Suuri etunimikirja (tekijä Pentti Lempiäinen, WSOY 1999, ISBN 951-0-23323-4) kertoo Oula nimestä (s. 433): Saamenkielinen muunnos -> Olavista, pidennys on muoto Oulas. Suomen ortodoksinen kalenteri yhdistää Oulan -> Eulampiokseen, johon sillä ei kuitenkaan ole selvää yhteyttä.
Saman tekijän, WSOY:n vuonna 1989 julkaiseman Nimipäivättömien nimipäiväkirjan (ISBN 951-0-15788-0) mukaan Oulan nimipäivää vietetään 10.10. (Toinen mahdollinen nimipäivä olisi 29.7. -> Ole, Olof, Uula, Fiina)
Ortodoksisen kalenterin mukaan 10.10. on Eulampioksen (kts. Suuri etunimikirja -> Oula) nimipäivä.
Ainakaan Viola-tietokannan eli kansallisbibliografian musiikkiosan tietojen mukaan tästä laulusta ei ole julkaistu nuottia, se on olemassa vain 1999 julkaistulla Tuomas Koivuviidan CD-levyllä "Tunteiden maa".
Luultavasti ainoa henkilö, jolta nuotit voisivat löytyä, on itse säveltäjä Aimo Aaltonen, joka em. CD:n tietojen mukaan on ainakin 1999 asunut Noormarkussa.
Heikki Poroila
HelMet-musiikkivarasto
ISBN on "International Standard Book Number" eli kirjan kansainvälinen standardinumero. ISBN-tunnus osoittaa tietyn kustantajan julkaiseman teoksen painoksen ja sidosasun. ISBN-tunnus on tämän painoksen tai sidosasun ainutkertainen tunniste.
Itse kysymyksessä olikin jo melko kattavasti lueteltu Lorcan teoksista julkaistut käännökset suomeksi.
Lisäksi voisi vielä mainita Eija-Elina ja Timo Bergholmin toimittaman antologian Tehdään teatteria: yhdeksän näytelmää ja kabareelauluja (vuodelta 1967). Sieltä löytyy Pentti Saaritsan suomentama Don Christobal. Kyseinen kirja löytyy Helmet-kirjastoista.
Myös Aale Tynni on kääntänyt Lorcaa. Hänen kääntämiään runoja löytyy runoantologiasta Tuhat laulujen vuotta. Näitä samoja Aale Tynnin kääntämiä runoja on käyttänyt Einojuhani Rautavaara kuorosävellyksessään Suite de Lorca.
Federico Garcia Lorcan lauluja löytyy käännettynä suomeksi myös Taljankan levyltä Tarara! Kääntäjiä ovat Ahti Taponen, Anja ja Timo Tyrväinen ja Kirsi Kunnas.…
Onko sinulta siis peritty varausmaksu, kun olet hakenut varauksen, vai onko maksu lisätty asiakastietoihisi? Varausmaksua ei tosiaan pitäisi periä alle 18-vuotiailta. Jos varausmaksu on asiakastiedoissasi ja näkyy myös HelMet-verkkokirjaston kautta, voit käydä missä tahansa HelMet-kirjastossa ja pyytää poistamaan maksun. Sama onnistuu myös soittamalla johonkin HelMet-kirjastoon. Mikäli olet jo maksanut maksun, kannattaa käydä keskustelemassa asiasta kirjastossa, johon maksun maksoit. Hyvä olisi ottaa maksusta saamasi kuitti mukaan, koska sillä voit osoittaa maksaneesi.
Helsingin kaupunginkirjaston palvelupisteiden yhteystiedot ja aukioloajat löytyvät osoitteesta http://www.lib.hel.fi/fi-FI/kirjastot/.
Yleisistä kirjastoista löytyy seksiä käsitteleviä kirjoja ja muutama videokin. Mutta miten ne löytää? Kirjastossa kirjat sijoitetaan sisältönsä perusteella luokkiin. Seksologian luokka on 59.35. Kaikki aihetta käsittelevä kirjallisuus ei kuitenkaan välttämättä ole samassa ryhmässä. Esimerkiksi Raimo Jussilan suomen kielen seksisanakirja "Se siitä" löytyy suomen kielen luokasta.
Kätevimmin tutustut tätä aluetta käsittelevään aineistoon tekemällä aihehaun aineistotietokantaan. Käytä esimerkiksi hakusanoja seksuaalioppaat, sukupuolielämä, seksuaalisuus, seksuaalikasvatus. Myös luokka-numeroa voi käyttää hakuelementtinä. Huomaat että aineistoa löytyy runsaasti, mm. Jorma Palon monipuolinen tietokirja "Rakkaudesta seksiin" (1999) tai David…
Tämä näytelmä, samoin kuin moni muukin, on julkaistu ainoastaan käsikirjoituksena, ei painettuna kirjana. Näytelmää ei löydy kirjastojen tai kirjakauppojen kautta. Sitä ei ole myöskään teattereille näytelmiä tarjoavan Näytelmäkulman kokoelmissa (http://www.dramacorner.fi/).
Innasen Soi sirkkain viulut Uhtuan kesäyössä -näytelmää on esitetty vuonna 2005 Helsingin yliopiston Savolaisen osakunnan SavOn Tervahöyryristeilyllä. Ehkä näytelmä löytyisi savolaisesta osakunnasta:
http://www.helsinki.fi/jarj/savo/Etusivu/index.shtml
Jukka Virtaselta on ilmestynyt kaksi lasten runokirjaa: Kaukaisen saaren aarre (1991) ja Satujunalla Olipakerran kaupunkiin (1994).
Varsinaista r-runoa en kirjoista löytänyt, mutta Virtasen runoissa esiintyy runsaasti sanoja, joiden avulla r-äänne tulee tutuksi: esimerkiksi runot Australian mestaruuskilpailut ja Kuolleen merirosvon aarrekartta kokoelmasta Kaukaisen saaren aarre. Satujunalla Olipakerran kaupunkiin kirjassa r-äännettä voi harjoitella mm. seuraavissa runoissa Satujunan konduktööri, Beibisitteri rouva Bitteri ja Perho.
Liitteessä esitetty tulkinta "joka paikan höylälle" on mielenkiintoinen ja mahdollinen, joskin ehkä hieman kyseenalainen. Täytyy kuitenkin todeta, että sanontoja ja fraaseja selittävät lähdeteokseni eivät varsinaisesti kerro, miksi kaikista mahdollisista työkaluista tähän sanontaan on päätynyt juuri höylä. No, kenties olennaisinta onkin vain se, että puhutaan jostakin työkalusta - oli se sitten höhlä tai höylä. Outi Lauhakankaan Svengaa kuin hirvi : sanontojen kootut selitykset kertoo, että kun sanonnan syntyaikoihin normaalina pidettiin elämäntapaa, jossa "suutari pysyi lestissään" eikä vaihtanut kenkämuottiaan saati sitten uravalintaansa, olivat monista asioista innostuvat ihmiset epäilyttäviä ja ansaitsivat liikanimen "joka paikan höylä…
Lunkulansaari kuului Salmin pitäjään, nykyisin Salmin kylään. Markus Lehtipuun kirjassa "Karjala : matkaopas" (3.uud.p. 2002) on kerrottu myös Salmista ja Lunkulansaaresta ja sen nykyisyydestä. Salmi-säätiön kotisivuilla internetissä on tietoa Salmista, sen historiasta, elinkeinoista, kylistä: http://www.salmi-saatio.net/ .Salmi-seuran julkaisemassa kirjassa "Meijän Salmi kuvina", löytyy oma lukunsa myös Lunkulansaaresta, josta on paljon kuvia 1920-1940-luvulta. Joensuun kaupunginkirjaston aluetietokannasta Koivikosta löytyi viisi lehtiartikkeliviitettä, joissa kerrotaan Lunkulansaaresta ja sen kulttuurista entisaikaan:
1. "Bokin´" päivillä Salmin Lunkkulassa.
Jääskeläinen, Viljo
Kotiseutu, / 1912, s. 156-158
2. Kevätpäivä…
Joensuun kaupunginkirjastossa Stan Laurel & Oliver Hardy = Ohukainen ja Paksukainen -elokuvia näyttää olevan saatavilla vain videolla.
Löytyneet teokset (yhteensä 7 teosta)
- Ohukainen & Paksukainen 2000 VHS-video
- Muukalaiselegioonan monnit 2000 VHS-video
- Kaksi mustalaista 1997 VHS-video
- Lattapäät laineilla 1997 VHS-video
- Kaksi kulkuria 1997 VHS-video
- Merimiehiä ja maakrapuja 1996 VHS-video
- Leffakärpänen 1994 VHS-video
http://www.jns.fi/Resource.phx/sivut/sivut-kirjasto/haku/index.htx
Sama tulos tulee pääkaupungin seudun yleisten kirjastojen tietokannasta www.helmet.fi. eli elokuvia on saatavilla videolla.
Filmifriikki-nettikaupassa näytti olevan saatavilla 5 DVD:tä.
www.filmifriikki.fi
- Laurel & Hardy: Flying…
Geoffrey Huntingtonin Korppikartanon salat -sarjan jatkoa odotetaan ja toivotaan viljalti. Myös tällä Kysy kirjastonhoitajalta -palstalla on vastattu jo aiemmin tähän kysymykseen. Löydät nämä vastaukset palstan arkistosta osoitteesta http://www.kirjastot.fi/fi-FI/tietopalvelu/arkisto.aspx . Kirjoita hakusanaksi kirjailijan sukunimi Huntington tai kirjasarjan nimi Korppikartanon salat.
Tässä on yksi tuore vastaus malliksi:
http://www.kirjastot.fi/fi-fi/tietopalvelu/kysymys.aspx?questionID=a042…
Kirjasarjan suomalaisena kustantajana on WSOY. Voit kysellä asiaa myös suoraan heiltä: http://www.wsoy.fi/index.jsp?c=/feedback&chapter=60
Pikku-Pirkko oli Henry Theelin lapsihahmo, jota hän esitti ”Köyhä laulaja” -elokuvan lisäksi paljon muuallakin. Pikku-Pirkko-hupailuja on saatavilla kahdella CD-levyllä: ”Unohtumattomat” (Henry Theel; Fazer Finnlevy, 1993) ja ”Henry Theel. 2” (Unohtumattomat-sarja; Fazer Records, 1994), mutta muistaakseni kumpikaan ei ole sama kuin elokuvassa nähty hupailu, sillä noissa CD-versioissa Pikku-Pirkko jututtaa Toivo Kärki ja elokuvassa Aku Korhonen. Ainakin ensimmäinen noista CD:llä julkaistuista hupailuista on Reino Helismaan kirjoittama.
Pikku-Pirkon laulu on parodinen versio sävelmästä ”Kalliolle kukkulalle”. Osoitteesta http://www.kysy.fi/kysymys/mika-oli-laulu-joka-alkoisilloin-olin-mina-p… löytyy kaksi ensimmäistä säkeistöä, mutta…
Aiheesta ei suomen kielellä kovinkaan paljon aineistoa löydy. Seuraavissa kirjoissa on noin sivun verran kussakin Saksan ruokakulttuurista: Talvi Jussi / Gastronomian historia ISBN 9511104586 , Huhtala Ulla / Maailman keittiöt -opas kansainväliseen ruokakulttuuriin ISBN 9513101053, Saksa (Kansojen kirjasto) ISBN 9518640882. Kirjat löytynevät useimmista yleisistä kirjastoista.
Haagan ammattikorkeakoulun sivuilla http://www.haaga-helia.fi/ voit hakea heidän kokoelmatietokannastaan. Vapaatekstihaku saksa ruokakulttuuri antaa mm. artikkelin Saksalainen makkarataivas Meira 1998:2, s. 10-11 ja opinnäytetyön Mattila Outi Saksalainen ruokakulttuuri v. 1991.
Tarkkaa vastausta kysymykseesi ei löytynyt. Eero Kiviniemen etunimioppaassa Iita Linta Maria (1993) on suosituimpien nimien listoja vuoteen 1991 asti. Väestörekisterikeskuksen nettisivuilla olevat vuosittaiset etunimitilastot eivät ulotu vuosiin 1993-95. 1990-lukua koskeva tilasto siellä kuitenkin on, mutta se ei jaottele kutsumanimiä ja jälkimmäisiä nimiä erikseen. Löydät palvelun osoitteesta http://www.vaestorekisterikeskus.fi/ (klikkaa sivun keskiosassa olevaa linkkiä Nimipalvelu ja sitten Suosituimmat etunimet > 1990 - 99). Listasta löytyy 10 suosituinta miehen ja naisen nimeä sillä vuosikymmenellä. Lisätietoja asiasta voi kysellä Väestörekisterikeskuksesta, jonka yhteystiedot löytyvät em. nettisivulta.
Vuoden 1995 suosituimmat…
Valitettavasti emme ole löytäneet tuota runoa. Etsitty on useasta lastenrunokokoelmasta ja kyselty kollegoilta ympäri Suomen sähköpostilistalla, mutta Mummoa ja Tatua ei vain ole onnistuttu tavoittamaan.
Ateneumin taidemuseon erikoistutkija vastaa asiaan näin:
"Pojat ovat mitä todennäköisimmin helsinkiläinen Werner Sivenius (takimmainen poika) ja pienempi poika on mahdollisesti hänen veljensä.
Useampikin tutkija on esittänyt että malleina olisivat tamperelaisveljekset Lauri ja Kalle Railio, perustuen Veljekset-nimisen maalauksen takana olevaan lappuun. (Veljekset-maalauksen pojat on todettu samoiksi kuin Haavoittunut enkeli -maalauksen kantajapojat.) Lapussa lukee, että (Veljekset)-teos on maalattu Tampereella, ja samat veljekset on kuvattu Tampereen Johanneksen kirkon koristelussa vuosina 1904-1906.
Taidehistorioitsija Marjatta Levannon mukaan maalauksessa eivät kuitenkaan ole Railon veljekset, sillä Veljekset-teos näkyy…
Hei!
Alastaro ja Ylistaro ovat paikanniminä kaksiosaisia. Nimen jälkimmäinen osa on itse asiassa ”taro”, joka tarkoittaa asuttua tai asutuksen läheistä seutua tai viljelysmaata. Taro sisältyy moniin länsisuomalaisiin vanhoihin, useimmiten jo rautakaudella syntyneiden asutusten nimiin. Sanan on katsottu olevan lainaa vanhasta pohjoisvenäläisestä kaskiviljelyyn liittyvästä sanasta ”dor”. Alastaron ja Ylistaron nimien jälkiosien on tulkittu selittyvän siten, että tarot ovat olleet vanhemman asutusalueen reunoille syntyneitä uudismaita. Nimien alkuosa ("ylis-" / "alas-") puolestaan on muotoutunut sijainnin mukaan: Loimijoen yläjuoksulla on ollut Ylistaro, alajuoksulla taas Alastaro.
Lähde: Paikkala, Sirkka & co 2007:…
Kodin kuvalehdessä on julkaistu Suomi-pipo malli 2014. Malli: Anne Sneck. Mallityön virkkaus: Kirsi-Marja Lehtipuu. Linkki ohjeeseen
Jaanabellan blogissa antennin teko on ratkaistu kieputtamalla. Linkki blogiin
Novitalla on ohje perinteiseen neulottuun mansikkaiseen antennipipoon. Linkki Novita
Antennipipot näyttävät menneen hetkeksi muodista, mutta kaikenlaisia virkattuja päähineitä löytyy myös kirjoina. Esim.
Jaenisch, Thomas ; Rohland, Felix : Myboshi, minun piponi : 15 värikästä virkkuumallia Linkki helmet.finna.fi hakuun
Hakusanalla villiä virkkausta löytyy hauskoja malleja ja uusia tekniikkaoivalluksia. Esim. Lord, Kerry:Veikeät virkatut villieläimet : 50 suloista pehmolelua helposti virkaten Linkki…
