Tässä YTV:n talouspalvelusta tullut vastaus:
"Lippujen hinnat sisältävät arvonlisäveroa pääsääntöisesti 8 %. Eli ei lasketa hinnan päälle 8 prosenttia vaan asiakashinta sisältää jo veron, samaan tapaan kuin kaupassakin ilmoitetut tavaroiden hinnat sisältävät arvolisäveroa eikä sitä lasketa kaupan kassalla tavaran hintaan enää päälle, vaan asiakkaalle ilmoitettu hinta sisältää veron.
Lasketaan siis siihen tapaan kuin kirjastossa on päätelty: jos lipun hinta on 5 euroa ja se sisältää veroa 8 % on lipun hinta ilman arvonlisäveroa 4,63 euroa ja siihen alv 8% päälle on 0,37 euroa ja tuosta tulee yhteensä 5 euroa. (Alv lasketaan bruttohinnasta tässä esimerkissä kaavalla (8/108)*5 )."
Tarvittaessa voitte itse kysyä lisää YTV:stä, tässä…
Lauri Viidan runo "Alfhild" ("Äidit vain, nuo toivossa väkevät, Jumalan näkevät...") löytyy esimerkiksi seuraavista teoksista.
Viita, Lauri: Betonimylläri (WSOY, useita eri painoksia).
Viita, Lauri: Kootut runot (WSOY, useita eri painoksia).
Tämän runon haluaisin kuulla / toim. Mirjam Polkunen, Satu Marttila, Juha Virkkunen (Tammi, 1978, 1986).
Suomalaiset klassikkorunoilijat ja heidän koskettavimmat runonsa(Gummerus, 2008)
Sari Malkamäen novelli "Poika" sisältyy kirjailijan novellikokoelmaan "Tiikerikakku" (Otava, 1994).
Tove Janssonin novelli "Uintiaamu" löytyy teoksesta "Kesäkirja" (WSOY, 1973)
Teosten saatavuuden voit tarkistaa HelMet-verkkokirjastosta osoitteesta
www.helmet.fi.
Lähteet:
https://finna.fi
http://borzoi.kirja.turku.fi/…
Kristian (kreik. christianos, lat. christianus) tarkoittaa kristittyä, Kristuksen omaa, Kristukselle kuuluvaa. Henrik nimi on pohjoismainen muoto muinaissaksan nimistä Haimrich (haim=koti + rich=mahtava) ja Heinrich (hagan=hovi + rich=mahtava). Saga, Saaga merkitsee satua, josta meillä suomen Satu. Elena on Italiasta ja Espanjasta saatu muunnos Helenasta, joka ilmeisesti juontaa juurensa kreikan sanasta helios, aurinko, jolloin Helenan merkitykseksi saadaan aurinkoinen, loistava. Tarkemmat tiedot löytyvät teoksesta: Lempiäinen, Pentti: Suuri etunimikirja. WSOY.
Sergeanne Golonin Angelika –sarjan 12. ja viimeinen osa Angelikan voitto on ilmeistynyt Tammen kustantamana vuonna 1986. Kirjakauppojen Finnbooks –tietokannan mukaan sarjasta on tällä hetkellä saatavana vain ensimmäistä ja toista osaa, joista on otettu uudet painokset 2003. Etsin kustantajan sivuilta mainintaa, josko sarjan muistakin osista olisi suunnitelmissa ottaa uusia painoksia, mutta sellaista en löytänyt. Kysyntä saattaisi ehkä vauhdittaa tällaisiä suunnitelmia.
Myöskään haku Antikka.net:istä (http://www.antikka.net/) ei valitettavasti tuottanut tulosta, eli näyttää siltä, että etsimääsi kirjaa on tällä hetkellä hyvin vaikea saada ostetuksi mistään. Antikka.netissä on kuitenkin palvelu, jota sinun ehkä kannattaisi kokeilla. Heillä…
Uuden zoon osassa 9 sivulla 31 sanotaan lukkien lahkolla olevan ainoastaan kaksi pistesilmää eturuumiin keskellä. Sivulla 32 kerrotaan hämähäkkien lahkolla olevan tavallisesti kahdeksan, joskus kuusi ja muutamissa tapauksissa kaksi pistesilmää. Ne saattavat myös puuttua kokonaan. Pistesilmät sijaitsevat eturuumiin etuosan selkäpuolella.
Sipisten kanta-alue on tiettävästi eteläisessä Savossa, Sulkavan ja Puumalan tietämillä, vanhan Säämingin suurpitäjän alueella. 1500-luvun puolivälissä on juuri Sulkavan seudulla merkitty kirkonkirjoihin henkilöt ’magnus sippinen’ ja magnus Sipin’. Mutta onpa nimenkantajia ollut myös läntisessä Suomessa.
Sukunimeksi Sipinen on muovautunut isän nimestä Sipi – tai mahdollisesti myös isännän mukaan nimetystä talosta. Sipi taas on aikoinaan kansan suussa muuntunut suomalaiseen muotoonsa ruotsalaisesta nimestä Sigfrid. Tämä alkujaan muinaissaksalainen nimi on muodostunut sanoista ’sig’, voitto, sekä ’frid’, rauha. Nimi siis merkitsee voittoisaa suojelijaa tai voitolla rauhan tuojaa.
Lähteet:
Lempiäinen, Pentti: Suuri etunimikirja. WSOY, 1999.…
Kysyimme asiaa Mikkelin maakunta-arkistosta, jossa säilytetään luovutetun Karjalan valtiollisten ja kunnallisten viranomaisten sekä seurakuntien arkistoja. Saimme Mikkelistä seuraavan vastauksen:
"Mikkelin maakunta-arkistossa säilytetään Luovutetun Karjalan kirkonarkistoja. Jos henkilö on syntynyt Vuokselassa niin syntymätodistuksen saa täältä, siinä ei kylläkään ole kellonaikaa. Piirilääkärin arkistoissa saattaa olla joiltakin vuosilta esim. kätilöiden kertomuksia synnytyksistä.
Helsingissä Kansallisarkistossa on lääkintöhallituksen arkistoa (V-arkisto), joka sisältää lääneittäin mm. Kätilöiden kertomukset synnytyksistä , synnytyspäiväkirjoja lähinnä ajalta 1920-1944, joissa mainitaan myös kellonaika.
Syntymätodistus voidaan tehdä…
Kotimaisten kielten keskuksen ohjeen mukaan kyseinen verbi tavutetaan hams-tra-ta.
Hamstrata tulee ruotsin sanasta hamstra, joka on johdettu hamster-sanasta. Ruotsin ja myös mm. saksan hamster-sana pohjautuu puolestaan ilmeisesti muinaiskirkkoslaavin sanaan chomestoru.
Sanomalehdessä käytettyä tavutusta ei voida siis perustella vierassanan yhdysosien mukaisella tavujaolla, kuten esimerkiksi sanoissa ab-strak-ti, de-skrip-tio.
http://www.kielikello.fi/index.php?mid=2&pid=11&aid=1410#ala3
Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja (WSOY, 2004)
http://www.etymonline.com/index.php?term=hamster
http://runeberg.org/svetym/0311.html
Huonekärpäsellä ei ole varsinaista kotia eikä reviiriä, sillä ei ole tarvetta palata samaan paikkaan, jos sen vaikkapa vie uuteen ympäristöön. Sen koti voi olla siis kaikkialla. Kärpäsiä on kuitenkin monenlaisia, joillakin raato- ja rapakärpäsillä on selkeitä reviirejä, joita ne puolustavat ”koteinaan”.
Lähde: Laaksonen, Juha: Öinen kiitäjä ja muita ötököitä. Sivulla 19: Missä on kärpäsen koti?
Kärpäsnaaraat laskevat valtavasti munia, jotka kuoriutuvat noin vuorokauden kuluttua ja noin kahden viikon sisään kärpäset ovat kehittyneet aikuisiksi. Ilmeisesti itsekseen, ilman hoivaa.
Kärpästen sosiaalisesta käyttäytymisestä tietoa löytyi vähän, mutta jännittäviä löytöjä kärpäsen aivoista ja hermostosta on tehty. Kärpäsen ja…
Kuvan perusteella kyse on Svea Granlundin Arabian vientimarkkinoille muotoilemasta rokokoohenkisestä RE-astiastosta. Siitä tuli sangen suosittu myös kotimaassa. Pöytäastiasto oli tuotannossa vuodet 1942-58, kahvi- ja teeastiastot huomattavasti kauemmin. (Marjut Kumela & Marja Blåfield, Keräilijän aarteet : Arabian astiastoja)
http://arabia.kokoelma.fi/esine_tiedot.aspx
Tehtaan leiman puuttuminen viittaa siihen, että kyseessä ovat ns. toisen lajittelun eli kakkoslaadun esineet. Näistä ei yleensä löydy tehtaan leimaa, vain värillisiä pisteitä, leimattuja numeroita, merkintä kaksi roomalaisin numeroin (II) tai MADE IN FINLAND –teksti leimattuna.
http://arabia.kokoelma.fi/etusivu_leimat.aspx
Kirsi Kunnaksella on runo nimeltään Sadan lapsen talo. Runo löytyy ainakin Kirsi Kunnaksen kirjasta Puupuu ja käpypoika. Kyseinen runo löytyy myös kirjasta Satumaa: Hyvää yötä.
Kaavoja olisi saatavilla ainakin Seinäjoelta Käsityömyymälä Rustoopuorista. Osoite on Sahalankatu 3, 60100 Seinäjoki.
Puh. (06) 420 5825, rustoopuori@taitoep.net
Rustoopuori on avoinna ma-pe 10-18 ja la 10-14.
http://www.taitoep.net/site;jsessionid=34B7BC07F6312FAE356FAB589D665380…
Kannattaa tutustua myös Flammuraita ja helahoito -sivustoon, jossa esitellään laajasti eteläpohjalaisia kansallispukuja. Sivusto löytyy osoitteesta http://www.flammuraita-helahoito.fi/
Hei
Paavo Rintalasta ja hänen teoksistaan löytyy tietoa esim. seuraavista lähteistä.
Netissä esim. http://www.ouka.fi/kirjasto/kirjailijat/rintala/tuotanto.htm
Kirjoja: Tarkka, Pekka: Paavo Rintalan saarna ja seurakunta tai Tarkka, Pekka: Suomalaisia nykykirjailijoita (1989,1990). Myös kirjassa Kotimaisia sotakirjailijoita on tietoja Rintalasta. Muuta kirjallisuutta voit vielä etsiä kirjaston tietokannasta http://jkl226.jkl.fi/Aalto?formid=form2 asiasanalla Rintala, Paavo
Historiallisessa aikakauskirjassa vuoden 2001 numerossa 1, s.34-42, on Tiina Kinnusen artikkeli Sissiluutnantista, aikakauslehti löytyy Jyväskylän kaupunginkirjastossa varastosta, ei lainaksi.
Kirjan luettuasi tiedät juonesta ja henkilöistä jo paljon enemmän!
Eeva Riihosen kirjan Mikä lapselle nimeksi? mukaan Miitta
on Armida nimen lyhennys. Armida tulee latinan aseistettua
tarkoittavasta sanasta ja sen merkitys nimen yhteydessä on
"lumousvoimalla aseistettu".
Nimi Jannika on ollut ruotsalaisessa almanakassa vuodesta 1995. Kysy kirjastonhoitajalta palvelussa on aiemminkin kysytty tästä nimestä, vastauksen mukaan "Janniina, samoin kuin nimet Janina, Janiina, Janita, Janika ja Janiika ovat Jani-nimen naispuolisia vastineita. Jani puolestaan on suomalainen vastine nimelle Jan, joka on ruotsinkielinen lyentymä nimestä Johannes".
Nimen merkitystä on kysytty myös ruotsiksi "Vad betyder namnet Janika" . Vastauksen löydät tämän palvelun arkistosta
http://www.kirjastot.fi/tietopalvelu/kysymys.aspx?questionID=5eb51f90-3… .
Nimen Allan taas kerrotaan olevan alkujaan kelttiläinen, englannista suomeen lainattu nimi. Todennäköisesti nimi on lähtöisin Bretagnesta. Suomessa Allan on ollut almanakassa ensin…
Topelius har skrivit dikten På Roines strand
Hjorden betar, och klockan klingar,
klockan klingar på Roines strand.
Svanen flyger med vita vingar,
flyger ensam vid molnets rand.
Vårens vindar i löven gå,
solen skiner, och sjön är blå;
men jag sjunger min långa längtan,
sjunger ensam på Roines strand.
Fader min är björk i skogen,
moder min är en sommarsky,
broder min är ett ax i logen,
syster min är vinterny.
Ensam är jag, som hedens ljung,
blommar ensam och vissnar ung,
sjunger, sjunger min långa längtan,
sjunger ensam på Roines strand.
Om den strålande solen visste,
om hon visste min hjärtas håg,
allt sitt rosende sken hon misste,
skulle sjunka i kvällens våg,
sjunka, sjunka i nattens famn;
men jag viskar min älsklings namn,
sjunger,…
Riihonen, Eeva
Mikä lapselle nimeksi
Helsinki : Tammi, 1992
kertoo Jemina nimestä näin: Heprean Jemima tarkoittaa kyyhkystä, rauhan veratuskuvaa tai valoisaa kuin päivä, Jemina on myös kirjapainotermi.
Lempiäinen, Pentti
Suuri etunimikirja
Porvoo : WSOY, 1999
kertoo puolestaan seuraavaa: Jemina, Jemiina, muuntumia -> Jemimasta. Englannissa nimi yleistyi 1600-luvulla, kun kuningas Kaarle II:n 1650 syntynyt tytär sai nimen Charlotte Jemina Henrietta. Seuraava nimen nousukausi osui 1800-luvulle, kun Walter Scottin romaanin Tätini Margaretin peili (1828) yksi päähenkilöistä oli nimeltään Jemina. Suomessa nimi yleistyi 1990-luvulla ja otettiin almanakkaan. Päiväksi tuli 2.2.
Nykysuomen etymologisen sanakirjan mukaan "lelu"-sanalla on vastineita joissakin lähisukukielissämme. Inkeroisen kielessä ovat sanat "lilla" tai "lillo", karjalan kielessä on sana "lilu" ja vatjan kielessä sana "lello". Näitä vastaavia lelua merkitseviä sanoja ("lelo", "lilu") tavataan suomen kielen murteissa.
"Lelu" kuuluu samaan sanapesyeeseen kuin hoivakielenhemmottelemista merkitsevät sanat "lelliä" ja "lellitellä".
"Lelu"-sanaa on käyttänyt suomen kirjakielessä ensimmäisen kerran Abraham Poppius runossaan vuonna 1820.
Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja (WSOY, 2004)
Suomen sanojen alkuperä : etymologinen sanakirja. 2 : L-P (päätoim. Ulla-Maija Kulonen, SKS, 1995)
Kalevalan runot keräsi Elias Lönnrot matkoillaan Karjalassa 1820-1830 -luvuilla ja hän muokkasi ne sitten runoelmaksi, jota juhlitaan Suomen kansalliseepoksena. Kalevalan merkitystä suomenkielisen kulttuurin kehitykselle pidetään käänteentekevänä. Tietoa Lönnrotista, hänen matkoistaan ja Kalevalasta löytyy Kansallisbiografiasta, https://kansallisbiografia.fi/kansallisbiografia/henkilo/2836. Suomalaisen kirjallisuuden seuran sivulla on Kalevalan teksti, http://nebu.finlit.fi/kalevala/.
Runebergin elämästä ja tuotannosta löydät tietoa Kansallisbiografiasta, https://kansallisbiografia.fi/kansallisbiografia/henkilo/2846 ja tuotantonsa digitaalisena Guteberg-projektista, https://www.gutenberg.org/ebooks/search/?query=johan+ludvig+runeberg&…
Juhannuspäivää on Suomessa vietetty vuodesta 1955 alkaen kesäkuun 20. päivää seuraavana lauantaina ja juhannusaattoa tätä edeltävänä perjantaina. Keskiajalta asti juhannuspäivää oli vietetty Johannes Kastajan syntymäjuhlana 24.6., siitä juhla sai aikanaan suomenkielisen nimensäkin. Lähde: ”Juhannus ajallaan, juhlia vapusta kekriin”. SKS 2004.
Vuonna 1955 voimaan tulleen kalenteriuudistuksen oleellinen sisältö (koskien juhannusta) oli seuraava (Kirkkolain 18. pykälä, Suomen asetuskokoelma 1953/535, 23.12.1953): ”juhannuspäivä siirrettiin kesäkuun 24. päivältä kesäkuun 20. ja 26. päivän väliseen lauantaihin”. Almanakka-arkistosta voit tarkistaa kulloisenkin vuoden juhannusaaton sijoittumisen (vanhat almanakat löytyvät osoitteesta http://…
