Elvina nimen alkuperä on hämärän peitossa. On oletettu, että se saattaa juontaa juurensa nimistä Alvi(i)na ja Albine. Nimeä on pidetty myös Elviran rinnakkaismuotona. Elviina ja Elvine muodoissa nimi on erittäin harvinainen suomessa.
Lähde: Saarikalle, Anne: Suomalaiset etunimet Aadasta Yrjöön. Gummerus 2007. ISBN: 978-20-7143-2.
Hannelius Simo, Metsäkirja / 1989 määrittelee metsätyypit näin:
Aarnimetsä: täydellisessä luonnontilassa ihmiskäden koskematta kasvanut metsä. Useimmiten vanha luonnonmetsä (ks. ikimetsä)
Ikimetsä (syn. aarnimetsä): luonnontilainen, ihmiskäden koskematta varttunut, vanha metsä: joskus vain yleensä vanha metsä.
Vanhojen eli aarnimetsien suojelusta löydät tietoa Metsähallituksen sivuilta https://www.metsa.fi/maat-ja-vedet/suojelualueet/muut-luonnonsuojelualu…
On olemassa monia ns. helppolukuisia nuortenkirjoja, joissa on hiukan tavallista suurempi tekstitys ja jonkin verran myös kuvitusta mukana.
Kirjastossa voi pyytää virkailijalta selattavaksi luetteloita helppolukuisista kirjoista, joista näkee kattavasti tarjontaa: Esim. Härkönen: Lasten ja nuorten helppolukuiset kirjat. Helmet-verkkokirjastossa ( www.helmet.fi ) voi myös selata helppolukuisia kirjoja: Valitaan hakusanat-haku ja hakuruudun alapuolelta kohta "tarkenna hakua". Sen jälkeen valitaan kielivalkosta suomi ja kirjoitetaan hakuruutuun: helppolukuiset lastenkirjallisuus.
Suosittuja helppolukuisia ovat mm. Timo Parvelan Ella-kirjat ja Sinikka Nopolan Risto Räppääjä -kirjat.
Kirjastot ottavat kirjalahjoituksia vastaan, mutta kirjasta riippuu, voidaanko sitä ottaa kokoelmiin. Yleisesti ottaen uusia kirjoja otetaan oikein mielellään, mutta vanhoista, huonokuntoisesta tai vähän lainattavista kirjoista kirjastot joutuvat yleensä kieltäytymään, koska hyllytila on rajallista. Isoilla kirjastoilla on yleensä mahdollisuus ottaa hiukan harvinaisempaakin aineistoa, kun taas pienillä kirjastoilla ei välttämättä ole mahdollisuutta pitää yhtä paljon erikoisalojen tai harvinaisempien kielten kirjallisuutta. Helsingissä kokoelmaltaan suurimpia kirjastoja ovat Pasilan pääkirjasto, Itäkeskuksen kirjasto, Töölön kirjasto, Rikhardinkadun kirjasto ja Kallion kirjasto.
Jos kirjoja ei ole kovin paljon, voit vaikka tuoda ne…
Lastenkirjatarjonta on varsin laaja ja monipuolinen ja lastenkirjoista on vaikea valita vain muutamaa kirjaa. Kirjastomme kokeneet lastenkirjastonhoitajat vinkkasivat tutkimaan Lue lapselle -sivustoa.
Sivuston vinkeissä suositellaan 2 -3 -vuotiaalle mm. seuraavia kirjoja:
Kirsi Kunnas & Christel Rönns: Tapahtui Tiitiäisen maassa, WSOY 2004
Hanhiemon iloinen lipas, kuv. Fjodor Rojankovski, suom. Kirsi Kunnas*, WSOy up. 2006*
Jenni Erkintalo: Millainen minä? Etana editions 2016
Reka Király: Yksi vielä, Etana Editions 2014
Kristiina Louhi: Tomppa-kirjat, Tammi
Riikka Jäntti: Pikku hiiri, tuuliviiri -kirjat, WSOY
Mervi Wäre & Katri Kirkkopelto: Oona ja Eetu -kirjat, Lasten Keskus
Ja pari vuotta vanhemmille voi lukea vaikkapa seuraavia…
Pääkaupunkiseudun yleisissä kirjastoissa on runsaasti aiheeseesi mahdollisesti sopivia kirjoja, joita voit tiedustella lähikirjastosta. Seuraavasta listasta voit valita sopivalta tuntuvat kirjan nimet ja tekijät. Lista ei ole täydellinen, kysy lisää lähikirjastosta.
Anteeksiantaminen : tie tulevaisuuteen / Desmond Tutu ; suomentanut Ritva Hellsten KIRJA 2001
Biko / Donald Woods ; suom.: Aarne T. K. Lahtinen KIRJA 1978
Ei hunningolle tänään : afrikkalainen lapsuuteni / Alexandra Fuller ; suomentanut Sirpa Kähkönen KIRJA 2003
Ei hunningolle tänään : afrikkalainen lapsuuteni / Alexandra Fuller ; suomentanut Sirpa Kähkönen KIRJA 2004
Etelä-Afrikka - ihmisoikeudet - Suomen ulkopolitiikka / Tuure Junnila KIRJA 1988…
Etunimistä voi etsiä tietoa esimerkiksi Internetin avulla. Makupalat linkkihakemisto on hyvä lähtökohta: ks.
http://www.makupalat.fi/Categories.aspx?classID=d54aad4b-e6c2-419b-87d5…
tai Kirjastot.fi palvelun Linkkikirjasto:
http://www.kirjastot.fi/fi-FI/Linkkikirjasto/Luokat.aspx?linkLibraryKey…
(tällä sivulla on linkki mm. italialaisille nimisivuille: http://gens.labo.net/ , joilta en löytänyt Rino-nimeä)
Edellä mainituista linkkihakemistoista löytyy linkki Behind the Name - the Etymology and History of First Names –sivustolle, joilla kerrotaan Rino-nimestä:
RINO m Italian
Short form of names ending in rino.
http://www.behindthename.com/nmc/ita4.php
Etsin nimeä myös kirjastossamme paikalla olevista etunimikirjoista: Pentti Lempiäisen…
Huulten lihakset ovat tarpeen puheen tuottamiseen. Yhdessä kielen, hampaiden ja nielun kanssa ne muodostavat ymmärrettäviä sanoja äänistä, joita syntyy ilman virratessa kurkkupäässä olevan ääniraon läpi. Ylähuulivako (Philtrum, la) luo edellytykset suuremmalle määrälle huuliliikkeitä. Tämä taas lisää mahdollisuuksia sekä sanalliseen että sanattomaan viestintään.
Palaneen ruoan syöminen ei liene terveellistä kenellekään, mutta tuskinpa pienestä määrästä on haittaa. Birdlife-sivuston mukaan linnuille voi antaa monenlaista ruokaa, jos se ei ole pilaantunutta tai suolaista. Sama pätee varmaankin myös oraviin. Lisää tietoa linnuille tarjottavasta ruoasta:
http://www.birdlife.fi/lintuharrastus/talviruokinta.shtml#ruoka
Tiedossani ei ole tutkimusta, jossa olisi selvitetty kysymääsi aihetta.
Aihetta on jo aikaisemmin pohdittu Kysy.fi – palvelussa, josta linkki vastaukseen alla
http://www.kysy.fi/kysymys/jos-ihminen-syntyy-kuurosokeana-miten-ja-mil…
Jos synnynnäisesti kuurosokealla on näkö- tai kuuloaistimuksia jäljellä, niin se mahdollistaa luonnollisesti erilaisen kommunikoinnin ja kielellisen ajattelun verrattuna täysin kuuroihin ja sokeisiin. Täysin kuurojen ja sokeiden kommunikointi voi tapahtua vain keho- ja kosketusaistin kautta.
Lisätietoa kuurosokeudesta löytyy esimerkiksi Suomen Kuurosokeat ry. www-sivuilta http://www.kuurosokeat.fi/tietoa/index.php.
Kysytty laulu on siis Petri Virtasen säveltämä ja sanoittama "Minun ystäväni".
Koulun musiikkikirjojen laulusisältö vaihtelee eri painoksissa, joten kaikissa Musiikin mestarit 3-4 painoksista tätä laulua ei välttämättä ole.
Tarkistetusti laulu löytyy ainakin näistä teoksista:
- Suuri toivelaulukirja, osa 22, sivu 242 (2013 painos) sekä
- Kultaiset koululaulut 70-luvulta nykypäivään, sivu 13 (2009 painos).
Suomen kielessä naisia ja miehiä ei erotella persoonapronominilla kuten esim. englannissa tai ruotsissa (he/she, han/hon). Meillä on kuitenkin neljä erilaista feminiinijohdinta eli kielellistä tapaa muodostaa sanasta naiseen viittaava muoto. Näitä ovat -tar ja -tär, -kko ja -kkö, -ska ja -skä sekä -nna. Feminiinijohtimen avulla muodostettu sana voi viitata joko naisen omaan arvoon tai ammattiin (tarjoilijatar, kirjailijatar, karjakko) tai aviopuolison arvoon tai ammattiin (kenraalitar, tohtorinna, pastorska).
-Ska/skä-pääte on lähtöisin ruotsin kielestä, ja kielenhuoltajat suhtautuivat siihen kielteisesti jo 1900-luvun alkupuolella. Professorskan ja kapteenskan tilalle suositeltiin ilmauksia professorinrouva ja kapteeninrouva. Puhekielessä…
Suomen kielen sana Venäjä on mahdollisesti germaanista perua. Itämeren etelärannikolla asuneen slaavilaisheimon, vendien, kansannimi pohjautuu todennäköisesti samaan sanaan, ja germaanit kutsuivat luultavasti kaikkia naapurissaan asuneita slaaveja nimellä *wened.
Kielikello: Suomi, Ruotsi ja Venäjä - oma ja naapurin nimi
Suomen kielen etymologinen sanakirja: Venäjä
Ikäihmisten virikeohjelmaa ja sketsejä löytyy mm. Kirsti Koivulan useista kirjoista (mm. Pirtin puolelle, Järjestä juhla, Ilmaisun iloa, Myötätuulta tupaan). Tekijän teokset ja niiden saatavuudet löytyvät Piki-verkkokirjastosta.
Myös eriaiheisia vitsi- ja kaskukirjoja on julkaistu runsaasti, joista voi työstää pieniä näytelmiä.
Mitään virallisia kellonaikoja päivälle ei löytynyt. Ilmatieteen laitoksen sivuilta löytyi ajanilmauksille kellonajat, jotka menevät osin päällekkäin, eivätkä muutenkaan ole aivan tunnintarkkoja. Siellä päivä on klo 10-18. Päivä menee siis kuitenkin osin päällekkäin aamupäivän (klo 9-12), iltapäivän (klo 12-18) ja illan (klo 17-22) kanssa:
http://ilmatieteenlaitos.fi/tunne-termit-ymmarra-saatiedotus
Ainakaan tässä määrittelyssä vuodenaika, maantieteellinen sijainti tai kulttuuri eivät vaikuta asiaan.
"Laps hankeen hukkuu unhoittuu" liittyy joulun vieton alkuperäiseen syyhyn eli Jeesus-lapsen syntymään.
Kaikki ulkoinen jouluun liittyvä (ruoka, lahjat, koristeet, läheiset ihmiset ym.) ovat pääasia eikä enää muistetakaan juhlan alkuperäistä syytä.
Kyseisellä kielikuvalla ilmaistaan, että Jeesus-lapsi unohtuu helposti kokonaan jouluna.
Tässä joitakin ompelukirjoja:
- Otavan suuri ompelukirja
- Elliot: Enemmän irti ompelukoneesta
- Knight: Kaikki ompelusta
- Sleigh-Johnson: Helppoja tekstiilitöitä
- Saramäki: Joka tyypin kaavakirja (sisältää kaavoja)
- Saramäki: Joka tyypin kaavakirja 2 (sisältää kaavoja)
- Smith: Ompelun abc
- Knight: Ompele, saumaa, sovita: opi ompelemaan vaatteita
- Singer: Kotiompelijan käsikirja
- Gummeruksen suuri ompelukirja
Ensimmäiset maininnat joulurauhan julistuksesta Turussa ovat vuodelta 1711 ja jo tuolloin käytäntö näyttää olleen täysin vakiintunut. Porilaisten marssi on soitettu joulurauhan julistuksessa ensimmäisen kerran vuonna 1896. Keskeinen syy sen lisäämiseen oli ilmeisesti toive itsenäisestä Suomesta.
Porilaisten marssin sopimattomuudesta joulurauhan julistustilaisuuteen on käyty aiemminkin keskustelua, jota löytyy internetistä haulla "joulurauhan julistus porilaisten marssi". Ilmeisesti yli satavuotista perinnettä ei kuitenkaan ole haluttu ryhtyä muuttamaan - marssiahan ei esitetä tilaisuudessa laulettuna.
Lähteet: Turun kaupungin joulurauha -sivu
http://www.joulukaupunki.fi/Public/Default.aspx?contentid=463235&nodeid…
Kirja Heikkilä -…
Suomeksi englantilainen joululaulu Twelve Days of Christmas tunnetaan nimellä Joulun kaksitoista heilaa. Suomenkieliset sanat ovat tehneet Juha Vainio ja Jukka Virtanen. Laulu alkaa sanoin "Lupas jouluksi heilani mulle hymyten: saat sormuksen kultaisen" ja jatkuu siis kertoen siitä, mitä kukin heila lupasi jouluksi.
Joulun kaksitoista heilaa-laulun sanat sisältyvät muun muassa nuottijulkaisuihin Suuri toivelaulukirja 10 (1993) ja Kultainen joululaulukirja (2016).
Laulu on kuultavissa ääniteellä Joulun aika (1986) Maija Hapuojan tulkitsemana, mutta äänitettä on vain c-kasettina ja LP-levynä.
https://www.helmet.fi/fi-FI
https://kansalliskirjasto.finna.fi/Record/fikka.4688221
https://www.finna.fi/
https://www.…
Panna tai painaa villaisella tarkoittaa unohtamista tai kehotusta olla reagoimatta johonkin. Se on todennäköisesti syntynyt vanhan kansan ohjeesta painaa kipeää kohtaa villaisella. Todellisuudessa villa ei kipuun välttämättä auta, mutta sanonta on kuitenkin jäänyt elämään.
https://yle.fi/uutiset/3-5411603
