämisen jälkeen / [toimittanut] Tiina Laaninen
- Kun toinen on poissa : yksin jääneen selviytymisen keinot / Maijaliisa Dieckmann
- Meitä oli kaksi / Tuija Wuori-Tabermann
Internetlähteitä löytyy Googlesta hakutermillä viivakoodi tai kahdella hakusanalla viivakoodi historia. Wikipediassa on aiheesta nettiartikkeli sivulla https://fi.wikipedia.org/wiki/Viivakoodi
Siinä sanotaan mm.: "Viivakoodin keksivät Norman Joseph Woodland ja Bernard Silver Yhdysvalloissa (patentti v. 1952)["
Viivakoodiopas on sivulla
http://www.jltypes.com/fi/viivakoodi/viivakoodiopas
Sanomalehti Keskisuomalainen kertoo myös viivakoodin keksijän kuolemasta jutussa "Viivakoodin keksijä kuoli 91-vuotiaana" 15.12.2012. Siinä kerrotaan lyhyesti, miten esikuvana on ollut morsetuksen kaltainen järkestelmä.
Suomessa viivakoodien historiaa löytyy GS1 Finland -firman nettisivulta
https://www.gs1.fi/meista/historia
Vuosiluku…
Internetin vapaan tietosanakirjan Wikipedian (http://fi.wikipedia.org/wiki/James_Herriot) suomenkielisen version mukaan James Herriotin oikea nimi oli James Alfred Wight. Wikipedian englanninkielinen versio (http://en.wikipedia.org/wiki/James_Herriot) kertoo, että kirjailijanimeä James Herriot käyttää Alfred Wight , joka tunnetaan myös nimellä Alf Wight. Englanninkielinen versio kertoo myös, että Herriot antoi kollegalleen Donald Sinclairille ja tämän veljelle Brianille nimet Siegfried ja Tristan Farnon. Syytä tähän ei kerrota.
Teoksen Otavan kirjallisuustieto (Otava, 1990) mukaan James Herriotin oikea nimi on James Alfred Wight.
Jos on kyse kirjoittimelta tulostettavasta tulosteesta, A3-kokoa ei suoraan saa tulostetuksi Helsingin kaupunginkirjaston toimipisteissä. Asian voi kuitenkin kiertää siten, että tulostaa A4-kokoisen väritulosteen ja suurentaa sen A3-kokoon värikopiokoneella jossakin seuraavista kirjastoista, joissa se on mahdollista:
Etelä-Haaga (http://www.lib.hel.fi/fi-FI/etela-haaga/)
Itäkeskus (http://www.lib.hel.fi/fi-FI/itakeskus/)
Kontula (http://www.lib.hel.fi/fi-FI/kontula/)
Laajasalo (http://www.lib.hel.fi/fi-FI/laajasalo/)
Lauttasaari (http://www.lib.hel.fi/fi-FI/lauttasaari/)
Malmi (http://www.lib.hel.fi/fi-FI/malmi/)
Tuloste maksaa 30 c, kopio samoin, eli hinnaksi tulisi yhteensä 60 c.
Ammattitaitoista laadukasta tulostuspalvelua löytyy…
Ainakin kokoelmassa Musica. 1-2 : Opettajan kirja (1996, ISBN 951-757-359-6) näyttäisi olevan tämänniminen kappale. Pääkaupunkiseudun kirjastoissa sitä on 1 kappale hyllyssä (Kirjasto 10).
Zacharias eli Sakari Topeliuksen runo on alkukieliseltä nimeltään Den flydda. Se on suomennettu ainakin kahdella nimellä: Mennyt ja Paennut. Mennyt-niminen, sävellettykin suomennos löytyy nuottikirjasta Hartaita lauluja 1 (toimittaja Pauli Ahvenainen). Suomentaja on H. Klemetti.
Paennut-niminen Uuno Kailaan suomennos löytyy Topeliuksen suomennosten kokoelmasta Runoja (WSOY, 1950).
Alkuperäinen, ruotsinkielinen runo on mm. teoksessa Sånger 1: Ljungblommor (1. p. 1860) sekä viime vuonna ilmestyneessä teoksessa Ljungblommor (Zacharias Topelius, utgiven av Carola Herberts under medverkan av Clas Zilliacus, 2010).
Kaikki kirjat löytyvät Helmet-kirjastojen kokoelmista:
www.helmet.fi
Runo "Älä elämää kiellä" on Kaarlo Sarkian kirjoittama. Runo on kuulunut alun perin kokoelmaan "Velka elämälle", mutta se sisältyy esimerkiksi Sarkia-kokoelmaan "Runot". Lisäksi runo löytyy esimerkiksi kokoelmasta "Suuri runokirja - valikoima perinteistä suomalaista runoutta"´.
Espoon kaupunginkirjaston asiakastyöasemilla olevista artikkelitietokannoista olen löytänyt seuraavat artikkelit:
Salo, Merja: Zen ja taide. Taide 1973/5
Kalha, Harri: Hiljaisuuden estetiikka. Muoto 1993/4 ss.21-25
Krohn, Inari: Tässä ja nyt: Penti Kaskipuro ja puutarha. Taide 1998/5 ss. 40-41
Teoksia:
Pohdin: filosofinen aikakauskirja 6. toim. J. Varto. Tampere 1992.
Zen-mestari Sesshu ja hänen seuraajansa: japanilaista taidetta 1400-1800 luvulta. Helsingin kaupungin taidemuseo näyttelyluettelo 23.8.-12.11.2000
Hintikka, Juha: Zen, taiteet ja taidekasvatus. Sivulaudatur Jyväskylän yliopisto 1986.
Zenbuddhalaisuudesta on kysytty aikaisemminkin tässä palvelussa. Asiasanalla zenbuddhalaisuus löytyy arkistosta vastaus:
"Alan W. Watts…
Hei!
Runo löytyy kirjasta Askola, Irja: Lasinen lapsuus: kuvia suomalaisen lapsen elämästä. Kirjapaja 1990. Kirjan toinen tekijä on Anja Porio. Runolla ei ole nimeä, se on kirjassa sivulla 23.
Seuraavissa kirjoissa on karttoja, joista voisi olla hyötyä matkalle.
Kielletyt kartat 3: Itä-Karjala 1941-1944 (2009)
Lehtipuu, Markus: Karjala (2005) (Kartalla näkyy tie Vieljärveltä Tsokkilaan ja Petroskoihin saakka, s.476.)
Karjalan tasavalta tänään s. 42
http://fi.wikipedia.org/wiki/Vielj%C3%A4rvi
Lisätietoa Vieljärven kylähallintoalueesta, johon Tsokkilan kylä kuuluu, löytyy yllämainitusta linkistä.
Käsikirjastosta löytyi Itä-Karjalan tiekartta, josta matkareitti selviää parhaiten ja laajimmin.
Tässä vaihtoehtoja: Lepäsmaa: Suomen kielen alkeisoppikirja; Aaltio: Finnish for foreigners; Suomea suomeksi; Karanko: Tottakai; Hämäläinen: Aletaan; Nuutinen: Suomea suomeksi. Saatavuustietoja pääkaupunkiseudulla voi katsoa aineistohaussa osoitteessa http://www.libplussa.fi/
Runo, jonka viimeisistä säkeistä on kyse, on nimeltään Sataa. Se kuuluu sikermään Rakkauden maisema. Rakkauden maisema taas on osa kokoelmaa Vaeltanut (1956). Valitettavasti Kirsi Kunnasta on käännetty melko vähän ja ruotsiksi erittäin vähän. Tampereen kaupunginkirjaston sivuilta löytyy ”Pirkanmaalaista kaunokirjallisuutta”, jossa on Kunnaksen koko tuotanto sekä käännökset:
http://www.tampere.fi/kirjasto/pirkanmaankirjailijat/kunnas.htm. Siellä mainitaan teokset Böcker från Finland (1996) sekä Ny finsk lyrik (1960), joissa kummassakin on Kunnaksen runoja, mutta runoa Sataa ei valitettavasti näistä kirjoista löydy.
Tilastot laahaavat aina hiukan järjessä, joten tuoreimmat tiedot Suomen väestön määristä ovat vuodelta 2009. Tilastokeskuksen mukaan Suomessa oli 16–20-vuotiaita 334 196, heistä 170 538 miehiä ja 163 658 naisia. Tarkemmin ikäryhmittäin jakauma menee näin: 16-vuotiaita 65 965, 17-vuotiaita 68 049, 18-vuotiaita 66 980, 19-vuotiaita 67 523 ja 20-vuotiaita 65 679.
Osoitteesta http://pxweb2.stat.fi/Dialog/varval.asp?ma=050_vaerak_tau_104_fi&ti=V%E… löytyy tietokanta, jossa ikäjakaumaa voi tarkastella myös kunnittain. Maakunnat saat näkyviin, kun vaihdat ensimmäisen valintataulukon yläpuolella olevasta valikosta kohdan ”Maakunnat 2010”.
Jälkimmäinen runonpätkä on Uuno Kailaan runosta Linnut. Se on pitkähkö runo, ja muistamassasi kohdassa sanotaan näin:
Elämä on kaunis. Siksi laula!
Kuolema on pitkä. Laula siis!
Iltarusko, pilvet, kaste ota,
onni tyven ota säveliis.
Runo on kokoelmasta Uni ja kuolema vuodelta 1931. Siitä on otettu uusi painos vuonna 2007. Kokoelman runoja löytyy myös Kailaan runokokoelmista Runot 1922-1931 (2002), Unten maa (1989) ja Runoja (1977).
Ensimmäisen runon tekijästä ei löytynyt tietoa. Satakielen laulusta on monikin runoilija kirjoittanut, mm. Aaro Hellaakoski.
Pasilan kirjavarastosta löytyy Helsingin puhelinluettelo vuodelta 1966. Se on kaksiosainen ja on sijoitettu Helsinki-kokoelmaan. Jälkimmäisessä osassa on myös yritysten puhelinnumeroita. Valitettavasti tuo puhelinluettelo on vain lukusalikäyttöön, joten sitä ei lähetetä toiseen kirjastoon eikä sitä saa kotilainaan.
Luetteloa voi kuitenkin käydä lukemassa Pasilan kirjastossa. Pyydä vain palvelutiskillä tilaamaan varastosta haluamasi puhelinluettelo, niin se tulee muutamassa minuutissa kirjahissillä alakerran kirjavarastosta. Tarvittaessa luettelosta voi ottaa kopioita, jotka maksavat 40 senttiä kappaleelta. Pasilan kirjaston yhteystiedot löytyvät osoitteesta http://www.lib.hel.fi/fi-FI/pasila/yhteystiedot/.
Pirjo Mikkosen ja Sirkka Paikkalan teos ”Sukunimet” (Otava, 2000) kertoo, että sukunimi ”Vepsä” tulee itämerensuomalaisten vepsäläisten nimityksestä ja kielestä. 1550-luvulta nimestä löytyy runsaasti merkintöjä Etelä-Karjalasta. Onkin arveltu, että Karjalassa olisi saattanut olla sinne asumaan asettuneita vepsäläisiä siirtolaisia, joiden kautta sukunimi olisi tullut. ”Vepsä” on itsessään niin vanha sana, että sen juuret katoavat historian hämäriin. ”Suomen sanojen alkuperä” (osa 3; Suomalaisen Kirjallisuuden Seura ja Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2000) kertoo, että sen arvellaan esiintyneen kirjallisissa lähteissä jo 1200-luvulla.
Muistojen Inari –sävellyksestä näyttäisi löytyvän orkesterisovituksia käsikirjoituksina ainoastaan Suomen Jazz & Pop Arkiston kokoelmista. https://finna.fi
https://finna.fi
https://finna.fi
Arkiston kokoelmien käyttöä rajoittavat sen omat, mm. tekijänoikeuteen perustuvat käyttösäännöt, joten kannattaisi tiedustella asiaa itse Suomen Jazz & Pop Arkistosta.
http://www.jazzpoparkisto.net/index.php
Yksinkertainen, sanat, melodian, kosketinsoitinnuotinnoksen ja kitarasoinnut käsittävä versio löytyy esim. kokoelmasta Linna, Kullervo : Kultainen nuoruus. Scandia, 1984. http://haku.helmet.fi/iii/encore/record/C|Rb1375569
ja harmonikkaversio kokoelmasta Ahvenainen, Veikko : Harmonikat soimaan 10. Warner/Chappel Music Finland, 2009.
