Jan Troellin elokuvasta Raivaajat (Nybyggarna, 1971) ei valitettavasti ole Suomen kirjastoissa lainattavissa tallennetta.
Elokuva on esitetty Ylellä viimeksi toukokuussa 2008, joten sinun kannattaa esittää Ylelle uusintatoive. Tuolloin on esitetty myös Raivaajat-elokuvaan liittyvä Maastamuuttajat (Utvandrarna, 1970). Elokuvat perustuvat Vilhelm Mobergin romaaneihin.
Raivaajat on ollut katsottavissa joissakin suoratoistopalveluissa ja on ilmeisesti tälläkin hetkellä, joten kannattaa myös tarkistaa niiden tilanne.
https://finna.fi/
https://elonet.finna.fi/Record/kavi.elonet_elokuva_144712
https://elonet.finna.fi/Record/kavi.elonet_elokuva_144699
https://asiakaspalvelu.yle.fi/s/?language=fi
Tässä lisätietoa henkikirjoituksen historiasta Suomessa.
Kansallisarkiston ohjeistus siitä, miten henkikirjoja käytetään tutkimuksen lähteenä:
http://wiki.narc.fi/portti/index.php/Henkikirjat
Tekstissä mainittu vuoden 1894 henkikirjoitusasetus, joka oli voimassa 1900-luvun ensi vuosikymmenet:
https://agricolaverkko.fi/vintti/julkaisut/historiakone/dokumentti.php?id=774
Säädöksen 2 § käsittääkseni sisältää vastauksen pääkysymykseen, sikäli kun tiedon tarve osuu 1900-luvun alkuun. Säädösteksti ei kyllä ole kovin täsmällinen.
Toivottavasti näistä on apua asian selvittelyssä.
Löysin selityksen käännökseen Bibleenglish.netistä. Siellä kerrotaan sanonnan “I am going the way of all flesh.” ilmaantuneen raamattuun Gregory Martinin 1609 käännöksessä. Sitä ennen sanonta oli englanniksi “to go the way of all the earth”. Sanat lausui kuningas David pojalleen Salomonille ennen kuolemaansa. https://bibleenglish.net/2014/08/02/go-the-way-of-all-flesh/
Sanonta löytyy Raamatusta Mooseksen kirjasta 6:12 ja Ensimmäisestä kuningastenkirjasta 2:2. https://www.kjvsayings.com/phrase/go-the-way-of-all-flesh
Latinaksi lauseen voi (google kääntäjän mukaan) kääntää Ite viam carnis.
Vielä uskonpuhdistuksen aikaan 1500-luvulla ei lausetta siis ollut raamatuissa. Käännös näyttää tulleen englannin…
Libby-sovelluksessa yhtäaikaisten lukijoiden määrä riippuu kunkin luettavan kirjan lisenssistä eli on teoskohtainen.
Toisin sanoen, kullakin kirjalla on oma lisenssinsä, joka määrittää, monta yhtäaikaista lukijaa kyseisellä kirjalla voi olla.
Suosittelen siis etukäteen tarkistamaan tarvitsemasi kirjan lisenssin.
Se onnistuu avaamalla sovellus, painamalla haluamasi kirjan kansikuvaa ja rullaamalla alaspäin näkymässä. Kirjan tiedoissa on kohta "Copies", joka kertoo, kuinka monta kirjaa on kullakin hetkellä vapaana ja kuinka monta lukijaa voi enintään olla.
Jos esimerkiksi kentässä lukee "1 of 7 available", kirjaa voi lukea enintään 7 lukijaa kerrallaan, ja vapaana tällä hetkellä on yksi kirja.
Suomen murteiden sanakirja ei tunne tällaista sanaa. Suomen etymologisessa sanakirjassa testamentin selityksessäkään ei ole mitään viitteitä tällaiseen muotoon. Olisikohan tuo ollut huumoria elokuvassa?
Kotimaisten kielten kielineuvonta osaa ehkä auttaa syvällisemmin.
Juonen kuvauksen perusteella elokuva voisi olla vuonna 2008 valmistunut ranskalainen toimintaelokuva Taken.
Sen on ohjannut Pierre Morel ja käsikirjoittaneet Luc Besson ja Robert Mark Kamen . Elokuvan pääosissa näyttelevät Liam Neeson, Maggie Grace ja Famke Janssen.
Juonen kuvauksen mukaan elokuva kertoo entisestä kokeneesta CIA:n agentista, Bryan Millsistä (Liam Neeson), jonka tytär Kim Mills (Maggie Grace) matkustaa ystävänsä kanssa lomalle Pariisiin. Bryanilla on suuret epäluulot heidän matkaansa kohtaan, kunnes hän saa lopulta selville, että hänen tyttärensä ovat kaapanneet julmat seksiorjakauppiaat. Bryan saa tietää, että hänellä on alle 96 tuntia aikaa pelastaa tyttärensä lähes lopulliselta katoamiselta. Bryan matkustaa Pariisiin…
Kyseessä on englantilainen lastenloru, joka Martti Haavion suomeksi riimittelemänä sisältyy esimerkiksi Martti Haavion ja Aale Tynnin Kultaiseen aapiseen (ensimmäinen painos 1958). Runo sisältyy myös teokseen Aarteiden kirja 1. Souda, souda Sorolaan (1967) sekä Martti Haavion Iloiseen lorukirjaan (1984, useita lisäpainoksia).
Voit lukea runon myös Kansalliskirjaston digitoimasta Kultaisesta aapisesta:
https://digi.kansalliskirjasto.fi/teos/binding/1926999?term=KULTAINEN%2…
https://lastenkirjainstituutti.fi/
https://finna.fi/
Teosten saatavuuden verkkokirjastoalueellasi voit tarkistaa täältä:
https://vaski.finna.fi/#tapahtumanosto_kirjallisuus
Yleensä veitsen kahvan painavuus suhteessa veitsen terään johtuu näistä syistä:
kun kahva on painavampi, veistä on helpompi ja tarkempi käyttää
jos veitsi putoaa, se putoaa kahva edellä eikä satuta tai sotke.
Vanhojen voiveisten kahvat eivät sinänsä välttämättä ole sen painavampia kuin esimerkiksi muiden veisten tai uusien voiveisten. Veitsiähän on monen mallisia ja niitä on tehty monista eri materiaaleista, ja osassa on hyvinkin kevyt kahva.
Lisätietoa vanhoista ruokailuvälineistä: Marquardt, Klaus: Eight Centuries of European Knives, Forks and Spoons (1997)
Verkosta löytyy paljon kuvia erilaisista vanhoista voiveitsistä kun tekee google-kuvahaun sanoilla "antique butter knife".
Taruolennot ja mielikuvitusotukset eivät kai oikeasti voi sanoa mitään, tai sitten niiden suuhun voi laittaa mitä hyvänsä ääntä. Thorbjörn Egner on kirjoittanut mainion kirjan Satu hammaspeikoista, jossa hammaspeikot Möö ja Paa tekevät pahojaan lapsen suussa. Ne sanovat vaikka mitä, kannattaa lukea. Kirjan voi lainata Kuopion kirjastosta.
Arto Nuotion laulama "Saari rakkauden" on käännösiskelmä kreikkalaisen Jannis Miliokasin säveltämästä kappaleesta "Roz". Suomalaiset sanat on tehnyt Turkka Mali, sovitus on Antti Hyvärisen. Suomalaiseen versioon ei ole nuottia, eikä Suomen kirjastoista löydy myöskään alkuperäisen Roz-kappaleen nuottia.
Taidealoja voi opiskella ammattikoulussa. Ammattikoulut.fi sivusto listaa joukon opistoja ja taidekouluja, joissa esim. kuvataidetta voi opiskella. https://www.ammattikoulut.fi/koulutushaku/kuvataide
Opintopolku.fi sivustolta löytyy taas lista Ammattikorkeakouluista, joissa voi opiskella taidetta. AMKn pääsyvaatimuksena on lukion suorittaminen tai ammattitutkinto. https://opintopolku.fi/konfo/fi/toteutus/1.2.246.562.17.00000000000000002510
Tarkempia ohjeita kannattaa kysellä lähikoulun Opolta. Hänellä on neuvontaan parempi tieto ja kokemus.
Kysyjä tarkoittaa ilmeisesti sodanjälkeisenä aikana toteutettua kirjaston kokoelmapolitiikkaa. Tästä kirjastojen historian vaiheeseen paras mahdollinen lähde on Kai Ekholmin väitöskirja Kielletyt kirjat 1944-1946 : yleisten kirjastojen kirjapoistot vuosina 1944-1946. Oulun yliopisto, 200. Tämä vastaus perustuu pääasiassa tuohon kirjaan.
Kun Suomi solmi Välirauhansopimuksen Neuvostoliiton kanssa syksyllä 1944, sopimukseen liittyi vaatimus poistaa neuvosvastaiseksi koettu aineisto kirjastoista, kouluista ja kirjakauppamyynnistä. Vaatimus oli yleinen eikä sopimusehtojen toteutumista valvova Valvontakomissio käytännössä puuttunut asiaan. Kirjapoistot olivat kuitenkin muihin sopimusehtoihin verrattuna marginaalinen. Suomessa toimi 1940-luvulla…
Kyseessä on ruotsalaisen George Johanssonin sarja Universums öde (suomeksi Avaruuden arvoitukset). Sarjaan kuuluvat kirjat Uppbrott från jorden (Hyvästi maapallo, 1979), Planetjakten (Uusi kotiplaneetta, 1980), På okänd planet (Tuntematon planeetta, 1982), Datorernas död (1983) ja Barn av Andromeda (1986).
Hei,Tietysti Heikki Turusen tuotanto on murteella kirjoitettua. Muista tulee mieleen polvijärveläisen Seppo Lappalaisen tuotanto. Vaikkei siinä samassa mittakaavassa murretta käytetäkään kuin Turusen kirjoissa, on esim. Akaton mies -kirjassa vaihtelevasti murteellista dialogia.Tuoreemmista löytyy Sanna Hukkasen sarjakuva Juuri ja Esko-Pekka Tiitisen Anjan lähes erinomainen elämä.Pienempien ja tuntemattomamapien paikallisten kirjailijoiden tuotannosta löytynee lisää. Rikhard Palm on kirjoittanut Nuukavaarasta (Nuukavaaran tarinoita sekä Nuukavaaran hulvatonta elämää) sekä Salme Kanaselta romaani Punaiset revontulet. Pakinoita löytyy mm. Amalia Piiroisen päiväkirja : arkissii turinoita joivvarresta. Joensuun pääkirjaston Pohjois-…
Staalo (saam. stállu) kuuluu saamelaiseen uskomusperinteeseen. Se on usein kuvattu koiransa kanssa kulkevaksi miespuoliseksi olennoksi, joka on ihmistä kookkaampi, mutta se ei kuitenkaan ole jättiläinen. Staalokertomuksissa on silti samoja piirteitä kuin jättiläistarinoissa. Lähde ja lisätietoaJuha Pentikäinen: Saamelaiset : Pohjoisen kansan mytologia (1995)
Kirjastonhoitaja on ammattinimeke, joka vaatii ylemmän korkeakoulututkinnon.Kirjastonhoitajaksi voi opiskella monta tietä esim. Liiketalouden perustutkinnon ja informaatiotutkimuksen kandidaatti ja maisteri -tutkintojen kautta. Linkki Opintopolku.fiKirjastoamanuenssi ja tietoasiantuntija ovat molemmat myös ammattinimikkeitä. Työnkuva vaihtelee kirjastoittain. Monesti amanuenssit ovat työssä tieteellisissä kirjastoissa. Kirjastolaisten töistä on hyvä artikkeli Suomen kirjastoseuran sivuilla. Linkki sivustolle.
Google Maps -kartan mukaan Säveltäjänpuistossa sijaitsee ainakin MLL Perhetalo Unikko ja Säveltäjänpuiston monitoimisali. Mahtaisitko kuitenkin tarkoittaa Pukinmäen kartanoa, joka sijaitsee osoitteessa Rälssintie 15 eli muutama sata metriä etelään Vantaanjoen suuntaan? Kartano on punainen puurakennus.
Koko elämänkaarta kattavaa runoa ei toistaiseksi ole löytynyt. Voisiko kyseessä olla suomalainen kansanlaulu "Jos sinä aiot naimisiin", joka siis kertoo puolison valinnasta. Laulu löytyy Olli Heikkilän Suuresta kansanlaulukirjasta: 500 suomalaista kansanlaulua (Warner 1996) Laulussa on kuusi säkeistöä. Toinen säkeistö alkaa seuraavasti: "Älä ota kaunista heiliä, aina se katselee peiliä." Ja loppuu sanoin "Kaunista et sinä huolia saa, elämäsi onnea kun etsit vaan."
Suomenkielisiä kirjoja löytyy aika huonosti. Helmet-kirjastoista löytyvät ainakin seuraavat teokset:
Moksnes, Aslaug: Barrikadinaisia : kahdeksan esseetä naisten taistelusta Ranskan vallankumouksen aikana (Kansan sivistystyön liitto 1989)
Hagner, Minna: Suffragettien sisaret (Unioni Naisasialiitto 2006) Naisaisaliikkeiden historiaa
Helsingin yliopiston Kristiina-instituutin elämäkerta-artikkeli Mary Wollstonecraftista suomeksi
http://www.helsinki.fi/kristiina-instituutti/klassikkogalleria/wollston…
Emmeline Pankhurstista löytyy suomenkielinen artikkeli Reinhard Barthin kirjasta Historian suurnaiset (Ajatus 2005)
Voit tarkistaa kirjojen saatavuustiedot osoitteesta http://www.helmet.fi
Lisäksi Helsingin yliopiston kirjaston kokoelmista…
Vuonna 1952 painettu "Opas kaupunginkirjaston käyttäjiä varten" kertoo:
"Kortillanne voitte lainata sekä tieto- että kaunokirjallisuutta useampiakin teoksia samalla kerralla, lapset kuitenkin enintään neljä kirjaa. Kunkin kirjan lainausaika on yksi kuukausi, mutta tätä aikaa voidaan pidentää kuukaudella kerrallaan, elleivät muut ole tilanneet ko. teosta." Mitään ehdotonta kappalerajaa ei siis aikuisten osalta näytä olleen.
Kysyimme asiaa myös eläkkeellä olevalta kollegalta, joka oli tullut kaupunginkirjaston palvelukseen vuonna 1955, ja hän kertoi, että tuolloin ei lainojen kappalemäärässä ollut rajoituksia.
Tarkkaa tietoa siitä, milloin rajoitukset oli poistettu, en onnistunut löytämään, mutta ilmeisesti tämä siis oli tapahtunut jo ennen…
