Valitettavasti kukaan vastaajistamme ei tunnistanut kyseistä lastenkirjaa tai satua. Muistaisiko joku kysymyksen lukijoista sen? Tiedon voi kirjoittaa kommenttina tämän vastauksen perään.
Rovaniemi on alkuaan luontonimi. Mutta se mihin niemeen Rovaniemellä viitataan, on oletettavasti muuttunut ajan myötä.
1. asiakirjamaininta Rovaniemestä on vuodelta 1453 maakauppaan liittyen. Luultavimmin alunperin Rovaniemi oli Ounasjokivarren länsipuolella, vahvin ja vanhin talokeskittymä oli nykyisen Ylikylän kohdalla, n. 4 kilometriä Ounasjokea pohjoiseen nykyisen Rovaniemen keskustasta.
1600-luvulla Rovaniemen kylä oli Kuussaaren ja Lainaan välillä.
Vanhoja karttoja ei ole niemen tarkkuudella, mutta tässä Olof Träskin kartassa v. 1642 näkyy Rovaniemi Korkalon kappelin yläpuolella Ounasjoen rannalla.
http://lapinkavijat.rovaniemi.fi/vanhatkartat/pages/MAP1642.html
Nimitoimistosta on tieto, että Rovaniemi on…
Eriytymistä kuvaavaa kaunokirjallisuutta löytänee helpommin, jos aihetta lähestyy esimerkiksi eriarvoisuuden ja luokkaerojen kautta. Kirjallisuustietokanta Kirjasampo antaa kelvollisia tuloksia esimerkiksi oheisilla hakusanoilla: sosiaalinen kerrostuneisuus, sosiaaliset ongelmat, lähiöt, luokkaerot, yhteiskunnalliset romaanit, yhteiskuntakritiikki, eriarvoisuus, erityisluokat, erityislapset.
Arvelan teoksen lajityyppiä lähinnä taitavat olla mustalla huumorilla kuorrutetut koulumaailman kuvaukset:
Aino Kontula: Rexi on homo ja opettajat hullui!
Aino Leppänen: Terkuin ope
Emilia Tala & Kati Rajasaari: Sadistiope ja hulluhoitsu
Kaunokirjallisempia teoksia, jotka kuvaavat syvemmin erilaisia sosiaalisia todellisuuksia ja…
Kyseessä on Arvo Turtiaisen runo Herääminen kokoelmasta Muutos (Kirjailijain Kustannusliike, 1939).
Voit lukea runon myös esimerkiksi Arvo Turtiaisen runojen kokoelmista Runoja 1934 - 1964 (Tammi, 1964, s. 15) ja Runoja 1934 - 1968 (Tammi, 1974).
Teosten saatavuuden Helmet-kirjastoissa voit tarkistaa täältä:
https://www.helmet.fi/fi-FI
Vaasan kaupunginkirjaston lainaustilastoista ei ikävä kyllä pysty saamaan tarkkaa vastausta kysymykseen. Kokemukseni perusteella kaunokirjoja voi yleensä lainata n. 100 kertaa, usein kyllä ylikin, mutta 200 lainauskertaa on jo aika harvinaista.
Kirjojen sidosasu vaikuttaa asiaan, mm. pokkariversiot eivät kestä likikään niin kauaa lainauskelpoisina kuin kovakantiset kirjat. Kirjoja poistetaan myös muista syistä kuin huonokuntoisuuden vuoksi. Kysyttyjä kirjoja tilataan monta kappaletta ja kun suurin kysyntä on mennyt ohi, voidaan ylimääräisiä kappaleita poistaa, vaikka niiden lainausmäärät eivät olisikaan kauhean korkeita. Poistettuja laitetaan myyntiin, jos ne ovat hyväkuntoisia.
Kyseiset rivit ovat Johannes Linnankosken kertomuksesta Rajan lapsi, joka sisältyy teokseen Sirpaleita (1913).
Voitte lukea tarinan Kansalliskirjaston digitoimasta Sirpaleita-teoksesta sivulta 37:
https://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/100521/Sirpaleita_tunnelmia…
Mikäli haluatte lukea tarinan kirjasta, voitte tilata teoksen Helmetissä teoksen omaan lähikirjastoonne. Sirpaleita sisältyy myös mm.Linnankosken Koottujen teosten kolmanteen osaan ja Valittuihin teoksiin.
https://haku.helmet.fi/iii/encore/?lang=fin
Tuo dekkarikerho oli tosiaan ainoa, joka reippaasti tunnustaa keskittyvänsä vain yhteen aiheeseen.
Varmasti muitakin kerhoja saattaa olla, mutta ne eivät löydy kovin helposti netistä.
Kenties lukupiirit voivat ilmoittautua tämän vastauksen kommenteissa?
Kannattaa myös harkita oman lukupiirin perustamista. Siihen on tarjolla myös kirjallisuutta esim.
Lukupiiri : kirjoista keskustelemisen elämää muuttava taika / Kirsi Ranin,
Lukupiirikirja / toim. Johanna Matero, Ritva Hapuli & Nina Koskivaara tai
Hoitava lukeminen : teoreettisia ja käytännöllisiä näkökulmia lukemistyöhön / Päivi Kosonen & Juhani Ihanus (toim.). Helmet.fi
Kirjastot ottavat riemumielin uusia lukupiirejä tiloihinsa. Kysy rohkeasti! https…
7.12.1987 oli maanantai. Netistä löytyy useita kalentereita, joista voi tarkistaa vanhojakin päivämääriä, esimerkiksi
https://kalender-365.de/kalenteri.php?yy=1987 tai https://www.paivyri.fi/index.php?dt=559951200&ref=1&id=.
Helmet-kirjastojen kokoelmissa on lintukirjoja, joihin on yhdistetty ääninäytteet. Tässä muutamia:
Lintu ja ääni : kotoiset lintumme solisteina / [teksti:] Riku Cajander ; äänitteet: Lauri Hallikainen (sis. cd-levyn)
Linnut äänessä : 150 Pohjolan lintulajia äänineen / teksti: Jan Pedersen ; suomentanut ja Suomen oloihin soveltanut: Lasse J. Laine ; äänitteet : Lars Svensson ; valokuvat: Jari Peltomäki ja Markus Varesvuo ; piirrokset: Jony Eriksson (julkaisussa äänilaite, josta voi kuunnella lintujen ääniä)
Rantojen laulavat linnut / Riku Cajander, Juha Sjöholm, Tero Linjama. (lintujen äänet kuunneltavissa julkaisussa olevien QR-koodien kautta)
Suomen linnut : tunnistusopas /…
Ainakin digitoinnin yhteydessä VHS-nauhoja korjataan esim. Tunninkuvassa. Kannattaa tiedustella suoraan liikkeestä, korjaavatko nauhoja myös ilman digitointia. Tunninkuva-liikkeiden yhteystiedot löytyvät tämän linkin kautta https://www.tunninkuva.fi/liikkeet.html.
Jos kirjaa ei halua ostaa netistä, niin vanhempaa painosta kannattaa kysellä ja etsiskellä antikvariaateista. Uudempaa painosta näyttäisi löytyvän ihan Kuopion Suomalaisesta kirjakaupastakin, ainakin verkkosivujen myymäläsaatavuuden mukaan: https://www.suomalainen.com/products/kadonnutta-aikaa-etsimassa-9-paken…
Esimerkiksi näistä nettikaupoista ja -antikvariaateista kirja näyttäisi myös löytyvän:
https://www.adlibris.com/fi/kirja/kadonnutta-aikaa-etsimassa-9---pakeni…
https://cdon.fi/kirjat/marcel-proust/kadonnutta-aikaa-etsimassa-9-paken…
https://www.antikvaari.fi/teos/kadonnutta-aikaa-etsimassa-9-pakenija/62…
https://www.finlandiakirja.fi/fi/marcel-proust-kadonnutta-aikaa-etsimas…
Viljo Raudan trilogia Kultainen leijona, Vaasain sormus ja Herttuan miekkamiehet vaikuttaa sangen tyypilliseltä historialliselta seikkailuromaanilta, joka todellisten historiallisten tapahtumien kehykseen sijoittaa fiktiivisiä henkilöitä ja näiden edesottamuksia enimmäkseen historian sallimissa rajoissa.
Arvostelevassa kirjaluettelossa vuonna 1943 trilogian Eero Salola kommentoi trilogian avausosaa seuraavasti: "Tapaukset liittyvät Kustaa Vaasan poikien aikoihin. Taustana ovat tutut historialliset tapaukset, joiden puitteissa tekijä pakinanomaisesti piirtelee henkilökuviansa. Tälläkin kertaa Raudan onnistuu vetää sattuvia ja mieleenpainuvia yksityispiirteitä. Mutta viimeistelyn puute nyt kuten usein ennenkin jättää loppuvaikutelman…
Kannattaa tarkistaa Aalto-yliopiston Avoimen yliopiston kurssitarjonta, sieltä voisi mahdollisesti löytyä:
https://www.aalto.fi/fi/aalto-yliopiston-avoin-yliopisto
Helsingin Työväenopistossa on kursseja lähinnä tietotekniikkaan ja digitaitoihin liittyen, mutta niistä löytyykin sitten kursseja hyvin kattavasti, täältä löytyvät kaikki kurssit: https://ilmonet.fi/
Hei!
Tässä joitain vaihtoehtoja. Ei ihan samanlaisia kuin tuo lukemanne sarja, mutta eläinhahmoja, seikkailua ja fantasiaa kuitenkin.
Grahn, Petronella: Pomenia- sarja
Haig, Matt: Hiiri nimeltä Miika
Hirvonen, Elina: Julia ja pehmoeläinten maailmanneuvosto
Jäntti, Riikka: Nokikätkön ritarit ja kuuhiisi + muut Vaahteratuvan väki -kirjat
Kokko, Mari: Huima retki talviyössä: Mörön ja Sopulin seikkailut. Kirja on vasta ilmestynyt, eikä ole vielä kirjastoissa, mutta varauksia voi jo tehdä.
Kuhlman, Torben: Armstrong, erään hiiren kuuseikkailu
Edison, kadonneen hiiriaarteen arvoitus
Lybeck, Sebastian: Latte-siili- kirjat…
Huuli- ja suulakihalkioiden hoito on ollut Suomessa keskitetty. Pitkään leikkauksia tehtiin vain Helsingissä, vuonna 1998 ne aloitettiin myös Oulussa. Ensimmäiset leikkaukset Suomessa tehtiin sodan aikana. Leikkauksia tehtiin silloin Mehiläisen sairaalassa, Punaisen Ristin Invalidisairaalassa sekä väliaikaisessa sairaalassa Unioninkadulla. Vuonna 1948 Helsingin Katajannokalle perustettiin Suomen Punaisen Ristin Plastiikkasairaala, johon halkiolasten leikkaukset ja hoito keskitettiin. Vuonna 1975 yksikön nimi muutettiin Huuli- ja suulakihalkiokeskukseksi (Husuke), ja 1984 se siirtyi HYKS:n alaiseksi. Yksikkö toimi monessa eri paikassa, kunnes toiminta siirtyi vuonna 1993 Töölön sairaalaan. Samalla leikkauksiin ja niiden hoitoon…
Tietojeni mukaan ei ole suomennettu.
Tarkistin kokoelmat Värmlannin lauluja - valikoima runosuomennoksia (1952), Runoilija Wennerbom ja muita runoja (1986) ja Valikoima runoja (1915). Kokoelmista ei löytynyt suomennosta, joka olisi vastannut alkuperäistä runoa.
Wikisitaatteihin (https://fi.wikisource.org/wiki/Gustaf_Fr%C3%B6ding) on koottu Frödingin runojen suomennoksia. Myöskään siellä ei näyttäisi olevan runoa, joka vastaisi alkukielistä Tiga och tala -runoa.
Harmi, että juuri tällä hetkellä Runotietokanta on poissa käytöstä, sillä sitä siirretään parhaillaan Kirjasampo-verkkopalvelun alle. Runotietokannassa on paljon juuri runokäännöksiin liittyvää tietoa.
Löysin kappaleen "Pois kuljen pääni painaen", joka on julkaistu vuonna 1969 ja sen esittäjä on Pekka Laitinen. Kappale perustuu Tsaikovskin Joutsenlammen melodiaan ja tämä oli ainoa äänite, mikä löytyi YLE:n levystöstä ja Suomen yleisistä kirjastoista. Toki kappaleen on voinut levyttää joku muukin, mutta äänitettä en valitettavasti löytänyt. Laitisen versio löytyy kokoelmalta "Love records. 1 : kaikki singlet".
Kappaleen sanoja/nuottia en valitettavasti myöskään löytänyt, joten ainoa keino taitaa olla kuunnella kappale ja poimia sanat kuuntelemalla. Kappale löytyy myös Youtubesta ja useammasta suoratoistopalvelusta.
Anni Swanilta ei löydy tällaista satua. Sen sijaan Topeliuksella on näytelmä, tai " Satu- kolme näytöstä" kuten Topelius asian ilmoittaa, "Suojelusenkeli".Siinä musta ja valkoinen enkeli häärivät lasten kehdon ympärillä. Kaikkein karmein satu, missä Kuolema vie lapsen kehdosta on Andersenin satu "Äiti".Siinä Kuolema käyttää hyväkseen äidin hetkellistä nukahtamista ja ryöstää vauvan kehdosta. Äiti tekee kaikkensa pelastaakseen lapsensa. Tämä sopisi myös hyvin Tuomari Nurmion "Lasten mehuhetkeen".
