Joel Petterssonista ei valitettavasti löytynyt suomenkielistä tietoa kuin pari lehtiartikkelia:
Carlson, Kristina
Minun elämänlankani
artikkeli kausijulkaisussa
Suomen kuvalehti. - Helsinki : Yhtyneet kuvalehdet. - ISSN
0039-5552. 82 (1998) : 15-16, s. 73
ja
Kantokorpi, Otso
Yö erottaa pojasta miehen
artikkeli kausijulkaisussa
Taide. - Helsinki : Suomen taiteilijaseura. - ISSN
0039-8977. 38 (1998) : 2, s.25
Maarianhaminan kaupunginkirjaston Joel Pettersson -verkkosivuilla
http://www.mhbibl.aland.fi/alandica/jpettersson/index.stm
ja Ålands museumin sivuilla http://www.mhbibl.aland.fi/alandica/jpettersson/a1.stm kerrotaan, että tämä ahvenanmaalainen kirjailija ja kuvataiteilija syntyi 1892…
Näyttäisi siltä, että tämänniminen laulu on julkaistu nuottina vain vuonna 1930, jolloin se ilmestyi yksittäisnuottina. Tässä nuotissa, joka todennäköisesti löytyy vain Kansalliskirjaston kokoelmista, on tekijänä Pekka Ukkonen (Väinö Hannikaisen salanimi) ja myös sanat on merkitty Hannikaisen tekemiksi.
Kuuntelin Veikko Tuomen vuonna 1955 levyttämän version tästä laulusta, ja siinä sanat ovat ainakin osittain erilaiset kuin kysyjän mainitsemassa alussa:
"Oon metsän polkuja kulkenut, ohi töllisi akkunan
Siell’ katsees kerran oon kohdannut, sinisilmäsi unelman.
Se rintaani riemun tunteen toi,sydän maljasta onnen join
Sun tahtoisin rinnallein kulkemaan, kohti onnemme unelmaa
Vaan kulkija ei hän voi koskea, siks’ kaikki nyt ennalleen jää
Ja…
Tämä Marxin popularisoima sosialististen ajattelijoiden suosima iskulause ei liene aivan sanatarkka lainaus. Sen alkuperäiseksi lähteeksi on tarjottu jopa Raamattua (Apostolien teot 4:34-35), mutta lähimmäs marxilaista muotoilua mennee kuitenkin ranskalaisen Étienne-Gabriel Morellyn vuonna 1775 julkaistussa kirjassaan Code de la nature ou le veritable esprit de ses lois (1775) esittämä ajatus "työn jakamisesta kykyjen ja hyödykkeiden jakamisesta tarpeiden mukaan".
Lähde:
http://www.newdemocracyworld.org/revolution/socialism.html
Voit valtuuttaa toisen hakemaan varauksesi kertomalla aliaksesi, jolla varaus löytyy varaushyllystä.
Jos sinulla ei ole aliasta, varaus löytyy sukunimelläsi.
Noutaja voi lainata kirjan omalle kortilleen kirjaston tiskiltä
tai käyttää antamaasi kirjastokorttia ja salasanaa automaatilla.
Etsin Suomen kansallisbibliografia Fennicasta http://finna.fi , onko Kalervo Kalliosta kirjoitettu mitään. Sieltä löytyi vain Suomen taiteen vuosikirja. 1942 / Toim. L. Wennervirta, jossa on mukana Kalervo Kallio. Kirja on lainattavissa myös pääkaupunkiseudun kirjastoissa, mm. Tapiolan kirjastossa Espoossa. Varsinaista erillistä luetteloa ei ole ainakaan kirjamuodossa, jollei sitten em. kirjassa.
Etsin tietoja myös internetistä Google-hakukoneella http://www.google.com , josta löytyivät tiedot Kyösti ja Kalervo Kallion museosta. Ehkä kannattaisi vielä kysyä sieltä tätä luetteloa.
http://lasso.greenspot.fi/museoliitto/lasso/tuloksetaakkos.lasso?-datab…
http://www.nivala-lehti.fi/?pid=nm_kallio
Kymenlaakson kirjastoissa käytössä olevan seutulainauksen ansiosta lainatun kirjan voi palauttaa mihin tahansa Kymenlaakson kirjastoon.
Lue lisää Kymenlaakson kirjastojen yhteiseltä kyyti.fi -verkkosivulta
http://www.kyyti.fi/node/1584
Amerikansukulaisenne muistama loru näyttäisi variaatiolta lorukirjallisuuteen Antti kantti karvakontti -muodossa taltioidusta kansanrunosta:
Antti kantti karvakontti
löysi hiiren aitan alta,
söi suolet, jätti puolet.
Käyttämieni lähdeteosten perusteella Antti kantti karvakontti -lorussa on vain nämä kolme säettä. Söi/möi-riimi, jota siinä ei ole, esiintyy toisessa Antti-lorussa:
Antti tantti lehmän löllö,
Kivennavan kirkon pöllö
meni ojasta ongelle,
sai kolme sammakkoa.
Yhden söi, toisen möi,
kolmannen vei muijalleen.
Mahdollinen jatko muisteltuun loruun on saattanut olla oma tilapäissepite tai kysymyksessä mainittua Martta kartta karvajalkaa vastaava sovitus jostakin muusta kansanperinteemme nimilorusta.
Kirjallisuutta:
Västäräkki…
William Shakespearen näytelmästä ”A Midsummer Night´s Dream”, jonka nimi on useimmiten kääntynyt suomeksi ”Kesäyön unelma”, on useita suomennoksia. Saat tässä pätkät Paavo Cajanderin suomennoksesta, joka julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1891. Sittemmin näytelmän ovat suomentaneet mm. Yrjö Jylhä (1955), Lauri Sipari (1989) ja Matti Rossi (2005).
Paavo Cajander suomensi manitsemasi kohdan ”Kesäyön unelman” kolmannen näytöksen ensimmäisestä kohtauksesta näin:
Pulma.
[---]
(Laulaa). Ja rastas raudankarvainen
Ja keltanoukka sirkku,
Ja riemullinen leivonen
Ja peukaloinen virkku.
Titania. (heräten). Ruusuilta enkelinkö lauluun herään?
Pulma. (laulaa) Ja kerttunen ja leivo tuo,
Ja käki kukkuvainen,
Jok´ avioille kuoppaa luo,
Ja sitten…
Etsimäsi laulun Andrew Lloyd Webberin musikaalista "Jesus Christ Superstar" on tosiaankin suomentanut Esko Elstelä. Laulu on saanut suomenkielisen nimen "Maria Magdalenan laulu". Suomenkieliset sanat löytyvät useastakin teoksesta, mm. Suuresta musikaalikirjasta (F-Kustannus, 2009) ja Suuren toivelaulukirjan osasta 11.
Saat laulun sanat sähköpostiisi.
Lähteet:
https://finna.fi
Suuri toivelaulukirja 11 (F-kustannus, 2003)
Kyllä kysymäsi tekstinpätkä sisältyy Seitsemään veljekseen, se löytyy kirjan alkupäästä. Laitan tuon "Seitsemän miehen voima" -tekstinpätkän tähän mukaan, jos sinulla ei satu olemaan Seitsemää veljestä kotikirjastossasi.
Kiljukoon nyt kaikkein kaula,
Koska mielin virren laulaa
Voimasta seitsemän miehen.
Tähtiä kuin otavassa,
Poikia on Jukolassa,
Laiskanpulskeja jallii.
Juho pauhaa, pirtti roikkaa;
Hän on talon aika poika,
Ankara »Poika-Jussi».
Tuomas seisoo niinkuin tammi,
Koska saarnaa Aaprahammi,
Jukolan Salomon suuri.
Simeoni, liuhuparta,
Valittaa se »ihmisparka,
Syntinen, saatana, kurja».
Simeoni herneet keittää,
Timo sekaan rasvat heittää,
Patahan kuohuvaan sylkee
Lauri-poika metsäss' häärii,
Katselevi puita väärii,
Mäyränä nummia…
Väinö Linnan Tuntematon sotilas on käännetty englanniksi. Kääntäjä on kuitenkin tuntematon. Käännöksen ensimmäinen painos ilmestyi vuonna 1954, viimeisin painos vuonna 1996.
Tiedot perustuvat Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran käännöstietokantaan, joka löytyy osoitteesta http://dbgw.finlit.fi/fili/kaan.php sekä WorldCatiin, maailman suurimpaan bibliografiseen tietokantaan.
Kysymäsi artikkelit ovat lukuja kirjoista. Niitä on monissa kirjastoissa, mutta mistään kirjastosta tuskin löytyy kaikkia. Suurin osa kirjoista on Ratamo-kirjastojen (Hausjärvi, Hyvinkää, Nurmijärvi, Riihimäki) kokoelmissa. Tiedot sijainneista löydät kirjastojen tietokannan kautta kirjoittamalla hakemasi nimen teoksen nimi –ruutuun:
http://194.137.230.34:8005/Intro?formid=find2
Aivan kaikkia kirjoja ei Ratamo-kirjastoista löydy. Yksi kirjoista (Pirinen, H: Luterilaisen kirkkointeriöörin muotoutuminen Suomessa) on pääkaupunkiseudun Helmet-kirjastojen kokoelmissa (Pasilan, Leppävaaran, Tapiolan kirjastot). Saatavuustiedot löytyvät täältä:
http://www.helmet.fi/search*fin
Konttinen, R: Treffpunkt Paris –teos on Helsingin yliopiston…
Suomen Kellomuseosta kerrotaan, että museon kokoelmiin kuuluu kelloseppämestari Lauri Helskeen vuosina 1934-36 suunnittelema ja valmistama raekello, joka on yksi maailman tarkimmista mekaanisista kelloista. Raekellosta löytyy tietoa Kellomuseon sivuilta: http://www.kellomuseo.fi/menneet.html# -> Raekello - maailman tarkin mekaaninen kello?.
Yksittäisen kellon nimittäminen maailman tarkimmaksi on kuitenkin ongelmallista jo pelkästään siitä syystä, että kaikkia kelloja ei ole testattu, ja lisäksi testaus pitäisi suorittaa täsmälleen samoissa olosuhteissa, jotta tulos olisi vertailukelpoinen.
Aika määritellään nykyään atomikellojen avulla. Koordinoitu yleisaika eli UTC saadaan eri puolilla maailmaa sijaitsevien atomikellojen keskiajasta.…
Alunperin Finlandia-talon presidentin lämpiöön suunniteltu sininen sohvaryhmä on Alvar Aallon toimistossa suunniteltu, ja sen on piirtänyt sisustusarkkitehti Pirkko Söderman. Kankaan on suunnitellut Marjatta Metsovaara ja kutonut Metsovaara Oy. Pronssijalat on tehnyt Valaistustyö Viljo Hirvonen Oy. Tuolien nahkatereet ovat Friitalan mustaa huonekalunahkaa, kevyt martiointi. Sohvapöydät on piirretty Alvar Aallon toimistossa, Pirkko Söderman on piirtänyt ne yhdessä Alvar Aallon kanssa. Pöydät valmisti Veistotuote Oy. Pöydät ovat todennäköisesti tammea. (Tiedot antoi Pirkko Söderman.)
Lähteitä:
Finlandia-talo:
http://www.finlandiatalo.fi/fi/arkkitehtuuri/finlandia-faktaa/
Alvar Aalto -museo:
http://www.alvaraalto.fi/
Laiho on peräisin sukunimien suomalaistamisesta 1870-luvulta. Silloin savokarjalaisen osakunnan jäsen ylioppilas Otto Viktor Emmanuel Liljeroos otti nimekseen Laiho. Myöhemmin 68 erilaista ruotsalaista sukunimeä 41 eri paikkakunnalta vaihdettiin Laihoon. Laiho-sana merkitsee tuuleentuvaa viljaa tai halmetta, mikä on ehkä ollut nimenmuuttajilla mielessä. Se voi kuitenkin olla myös laiha-adjektiivista johdettu.
Lähde:
Pirjo Mikkonen & Sirkka Paikkala: Sukunimet (2000)
Suomenkielinen vastine englannin ilmaukselle littoral deposit on "rantakerrostuma". Rantakerrostumat ovat etupäässä hiekkaa ja soraa – hienoimmillaan hienoa hiekkaa, karkeimmillaan kivikkoa ja louhikkoa.
Peter Johansson, Raimo Kujansuu ja Kalevi Mäkinen, Sora- ja hiekka- ja hietakerrostumat. – Teoksessa Pohjois-Suomen maaperä: maaperäkarttojen 1:400 000 selitys
Suomen maaperä | fin5.pdf (europa.eu)
Tietoaineistot - maaperäkartan käyttöopas - rantakerrostumat - GTK
Asko Martinheimo kirjoitti elämänsä aikana yli 20 lasten- ja nuortenkirjaa, sekä lisäksi näytelmiä ja kuunnelmia.
Niiden tärkeys- tai tunnettuusjärjestys riippuu suuresti arvostelijan omasta kirjamausta. Joidenkin mielestä hänen hienointa tuotantoaan ovat erilaiset novellikokoelmat, toisten mielestä parasta ovat Patalakki- kansasta kertovat fantasiaromaanit. Martinheimo sai useita kirjallisuuspalkintoja. Palkittuja teoksia ovat mm. Lassinkyynel (julk. 1976), Tuhkanaama ja Taivaantakoja (1987), Isojalkainen poika (1996).
Asko Martinheimon tuotannosta löydät tietoa mm. kirjasta Kotimaisia lasten- ja nuortenkirjailijoita 3. Kirjastostasi voit kysyä muitakin suomalaisesta lastenkirjallisuudesta kertovia julkaisuja.
Martinheimon kuoleman…
Monista tietokanta- ja Google-hauista ja alan kirjastoista kysymisestä huolimatta tietoa ei ole löytynyt, ei myöskään alan erikoisliikkeistä kysymällä. Jonkun verran verhonripustustietoutta löytyy suomeksi Tuula Salakarin ja Seppo Konstigin kirjasta Uudet verhot. Sen mukaan I-kisko syntyi 1940-luvulla.
Patentti- ja rekisterihallituksen patenttitietokannasta ( http://fi.espacenet.com/search97cgi/s97_cgi.exe?Action=FormGen&Template… ) löytyvät patentit ja niiden hakijat. Hakulauseen curtain clips (=verhojen nipistimet) antamasta tulosjoukosta en kuitenkaan löytänyt I-kiskoja enkä niiden nipistimiä.
Mikäli verhojen tyylihistoria kiinnostaa, Taideteollisen korkeakoulun Aralis-kirjastossa oleva Jenny Gibbsin kirja Curtains & drapes :…
Helmetistä löytyy elokuvakäsikirjoituksia esim. haulla elokuvat
http://www.helmet.fi/search*fin/X?SEARCH=n%C3%A4ytelm%C3%A4t+k%C3%A4sik…äsikirjoitukset:
http://www.helmet.fi/search*fin/X?SEARCH=elokuvat+and+k%C3%A4sikirjoitu….
Lisää löydät esim. Helsingin audiovisuaalisen kirjaston arkistosta:
http://kirjasto.kava.fi:2345/FIN/.
Näytelmiä voit etsiä hakusanayhdistelmällä "näytelmät käsikirjoitukset":
http://www.helmet.fi/search*fin/X?SEARCH=n%C3%A4ytelm%C3%A4t+k%C3%A4sik…
Eli hakusanoina voit käyttää termejä elokuvat, näytelmät ja käsikirjoitukset.
Kysymäsi runo löytyy Arvo Turtiaisen runokokoelmasta ”Minä paljasjalkainen” (Tammi, 1962; uusi painos 2004). Sen pitäisi löytyä myös runovalikoimista ”Tämän runon haluaisin kuulla” 2 (Tammi, 1987) ja ”Runojen runot” (Tammi, 1989).
Teosten saatavuuden HelMet-kirjastoista voit tarkistaa osoitteesta http://www.helmet.fi etsimällä teoksen nimellä.
