Voit tiedustella todistusta siitä synnytyssairaalasta, jossa äitisi on syntynyt. Syntymätodistuksia on myös Kansallisarkistossa. Ne eivät ole vapaasti käytettävissä, vaan käyttöön tarvitaan lupa. Lisää tietoa käyttöluvan saamisesta: https://portti.kansallisarkisto.fi/fi/aineisto-oppaat/k%C3%A4ytt%C3%B6rajoitus
Emme voi tekijänoikeussyistä antaa tässä palvelussa kokonaisia runoja. Runon nimi on Muistoja menneiltä ajoilta ja se löytyy ainakin seuraavista kokoelmista: Viljo Kojo: Sininen pilvi (1920)Hymyjen kirja : valikoima suomalaista huumoria vuosisadan vaihteesta 1940-luvulle (1944)Iloitse kanssani : valikoima huumoria luettavaksi ja lausuttavaksi (1945)Viljo Kojo: Viljo Kojon kauneimmat runot (1962)
Näillä alkusanoilla ei ainakaan Tampereen kaupunginkirjaston kokoelmista löydy joululaulua. Onko sinulla laulusta muuta tietoa, esim. kuka sitä on esittänyt tai missä olet ko. laulun kuullut?
Tavallisilla tietokoneilla käytetään Adobe Digital Editions-lukuohjelmaa , joka sopii sekä windows- että mac-koneisiin. http://www.adobe.com/fi/products/digital-editions/download.html
Linuxilla ei toimi suoraan tämä ohjelma, vaan se vaati Wine-sovelluksen väliin.
Lisäksi lukuohjelma pitää valtuuttaa (auktorisoida) AdobeID-tilillä, jonka saa Adoben sivuilta www.adobe.com/se/membership
Hei
Kysy kirjastonhoitajalta palveluun on aikasemmin tullut vastaava kysymys, ja silloin on vastattu tällä tavalla:
Helsingin kaupunginkirjastossa ei valitettavasti ole mahdollista digitoida kaitafilmejä. Teidän kannattaa kääntyä digitointipalveluja tarjoavien yritysten puoleen. Kirkkonummen kirjastossa on laitteet VHS-videonauhojen, C-kasettien ja LP-levyjen digitoimiseen.
Varsinkin isojen kirjastojen hankinta on nykyään hyvin keskitettyä toimintaa, mutta kysymyksen sanamuodosta päätellen kyse ei välttämättä ole myynnistä vaan lahjoituksesta. Niin tai näin, järkevintä on asioida siinä kirjastossa, jonka kokoelmaan kirjan haluaisi ja keskustella asiasta kirjaston johtajan kanssa. Johtaja osaa sanoa, miten menetellään, jos kirjaa ei olla kaupallisesti hankkimassa. Jos omakustanteen haluaa myydä useampaan kirjastoon, täytyy käytännössä ottaa yhteyttä esimerkiksi BTJ Finlandiin, jolla on tehokkaat yhteydet Suomen kirjastoihin.
Heikki Poroila
Parnasson numeron 4/2018 teeemana on Viro. Lehdessä on Ville Hytösen juttu Frank ja Frank Virossa : Kuinka minusta tuli vironsuomalainen. Tarkoittanet tätä artikkelia.
Parnasso tulee Pohjois-Haagan kirjastoon. Kannelmäen kirjastoon sitä ei ole tilattu. Koska kyseessä on tuorein numero, sitä ei vielä saa kotilainaan, mutta lehden voi lukea kirjastossa. Varmistin vielä, että Parnasso 4/2018 on Pohjois-Haagan kirjastossa paikalla, niin kuin kuuluukin.
http://www.helmet.fi/fi-FI
Olisikohan kyseessä satu, joka sisältyy kokoelmaan :
Boehm, Kirsti von : Sadepisarahelmet (kuvitus Helga Sjöstedt). Helsinki : Kuvataide, 1955. 19 s, 6 kuval. : kuvitettu. http://haku.helmet.fi/iii/encore/record/C__Rb1169345
Sadussa kylläkin peikko pyydystää sadepisaroita haaviin ja sadepisarat keiju Sinipiika taikoo sinisiksi ja punaisiksi helmiksi. Peikonpoika vie helmet herra Sisi-liskolle, joka valmistaa niistä ihanan kaulakorun. Peikonpoika kosii Peikkoprinsessaa ja antaa hänelle korun. Peikkoprinsessa ihastuu helmiin ja ”häät vietettiin jo samana päivänä”.
Kirjassa on myös pari muuta muuta satua.
Jean-Paul Sartren L' être et le néant löytyy myös englanniksi Being and nothingness. Löysin pro gradu -tutkielman häpeästä ilmiönä, sitä kannattaa tutkiskella sekä sinänsä että myös siksi, että siinä analysoidaan häpeä-tutkimusta. Myös sen lähdeluetteloa kannattaa tutkia, siihen on koottu teoreettista tutkimusta aiheesta. Samuel Salovuori, Häpeän fenomenologiaa – Itseyden rakenteen ja ja sosiaalisen ulottuvuuden analyysi. Pro-gradu tutkielma 2015, Helsingin yliopisto.
Kielitoimiston sanakirja määrittelee kaupunkiväestön kaupungeissa asuvaksi väestöksi. Esimerkiksi kaupungin tai taajaman väkiluvulla ei tässä ole merkitystä.
Itäkeskuksen kirjastoon tulee kaksi vironkielistä lehteä, Eesti ekspress ja Eesti naine.
Itäkeskuksen lehtikokoelma on hyvin laaja, joten listaa siitä ei kannata tehdä. Voit tarkastella Itäkeskuksen lehtivalikoimaa Helmet-haulla, kun kirjoitat Helmet-hakuun hakusanan lehti ja valitset hakutulossivun vasemmassa laidassa olevista rajoittimista sijaintikirjastoksi Itäkeskuksen.
http://www.helmet.fi/fi-FI
Pohdimme kirjastonjohdon kanssa, että tuon ajokortin lisäksi tarvitsisitte valtakirjan tuolta jalkansa loukanneelta henkilöltä. Jos vamma vaikeuttaa elämää pitemmällä aikavälillä kirjastolla on myös kotipalvelu. Täältä löytyy tietoa ja toimintaohjeet jos kotipalvelulle olisi käyttöä: https://kyyti.finna.fi/Content/ikaantyneet
Eläinten tietoisuuteen liittyvää tutkimustyötä tehdään nykyään paljonkin, mutta tulokset ovat suhteellisen alustavia. Iso ongelma on se, ettei edes ihmisen tietoisuuden määrittelystä tai rajoista vallitse yksimielisyyttä. Varsin laajasti ollaan sitä mieltä, että tietoisuutta missään mielessä esiintyy ihmisten lisäksi lähinnä delfiineillä ja kädellisillä eli joillakin apinoilla. Tunnetun peilitestin, jossa eläimen otsaan kiinnitetään värikäs täplä ja näytetään sen jälkeen peilikuvaa. Tutkijat olettavat, että eläin, joka yrittää poistaa täplän peilikuvan perusteella, on tietoinen siitä, kuka peilikuvassa on. Tämän testin ovat läpäisseet muut ihmisapinat paitsi gorilla, pullokuonodelfiini, kyyhkynen ja norsu. Hajonnasta päätellen kyky voi…
Valitettavasti en löytänyt täysin kuvaukseesi sopivaa teosta. Lähin mikä sopii juoneltaan ja julkaisuajankohdaltaan kuvaukseesi on Marion Dane Bauerin teos "On my Honor" (1986). Kirjassa Joel haastaa kaverinsa Tonyn uintikisaan ja uituaan maaliin Joel huomaa Tonyn kadonneet. Tarkemman juonen voi lukea teoksen Wikipedia-sivulta:
https://en.wikipedia.org/wiki/On_My_Honor
Kirjaa ei näytä olevan saatavilla Suomen yleisissä kirjastoissa, mutta sen voi ostaa Amazonin verkkokaupasta:
https://www.amazon.com/gp/product/0440466334/ref=x_gr_w_bb?ie=UTF8&tag=x_gr_w_bb-20&linkCode=as2&camp=1789&creative=9325&creativeASIN=0440466334&SubscriptionId=1MGPYB6YW3HWK55XCGG2
Lukijalta saimme vihjeen, että kirja on K.M.…
Risto Sarvaksen Havupuut (WSOY, 1964) vahvistaa sen, että sembramäntyjä on meillä kasvatettu hallintoviranomaisten määräyksestä ja nimenomaan niiden ravinteikkaiden siementen vuoksi: "Niin suureksi arvostettiin vielä 1800-luvun lopulla Venäjän valtakunnassa ja Suomessakin sembran siementen ravintotaloudellinen merkitys, että valtiovalta ryhtyi toimenpiteisiin sembran levittämiseksi maahamme, ei niinkään paljon metsätaloudellisessa merkityksessä kuin turvaksi nälkävuosien varalle."
Jos sisällissotaa ja sen jälkiselvittelyjä ei huomioida, rauhan aikana ei suoritettu teloituksia. Pääsääntöisesti sotaväen rikoslain vakoilua koskeva säännös 67 § koski ulkomaalaisia, ja vakoiluun syyllistyneet suomalaiset tuomittiin maanpetoksesta (siviilit) tai sotapetoksesta (sotilaat). Käytäntö oli hieman horjuva pitkään Neuvostoliitossa oleskelleiden Suomen kansalaisten kohdalla.
Vuosina 1939-1946 tuomittiin yhteensä 681 kuolemanrangaistusta, joista ainakin 528 pantiin täytäntöön. Valtaosa tuomituista (522) ja teloitetuista (443) oli Neuvostoliiton kansalaisia. Tuomituista Suomen kansalaisia oli 157, joista 85 teloitettiin. Heistä 67 oli sotilaita, 15 siviilejä ja kolme kuului Neuvostoliiton armeijaan. Maanpetoksesta ja Suomen…
Etsitty kirja lienee Dorothy Edenin Elämä kulkee ohi (Tammi, 1970). Kensingtonin Melbury Squarella asuu kuulu muotokuvamaalari Sir James Lucie, jolla on invalidivaimo ja tytär Maud. Maud rakastuu nuoreen runoilijaan Guy Beauchampiin ja karkaa kotoaan lähteäkseen tämän mukaan, mutta kaikki ei sujukaan niin kuin on suunniteltu: tyttärestään mustasukkainen Sir James juonittelee parin eroon toisistaan, ja karkaamisyrityksensä aikaansaaman skandaalin jälkeen muuttunut Maud päätyy puolisoksi kuivakiskoiselle pörssimeklarille Horace Ponsonbylle.
https://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/kauno%253Aateos_10794
Unnaa ja salmiakkia syöviä rullaluistelevia otuksia on etsitty ennenkin:
https://www.kirjastot.fi/kysy/kaipailen-kirjaa-lapsuudestani-mutta-en?language_content_entity=fi
Kaivattu kirja lienee Anna Taurialan Tittimaan ipanat (Gummerus, 1984).
Titit ovat otuksia, joilla on nenän paikalla piikki ja jaloissa rullaluistimet. Heidän mieliruokaansa on salmiakki.
Kirja alkaa näin:
"Minä olen UNNA ja minä asun Tittimaassa. Olisi kiva, jos sinä voisit tulla tänne, sillä täällä on ihanaa. Aina saa syödä salmiakkeja. Siitä minulle tulikin mieleen, että minun vatsassani on pieni tyhjä paikka ja äiti paistaa juuri salmiakkimunkkeja."
"Jos vaimosi eevansa vanhan sen / joskus päästävi irti pihaan, / ole mies, älä menetä malttias / ja hulluna lankea vihaan" alkaa Yksi opettavainen runo Vilho Rantasen kokoelmassa Viisi pappia taivaan portilla (1952). Se sisältyy myös neljä Rantasen runoteosta yksiin kansiin kokoavaan Runot-kirjaan.
Runojen viimeisimmän painoksen (1996) kustantajan mukaan "Vilho Rantasen monipuolinen tuotanto käsittää laulu- ja kertovaa runoutta sekä terävällä huumorilla höystettyä iskevää satiiria".
