Hei,Yleiskielessä olut taipuu samoin kuin 'ohut' ja 'lyhyt'. Oikea muoto olisi siis 'oluilla'. Osa samantyyppisistä kolmitavuisista sanoista, esim. 'väsynyt' taipuu 'väsyneillä', mikä vaikuttanee tuohon variaatioon taivutuksessa alueesta riippumatta. Äkkiseltään en löytänyt lähdettä tuohon ilmaisun murteelllisuuteen.Suomen murteiden sanakirjassa (https://www.kotus.fi/sanakirjat/suomen_murteiden_sanakirja) on valmiina vasta a-noukkia, joten siellä on vielä työstö kesken. Näistä voi lukea vaikkapa Kielitoimiston ohjeistuksista.https://kielitoimistonohjepankki.fi/ohje/taivutustyyppeja-oluen-olueen-lyhyen-lyhyeen/https://kielitoimistonohjepankki.fi/ohje/taivutustyyppeja-vasyneisiin-ja-vasyneihin/
Olet oikeassa, eli jugurtissa tapahtuu käymisreaktio, jonka seurauksena syntyy hiilidioksidia. Aiheesta on myös tieteellinen artikkeli: https://onlinelibrary.wiley.com/doi/10.1155/2018/8121606
Vexi Salmen sanoitus Kai Hyttisen säveltämään kappaleeseen "Kurki" sisältyy esimerkiksi "Suuren toivelaulukirjan" osaan 8 ja "Pienen toivelaulukirjan" osaan 3 (F-Kustannus, Otava, 2017). Laulu alkaa: "Pilvet tummina taivasta sousi".
Virren Valmistu, Herran kansa sanat löydät tältä sivulta: https://virsikirja.fi/virsi-7-valmistu-herran-kansa/ LähdeWikipedia: Luettelo Suomen evankelis-luterilaisen kirkon vuoden 1938 virsikirjan virsistä: https://fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo_Suomen_evankelis-luterilaisen_ki…
Sanonta "paistaa täydeltä terältä" on perua niiltä ajoilta, jolloin auringon kehrää ('kiekkoa') nimitettiin "auringon teräksi"."Koska se herra ajoi edes / Kiilsi suitset joill hevoistans käänsi, / Harniskat kiils kuin Auringon terä; / Ei Neitsy tundenut häntä."(Yksi historiallinen virsi, riddarista St. Yrjänästä)"Kuun kurkkihiksi, päivän purkkihiksi, / auringon terän valkeudeksi." (F. A. Hästesko, Länsisuomalaiset tautien loitsut)Kaunokirjallisessa kielessä "auringon terään" on voinut törmätä vielä 1900-luvullakin:"Ah, katsoa saanko viel' auringon terään, / ah, vieläkö elämän myrskyhyn herään?" (L. Onerva, Jäätynyt meri)kehrä - Kielitoimiston sanakirja
LEIMA: Tyylitelty piirros Arabian ensimmäisestä tunneliuunista värileimana 1932 - 1949. Ruskea, vihreä tai kulta.MALLITUNNUKSET:Tehtaan sisäistä käytäntöä varten jokaiselle esineelle on annettu mallitunnus, joka astioissa on kirjain tai kirjainpari. Tämä näkyy esineen pohjassa massaan painettuna milloin selvemmin, milloin heikommin leiman syvyydestä tai lasitteen paksuudesta riippuen. Siihen on usein liitetty kokotunnus, esimerkiksi liemikulho FQ 1 tai paistivati AB 15. Mallitunnukset olivat aluksi samoja kuin Rörstrandissa käytetyt. Kun malli poistettiin tuotannosta, myös sen tunnus jäi pois käytöstä ja se saatettiin ottaa myöhemmin toiselle mallille. Niinpä Arabian tuotannossa on ollut kaksi eriaikaista A-, AR-, E- ja X-mallista…
Suomalaisia nykyrunoilijoita esitellään kahdessa kirjassa:
- Suomalaisia nykyrunoilijoita / toim. Siru Kainulainen ja Johanna Krappe (2008)
- Suomalaisia nykyrunoilijoita. 2 / Teemu Manninen, Maaria Pääjärvi (toim.) (2011)
Hyviä vinkkejä ja esittelyjä myös mm. näiltä sivuilla:
Tienviittoja 2000-luvun runouteen | Helmet
Ota lukuun: Suomalaista nykylyriikkaa
2000-luvun runous « Tuli & Savu (tulijasavu.net)
Avainsana: nykyrunous (kirjavinkit.fi)
Kysy kirjastonhoitajalta -palvelussa on kysytty nykyrunoilijoista aiemminkin. Alla linkki toiseen vastaukseen:
Olen lukenut suomalaisia runoilijoita 80- ja 90-luvulla. Nyt haluaisin hieman päivittää tietojani, ketäs suomalaisia runoilijoita tällä hetkellä onkaan?…
Kyllä vain, selkokieli tarkoittaa helppoa suomen kieltä, joka sopii ihmisille, joille yleiskieli on syystä tai toisesta liian vaikeaa. Selkokielestä voi lukea lisää Selkokeskuksen sivuilta.
Kirjojen selkomukauttaminen tarkoittaa sitä, että kirjan kieli on mukautettu selkokielelle. Tämä selviää esim. Tieteen termipankin määritelmästä. Esim. monia klassikkoteoksia (ja uudempia kirjoja) on selkomukautettu, eli niistä on tehty selkokieliset versiot yleiskielisten rinnalle.
Tutkin Makupalat.fi:n aineistoa haulla sukututkimus, https://www.makupalat.fi/fi/k/all/hae/?search_api_views_fulltext=sukutu…. Siellä oli mm. Sukututkimusseuran Sukututkijan lähteet, https://www.genealogia.fi/sukututkijan-lahteet. Lähinnä Kelan rekisterit ja Maamme-kirjat näyttäisivät lähteiltä, joista tuon tiedon voisi löytää, mutta ne eivät ulotu tuolle vuodelle, mikäli oikein ymmärrän. Kirkonkirjoista löytyy tietoa, mutta ei välttämättä kuolinsyytä.
Ehdottaisin, että kääntyisitte kysymyksenne kanssa Sukututkimusseuran puoleen, heillä on tarjolla neuvontaa sähköpostitse, puhelimitse ja etäkahveilla, https://www.genealogia.fi/neuvontapalvelut
Mervi Kunnasrannan ja Anni Raution juuri ilmestyneessä Siili Suomen luonnossa-kirjassa (Otava 2022) kerrotaan, että "nopeimmillaan siili voi lyhytaikaisesti pinkaista lähemmäs 10km vauhtiin, mutta keskimäärin se tekee matkaa runsaat kolme kilometriä tunnissa."
Samaisessa kirjassa kerrotaan mm. Hemmo-nimisestä siilistä, jonka elämää seurattiin Joensuun yliopiston siilitutkimushankkeessa vuosina 2004-2008. Hemmo oli niin vikkelä eräälläkin kesän "riiuureissullaan", että tutkijan piti vaihtaa kävelyseurannasta polkupyörään ja lopulta autoon, jolla ajeltiin Hemmon perässä öisiä pyöräteitä pitkin.
Lähde: Siili Suomen luonnossa (Otava 2022)
Tiedot Sokrateesta ovat kaikki toisen käden tietoa eli joko aikalaisten tai hänen seuraajiensa kertomaa, erityisesti Platonin Sokrates-kuvaus on vaikuttanut käsitykseemme hänestä. Sokrateen olemassaolon todistaminen sataprosenttisella varmuudella lienee aika vaikeaa. Voidaan myös kuitenkin todeta, että monet esimerkiksi antiikin ajan historiankirjoittajien välittämät tiedot ovat saaneet tukea arkeologisista kaivauksista, joten ei myöskään kannata ajatella, että Sokrateesta ei olisi ollut olemassa vain siksi, että tiedot ovat toisen käden tietoja.
Sokrateesta ja lähteistä, jotka hänestä kertovat, löytyy hyvä tiivis artikkeli Paavo Castrenin Antiikin käsikirjasta.
Maakuntien ykköslehdet ovat nykyään sitoutumattomia, niin myös Etelä-Suomen Sanomat. Sanomalehtien irrottautumisen puolueista aloitti Helsingin Sanomat jo 1930-luvun loppupuolella, kun se alkoi ottaa etäisyyttä kansalliseen edistyspuolueeseen, ja lopulta 1943 siitä tuli riippumaton sanomalehti. Puoluelehtijärjestelmän alasajo kesti kuitenkin 60 vuotta, sillä viimeisenä taustapuolueestaan irrottautui Itä-Savo vuonna 2002.
Puolueilla on kuitenkin omia lehtiä ks. https://urly.fi/2ZO1
Lähde:
Lerssi-Lahdenvesi, Arja: Aina jonkun asialla, vai...? : sitoutumattomat sanomalehdet yhteiskunnallisina vaikuttajina pääkirjoitussivuillaan
Pokkareita ja bestsellereitä lukuun ottamatta kaikki kirjat löytyvät Oodin 3. kerroksesta. Dekkareita löytyy suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi perus kaunokirjallisuuden vieressä olevista dekkarihyllyistä. Dekkareita ei jaotella kotimaisiin ja ulkomaisiin, vaan kaikki samankieliset ovat samoissa aakkosissa.
Myös muunkielisiä dekkareita löytyy kielialueiden kaunokirjallisuuden joukosta.
Pykälä uskonrauhan rikkomisesta on sisällytetty jo alkuperäiseen Rikoslakiin vuodelta 1889.
Tämä pykälä on siis säilytetty tähän päivään asti.
10 lukua uskontorikoksista on muutettu ensimmäisen kerran vuonna 1970.
Tähän liittyy HE 51/1970,
Hallituksen esitys eduskunnalle Uskontorikoksia ja kirkollisten järjestysmääräysten rikkomista koskevan lainsäädännön uudistamisesta
https://www.eduskunta.fi/valtiopaivaasiat/HE+51/1970
Tätä HE:tä koskevat asiakirjat löytyvät digitoituina osoitteesta
https://s3-eu-west-1.amazonaws.com/eduskunta-asiakirja-original-documen… , pdf:n sivu 991-
- historiaa ko. kohdasta löytyy mm. hallituksen esityksestä
Nykyisin voimassa olevan rikoslain ko. kohta on säädetty 1998,…
Voisikohan kyseessä olla novelli "Suuri pää", joka löytyy Huovisen novellikokoelmasta Lyhyet erikoiset (WSOY, 1967, useita uusia painoksia). Teoksen saatavuustiedot voit tarkistaa Joki-kirjastojen verkkokirjastosta: Selaa luetteloa | Joki-kirjastot (finna.fi)
Kuvausta vastaa hyvin Stephanie Calmensonin Arttu Alligaattori (kyseessä on kylläkin alligaattori, ei krokotiili), joka on Tammen kultainen kirja numero 174 vuodelta 1992. Sen on suomentanut Marjatta Kureniemi.
Bo Carpelanin runon Lumen tuoksu (Doften av snö kokoelmasta Minus sju, 195a) on suomentanut Tuomas Anhava.
Voit lukea suomennoksen teoksesta Bo Carpelan: Elämä jota elät : Valikoima runoja vuosilta 1946 - 1973 (suom. Tuomas Anhava).
https://finna.fi/Record/vaarakirjastot.27302?sid=3826413584
Etsimäsi kirja voisi olla Maijaliisa Kauppisen Tilli Mössönpoika (1983).
Lastenkirjainstituutin Onnet-tietokannassa kirjaa kuvaillaan näin:
"Sankarillisen Mössö-hiiren nuorimmainen lapsi Tilli on tullut uhmaikään. Tilli sanoo kaikelle "enpäs" ja piiloutuu sisaruksiltaan. Kun Tilli nukahtaa piilopaikkaansa, se huomaa herätessään olevansa ensimmäistä kertaa ulkona ilta-aikaan. Tilli tapaa sammakoita, jotka varoittavat sitä Huhulimetsässä piilevästä vaarasta. Tilli joutuu kuitenkin melkein sekä mäyrän että pöllön saaliiksi. Piileskellessään vanhassa autonromussa Tilli huomaa, että pöllö itkee. Aamulla auringonsädekeiju kertoo yksinäisen pöllön surevan kuollutta puolisoaan. Keiju auttaa Tillin tämän perheen luo ja lupaa auttaa huuhkajaa…
Etsin tietoa tällaisesta runosta erinäisistä runotietokannoista, yksinkertaisilla hauilla internetistä, sekä kirjastojen Finna hakukoneella. Tällaisesta runosta löytyi mainintoja vain yksittäisiltä foorumeilta, joissa muisteltiin sitä lausutun joskus nuoruudessa. Arvelin, että kyseessä voisi olla humoristinen versio jostain toisesta runosta, mutta tämä teoria ei saanut erityistä tukea tekemieni hakujen perusteella, sillä esimerkiksi "pienistä perhosista" tai "puuroon lentämisestä" ei löytynyt runoja, jotka olisivat lähellä runoa, joka sinulla on mielessä. Jos haluat, voit koettaa etsiä runoa esimerkiksi monista kirjastojen suomalaisia humoristisia ja/tai perinteisiä runoja ja loruja koonneista kirjoista; esimerkiksi tässä…
