Puhdistettua/steriloitua tai tislattua (nimitys riippuu käsittelystä) vettä voi ostaa apteekista. Apteekista kuitenkin kerrottiin, että se on varsin kallista. Korkean hinnan lisäksi sitä ei kannata käyttää juomavetenä, koska siitä puuttuu terveydelle hyödyllisiä mineraaleja. Tällainen vesi on tarkoitettu lähinnä haavojen puhdistamiseen.
Eeva Riihosen kirjassa Mikä lapselle nimeksi? sanotaan nimestä Julia seuraavasti: "Latinan Juliuksen sisarnimi (nuorekas). Ortodoksisessa kalenterissa Julia tulkitaan komeaksi. Nimen teki erityisen tunnetuksia Shakespeare näytelmässään Romeo ja Julia, jossa hän kertoo nuorten romanttisesta rakaudesta."
Lahden kirjastossa on myös muita nimikirjoja, mm. Pentti Lempiäisen Suuri etunimikirja sekä Kustaa Vilkunan Etunimet. Näistä on mahdollista löytää enemmän tietoa nimestä, joten suosittelemme tulemista paikan päälle kirjastoon.
Runo on Paavo Cajanderin ja kuuluu kokonaisuudessaan näin:
Mun huonehessain seinäll' on
yks kuva halpa ja koruton,
se siinä ollut on monta vuotta,
ja aina ihailen ma tuota.
En tiedä,mi siinä niin viehättää,
lumenko peittämä harmaa pä,
vai suruin uurtamat vaot nuoko,
vai silmän lempeä tuike tuoko.
En tiedä;mutta niin lämmin on
sen läheisyyn kuin auringon,
ja onpa kuin hänen katsannastaan
heloittais taivahan rauha vastaan.
Ma tuntikausia ihaillen
kuvaa tuot'yhä katselen,
ei sulho kultoaan punastuvaa,
niin tyystin katso kuin minä kuvaa.
Ja kun katson niin vähittäin
herääpi muistoja mielessäin,
niin armahaita,niin ihanoita
ja kaivatessani katkeroita.
Ma poies mennehen polvekseen
näen lapsuusmaailman riemuineen,
näen kynttilöitä ja joulupuita…
Sekä myyrät että rotat ovat jyrsijöihin kuuluvia nisäkkäitä.
Myyriä on Suomessa useita eri lajeja. Yleisimpiä myyrälajeja ovat metsämyyrä ja peltomyyrä. Ne ovat hyvin pieniä nisäkkäitä, jotka painavat noin 15-80 grammaa. Myyrälajeista suurin on vesimyyrä, joka voi painaa jopa 300 grammaa. Se muistuttaa ulkonäöltään jonkin verran rottaa. Vesimyyrän häntä on kuitenkin aina selvästi ruumista lyhyempi, sillä on huomaamattomat pienet korvat, hyvin tylppä kuono, pienet silmät ja tummanruskea, lähes musta turkki. Sekä rotta että vesimyyrä pitävät vedestä ja osaavat uida. Myyrät ovat pääasiassa kasvinsyöjiä.
Suomessa elävä rottalaji on isorotta. Se on vesimyyrän kokoinen, mutta sillä on vaaleampi turkki ja pitempi…
Tähän kysymykseen on vastattu aiemminkin Kysy kirjastonhoitajalta palvelussa: Anni on Annan rinnakkaisnimi ja puhuttelumuoto. Nimi on ollut Suomen almanakassa vuodesta 1950. Myös ortodoksisessa kalenterissa viitataan Annin kohdalla Annaan. Anna taas on kreikkalainen muoto heprean sanasta hannah, armo.
Lisää tietoa saat esim. kirjoista
Lempiäinen, Pentti: Suuri etunimikirja, 1999
Uusi suomalainen nimikirja, 1988
Vilkuna, Kustaa: Etunimet, 2005
Yleisellä tasolla voi vastata lyhyesti, kyllä ovat "jotain sukua". Kaikissa eurooppalaisissa on jonkin verran idästä (Aasiasta) peräisin olevia perintötekijöitä aivan kuten kaikilla Aasiassa elävillä on lännestä peräisin olevia perintötekijöitä. Mutta kun asiaa ruvetaan tarkentamaan, joudutaan erittäin monimutkaisten kysymysten äärelle. Ensimmäiseksi pitäisi määritellä, kuka on "suomalainen". Nykyisin Suomi-nimisen valtion alueella elävillä ihmisillä on hyvin sekalainen perimä, vaikka hyvin karkealla tasolla väestö jakautuu "läntiseen" ja "itäiseen" suurryhmään. Ei ole yhtä "suomalaista", jonka perimä voitaisiin yleistää. Saamelaisen suomalaisen perimä poikkeaa ahvenanmaalaisen suomalaisen perimästä siinä missä jokaisen yksilön perimä…
Nykysuomen sanakirjan (osa S-Ö) mukaan veli hopea tai velihopea on tuttavallinen ilmaisu hyvästä ystävästä. Sitä ovat monet kotimaiset kirjailijat käyttäneet, esim. "Auta, veli hopea, onnetonta veikkoasi!" (Kataja). Mikäli haluat tarkemmin selvittää ilmaisun alkuperää, voit ottaa yhteyttä Kotimaisten kielten tutkimuskeskukseen: http://www.kotus.fi/.
Pasi Heikuran kirjassa Samoilla linjoilla (s. 29) kerrotaan sanonnasta näin:
Persuksiin ammuttu karhu on äkäisyyslatteus Suomen salomailta. (--) Viime vuosisadan lopulla karhun metsästäminen painimalla korvautui tuliasein tapahtuvalla kaatotoiminnalla. Koska pyssy oli uusi keksintö eikä osumatarkkuus aina ollut paras mahdollinen, opittiin pian tuntemaan, millainen on persuksiin ammuttu karhu. Nykyän sanonnalla kuvataan mm. vastaherätettyä unikekoa, yhtiön juuri irtisanottua vanhaa työntekijää tai salametsästyksestä pidätettyä poromiestä.
Suurella sydämellä ihan sikana- suomen kielen fraasisanakirjassa (tekijät Pirkko Muikku-Werner, Jarmo Hari ja Jantunen Ossi Kokko) annetaan ilmaisulle "nukkuva karhu" kaksi merkitystä: Kiivas tai äreä…
Luca-nimi on muoto latinalaisperäisestä nimestä Lucas (suom. Lukas tai Luukas, engl. Luke) ja merkitsi alkujaan eteläitalialaisesta Lucanian maakunnasta kotoisin olevaa. Luukas on Raamatussa yksi Uuden testamentin evankelistoista.
Naomi juontuu hepreasta ja sen merkitys on onnellinen, suloinen, viehättävä, herttainen, rakastettava. Nimi esiintyy myös Vanhassa testamentissa. Suomessa nimestä ovat olleet käytössä muodot Naema, Naemi, Naima ja Naimi.
Naomi on myös japanilainen nimi, joka muodostuu kahdesta kanji-merkistä, nao (rehellinen, suora) ja mi (kaunis).
Lähteet: Pertti Lempiäinen, Suuri etunimikirja (WSOY 2001) ja BabyNames.com (http://www.babynames.com/)
Kihdin taustalla on virtsahappopitoisuuden nousu (hyperurikemia). Hyperurikemian syy on joko lisääntynyt virtsahapon eli uraatin tuotanto tai sen vähentynyt eritys. Uraatin tuotantoa lisäävät puriinipitoinen ruokavalio, alkoholi ja lihavuus.
Virtsahappoa syntyy, kun puriinit, joita on kaikissa elävissä soluissa, hajoavat. Keho tuottaa puriineja itse, ja niitä on myös monissa ruoka-aineissa. Kihtiin taipuvaisten henkilöiden elimistöllä on perinnöllinen taipumus tuottaa paljon virtsahappoa. Sitä kertyy suuret määrät verenkiertoon ja varastoituu kudoksiin. Kihtikohtaus johtuu siitä, että niveliin kiteytyvä virtsahappo aiheuttaa voimakkaan tulehdusreaktion.
Alkoholin haitallisuus kihtipotilaalle johtuu siitä, että etanoli sekä lisää…
Asiaa on kysytty aikaisemminkin. Annetut vastaukset löydät Kysy kirjastonhoitajalta -palvelun arkistosta
http://www.kirjastot.fi/tietopalvelu/arkisto.aspx
Kirjoita hakuruutuun sana Alina ja tee haku.
Kopioin sinulle pätkän annetusta vastauksesta:
"Alina voi olla lyhentymä nimestä Adeline, joka tulee muinaissaksan sanasta ”athal” (”jalosukuinen”). Alinan kantanimenä on Saksassa pidetty myös Helenaa (kreik. ”loistava”). Sitä voi pitää myös Alin (arab. ”ylhäinen, ylevä, korkea) sisarnimenä."
Jätöksen muoto ja koko – sikäli kuin se kuvasta on tulkittavissa – viittaavat eniten rottaan.
"Hiirien ja rottien ulosteet poikkeavat selvästi myyrien pipanoista. Ne ovat muodoltaan epäsäännöllisempiä ja päistään yleensä selvästi teräviä."
"Isorotan ulosteet ovat sylinterin muotoisia, ainakin toisesta päästään teräviä, n. 17 mm pitkiä ja 6 mm paksuja pipanoita. Niiden koko vaihtelee kuitenkin suuresti, samoin kuin myös väri vaihtelee syödyn ravinnon mukaan."
"Lepakkojen ulosteet muistuttavat hiirien ja myyrien pipanoita, mutta ne ovat pinnaltaan karheita ja sisältävät yksinomaan hyönteisten jätteitä. Väri vaihtelee tummanruskeasta mustaan ja koko vaihtelee lajien koon mukaan."
Lähde:
Preben Bang, Mikä tästä meni? :…
Kyseessä on Nypykät-yhtyeen kappale Lastenlaulu. Se löytyy Nypyköitten levyltä Kanuunaralli ja kokoelmasta Suomirokkia--20 kesäistä suomirockin klassikkoa.
Suomen murteiden sanakirjan (osa 1, s. 573-574) mukaan atima tarkoittaa 1)sukulaisvierasta, -vierailua, vierasjoukkoa ja 2)sukulaisten luona vieraisilla olemista. Vermlannin metsäsuomalaisten kielessä sanalla on ollut myös merkitys 'kehno ruoka'. Sana esiintyy myös muodossa atimo, joka ei kaikissa sijamuodoissa erotu atimasta.
Päähineiden käyttö on kulttuuri- ja tapahistoriaa. Eri aikakausina, eri konteksteissa ja eri yhteiskuntaluokissa hatut ja päähineet ovat merkinneet eri asioita.
Päähineen käyttöä on perusteltu paitsi tyylikeinona (esim. asustehatut, pukeutumisetiketti) myös suojakeinona (mm. talvipakkanen, peltotyöt) ja uskonnollisilla syillä (mm. hijab, kipa). Suomessa hatun riisuminen on historiallisesti ollut ennen kaikkea kunnioituksen ele: miehet riisuvat hattunsa astuessaan kirkkoon, taloon tai ruokapöytään. Naisilla päähinekäytäntö on ollut erilainen, ja esimerkiksi koristehattuja on suvaittu kirkossakin.
Nykyään, kun Euroopassa ei ole enää olemassa niin selviä ”miesten” ja ”naisten” pukeutumis- ja käyttäymisetikettejä, myös päähineen…
Sääty määritti pukeutumista 1800-luvulla.
Tutkimuksissa käsitelläänkin erikseen joko rahvaan tai säätyläisten vaatetusta. Suomalaisissa kirjastoissa on eniten kirjallisuutta suomalaisesta, brittiläisestä ja
ranskalaisesta pukeutumisesta.
Eurooppalaista 1800-luvun pukuhistoriaa käsitteleviä sivustoja
Fashion-Era
www.fashion-era.com/1800_1845.htm
The Costumer's Manifesto
www.costumes.org/history/100pages/regencylinks.htm
www.costumes.org/history/100pages/victlinks.htm
La Couturière Parisienne
http://www.marquise.de/en/1800/index.shtml
Sivuilla on esitelty vaatetusta usein maalausten avulla,
myös kaavoja ja valmistusohjeita.
The Right Chemistry: Colors in Fashion, 1704-1918
http://dept.kent.edu/museum/exhibit/colors/main.htm
Tekstiilien…
Pentti Lempiäisen mukaan luku seitsemän esiintyy Vanhassa testamentissa puhuttaessa ilmestysmajan lampunjalasta (4 Moos. 8:1-4). Seitsenhaarainen lampunjalka, 'menora' on juutalaisuuden keskeinen symboli, joka kuvaa Jumalan täydellisyyttä. Kristityille sietsemän kynttilää tarkoittaa seitsemää pyhän hengen lahjaa: Herran henki, viisaus, ymmärrys, taito, voima, totuuden tunteminen ja Herran pelko.
Jumalanpalveluksessa seitsemää kynttilää käytetään mm. piispan ollessa saapuvilla. Seurakunta rukoilee, että sen kaitsijat tulisivat sitä tervehtimään Jumalan täydellinen siunaus mukanaan ja että he täydellisesti julistaisivat sille Jumalan sanaa. Pyytäessään itselleen Hengen seitsemää lahjaa seurakunta puolestaan anoo samalla, ettei se lankeaisi "…
Sananlaskujen alkuperästä on usein on usein vaikea tai mahdotonta löytää täsmällistä tietoa. Kysyin tästä sananlaskusta Suomalaisen kirjallisuuden seuran tietopalvelusta ja sain paljon mielenkiintoista taustatietoa.
SKS:n arkiston sananlaskukortistossa on tästä sananlaskusta satakunta toisintoa eri puolilta Suomea 1880-luvulta aina 1950-luvulle, johon saakka kortisto ulottuu. Määrät eri aikoina eivät luonnollisestikaan kuvasta suoraan naapurikuvaa, vaan kertovat enemmän keruuintresseistä. Sattumallakin on tietysti osuutta.
Sananlasku sisältyy myös Kotuksen sananparsikokoelmaan, https://www.kotus.fi/aineistot/sana-aineistot/suomen_murteiden_sana-arkisto/sananparsikokoelma, hakulomake: http://urn.fi/urn:nbn:fi:lb-…
Suomeksi ovat ilmestyneet seuraavat Lin Hallbergin kirjoittamat ja Marvi Jalon suomentamat suositut Eppu- ja Sinttu-kirjat:
Eppu etsii kotia (2012)
Eppu tulee taloon (2013)
Eppu ja paras joululahja 2014)
Eppu on hyvä ystävä (2014)
Sinttu ja Eppu, tallitouhua ja ponipuuhaa (2014)
Eppu menee kouluun (2015)
Eppu karkuteillä (2016)
Eppu ja kesän paras päivä (2017)
Leirillä on hauskaa, Eppu (2018)
Eppu ylittää esteet (2019)
Eppu, pieni sankari (2020)
Maailman ihanin Sinttu (2008)
Torstaina nähdään, Sinttu (2009)
Hieno hyppy, Sinttu (2009)
Kiva leiri, Sinttu (2010)
Aprillia, Sinttu (2010)
Suuri seikkailu, Sinttu (2011)
Sinttu on paras! (2011)
Älä pelkää, Sinttu (2012)
Yli esteiden, Sinttu! (2012)
Tallilla tapahtuu, Sinttu (2013)
Kesä kutsuu,…
Tässä Aleksis Kiven Seitsemän veljestä vanhimmasta nuorimpaan: Juhani, Tuomas ja Aapo (kaksoset), Simeoni, Timo ja Lauri (kaksoset), Eero
Aleksis Kiven seitsemää veljestä kuvataan seuraavissa teoksissa:
Tarkiainen, Viljo: Aleksis Kivi : elämä ja teokset. Kansanvalistusseura, 1917.
Kinnunen, Aarne: Tuli, aurinko ja seitsemän veljestä. Suomalaisen kirjallisuuden seura, 1987.
Kinnunen, Aarne: Seitsemän veljestä ja lukemisen juonet. WSOY, 2002.
Ilkka Malmbergin kirjassa: Seitsemän miestä (Helsingin Sanomat, 2005) Laurista kerrotaan omassa kappaleessaan, Lauri ja Linkola, s. 126-131.
