Kuvauksen perusteella ehdotamme Eugênio Giovenardin elämäkerrallista romaania Kielletty mies (ilmestynyt v. 2001). Tässä kuvaus kirjasta: http://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/kauno%253Aateos_3656#.WT_DDsuweUk
Myös Georges Bernanosin Maalaispapin päiväkirjaa (ilmestynyt 1953) ehdotettiin.
Kirjasto ottaa vastaan vain hyväkuntoisia kirjoja ja kirjat on tuotava kirjastolle. Aikuisten kirjoja voimme ottaa 1-10 kpl ja lasten-ja nuortenkirjoja 1-20 kpl. Isompien määrien kanssa kirjastolta voi pyytää kokoelmavastaavan yhteystiedot ja lähettää sähköpostilla listan tai kuvan kirjoista. Viestiin kannattaa jättää yhteystiedot, jos haluaa tietää päätyivätkö kirjat kokoelmiin vai eivät. Pääkirjaston vanhan kirjastotalon aulassa on kierrätyskärry, johon voi myös jättää kirjoja kiertoon.
Helvetissä susia vartaassa paistavat jänikset esiintyvät Anne Geelhaarin kertomassa ja Ingeborg Meyer-Reyn kuvittamassa kirjassa Järkikulta auttaa aina (Kansankulttuuri, 1981). Siinä susi ja jänis kohtaavat kuohuvan virran yli siltana kulkevalla laudalla, ja välttyäkseen joutumasta syödyksi ja päästäkseen pakenemaan kiperästä tilanteesta nokkela jänis alkaa pelata aikaa ja kertoo sudelle kolme tarinaa. Niistä viimeinen, Valehtelukilpailusta, sisältää kysymyksessä muistellun kohdan.
Olemme koettaneet kovasti etsiä hakemaasi teosta. Olemme kysyneet asiaa myös Suomen muista yleisistä kirjastoista, mutta emme ole valitettavasti onnistuneet löytämään juuri kyseistä lorua.
Epäilemme, että kyse on jostain Hanhiemon versiosta, koska esimerkiksi lorut "Kurpitsatalo" (Lasten oma kirjakerho, 2001), "Talo" (Hanhiemon iloinen lipas. WSOY, 1987) ja "Kalle, ahne kurpitsalle" (Hanhiemon runoja, 1977), tulevat mainitsemaasi kurpitsalorua todella lähelle. Turusta ei kuitenkaan löydy tuota Tuomas-versiota.
Punarinta-loru on vielä hankalampi. Sekin vaikuttaa joltain Hanhiemon käännökseltä tai muulta englantilaisen kansansatujen kokoelman versiolta. Kaija Pakkasen Iloinen pillipiipari (Otava, 1993.) -teoksessa on hiukan samaa maailmaa…
Ruohio-nimen kantajien määrä ei ole aivan riittänyt Pirjo Mikkosen ja Sirkka Paikkalan Sukunimet-kirjaan pääsyyn, joten näiden kokeneiden nimistöntutkijoiden kantaa sen historiaan ei valitettavasti ole saatavilla. Se ei kuulu myöskään Viljo Nissilän Suomen Karjalan nimistö -kirjassa mainittuihin karjalaisiin nimiin.
Nissilä mainitsee kuitenkin sukunimiksi kiteytyneitä kasvisanoja käsitellessään Ruohiota läheisesti muistuttavan nimen Ruohia. Hän kytkee siis Ruohian ruoho-sanaan; Mikkonen ja Paikkala sitä vastoin käsittelevät Ruohiaa sukunimen Rouhiainen yhteydessä. Ruohio-nimelle voisi Ruohian tarjoaman esimerkin pohjalta esittää kaksi vaihtoehtoista taustaa: se voi pohjautua joko kasvisanaan ruoho (Nissilä)…
Tytönnimi Ronja ei kaiketi varsinaisesti tarkoita mitään. Kirjailija Astrid Lindgren kehitteli sen saamelaisesta järvennimestä Juronjaure jättämällä siitä pois alun ja lopun. Suomessa jo ennen Lindgrenin Ronja rövarsdotter -kirjan ilmestymistä (1981) muutamalle kymmenelle tytölle annettu Ronja-nimi on selitetty meillä käytössä olleeksi Veronikan ja Matronan lempinimeksi.
Kyttälän poikki kulkeneen Ronganojan ja sen mukaan nimensä saaneen Rongankadun nimi puolestaan on muiden suomalaisten "Ronko"-nimien tapaan yhdistetty rukiin haltijan Rongoteuksen nimeen.
Lähteet:
Anne Saarikalle & Johanna Suomalainen, Suomalaiset etunimet Aadasta Yrjöön
Väinö Voionmaa, Tampereen kaupungin historia. 1, Tampereen historia Ruotsin aikana
Tutkimastani kasvinsuojelukirjallisuudesta en ainakaan löytänyt mitään estettä kuvatunlaiselle mullan uusiokäytölle. Syreenille tuskin on haittaa multaan jääneistä perunaruton munaitiöistä. Mahdollisuus siihen, että vanhassa mullassa mahdollisesti olevat munaitiöt saastuttaisivat uuden perunakylvön, on lähinnä teoreettinen, mikäli ei sitten sijoita lavakaulusta niin lähelle syreenejä, että rankat sateet saattaisivat roiskia niiden juurelta munaitiöitä sisältävää multaa perunoille.
Lähteet ja kirjallisuutta:
Ajankohtaisia kasvinsuojeluohjeita
Leena Luoto, Oman pihan terveydeksi
Palstaviljelijän perunaopas | http://www.energiapaju.fi/palstaviljely/perunarutto.htm
Jonkin tapahtuminen 10 vuoden sisään tarkoittaa sitä, että sen toteutumiseen menee korkeintaan 10 vuotta, mutta periaatteessa asia voi tapahtua vaikka jo huomenna tai seuraavan tunnin aikana. Mitään vähimmäisaikaa ilmaus ei sisällä. Toki käytännön elämässä voi olla suhteellisen vähän sellaisia asioita, joiden mahdollinen toteutumisväli olisi yhdestä tunnista kymmeneen vuoteen.
Jos erilaiset aikailmaisut kiinnostavat, osoitteesta https://www.kotus.fi/nyt/kotus-vinkit/viikon_vinkkien_arkisto_%282015-2019%29/viikon_vinkit_2018/tuohikuussa_vuonna_miekka_ja_kirves.27453.news löytyy koko joukko Kotuksen linkkejä monenlaisia aikailmauksia käsitteleviin kirjoituksiin.
Emme löytäneet tietoa, että Mustapään Muistosta olisi varsinaista julkaistua ruotsinnosta, joskin epävirallisia yritelmiä on olemassa. Mia Berner kertoo muistelmateoksessaan PS - Merkintöjä suruvuodelta (Tammi 1986, s. 225-226, suom. Liisa Ryömä) hänen ja Saarikosken puhuneen Mustapään kääntämisen vaikeuksista ja Muisto-runosta:
Varsinkin yhdestä runosta puhuimme usein ja eräänä päivänä Pentti pani pöydälle yrityksensä numero kaksi. Ei lopullisena ruotsalaisena tulkintana, ei hän uskonut siihen pystyvänsä, mutta lähinnä lähtökohdaksi jatkuville keskusteluillemme ja avuksi minulle, mikäli tohtisin ryhtyä hiomaan pidemmälle Pentin luonnosta. Minä tohdin, yksityiskäyttöön, mutta emme koskaan harkinneet julkaisemista tällä vaikealla alueella…
Hei,
Näissä on käytännössä vain yksi syy. Niitä ei myyty tarpeeksi. Itse asiassa harvalta ulkomaiselta kirjailjalta on suomennettu koko tuotanto. Uusia dekkaristeja ilmestyy sitä tahtia, että jossain vaiheessa joidenkin kiinnostus vähenee uusien teiltä. Kirjoihin perustuva Bones-sarja varmaan auttoi myyntiä, mutta näyttäisi ettei tarpeeksi, koska kirjojen suomentaminen lopetettiin sarjan olessa vielä käynnissä. Muidenkin Reichsin tyyppisten kirjojen suosiohuippu taisi olla juuri tuossa kirjojen suomentamisvuosien tienoilla. WSOY:ltä voi tietysti kysyä tarkemmin, mutta tuskin he jatkavat suomentamista kerran lopetettuaan.
Toivottavasti uusista (ja miksei vanhemmistakin) jännityskirjailijoista löytyy yhtä mieluisia luettavia.
Toimintaperiaate puhelinkeskuksen vaihdepöydässä tai -kaapissa on periaatteessa aina samanlainen, riippumatta pöytämallista. Jokaisella tilaajajohdolla pitää olla vaihdepöydässä hälytyslaite, jolla tilaaja saattaa antaa näkyvän tai kuuluvan merkin välittäjälle, kun hän haluaa saada yhteyden johonkin toiseen tilaajaan. Ottaessaan selville, mihin numeroon tilaaja haluaa, tarvitsee puhelunvälittäjä puhelaitteet (kuulotorven ja mikrofonin), jotka voidaan yhdistää puhelua haluavan tilaajan johtoon. Näitten lisäksi täytyy vaihdepöydässä olla yhdistyslaite, jolla haluttu yhteys tilaajalta toiselle voidaan saada aikaan, sekä soittolaite, jolla pyydetty tilaaja hälytetään. Lopuksi on yhdistettyjen puhelujen yhteyteen saatava näkyvät…
Vapaaehtoiseen palvelukseen hakeutunut nainen rinnastetaan palveluksen aikana ja hänen siitä vapauduttuaan kaikilta osin asevelvolliseen. Asevelvollisten palvelustehtäviä ei jaeta sukupuolen mukaan vaan henkilökohtaisen soveltuvuuden ja osaamisen perusteella. Varusmiehet sijoitetaan koulutustaan vastaaviin tehtäviin. Puolustusvoimien aluetoimistot päivittävät henkilösijoituksia järjestelmällisesti. Asevelvollisen ikä, ammatillinen osaaminen ja fyysinen suorituskyky vaikuttavat tehtäviin, joihin reserviläiset sijoitetaan.
Lisätietoja ja lähteitä:
Laki naisten vapaaehtoisesta asepalveluksesta
Pohja, M. (2020). ”Ei tässä olla leikkimässä maanpuolustusta” – 2010-luvun turvallisuusympäristön vaikutus reserviupseerinaisten kokemuksiin…
Tällaisia kirjekaverinhakupalveluja ovat esimerkiksi Penpal-Gate https://penpal-gate.net/?hl=en, Global Penfriends https://www.globalpenfriends.com/, PenPal World https://penpalworld.com/ sekä InterPals https://www.interpals.net/. Sivustot saattavat vaatia käyttäjätilin luomisen, jonka jälkeen sivustolta voi etsiä haluamansalaisia hakuilmoituksia tai luoda omansa. Ainakin yllämainituista useimmissa voi etsiä ilmoittajan iän, sukupuolen ja asuinvaltion perusteella.
Lisää erilaisia palveluita löytyy varmasti esimerkiksi Googlesta hakusanoilla 'find a pen pal'.
Kovin paljon henkilötietoja runoilija ja kääntäjä Jean-Pierre Rousseausta ei valitettavasti löytynyt. Seppo Lappalaisen kanssa yhteistyössä tehdyssä runokokoelmassa Les oreilles de souris = Hiirenkorvat (1977) kerrotaan, että hän on syntynyt 28.12.1944 Caudéranissa, Ranskassa, julkaissut runoja Ranskassa sekä toiminut kielen opettajana ja puutarhurina Suomessa.
Pohjois-Karjalan jälkeen Rousseau toimi ranskan kielen lehtorina Tampereen yliopistossa lukuvuoteen 1982-83 saakka. Häneltä on julkaistu useita runokokoelmia ranskalaisten kustantajien kautta: esikoisteos Herbier ilmestyi vuonna 1977; toistaiseksi viimeisin on 2015 julkaistu L'ame partagée. Vuonna 2004 ilmestyneen Leino-valikoiman lisäksi Rousseau…
Runo on nimeltään Aamurukous ja se on alun perin julkaistu kokoelmassa Viuhkalaulu (1945). Runo löytyy myös Kivikk'ahon Kootuista runoista ( (1975, 2001).
Alkuperäinen runo alkaa muuten: Näen hohtavat taivanrannat, mut pyydän vielä tätä.
Runoilijan nimi kirjoitaan heittomerkillä (ja kahdella k-kirjaimella) Kivikk'aho.
