TEKIJÄ Pakkanen, Kaija, kirjoittaja
TEOS Vimperin pihan Ilona / Kaija Pakkanen
PAINOS 2. painos 1962
Julkaisutiedot Porvoo : WSOY, 1959
ULKOASU 147 sivua ; 19 cm
Tässä kirjassa Ilona on ollut syntymästään sokea.
Älä osta mitään -päivää vietettiin ensimmäistä kertaa syyskuussa vuonna 1992 nimellä No Shop Day ja sen loi kanadalainen taiteilija Ted Dave. Nykyisin se tunnetaan englanniksi parhaiten Buy Nothing Dayna. Adbustersin johdattelemana ajatus on saanut suuren kannatuksen ympäri maailmaa ja levinnyt laajalle. Älä osta mitään -päivää vietetäänkin tällä hetkellä yli 65 eri maassa. Vuonna 1997 päivä siirrettiin samalle perjantaille Black Fridayn kanssa, tosin se järjestetään kyseisenä ajankohtana ainoastaan Pohjois-Amerikassa, Suomessa, Ruotsissa ja Isossa-Britanniassa. Muualla maailmassa se osuu vasta seuraavalle päivälle. Ted Dave itse oli eri mieltä päivän siirrosta marraskuulle, koska hän ei olisi halunnut että se…
TEKIJÄ Kurenniemi, Marjatta, kirjoittaja
TEOS Kesälintu / Marjatta Kurenniemi
PAINOS 1. - 3. painos. - 2. painos 1960
Julkaisutiedot Porvoo : WSOY, 1960
Kysymäsi kirja on Marjatta Kurenniemen tyttökirja "Kesälintu". Kirja löytyy lainattavaksi Pasilan kirjaston varastosta.
Muista Eepos-kirjastoista näkyi löytyvän Juliette Benzonin Marianne-sarjaa, jota voi tilata Seinäjoelle. Kirjaa kohden tulee kahden euron kuljetusmaksu. Alla on muita kirjailijoita, joiden sarjoja voisit kokeilla.
Jude Deveraux (Montgomery-saaga ja Ylämaan taika -sarja)
Diana Gabaldon (Matkantekijä-sarja ja Lordi John -sarja)
Winston Graham (Poldark-sarja)
Catherine Cookson (Mallen-sarja, Tilly Trotter -sarja sekä paljon yksittäisiä teoksia)
Milja Kaunisto
Kristiina Vuori
Tauskin levyttämän Lintu pieni -kappaleen sävelsi Kari Kuijala ja sanoitti Pertti Mäenpää. Laulusta ei valitettavasti ole julkaistu nuottia.
Epävirallinen sointukartta kuitenkin on verkossa.
Levytystiedot Kansalliskirjaston tietokannassa.
Monet ompelukoneliikkeet tarjoavat opastusta uuden koneen hankkijalle.
Jos se ei onnistunut, voisit katsoa, onko työväenopistossa kurssia ompelukoneen käytöstä. https://ilmonet.fi/?lang=fi
Jos olet yli 65 seniori, voit turvautua keikkaapuun. Sieltä saattaa löytyä ompeluosaajia. https://www.uusimaalaiset.fi/toiminta/keikka-apu-yli-65-vuotiaille-kotihoidon-asiakkaille/
Kenties myös Kässämartat voisivat auttaa. https://www.martat.fi/martat/tutustu-toimintaamme/vapaaehtoistoiminta/kassamartat/
Töölön kirjaston verstaassa voit tutustua Singerin käyttöön. Jos haluat opastusta, kannattaa soittaa ja varata aika. Varaamo Töölön kirjasto
Helsingistä löytyy myös yksityisiä opastajia esim. Verstas 247 https://www.…
Kyse on todennäköisesti ns. Tattarisuon tapauksesta. Vuonna 1930 Malmilla, Tattarisuon lähteestä löytyi irtileikattu ihmisen käsi. Seuraavana vuonna samasta lähteestä löytyi lisää ihmisen ruumiinosia. Jäljet johtivat Helsingin Kalliossa toimineeseen ryhmään.
Tapauksesta on kysytty Kyse kirjastonhoitajalta ennenkin. Tässä vastaus vuodelta 2005:
https://www.kirjastot.fi/kysy/loytyyko-teilta-mitaan-tietoa-tattarisuon…
Tapausta on käsitelty myös kirjassa Valonkantajat . välähdyksiä suomalaisesta salatieteestä. Toimittaneet. Perttu Häkkinen ja Vesa Iitti. Like, 2015
https://haku.helmet.fi/iii/encore/record/C__Rb2440776?lang=fin
Perttu Häkkinen ja Vesa Iitti kirjoittivat tapauksesta myös artikkelin Helsingin Sanomien…
Voisiko kyseessä olla vanha klassikko "Lassie palaa kotiin"? Siinä on kulkukauppiaalla kärryissään hänen paras kaverinsa valkoinen, pieni, sekarotuinen terrieriä muistuttava koira, Koira osaa tehdä monia temppuja ja mies ja hän antavat aina kylään tullessaan sirkusesityksen. Pieni, valkoinen koira kuolee traagisesti.
Kyseessä voisi olla ensimmäinen runo Tämä matka -kokoelmaan sisältyvästä sikermästä Kambri : sarja merestä ja eläimistä.
"Tulla tyhjäksi ja luopua – / miten raskas on vaellus ilman taakkaa, -- " (s. 20)
Säälin ja taakan yhdistelmää en Mannerin tuotannosta onnistunut löytämään. Ajatus säälistä tulee vastaan ainakin kokoelman Niin vaihtuvat vuoden ajat päättävän Seferis-sikermän neljännessä runossa (Uni kietoi sinut).
" -- sääli heitä jotka kärsivällisesti odottavat / kadoksissa mustien laakeripuiden ja raskaiden plataanien alla -- "
"Sääli tovereita, jotka jakoivat kieltäymyksemme ja hikemme -- " (s. 64)
Hei
Ikävä kyllä Metsossa sanomalehtiä säilytetään ainoastaan 1-2 kuukautta (Kirjaston lehtikokoelmat [Tampereen kaupunki - Kirjastot - Asiakkaana kirjastossa ]). Vanhoja lehtiä löytyy mikrofilmattuna, mutta tuskin kuitenkaan vuoden 2017 lehtiä. Maarian alueen lehdestä minulla ei ikävä kyllä ole tietoa. Todennäköistä on, että lehteä ei ole Metsoon tilattu, eikä sitä olisi muutenkaan säilytetty kuin Tampereen kirjaston verkkosivulla mainitut 1-2 kuukautta.
Voisiko kirja olla Catarina Kruusvalin "Iida ja pehmot päiväkodissa" (Tammi 2008, suom. Tittamari Marttinen):
https://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/http%253A%252F%252Fdata.kirjasampo.f…
Toinen vaihtoehto voisi olla Kate Agnewn "Meillä on kivaa" (Mäkelä 2009, suom. Terhi Leskinen):
https://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/http%253A%252F%252Fdata.kirjasampo.f…
Tässä vielä lista kirjoista, joissa on aiheena lelut ja kansikuvassa keltaista:
https://www.kirjasampo.fi/fi/coversearch?s=lelut+keltainen&o=title_asc
https://www.kirjasampo.fi/fi/coversearch?s=leikkikalut+keltainen&o=titl…
Voisiko kyseessä olla Meg Cabotin kirja Prinsessatunnit: opas tuleville prinsessoille? Se on ilmestynyt vuonna 2004 ja tarjoaa humoristista tapakasvatusta. Kirjassa on pinkit kannet ja siinä on 138 sivua.
Keski-kirjastojen kokoelmista kirja löytyy täältä: https://keski.finna.fi/Record/keski.276901
Valtakunnalliset lainaajatiedot kunnittain löytyvät osoitteesta tilastot.kirjastot.fi, josta selviää, että Helmet-korttia on vuonna 2021 käyttänyt 368 153 asiakasta.
HRI-palvelusta löytyy aikasarja Helsingin kaupunginkirjaston käyttäjistä iän ja sukupuolen mukaan. Vuonna 2015 Helmet-palvelussa on julkaistu juttu "Mitä mies tekee kirjastossa?", jossa myös on jonkin verran sukupuoli- ja ikätietoa.
Muuta tietoa ei ole kerätty.
Тёмные алле́и on kokoelma Ivan Buninin vuosina 1937 – 1944 kirjoittamia kertomuksia. Kertomuskokoelmaa ei ole käännetty kokonaisuudessaan, mutta osa sen kertomuksista mm. niminovelli Puiston pimeät käytävät sisältyy Juhani Konkan suomentamaan Buninin Valittuihin kertomuksiin. Тёмные алле́и –teoksesta on mukana myös esimerkiksi kertomukset Muusa, Rusja ja Natali, Pariisissa ja Yömajassa.
Teoksen saatavuuden pääkaupunkiseudun yleisissä kirjastoissa voit tarkistaa Helmet-haulla.
https://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/kauno%253Aperson_123175921832087
https://finna.fi/
https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%A2%D1%91%D0%BC%D0%BD%D1%8B%D0%B5_%D0%…
Kyseessä on julkaisu nimeltään Päämajakaupungin tarina-ateriat. Julkaisussa tosiaankin käsitellään sitä, mitä Mannerheim ja hänen seurueensa söivät lounaiksi ja päivällisiksi jatkosodan aikana Mikkelin Klubin huoneistossa. Muistiinpanoja päivittäisistä lounaista ja päivällisistä keräsi Mannerheimin nuorempi adjutantti Oswald Bäckman. Kyseiset muistiinpanot ovat säilyneet pääsääntöisesti kesän 1944 ajalta. Tarina-ateriat -julkaisu käsittää 11 näistä aterioista. (Luettavissa verkossa: https://muisti.org/tarina-ateriat/).Tietoja aterioista on säilynyt yhteensä noin 130 lounaasta ja päivällisestä, mutta hakujeni perusteella muita julkaisuja aiheesta ei ole. Joitakin yksittäisiä tietoja syödyistä aterioista löytynee esimerkiksi Mannerheimin…
Mihinkään kirkolliseen menoon ei Timon kommentti liity, vaan sanailussa on kyse saman asian sanomisesta moneen kertaan. Timo sanoo kaksi kertaa "Vuohen-maito on hyvääkin", mitä Lauri ei täysin ymmärrä, vaikka on juuri nimittänyt veljeään "Jukolan hallavasilmäiseksi vuohipukiksi", ja vastaa kummallakin kerralla "Häh?" Tätä Timo kommentoi sanomalla "Pappi praakaa kolme kertaa, mutta hän saa makson." Ajatuksena tässä on siis yksinkertaisesti se, että pappi – jolle puhumisesta maksetaan – voi kyllä sanomisiaan toistella, mutta muiden ei maksa vaivaa, jos sana ei mene perille.
Lähde:
E. A. Saarimaa, Selityksiä Aleksis Kiven "Seitsemään veljekseen" ja "Nummisuutareihin"
Hei!
Hyvä kysymys. Periaatteessa tällaisessa asiassa kädet ovat vapaat, koska usein graafisen asun vuoksi halutaan diplomin nimi jakaa, tavuttaa tai muuten muotoilla ulkonäköön sopivaksi. Mikäli kuitenkin halutaan noudattaa kielioppisääntöjä, niin oikeaksi muodoksi on vakiintunut yhteen kirjoitettu muoto, kuten esimerkiksi Lukudiplomi tai Saimaannorppadiplomi, eli tässä tapauksessa Kepparidiplomi.
Samaa näytelmää ovat koululaiset ilmeisesti esittäneet hieman eri nimillä muuallakin 50-luvulla, sillä samantyyppisestä näytelmästä on kysytty aiemminkin. Valitettavasti tietoa näytelmästä löytyy niukasti.
Näytelmää ei ole Suomen Näytelmäkirjailijat ja Käsikirjoittajat ylläpitämässä Näytelmät.fi -tietokannassa, johon on listattu lähes kaikki Suomessa esitetyt näytelmät. Teksti on voitu julkaista koulun oppimateriaalissa, mutta finna.fi-hakujen kautta ei ole löytynyt mitään sopivaa.
Uuraisten Portti -lehden numerosta 6 löytyy seuraavanlainen lyhyt kuvaus näytelmästä, joka vaikuttaisi olevan sama. Kuvaus on kuitenkin 90-luvun alusta, joskin tapahtuma, jossa näytelmä on esitetty haki 60-luvun alun…
Kollegat eivät ainakaan ole vastaavaan ilmiöön törmänneet, eikä internetin syövereissä kahlailukaan tuottanut tulosta. Vaikea oikeastaan edes kuvitella aivan vastaavaa sivustoa kenenkään toisen muusikon tekemänä, sillä niin kiinteästi sivusto nivoutuu Caven persoonaan, tyyliin ja henkilöhistoriaan - jos tekisi, sivu olisi varmasti aika toisenlainen. Mikäli joku palstamme seuraajista on törmännyt muiden muusikoiden kysymys-vastaus -sivustoihin, niin vinkkejä otetaan mieluusti vastaan?
Vastaavaa satua en löytänyt ainakaan kirjasta Suomen kansan satuja ja tarinoita (SKS 1982). Lähetin kysymyksen Suomalaisen kirjallisuuden seuraan ja sieltä vastattiin, että "SKS:n kirjastossa ja arkistossa on etsitty kyseistä satua tai tarinaa, mutta emme onnistuneet paikallistamaan sitä kortistoista, eikä Pirkko-Liisa Rausmaan satujulkaisuista, Raul Roineen saduista eikä uskomustarinoiden tyyppiluettelostakaan."
Ehkä joku tämän palvelun lukijoista tunnistaa sadun?
