On mahdotonta rakentaa itse luotettavasti haluamiasi kiinankielisiä ilmaisuja, jos ei lainkaan osaa kiinaa. Merkeillä on hyvin paljon vivahteita ja erilaisia merkityksiä. Vaara, että selässä lukee ”polvisukat alennuksessa” ei ole pelkästään vitsi. Asiantuntija-apu on välttämätön.
Suomi-Kiina-seuran sivulla (http://kiinaseura.lasipalatsi.fi > Tietoa Kiinasta) on muutamia suomalaisia nimiä kiinalaisin merkein. Henkilökohtaiseen neuvontapalveluun Suomi-Kiina-seuran resurssit eivät riitä.
On olemassa selkeäkäyttöinen Suomi-kiina suursanakirja, tekijä Li Guangyun, Art House 2005.
Olet ilmeisesti löytänyt verkosta englannin kielellä käytettäviä sivuja, joilta löytyy kiinalaisen kirjoitusjärjestelmän merkkejä sekä fraaseja nimenomaan…
Kirjastokortin katoamisesta kannattaa ilmoittaa välittömästi johonkin HelMet-kirjastoon. Kirjastokortin katoamisesta voi jättää ilmoituksen nauhalle kirjastojen ollessa suljettuna soittamalla puhelinnumeroon 09-310 85309. Et ole vastuussa siitä aineistosta, joka on lainattu kadonneella kortilla sen jälkeen kun ilmoitus kortin katoamisesta on tehty.
Kadonneeksi ilmoitettu kirjastokortti poistetaan käytöstä. Uuden kirjastokortin saa mistä tahansa HelMet-kirjastosta esittämällä
kuvallisen henkilötodistuksen. Kadonneen tai vahingoittuneen kirjastokortin uusiminen maksaa 3 € / aikuiset ja 2 € / alle 15-vuotiaat.
Tässä vielä Helsingin kaupunginkirjastojen yhteystiedot:
http://www.lib.hel.fi/fi-FI/kirjastot/
Pirjo Mikkosen ja Sirkka Paikkalan teos ”Sukunimet” (Otava, 2000) kertoo, että sukunimi ”Aapro” on puhuttelumuoto etunimestä ”Aabraham”. ”Aabraham” taas on teoksen ”Suomalaiset etunimet Aadasta Yrjöön” (Gummerus, 2007) mukaan suomalainen muunnelma nimestä ”Abraham”, jonka merkitykseksi on tulkittu ’kansojen paljouden isä’. Sen juuret juontuvat luonnollisesti ”Raamattuun” ja sen Abrahamiin.
Sukunimi ”Aapro” ei ole kovin yleinen, sillä väestörekisterikeskuksen nimipalvelu osoitteessa http://verkkopalvelu.vrk.fi/Nimipalvelu/default.asp?L=1 kertoo, että nimeä on kantanut vain 495 suomalaista, joista nykyisenä nimenä se on 273 henkilöllä. Sukunimi on esiintynyt alun perin Kaakkois-Suomessa Lappeella, Miehikkälässä, Savitaipaleella ja Ylämaalla…
Ei ole olemassa yhtä tiettyä vuosilukua tai tilannetta, jolloin Kivi olisi saanut kansalliskirjailijan tittelin. Asia lienee edennyt vähän kerrallaan. aleksiskivi-kansalliskirjailija sivustolla Irma Perttulan artikkelissa (Kiven elämän vuodet) on seuraava tieto:
1897–1898
Valituista teoksista otetaan 2. painos.
1800-luvun lopussa Julius Krohn kohottaa Kiven kirjallisuushistoriassaan (Suomalaisen kirjallisuuden vaiheet) kansalliskirjailijaksi. 1900-luvun alussa Kivi-renessanssi, Kivestä Suomen kansalliskirjailija Runebergin rinnalle ja ohi.
Aleksis Kivestä on hyvää tietoa sivulla Aleksis Kivi, Kansalliskirjailija http://www.aleksiskivi-kansalliskirjailija.fi/
ja SKS:n Aleksis Kivi SKS:ssä: Tie lähteisiin http://neba.finlit.fi/kivi/…
Etsimänne teos on suomennettu jo vuonna 1916 ja suomentajana on Huugo Jalkanen. Alla tarkat tiedot teoksesta, mikäli haluatte tilata teoksen kauttamme kaukolainaksi.
Hofmannsthal, Hugo von, Jokamies: vanha näytelmä rikkaan miehen kuolemasta / suomentanut Huugo Jalkanen. Helsingissä : Otava, 1916.
Teatterikorkeakoulun kirjaston tietokannasta löytyy tieto, että Anja Samooja on suomentanut Suomen teatteriliitolle ao. tekstin ja se löytyy em. kirjastosta monisteena (37 sivua).
Jokamies : jokamiehen autuuden kuvastin : myöhaiskeskiaikaisen hollantilaisen ja englantilaisen tekstin mukaan suom. Anja Samooja. Helsinki : Suomen Teatteriliitto, [s.a.].
Lapsilisä on yhteiskunnan tuki, jolla on pitkä historia. Sitä ei ole Suomessa maksettu koskaan täysi-ikäisyyteen saakka, alunperin tukea maksettiin 16 ikävuoteen saakka. Myöhemmin 1980-luvun loppupuolella ikäraja on nostettu 17 vuoteen. Alunperin lienee niin, että nuoret kykenivät löytämään töitä ja ansaitsemaan jo omia rahoja tuon ikäisenä, nyttemmin tilanne on muuttunut melko paljon. Tässä gradussa pohditaan lyhyesti ikärajan problematiikkaa s. 17-18 https://trepo.tuni.fi/bitstream/handle/10024/82055/gradu04663.pdf?sequence=1
Lapsilisälaki, https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1992/19920796
Lapsilisälain muutokset 2017, https://www.finlex.fi/fi/esitykset/he/2017/20170163?search%5Btype%5D=pika&search%…
Valitettavasti ei ole olemassa runosuomennosten tietokantaa, josta helposti löytyisivät kaikki eri runoilijoiden käännökset. John Donne on tunnettu runoilija, mutta hänenkin runotuotannostaan on suomennettu vain muutama runo. Internetistä löytyi yksityishenkilön sivuilta hänen oma käännöksensä runosta, http://www.luminarium.org/sevenlit/donne/goandcatchfinnish.php .
Donnen tuotannosta löytyvät suomeksi seuraavat runot:
Auringonnousu (Tuhat laulujen vuotta, suom. Aale Tynni)
Hyvää huomenta (Parnasso 1953, suom. Mikko Kilpi)
Naisen uskollisuus (Parnasso 1953, suom. Mikko Kilpi)
Kukka (Parnasso 1953, suom. Mikko Kilpi)
Hyvää huomenta -runon on suomentanut myös Aila Meriluoto ja se löytyy teoksesta Runon suku (Otava 1991).
Uusin suomennos…
Tässä YTV:n talouspalvelusta tullut vastaus:
"Lippujen hinnat sisältävät arvonlisäveroa pääsääntöisesti 8 %. Eli ei lasketa hinnan päälle 8 prosenttia vaan asiakashinta sisältää jo veron, samaan tapaan kuin kaupassakin ilmoitetut tavaroiden hinnat sisältävät arvolisäveroa eikä sitä lasketa kaupan kassalla tavaran hintaan enää päälle, vaan asiakkaalle ilmoitettu hinta sisältää veron.
Lasketaan siis siihen tapaan kuin kirjastossa on päätelty: jos lipun hinta on 5 euroa ja se sisältää veroa 8 % on lipun hinta ilman arvonlisäveroa 4,63 euroa ja siihen alv 8% päälle on 0,37 euroa ja tuosta tulee yhteensä 5 euroa. (Alv lasketaan bruttohinnasta tässä esimerkissä kaavalla (8/108)*5 )."
Tarvittaessa voitte itse kysyä lisää YTV:stä, tässä…
Isän tai äidin nimestä muodostetusta poika- tai tytär-loppuisesta nimestä on säädetty vain, että se voidaan antaa toiseksi tai kolmanneksi nimeksi (Nimilaki 32 b §). Ennen vuonna 1991 voimaan tullutta uutta etunimilakia sallittuja olivat vain isän nimestä muodostetut nimet.
Patronyymejä, isännimiä esiintyy jo keskiaikaisissa lähteissä. Myöhempien vuosisatojen kirkonkirjoihin niitä on toisinaan merkitty, toisinaan ei. Myös matronyymejä, äidinnimiä, esiintyy kirkonkirjoissa jonkin verran. Isännimet ovat olleet talonnimen tai muun asuinpaikan nimen, ammattinimityksen tai nimetyn ominaisuuksista kertovan liikanimen ohella sukunimiksi vakiintuneiden lisänimien perustana. Niitä on käytetty sukunimenomaisesti siinä vaiheessa kun kaikilla ei vielä…
Laajemmin nimipäiviä alettiin Suomessa juhlia 1800-luvulla. Tapa on saanut alkunsa katolisen kirkon pyhimyskalenterista ja reformaatioajan Saksasta ja on käytössä myös monissa muissa Euroopan maissa.
Ensimmäinen Suomea varten painettu pyhimyskalenteri on 1400-luvun loppupuolelta. Pyhimyskalenteriin oli merkitty kirkkovuoden juhlapäiviä, joita vietettiin tietyn pyhimyksen tai Neitsyt Marian elämään liittyvien tapausten muistoksi.
Suomalaisia almanakkoja alettiin julkaista 1800-luvun puolivälissä. Niiden lähtökohtana oli etunimien uusimisen tarve, ja ne toimivat yleisinä nimilähteinä. Muinaissuomalaiset etunimet olivat kristinuskon myötä korvautuneet kristillisillä nimillä. Lähempänä 1900-lukua alettiin käyttää alkuperältään suomalaisia…
Niia on Suomessa suhteellisen harvinainen nimi. Väestörekisterikeskuksen mukaan Suomessa on ollut vuosivälillä 2010–2019 yhteensä 65 Niia-nimistä henkilöä. Tarkemmat nimitilastot löytyvät Väestörekisterikeskuksen nimipalvelusta. Niia löytyy myös Etunimet.net-verkkosivuston Harvinaisten poikien ja tyttöjen nimet -listalta.
Niia-nimen alkuperää on vaikea selvittää varmasti. Etunimet.fi-verkkosivuston mukaan Niia tai Nia on Suomessa ollut yleensä lyhentymä nimistä Nehemia, Ananias, Sefanja tai Eugenia (ks. Etunimet.net). Se saattaa mahdollisesti olla myös muunnos nimestä Niina tai Miia. Niia-nimelle ei ole omaa nimipäivää suomalaisessa nimipäiväkalenterissa. Sopivia nimipäiviä saattaisivat olla esimerkiksi 30. huhtikuuta, jolloin on Miian…
Suomen sukututkimusseuran sivuilta http://www.genealogia.fi saa apua sukutukimukseen liittyvissä kysymyksissä. Voit liittyä postituslistaan ja sen kautta etsiä tietoa. Aloita sukututkimus-linkin takaa löytyy ohjeet miten edetä ja HisKi-tietokannasta pääset selailemaan kirkonkirjoja. Sukunimistä voi etsiä tietoa esim. teoksista Mikkonen, Pirjo, Sukunimet; Olovsson, Olov, Finska släktnamn i mellersta Sverige och Norge .
Vaatesuunnitteluun ja tekstiilisuunnitteluun liittyvistä ympäristökysymyksistä on tehty jonkin verran tutkimusta Suomessa. Aiheesta on laadittu useita pro gradu -töitä, jotka ovat luettavissa ko. yliopistojen kirjastoissa.
Kaukolainoja toimitetaan - kirjastosta riippuen - joko kopioina tai mikrokortteina. Voit tehdä kaukolainapyynnön esim. Helsingin kaupungin pääkirjaston kautta
www.lib.hel.fi/fi-FI/pasila/yhteystiedot/
Aiheesta on julkaistu myös artikkeleita, enimmäkseen yleistajuisissa aikakauslehdissä.
Kirjallisuutta:
Valkonen, Anne (toim.)
Louhi : pk-yritykset ja tekstiilikuitujen ekologinen tuotekehitys ja tuotteistaminen.
Helsinki : Taideteollinen korkeakoulu, Muoti- ja tekstiilitaiteen osasto, 2000.
Paakkunainen, Riikamaria…
Jonathan Swift (1667-1745) oli pappi, poliitikko ja kirjailija, joka muistetaan nykyään ennen kaikkea merkittävänä satiirikkona. Swift tunnetaan parhaiten teoksesta Gulliverin retket, jonka jättiläisten ja lilliputtien maasta kertovia osia pidetään nykyään lastenkirjallisuutena. Alun perin kyseessä oli kuitenkin yhteiskuntaa vertauskuvallisesti kritisoiva teos, jonka hahmoista saattoi tunnistaa vaikutusvaltaisia henkilöitä ja joka herätti ilmestyessään suurta kohua.
Swiftiä pidetään kyynisenä henkilönä, jonka katkeruus, ihmisviha ja halveksiva asenne yhteiskuntaa kohtaan heijastuvat hänen kirjallisella urallaan. Englantilaisesta virkamiesperheestä lähtöisin ollut, Irlannissa syntynyt Swift jäi nuorena orvoksi ja koki joutuneensa…
Kyseessä on Alpo Noposen kirjoittama Vuosileikki, julkaistu Valistuksen lukukirjassa 1906. Se sisältyy Runo on vapaa -nimiseen teokseen (Otava 1996), jota on saatavana kirjastoista, https://finna.fi.
Talvikki -nimi on jo pakanuuden ajalta tunnettu, talvella syntyneen naisen nimi. Yleensäkin -kki loppuiset nimet kuuluvat naisille. Vanhin tunnettu Talvikki on vuodelta 1899. Tilastoja etunimistä ja sukunimistä Suomessa voi katsoa Väestörekisterikeskuksen sivuilta http://192.49.222.187/Nimipalvelu/default.asp?L=1 .
Tietoja etunimistä on esimerkiksi seuraavissa teoksissa:
Vilkuna, Kustaa: Etunimet
Lempiäinen, Pentti: Suuri etunimikirja
Koiraemon maito on koostumukseltaan huomattavasti rasvaisempaa ja proteiinipitoisempaa kuin kuin ihmisen, joten ihmisten äidinmaidonvastikkeet ovat sellaisenaan koiranpennuille liian "laihoja". Niissä on myös enemmän laktoosia kuin koiran maidossa.
Koirille sopivia vastikkeita voi kysyä apteekista tai eläintarvikeliikkeistä. Vastiketta voi myös valmistaa itse. Ohjeita sekä vastikkeen valmistamiseen että keinoruokintaan yleensä löytyy internetistä tai kirjallisuudesta, esim. Auli Koponen: Koira saa pentuja (Tammi 1998).
Venäläinen mäenlaskunovelli on Anton Tšehovin Leikkiäkö vain? kokoelmasta Tarpeettomia ihmisiä. Se on julkaistu suomeksi myös nimillä Leikinlasku (kokoelmassa Kaksikymmentä) ja Mäenlaskun hurma (Valittuja kertomuksia ja novelleja. 2). Leikkiäkö vain? löytyy kokonaisuudessaan myös Äidinkieli ja kirjallisuus -oppikirjasarjan Käsikirjasta, jossa sen avulla esitellään kertomakirjallisuuden rakenteita ja analyysin välineitä.
Stringejä ei oikestaan ole tarvinnut ”keksiä”, sillä stringien kaltaiset vaatteet olivat ensimmäisiä ihmisen käyttämiä vaatteita. Lämpimien seutujen alkuperäiskansoilla stringien kaltainen pieni vaatekappale on vielä nykyäänkin usein heidän ainoa asusteensa – niin miehillä kuin naisillakin.
Vaatekappaleen nimi tulee englannin sanasta G-string (G-kieli). Nykyisessä muodossaan stringeistä tuli muoti-ilmiö varsinaisesti 1970-luvulla Etelä-Amerikkalaisten tanssijoiden käyttämän vaatteen vuoksi. Tosin jo vuonna 1946 Louis Réard suunnittelin maailman ensimmäiset bikinit, joiden alaosa oli string-mallinen. - Stringien suosio perustunee ennen kaikkea niiden pakaroita korostavaan vaikutukseen. Toisaalta niiden menestystä on kasvattanut…
Jyväskylän kaupunginkirjaston lasten- ja nuortenosastolla näyttäisi olevan luokassa 83.2 kirja nimeltä Lasten näytelmiä, se on vuodelta 1953. Siinä on näytelmä nimeltä Joulupukin polvipatti, jonka on kirjoittanut Ester Ahokainen.
