Kyseessä olivat ilmeisesti esimerkiksi Cimitero di Poggiorealen pohjoisreunalla, Via del Riposon varrella olevat rakennukset? Ne ovat ilmeisesti erilaisten uskonnollisten veljeskuntien tai hautausyhdistysten rakennuksia, joita lienee käytetty jäsenten hautaamiseen. Ks. esim. A handbook for travellers in southern Italy : comprising the description of Naples and its environs, Pompeii, Herculaneum... (1878), s. 141: https://archive.org/details/ahandbookfortra45firgoog/page/140/mode/2up?q=cemetery
Kirkes-kirjastoista kyseistä kirjaa ei tosiaan näytä löytyvän, mutta esimerkiksi pääkaupunkiseudun Helmet-kokoelmassa se on: seurakunnan henkilöstöhallinto | Hakutulokset | helmet.fiKannattaa kysyä omasta lähikirjastosta kaukolainamahdollisuutta!
Internetistä löysin Ylen artikkelin, missä sanotaan näin: Lännensarja Smith ja Jones pyöri Suomessa MTV:llä vuosina 1972-73 ja se uusittiin vuonna 1980. Tämä tieto on vuodelta 2008.https://vintti.yle.fi/yle.fi/muistikuvaputki/muistikuvaputki/rouvaruutu/vanhoja-sarjoja-janosik-smith-ja-jones-painajainen.htmTarkempia tietoja voisi kysyä Kansalliselta audiovisuaaliselta insituutilta. Heillä on asiakaspalvelu:https://kavi.fi/erikoiskirjasto/yhteystiedot/
Ylelle voi lähettää ohjelmatoiveita palautelomakkeen kautta, https://asiakaspalvelu.yle.fi/csp?lang=fiTietoa ohjelmatoiveista, https://yle.fi/aihe/a/20-10005992Mtv:n palautelomake, https://www.mtvuutiset.fi/palaute
Kruununvuorenrannan kadunnimistö pohjautuu kartanoiden omistajien ja höyrylaivojen nimiin tai on vaihtoehtoisesti saanut nimensä alueella sijainneen hopeakaivoksen inspiroimana. Degerön kartano:Gunillantie, Gunillanpolku, Gunillankuja: Kartanon alkuperäisen omistajan Augustin Svanströmin tytär Gunilla Svanström omisti Degerön tilan vuosina 1687-1709.Lorentzinkuja, Lorentzinkallio, Mellinintie: Kartano päätyi avioliiton kautta everstiluutnantti Lorentz Mellinin omistukseen (vuosiluvut eivät ole tiedossa).Otonkuja, Taubenkuja: Kartano päätyi Melliniltä hänen vävylleen Otto Armfeltille vuonna 1736. Oton kuoleman jälkeen kartano päätyi Sofia Armfeltille (vuodet 1742-1751). Sofia meni uusiin naimisiin Otto Ludvig Tauben kanssa, jolloin…
Tämä taitaa olla viittaus M.A Nummisen biisiin Kuinka saisin rikki kookospähkinän. Vastaan kuitenkin kysymykseen: Aamuset-nettisivuilta löytyy tällainen ohje: "Kookoksen päässä on kolme tummempaa kohtaa. Paina tummasta kohdasta läpi jämäkkä piikki, vaikkapa ruuvimeisseli. Pyörittele piikkiä hetki, jotta saat valutettua kookosveden astiaan.Aseta kookospähkinä poikittain pöydälle. Ota tukeva veitsi ja ala naputella varovaisesti varren lappeella pähkinää keskeltä. Kierrä pähkinää pikku hiljaa ympäri siten, että naputtelet koko ympärysmitan alusta loppuun. Parin kierroksen jälkeen pähkinään ilmestyy halkeama. Rako kasvaa naputtelun myötä, kunnes se kiertää koko pähkinän. Halkaise pähkinä kauniisti keskeltä kahtia. Tämä onnistuu…
Suolaa on saanut Suomessa ainakin 1200-luvulta alkaen, mutta sitä on pidetty luksustuotteena. Lihaa ja kalaa on vuosien saatossa säilötty eri tavoin, muun muassa kuivaamalla, savustamalla ja hapattamalla. Isojen lohijokien varsilla saatettiin kerätä talvisin jäätä jääkellareihin. Jää säilöttiin sahanpurun sekaan ja sitä käytettiin kesällä saaliiden viilentämiseen. T.I. Itkonen toteaa vuonna 1948 ilmestyneessä teoksessaan Suomen lappalaiset vuoteen 1945, että lihan suolaaminen on ollut Lapissa lähes vierasta. Saamelaiset ovat perinteisesti säilöneet lihaa ja kalaa kuivattamalla ja savustamalla. Talvisaikaan on saatettu vuolla jäistä lihaa suoraan pannulle. Siitä en löytänyt tietoa, milloin suola on tullut saamelaisten…
Helsingin kaupunginkirjaston hakuteoksista ei valitettavasti löydy viittauksia W. Böhtlingkiin; ei myöskään keskusvarastomme erikielisten geologian alaan kuuluvien teosten henkilöhakemistoista.
Internetistä osoitteesta http://worldroots.com/ged/max löytyy saksalaisia sukuja esittelevä sivusto ja sieltä Böhtlingk -suvun genealogiaa. Mikäli etsimänne W. Böhtlingk kuuluu samaan sukuun kuin kuuluisa sanskrit- tutkija Otto Böhtlingk, hänen lähisuvustaan näyttää löytyvän kaksikin Wilhelm -nimistä henkilöä, jotka ovat myös syntyneet Pietarissa. Genealogiassa ei mainita ammatteja tms., joten en pysty tällä perusteella identifioimaan henkilöä. Mikäli henkilöiden joukosta löytyy oikea Wilhelm, saatte tarvitsemanne tiedot sieltä.
Enkeliakatemia kirjasarjan suomennoksia on kysytty aikaisemminkin Kysy kirjastonhoitajalta -palvelussa. Aiempi vastauksia on arkistossa:
http://www.kirjastot.fi/fi-FI/tietopalvelu/asiasanankysymykset.aspx?ID=… .
Valitettavasti meillä ei ole tänäänkään enempää tietoa sarjan käännöksistä. Kannattaa kysyä kustantajalta, Wsoy:ltä.
Valitettavasti runon tekijää ei saa selville.
Se ei näytä olevan Julia Donaldsonin. Hän olisi varmasti ominut tekijänoikeudet ainakin omalla virallisella nettisivullaan.
http://www.juliadonaldson.co.uk/index.php
Tämän yhden runon löysin nimimerkillä kirjatoukka. Muut ovat joko nimetty tuntemattoman tekijän runoiksi tai jätetty kokonaan ilman tekijää.
https://theslytherinworld.tumblr.com/post/149424083949/fog-on-her-glasses-from-the-still-steaming-tea-a
Kaunis runo, jota ilmeisesti voi käyttää vapaasti.
Fog on her glasses
From the still steaming tea
A book in her hands
As she causally reads.
A catch in her breath
As the climax grows near
She is deaf to the world:
The book’s all she can hear.
She's completely lost now,…
Kirjastofillareita on ollut käytössä ainakin Helsingin ja Espoon kirjastoilla, Kuopiossa ja Pieksämäellä. Näyttäisi siltä, että fillarit ovat käyneet kesäisin sekä sovituissa tapahtumissa, että ajelleet "vapaammin" hyvällä säällä. Palveluihin on kuulunut ainakin kirjojen lainaaminen.
Kaarlo Sarkian runo Kehtolaulu on julkaistu kokoelmassa Unen kaivo.(1936). Teos löytyy myös viime vuonna julkaistuna äänikirjana. En osaa sanoa, millaisessa elämäntilanteessa mainittu runo on kirjoitettu. Hänestä on kuitenkin kirjoitettu kaksi elämäkertaa, jotka löytyvät Helmetistä. Aune Hiiskun teos Kaarlo Sarkia: uneksija - kilvoittelija on julkaistu 1972 ja Magnus Björkenheimin teos Kaarlo Sarkia jo vuonna 1952.
Rudi-nimistä runoilijaa ei löytynyt tietolähteistämme. Ethän sattumoisin tarkoita 1200-luvulla elänyttä persialaista runoilijaa nimeltä Rūmī? Käytettävissä olleista Rūmīn teoksista emme kuitenkaan tuota tekstin kohtaa valitettavasti löytäneet.
Hei,
Kyseessä ei ole hänen etunimensä, vaan latinan dominuksesta periytyvä puhuttelunimitys juuri erityisesti portugalin kielessä. Nimitystä on käytetty vaihtelevasti eri maissa ja eri aikoina. Italiassa ja Espanjassa vastaava nimitys on Don. Tunnetuin nimityksen kantaja lienee benediktiiniläismunkki Dom Pierre Pérignon, jonka nimi on tuttu shampanjasta. Perustietoa löytyy Wikipedista: Don_(kunnianimitys).
Toivottavasti tässä on riittävästi tietoa.
Voit täyttää kirjastokorttihakemuksen netissä: https://lastu.finna.fi/Content/info#librarycard
Kirjastokortti täytyy kuitenkin hakea kirjastosta ja sen saa esittämällä kuvallisen henkilöllisyystodistuksen.
