Kaupunginteatterin esitysluettelossa ensimmäinen maininta Juha Hyppösestä on näytelmässä "Sanny Kortmanin koulu" v. 1967-68, ja viimeisin näytelmässä "Metsähiisi" v. 1986.Lähde:Microsoft Word - Nettisivujen esitystiedot 30.5.2017
Hei,Ainakin nämä löytyvät. Runsaasti on 2000-luvulla julkaistu omakustanteenomaisti runoteoksia eri murrealueilta:Tapio Koivukari: Se paatt men jo : runoi & Viäläk teils se paatt o? (lounaismurteet)Hullu huuhkaja / Viktor Kärki (savolaismurteet)Runoja pohjoiskarjalaisittain viäntämällä / Veli-Matti HyttinenKeeniperimä / Heikki Hemminki (eteläpohjalaismurteet)Hongan kolokuttelijat : savonmurteisia pakinoita ja runoja / Valde, Aho.Rakkaatta ruapimassa / Merja Toppi. (savolaismurteet)Näitä voi etsiä kirjaston tietokannoista vaikkapa vapaasanahaussa: murrekirjallisuus runot. Tai voit hakea myös tämän palvelu aiemmin vastatuista vaikkapa murrekirjallisuus-hakusanalla.Vanhemmissa teoksissa ei välttämättä ole asiasanoitettu sisältöä kovin…
Valitettavasti artikkeli ei löydy ilman selailua.Apu lehti (vuodesta 1972) ja sen edeltäjä Uusi apu (vuodesta 1968) löytyvät Kansalliskirjastosta Helsingistä. Ne ovat siellä käytettävissä mikrofilmeinä. Uusi Apu on Pohjoissalin mikrofilmeissä. Linkki Kansalliskirjaston hakuun.Apu taas löytyy vapaakappaletyöasemilta. Linkki Kansalliskirjaston hakuun.Linkki Kansalliskirjaston neuvonta.Kenties Apu lehden toimitus osaisi kertoa tarkemman lehden? https://www.apu.fi/yhteystiedot
Koiran lisäksi lukueläinten listalle ovat päässeet ainakin hamsteri, kani, kissa, lehmä ja marsu.Lukumarsu Esko-Einari ei valita työolosuhteista – video | Yle Lehmä opettaa lapsille lukutaitoa ja myötätuntoa – "Kummituskirjoja ei kannata lukea lehmille" | Puoli seitsemän | Yle Ennen oli vain lukukoiria – nyt tulevat lukulehmät – Suomen kirjastoseura Facebook Kun Espoon kirjastoihin etsittiin uusia lukukoiria, Marja Härmä sai yllättävän tarjouksen – "Tokihan me tartuimme mainioon tarjoukseen" | Paikalliset | Länsiväylä Lukukissa Touho | Vaasa Lukumarsu - Maaseudun Tulevaisuus Lukukani Cloud
Kyseessä voisivat olla Kirsti Kutilan Muori menninkäinen -kirjoista tehdyt äänikirjat.Ks. esim. Helmet: https://helmet.finna.fi/Search/Results?lookfor=muori+mennink%C3%A4inen&type=AllFields
Välitimme kysymyksesi eteenpäin, valtakunnalliselle kirjastoammattilaisten sähköpostilistalle, mutta sielläkään kukaan ei tuntunut muistavan kyseistä kirjaa. Muistaisikohan joku palvelumme seuraajista?
Kyseessä voisi olla Aidi Vallikin Ei mikään kiltti tyttö (Kuidas elat, Ann, suom. Varja Arola, 2002).https://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/saha3%253Auaf7e88ff-2097-4491-ba11-b…
Kyseessä on kaiketikin Aaro Hellaakosken nimeämätön runo kokoelmasta Nimettömiä lauluja (1918). Runo alkaa näin: Ah mikähän lienee mullakin / tään eloni tarkotus viimeisin? / Ma kuvitellut oon kirjaimeksi /vain itseni, pieneksi, vähäiseksi.Voit lukea koko runon alla olevasta linkistä, josta aukeaa Kansalliskirjaston digitoima Nimettömiä lauluja -teos.https://digi.kansalliskirjasto.fi/teos/binding/1925620?page=88Runo sisältyy myös Aaro Hellaakoskin koottuihin runoihin Runot 1916-1928.https://finna.fi/Record/keski.180739?sid=5230598248
Britanniassa olut tarjotaan useimmiten kellarin lämpötilassa, mikä on selvästi huonelämpötilaa matalampi. Se ei ole lämmintä, mutta sitä ei kuitenkaan ole jäähdytetty keinotekoisesti. Se maistuu selvästi lämpimämmältä kuin monissa maissa suositut kylmät oluet. Yhtenä syynä viileiden oluiden suosioon Britanniassa on esitetty ilmastoa: suhteellisen viileinä kesinä ei ole ollut tarvetta kehitellä ja juoda jääkylmiä oluita, ei edes sen jälkeen, kun koneellinen jäähdytys yleistyi. Perinteinen ja edelleen suosittu brittiläinen olut on sen sijaan elävää pintahiivaolutta, joka jatkaa käymistä olutravintolan tynnyrissä. Sitä ei myöskään suodateta tai hiilihapoteta. Lisäksi tarvittavat kylmälaitteistot olivat Isossa-Britanniassa liian kalliita…
Lyhyin matka taitaa olla Ahvenanmaalta Mainen osavaltioon, noin 5500 km. Itä-Suomesta Alaskan länsiosaan on hiukan pitempi matka. Lähde: Google mapsin "Mittaa etäisyys" -työkalu.
Tilastokeskuksen StatFin-tietokannan mukaan Suomessa oli 696 yli satavuotiasta ihmistä (31.12.2025). Tämä on Tilastokeskuksen tuorein luku, sillä tämän vuoden tilastoja ei vielä ole.Luku on peräisin Tilastokeskuksen väestörakennetilastosta (11rd -- Väestö iän (1-v. 0-112) ja sukupuolen mukaan, 1972-2025): https://pxdata.stat.fi/PxWeb/pxweb/fi/StatFin/StatFin__vaerak/statfin_vaerak_pxt_11rd.px/Lisää mielenkiintoisia tilastoja löytyy täältä: https://pxdata.stat.fi/PxWeb/pxweb/fi/StatFin/
Pilvisyyttä mitataan usein kahdeksasosina, jolloin taivaankansi jaetaan kahdeksaan osaan. Tällöin esimerkiksi pilvikoodi (arvo) 2/8 on sanoina (tekstiselite) "verrattain selkeää", 2/8–4/8 on "melko selkeää", 1/8 "melkein selkeää" ja 0/8–1/8 "selkeää", kun taas 6/8 on "verrattain pilvistä" .Niin ikään säämerkeistä käytetään myös sanallistuksia, esimerkiksi: "melkein selkeää ja poutaa", joka sijoittuu "selkeän ja poudan" sekä "puolipilvisen ja poudan" väliin, eli sää on tällöin poutainen (sateeton tai sadetta alle 0,03 mm) mutta vain melkein selkeä (eli pilvien osuus taivaankannesta 2/8–4/8); erotuksena selkeä, eli pilvetön (0/8–1/8) ja puolipilvinen (3/8–6/8). Osa sääpalveluista käyttää hieman erilaisia ilmauksia, kuten: "enimmäkseen…
Mahtaisikohan kyseessä olla Peter Grainger? Tammi on julkaissut toukokuussa ensimmäisen suomennoksen nimellä Kuolema jokivarressa. Tammen kirjailijaprofiilin mukaan kuvaus täsmäisi hyvin häneen.https://www.tammi.fi/tekija/peter-grainger/
Etsin tietoa Jouluradion kotisivulta jouluradio.fi, mutta kappaletta ei löytynyt soittolistalta.
Apuna voisi kuitenkin olla www-kotisivulta löytyvä palautelomake, jonne saa esittää kysymyksiä. Se löytyy tämän linkin kautta:
http://www.jouluradio.fi/?deptid=6056.
Kotisivulla on myös sähköpostiosoite
toivontuottajat@evl.fi,
jota voi hyödyntää. Radion toimituskunta auttaa varmasti mielellään. Jouluradion viikoittain vaihtuvan soittolistan on koonnut muusikko Pekka Nissilä.
Ilman kuvaa tällaiseen kysymykseen vastaaminen on lähinnä arvailua, mutta ainakin rautayrtin (riippuverbena) punakukkainen lajike (muitakin värejä tunnetaan) täyttää mielestäni aika hyvin kuvaillut ominaisuudet.
Heikki Poroila
Ensimmäinen kirja on Sid Fleischmanin "Hokkuspokkusperhe", jossa herra Filiokkuksen perhe matkaa vankkureilla kohti Kaliforniaa ja äiti pitää matkalla lapsille vankkurikoulua. Kirjassa on myös lainsuojaton Pahanmaan Kid, jonka yksi lapsista tunnistaa, kun tämä kaivelee metsästyspuukolla hampaitaan.
Jälkimmäinen kirja on Eleanor Estesin "Lintumiehen perhe". Siinä isä on lintutieteilijä ja perhe muuttaa Kotkanpesä-nimiseen taloon. Kirjassa on myös kolmevuotias Benni-eno sekä Nuppu-kissa, jonka ajatuksia kirjassa myös kuvaillaan.
