Vapaaehtoiseen palvelukseen hakeutunut nainen rinnastetaan palveluksen aikana ja hänen siitä vapauduttuaan kaikilta osin asevelvolliseen. Asevelvollisten palvelustehtäviä ei jaeta sukupuolen mukaan vaan henkilökohtaisen soveltuvuuden ja osaamisen perusteella. Varusmiehet sijoitetaan koulutustaan vastaaviin tehtäviin. Puolustusvoimien aluetoimistot päivittävät henkilösijoituksia järjestelmällisesti. Asevelvollisen ikä, ammatillinen osaaminen ja fyysinen suorituskyky vaikuttavat tehtäviin, joihin reserviläiset sijoitetaan.
Lisätietoja ja lähteitä:
Laki naisten vapaaehtoisesta asepalveluksesta
Pohja, M. (2020). ”Ei tässä olla leikkimässä maanpuolustusta” – 2010-luvun turvallisuusympäristön vaikutus reserviupseerinaisten kokemuksiin…
Mainittu sitaatti on yhdistelmä kahdesta eri teoksesta. "Oli rippipyhä, ja väkeä vilisi kirkolla tiet aivan mustana" on Marja Salmelan teoksesta Unielmiensa uhri (1902), "Elsan rippipyhänä minä näin teidät viimeksi" taas on Teuvo Pakkalan teoksesta Elsa - Kuvauksia elämästä vaaralla (1894). Molemmat kirjat ovat kokonaisuudessaan luettavissa esimerkiksi Kansalliskirjaston ylläpitämässä Doria-julkaisuarkistossa, ja molemmissa teoksissa vaikuttaisi olevan mukavasti kuvausta rippikoulun käymisestä.
Hakusanoilla "rippikoulu", "rippilapsi" tai "ripille" ja valikon erilaisilla aikarajauksilla saa etsittyä Doriasta kyseisen sanan sisältävää (kauno)kirjallisuutta. Silmäilyn perusteella esimerkiksi Minna Canthin Hanna (1886) ja Arvid Järnefeltin…
Mainitsemasi käännös sitaatista on julkaistu ainakin Jarkko Laineen toimittamassa Suuri sitaattisanakirja -teoksessa (Otava, 1989). Laine käänsi Mark Twainin tuotantoa, joten kyseinen sitaattikäännöskin saattaisi olla Laineen itsensä tekemä.
https://fi.wikiquote.org/wiki/Is%C3%A4#cite_note-SSSK-91-2
Mark Twainin aforismeja ja sitaatteja on koottu myös teokseen Sopimattomia elämänohjeita. Suomentajana kirjassa on Eino Vastaranta. Mainitsemasi sitaatin hän on kääntänyt seuraavasti: "Ollessani 14-vuotias isäni oli tietämätön, hädin tuskin siedin häntä lähelläni. Mutta kun täytin 21, hämmästyin miten paljon hän oli oppinut."
Mark Twain: Sopimattomia elämänohjeita (Savukeidas, 2015)
Kirjan jälkisanoissa Vastaranta…
Kirja, johon Manner kuunnelmassaan viittaa, on Yasushi Inouen Metsästyskivääri. Alun perin Aika-lehdessä 3/1970 julkaistussa Yasunari Kawabataa käsittelevässä esseessä Vuoren jyly, syvä hiljaisuus Manner mainitsee Inouen romaanin ohimennen: " -- omituisimmin yksinäisiä henkilöitä on Yasushi Inouen Metsästyskiväärin Midori, joka on syvästi rakastunut puolisoonsa mutta ei ujouttaan uskalla lähestyä häntä; kirjoittaa hänelle rakkausrunoja ja häveliäisyydestä ja pakkomielteestä sirottaa niitä vieraiden miesten pöydille ja järkyttää heidän mielenrauhaansa." (Eeva-Liisa Manner, Ikäviä kirjailijoita, s. 182)
Hilkka Mäen englannin kielestä suomentamassa Metsästyskiväärissä kysymyksessä mainittu runo kuuluu seuraavasti: "Pelkään että lähestyessä…
Suomen kielen etymologinen sanakirja (nro 5, Erkki Itkonen, Aulis J. Joki, Reino Peltola, 1975) kertoo sanan tölppä merkitsevän mm. tylppää, tylsää, tylsistynyttä, tanakkaa, kömpelöä ja typerää. Paikannimeen voisivat sopia merkitykset kokkare ja paakku tai pientä maankohoamaa merkitsevä tölpänne. (s. 1496). Varsinaista selitystä paikannimi-Tölpälle emme kuitenkaan löytäneet.
Hei
Se on mahdollista, jos kyseisenä ajankohtana Pasilassa ei ole muita Tet-harjoittelijoita.
Parhaiten asia selviää kun soitat Pasilan kirjaston lasten- ja nuortenosaston johtajalle Tytti Tuunaselle.
Tytin puhelinnumero on 09-31085801
Tai voit laittaa sähköpostia osoitteeseen tytti.tuunanen@hel.fi
On valitettavasti äärimmäisen epätodennäköistä, että se ehtisi maanantaiksi Kivenlahdesta Töölöön. Kannattaa varautua siihen, että se tulee ensi viikon loppupuoliskolla.
Hei!
Meillä on kolme Valto Saran runokokoelmaa: Laulu Kannakselle, Lähellä maata: lausuntarunoja ja Kipin kapin, joka on lasterunokirja.
Näissä missään ei ollut otsakkeena Kysymyksiä. Selailin runot läpi. Ainot, missä oli kysymysmerkkejä lauseissa olivat Rauha ja lastenkokoelmassa ilman otsaketta, runon alku Tarttui siinä tassuun veikon.
Antiikin runoudesta löytyy hyvin tietoa esim. Horatius: Ars poetica ja Aristoteleen Runousoppi sekä Maarit Kaimion Antiikin kirjallisuus ja sen perintö. Teivas Oksala on kirjoittanut useammankin teoksen antiikin kirjallisuudesta. Keskiajan runoudesta löytyy mm. Päivi Mehtosen Poetria nova; johdatus keskiajan runousoppiin. Suomalaisia runouden tutkijoita ovat esim. Unto Kupiainen, Rafael Koskimies ja V.A. Koskenniemi. Nykypäivän runotuntijoilta Mervi Kantokorvelta ja Auli Viikarilta löytyy runoutta käsitteleviä teoksia. Suomalaisen kirjallisuuden seuran toimittamana löytyy Oi, runous , romantiikan ja modernismin runouskäsityksiä ja suomalaisista naisrunoilijoista löytyy antologia nimeltä Maailma, katettu pöytä.
Yhtä kaiken kattavaa…
Kaunokirjallisen teoksen lajin ilmaiseminen on vanha perinne, jota jotkut tekijät ja kustantajat edelleen harrastavat, jotkut toiset eivät. Varsinkin hyvin lyhyisiin ja yleisluontoisiin julkaisun nimiin liitetään mielellään jonkinlainen "selite", jottei synny turhia väärinkäsityksiä.
Vaikka asia on useimmiten ilmeinen sen jälkeen, kun julkaisu on lukijan kädessä, voi tällaisella täsmenteellä olla esimerkiksi kirjastojen luetteloissa selventävä vaikutus. Esimerkiksi "Aura : Romaani" erottaa sen selkeästi auroja käsittelevästä tietokirjasta tai runokirjasta "Aura : Runoja".
Harvemmissa tapauksissa tällaisella alanimekkeellä halutaan myös korostaa teoksen fiktiivistä luonnetta. Jos kirjan nimestä ei voi päätellä - eikä aina myöskään itse…
Oletko kysellyt Kymijoen ICT:ltä? Muita Kouvolan seudulla toimivia alan yrityksiä löydät vaikka googlaamalla.Sen ottavatko he harjoittelijoita saat parhaiten selville kysymällä suoraan yrityksistä.
Vuonna 1975 ilmestyi WSOY:n Nuorten toivekirjastossa puolalaisen Maria Krügerin Punaruusun aikaan (Godzina pasowej róży, suom. Kirsti Siraste).
Valitettavasti Helmet-kirjastojen ainoa kappale on kadonnut eikä teosta ole muissakaan pääkaupunkiseudun kirjastoissa. Muualta Suomesta Punaruusun aikaan löytyy ja voit halutessasi tilata kirjan kaukolainaan omaan lähikirjastoosi. Alla olevasta linkistä löydät lisätietoa kaukopalvelusta. Kaukopalvelu on maksullista.
http://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/saha3%253Auab0b6bbc-c5fa-403d-8dd4-f3782e9db5d1
http://monihaku.kirjastot.fi/fi/
http://www.helmet.fi/fi-FI/Kirjastot_ja_palvelut/Kaukopalvelu
https://finna.fi
Vaikea kysymys. Tässä muutamia ehdotuksia, mutta varmasti emme voi tietää, mitä kirjailija on ajatellut. Myös lukija voi ja saa tulkita sadun toisin kuin kirjailija on ajatellut.
- Astrid Lindgren, Ronja, ryövärintytär
- Yrjö Kokko, Pessi ja Illusia
- C. S. Lewis, Narnian tarinat
- Gösta Knutsson, Pekka Töpöhäntä -kirjat
Alla vielä linkki uutiseen, jossa pohdiskellaan Pekka Töpöhäntä -kirjojen mahdollista yhteyttä toiseen maailmansotaan:
https://yle.fi/uutiset/3-6019584
Yhteistä kirjoille on ainakin yritys selviytyä.
Suomen etu- ja sukunimilain (946/2017) 16 §:n mukaan elossa olevan henkilön käytössä oleva sukunimi voidaan ottaa sukunimenä käyttöön vain tietyin ehdoin. Sukulaisuus on hyväksytty peruste eli jos tämä kysymyksessä mainittu henkilö on kysyjän puolison sukulainen, nimenmuutos on ollut laillinen eikä sitä varten ole tarvinnut kysyä erikseen lupaa. Jos kysyjän puoliso haluaa ehdottomasti eri nimen, hänen täytyy hankkia ns. uudissukunimi, joka ei ole vielä kenenkään käytössä. Uudissukunimestä säädetään em. lain pykälissä 17-20.
Heikki Poroila
Minä sanoisin "Rutti Maotsalainen" ja "Ruija Maotsalainen" eli vaihtaisin kaksi ensimmäistä kirjainta diftongista piittaamatta. Mitään "virallisia" sääntöjähän tällaisiin sanaleikkeihin ei ole olemassa.
Heikki Poroila
Akuankka.fi-sivustolla sanotaan, että "muiden käsikirjoittajien sijoittaessa Ankkoja sulavasti nykyajan teknologisten ihmeiden äärelle, halusi Rosa käsikirjoittaa Ankkansa vaappumaan suunnilleen 1950-luvulle. Siis samaan aikakauteen, johon Barksin suuret ankkatarinat osuvat." Tarkemmista vuosista ei löytynyt tietoa. Arvatenkin myös vanhoihin historiallisiin tarinoihin pohjautuvien sarjakuvien "nykyhetki" on 50-luvulla.
Lisää tietoa sivuilta:
https://www.akuankka.fi/piirtaja/15/don-rosa
Tarkkaa tietoa yhteiskunnan ja kirkon välisistä suhteista Suomessa avioliiton ja vihkimiskäytännön näkökulmasta löytyy Jyrki Knuutilan väitöskirjasta Avioliitto oikeudellisena ja kirkollisena instituutiona Suomessa vuoteen 1629, joka lienee seikkaperäisin oikeus- ja kirkkohistoriallinen selvitys aiheesta. Osana tutkimustaan Knuutila erittelee ja esittelee 25 Ruotsissa ja Suomessa keskiajalla ja reformaatioaikana käytössä ja voimassa ollutta avioestettä. Tärkein este lähisukulaisuus edellytti yhteisiä kantavanhempia, mutta toisaalta kanoninen oikeus omaksui roomalaisesta oikeudesta periaatteen kieltää avioliiton solmiminen adoption (laillisen sukulaisuuden) johdosta. Säännökset olivat kuitenkin roomalaisen oikeuden vastaavia…
Hovioikeus ja korkein oikeus ovat Suomessa kaksi eri asiaa. Tuomioistuimista alin on käräjäoikeus, jonka päätöksistä voi valittaa ylempään tuomioistuimeen eli hovioikeuteen, joita on Suomessa tällä hetkellä viisi: Helsingin, Itä-Suomen, Rovaniemen, Vaasan ja Turun hovioikeus. Vastaavasti hovioikeuksien päätöksistä voi valittaa yhteen ainoaan korkeimpaan oikeuteen.
Hovioikeuksien sivuilla ei näytä olevan yhtenäistä luetteloa sen henkilökunnasta, mutta luonnollisesti niiden tekemissä päätöksissä kerrotaan, ketkä ovat olleet päätöstä tekemässä. Korkeimman oikeuden jäsenet on listattu osoitteessa https://korkeinoikeus.fi/fi/index/korkeinoikeus/jasenetjahenkilosto.html.
Lisää tietoa löytyy esimerkiksi seuraavista osoitteista:
https://…
