Suomalaisen kirjallisuuden seuran Suomen kirjallisuuden käännökset -tietokannan mukaan kirjaa ei ole käännetty muille kielille ollenkaan.LähdeKäännöstietokanta: http://dbgw.finlit.fi/kaannokset/index.php?lang=FIN
Suomen Kansallisbibliografia Fennican mukaan Mark Twainin teosta Following the Equator: A Journey Around the World ei ole suomennettu.https://www.kansalliskirjasto.fi/fi/palvelut/fennica-suomen-kansallisbi…
Paljon riippuu siitä, mitä taivaankannessa näkyy. Jos esimerkiksi kuu tai aurinko näkyy kuvassa, voidaan tästä jo mahdollisesti päätellä jotain: esimerkiksi auringon tietyt sijainnit suhteessa kuvaajaan ovat mahdollisia ainoastaan tietyillä leveyspiireillä. Useiden taivaankappaleiden - kuten tähtien - näkyminen kuvassa lisää mahdollisuutta määrittää tarkka sijainti huomattavasti, sillä tällöin on mahdollista arvioida taivaankappaleiden sijainteja suhteessa toisiinsa, eikä ainoastaan suhteessa kuvaajaan.Seuraavassa artikkelissa on sinua mahdollisesti kiinnostavaa tietoa erään tähtitieteilijän pyrkimyksistä arvioida esimerkiksi taideteosten ja historiallisten tapahtumien sijainteja taivaankappaleiden ja ajankohtien asettamien reunaehtojen…
Sävellyksestä löytyy jonkinlainen nuotinnos vihosta Polttava liekki; Savukuva (Scandia-Musiikki, 1960). Harvinaista julkaisua löytyy yksi lainattava kappale Varastokirjastosta.
Voisiko kyseessä olla Jan Lööfin kirja "Raitapukuinen mies osti omenan" (Tammi 1974). Kirjassa raitapukuinen mies ostaa omenan ja laittaa sen ikkunalaudalle kypsymään. Papukaija tönäisee omenaa ja se putoaa vanhan mummon päähän.Täältä löytyy kirjan kansikuva:https://www.finlandiakirja.fi/fi/jan-loof-raitapukuinen-mies-osti-omenan-1264996Kirja on ilmestynyt myös englanniksi nimellä "Who's Got the Apple?".
Kysymykseen on vaikea vastata tyhjentävästi, sillä televisiosovituksista ei löydy kattavaa luetteloa. Jos puhutaan valkokangassovituksista, vastaus on Mika Waltari. Waltarin tuotantoon perustuu 36 pitkää elokuvaa. Waltarin proosatuotannosta on sovitettu esimerkiksi kaksi ensimmäistä Komisario Palmu -elokuvaa, Vieras mies tuli taloon (kaksi sovitusta 1938 ja 1957) ja Sinuhen Hollywood-filmatisointi The Egyptian (1954). Waltarin näytelmiin perustuvat esimerkiksi Kuriton sukupolvi (kaksi sovitusta 1937 ja 1957), Gabriel, tule takaisin (1951) ja Noita palaa elämään (1952). Waltari kirjoitti myös alkuperäiskäsikirjoituksia, mm. elokuviin Kulkurin valssi (1941) ja myöhäisempiin Palmu-elokuviin.Waltari-filmatisoinneista tietoa löytyy Kari…
Voisit kokeilla esimerkiksi seuraavia teoksia: Vivian Gornick: Toisissamme kiinni ja Erikoisen naisen kaupunkiHelen MacDonald: H niin kuin haukka Hilary Mantel: Vain varjo häälyväinen Roxane Gay: Bad feminist James Baldwin: Kukaan ei tiedä nimeäni Caitlin Moran: Naisena olemisen taito Patti Smith: Ihan kakaroitaNina Barton: Elämän ohuet seinätPatrik Svensson: Ankeriaan testamentti ja Meren kutsuJos englanniksi lukeminen onnistuu, kannattaa tutustua Eve Babitziin. Maya Angeloun I Know Why the Caged Bird Sings on klassikko. Muita englanninkielisiä suosituksia: Annie Dillard: An American Childhood ja Ann Patchett: These Precious Days.Didionin tyyliä on kuvailtu englanniksi termillä "creative nonfiction",…
Tietokirjallisuuden puolelta käypiä johdatuksia aiheeseen voisivat olla esimerkiksi Sirkka-Liisa Rannan toimittama Sydän Karjalassa : arjen ja perheen historiaa (Tammi, 2017), Roope Hollménin Juuret Karjalassa (Facto, 2008) ja Karjalan monet kasvot (Valitut palat, 2000). Akateemisempaa otetta kaipaavalle voisi suositella Heikki Kirkisen, Pekka Nevalaisen ja Hannes Sihvon Karjalan kansan historiaa (WSOY, 1994). Jos oikein perinpohjainen johdatus houkuttelee, kannattaa huomioida myös 1980-luvun alussa julkaistu 5-osainen kirjasarja Karjala. Mitä suositeltavinta luettavaa on myös Hellä Neuvonen-Seppäsen Evakkojen perilliset : keitä me olemme, minne me kuulumme (Vastapaino, 2023).Erilaisia muistelmateoksia ja pitäjäkuvauksia Karjalasta on…
Kirjasampo-palvelusta voi hakea kirjoja kansikuvien kuvailutietojen perusteella. Kansikuvat on asiasanoitettu mm. YSO-sanastoa käyttäen. Esim. hakusanoilla sininen ja majakat tulokseksi saadaan sinisiä kansia, joissa on majakka, ja hakusanoilla tytöt ja keinut saadaan kansia, joissa on tyttö ja keinu. Palvelussa kannattaa kokeilla erilaisia hakusanoja, kuten vaikkapa päivänvarjot, spagetti, ruokalajit, pasta tai lautaset.https://www.kirjasampo.fi/fi/coversearchhttps://finto.fi/yso/fi/
Sukututkijoille on kyllä tehty vanhojen käsialojen lukuoppaita, mutta nykykäsialojen tulkitsijoille on saatavissa oikeastaan vain grafologiseen tulkintaan paneutuvaa kirjallisuutta. Nimikirjoitukset ovat kyllä siinä määrin oma lukunsa, niin sanoakseni, että niiden selvittelyyn käsialantutkimuksen kirjoista tuskin on paljon apua (esim. Leo Pennanen, Käsialatiedon opas; Osmo Oksanen, Mitä käsiala paljastaa).
Nykyään hyväksytyn ylioppilaskokeen saa uusia niin monta kertaa kuin haluaa. Mahdollisuus uusia hyväksyttyjä kokeita rajattomasti koskee kaikkia kokelaita riippumatta hyväksytyn kokeen suorittamisajankohdasta tai aiemmista uusimiskerroista. Tämän mahdollisti 1.8.2019 voimaan tullut Laki ylioppilastutkinnosta (502/2019).Laki ylioppilastutkinnosta | 502/2019 | Suomen säädöskokoelma | Finlex Tietoa kokelaalle | Ylioppilastutkintolautakunta
Hei,Vanhojen ompelukoneiden hinta muodostuu tarjonnan ja kysynnän myötä. Huuto.net -sivustolla on tällä hetkellä tarjolla poljettavia ompelukoneita hintapyynnöillä 35 eurosta 300 euroon. Tori.fi hintapyynnöt ovat pääosin 50 euron molemmin puolin ja muutamia liikkuu 100–200 eurossa. Siitä, että joku myyjä pyytää tavarasta jonkin hinnan, ei voi vielä tehdä johtopäätöstä, että se todella on pyydetyn hinnan arvoinen. Arvo syntyy vasta, kun joku haluaa tavaran ostaa ja maksaa siitä myyjän pyytämän hinnan. Lopulliseen vaihtoarvoon vaikuttavat enemmän myytävän esineen kunto, harvinaisuus ja yleinen haluttavuus. Jos myyjä tarjoaa tuotetta huutokaupassa, huutojen lopputulos yhdessä kaupassa ei tarkoita, että sama hinta saadaan.Käytännössä ainoa…
Muisteltu kirja lienee Niilo Keräsen Soiperoisten maa (Otava, 1993).Soiperoisten maan jättiläiskuningas Abu-Abdullah rakasti lapsia ja usein hän asettui makaamaan hietikolle, ja peikkolapset kiipeilivät hänen viiksissään ja vaatteissaan, nousivat hänen päälleen ja laskivat liukumäkeä hänen nenäänsä pitkin. Maan mustat asfalttitiet höyrysivät kuumuudesta - ne olivat niin kuumia, että peikkoäidit paistoivat paistinpannuillaan kananmunia asfaltilla välipalaksi lapsillensa.Soiperoisten maasta, sen kuninkaasta ja peikoista kerrotaan myös kirjassa Soiperoisten maan kuningas (Otava, 1996).
Kouvolan kävelykadun Sadeseinät-teoksen ovat suunnitelleet Juha Salmenperä ja Johanna Rope. Valmistuksen ja asennuksen on tehnyt Peipohjan kiviveistämö. Manskin avajaiset pidettiin toukokuussa 1998 ja teos valmistui avajaisiin.Teoksen asemointiin on tehty muutoksia 2016. Kirjassa Kouvolan patsaita ja muistomerkkejä (2016, s. 146 - 149) on kerrottu teoksen saamasta vastaanotosta, mutta ei tekijöiden aatteita teoksestaan. Lähteet: Luettelo Kouvolan julkisista taideteoksista ja muistomerkeistä – Wikipediaja linkki Kouvolan patsaita ja muistomerkkejä -kirjan saatavuustietoihin Kyyti-Finnassa: https://kyyti.finna.fi/Record/kyyti.552851?sid=5094058972
Kyseessä on vanha kasku Suomen eri heimojen luonteenominaisuuksista, josta on olemassa hieman toisistaan poikkeavia variantteja. Useimmissa pudotaan tarkemmin määrittelemättömältä katonharjalta, toisissa tapahtumapaikka täsmennetään nimenomaisesti kirkon katoksi. Osassa tarinoita ovat mukana karjalainen, savolainen ja pohjalainen, useimmissa myös hämäläinen. Tarinan eri versioissa myös putoajien sanomisissa on pieniä eroja. Kaikkein tavallisin versio lienee se, joka on kirjattu esimerkiksi Kansanrunousarkiston aineistoon perustuvaan Matti Kuusen kirjaan Kansanhuumorin mitä missä milloinkin:"Katonharjalla oli neljä miestä töissä: karjalainen, savolainen, hämäläinen ja pohjalainen. Köysi petti, ja miehet lähtivät putoamaan. Karjalainen huusi…
Olisikohan tämä Maria Turtschaninoffin Anaché (Tammi, 2013)? Päähenkilö on Anaché, pienen khalka-heimon päällikön tytär, joka ihailee vanhempaa veljeään Heoria yli kaiken. Anaché oppii veljensä mukana kaikki miesten taidot, joita tyttölapset eivät oikeastaan saisi oppia, ja äidiltään hän oppii sellaisia asioita, jotka kuuluvat vain tietäjille, angakokeille. Äiti on syntyisin pienestä heimosta, jolla ei ole omaa tietäjää, joten sen jäsenten pitää osata parantaminen, jumalien palveleminen ja henkien lepyttäminen itse. Anachén ja Heorin avioliitoista sovitaan yhtä aikaa. Veli saa morsiamekseen naapuriheimon päällikön tyttären, mutta kapinallisen ja uppiniskaisen Anachén sulhaseksi on valittu…
Näytelmä "Siinä näkijä, missä tekijä" on näytetty ensimmäistä kertaa Helsingin kaupunginteatterissa 09/08/1976.Lähde:Siinä näkijä, missä tekijä - naytelmat.fi
