Lämmin lumi peittää maan -kappaleeseen löytyy nuotit kirjoista Hyvää joulua! : suosituimmat joululaulut ja Joulun laulut.
Tämä maailma tarvitsee rakkautta -kappaleeseen ei löydy tietoa nuoteista.
Suomen Danske Bankin historia alkaa vuonna 1887 perustetusta valtion Postisäästöpankista. Pankin nimeksi muutettiin Postipankki vuonna 1970. Postipankista tuli Leonia vuonna 1998 ja sittemmin Sampo-konsernin omistama Sampo Pankki vuonna 2001. Sampo-pankki nimellä toimittiin vuosien 2001-2012 aikana, jonka jälkeen pankin nimi muuttui Danske Bankiksi. (https://fi.wikipedia.org/wiki/Danske_Bank_(Suomi))
Youtubesta löytyy melko kattavasti vanhoja suomalaisia mainoksia eri aikakausilta. Etsiessäni käytin hakusanoja ”sampo-pankki mainos”, ”pankki mainos”. Näillä hakusanoilla en löytänyt tuloksia. Lisäksi tarkastelin joitakin yleisempiä mainoskokoelmavideoita vuosilta 2001-2012 (hakusanoilla ”vanhoja mainoksia”). Valitettavasti en…
Hei!
Kyseiset sanat ovat Matin ja Tepon kappaleesta Lopputili. Ensimmäisen kerran kappale on julkaistu Matin ja Tepon vuoden 1982 albumilla Pidä itsestäsi huolta. Kappale esiintyy myös ainakin Matin ja Tepon kokoelmalevyillä 20 suosikkia : Kaiken takana on nainen sekä Parhaat 2.
Kappaleen on säveltänyt Matti Puurtinen, sanoittanut Veli-Pekka Lehto ja sovittanut Antti Hyvärinen. Kappaleen on levyttänyt myös Jukka Raitanen.
Kappaleen tekijätiedot äänitetietokannassa (Fono.fi): http://www.fono.fi/KappaleenTiedot.aspx?ID=ce405c7c-a2e6-4359-98da-e0b7…
Valitettavasti mistään nimikirjasta ei löytynyt nimeä Axu varsinaisena etunimenä. Teoksen ”Suomalaiset etunimet Aadasta Yrjöön” mukaan Axu on lempinimi nimestä Axel. Nimi Axel syntyi Tanskassa 1100-luvun lopulla, kun Absalom nimistä arkkipiispaa alettiin kutsua Axeliksi. Hepreankielinen Absalom tarkoittaa ”rauhan isää". Nimen tankalaisperäinen muunnos levisi muihin Pohjoismaihin, ollen erityisen suosittu Ruotsissa 1800-luvulla Esaias Tegnérin runon ”Axel” (1822) myötä. Suomessa nimen yleisin muoto on Akseli, joskin Suomen ruotsalaisessa almanakassa se on edelleen muodossa Axel.
Nordic Names -sivustolla on koottu tilastotietoja pohjoismaisista etunimistä. Sen mukaan Ivalo-nimeä esiintyy pääosin Grönlannissa ja Tanskassa, mutta harvinaisena myös Islannissa, Ruotsissa ja Suomessa. Eri maiden viranomaiset tilastoivat nimiä hieman eri tavalla - esimerkiksi Tanskassa tilastoon merkitään vain ensimmäiset etunimet, kun taas vaikkapa Suomen tilastoissa ei eritellä sitä, onko kyseessä ensimmäinen vai vaikkapa toinen tai kolmas etunimi. Jonkinlaista suuntaa tilasto kuitenkin antaa: https://www.nordicnames.de/wiki/Ivalo.
Ivalu-nimestä löytyy oma tilastonsa: https://www.nordicnames.de/wiki/Ivalu.
Nimen suosiota voi tutkia Statistics Denmark -sivustolla: https://www.dst.dk/en/Statistik/emner/borgere/navne/Baro. Kovin…
Tätä laulua on etsitty aiemmin tässä palvelussa eikä laulua löytynyt silloinkaan. Vastauksen kommenttikentässä eräs kommentoija muistelee laulun sanoja. Hänen mukaansa laulu alkaa: "Hyvää huomenta oma kulta". Näilläkään tiedoilla en onnistunut löytämään laulun nimeä tai esitystä.
Aiempi vastaus ja kommentti:
https://www.kirjastot.fi/kysy/muistaako-kukaan-mujeen-laulamaa-lastenla…
Ehkä joku lukija tunnistaa laulun ja tietää laulun nimen tai esittäjän tai muita tietoja laulusta.
Valitettavasti en löytänyt kysymääsi kirjaa, mutta voit itse yrittää etsiä sitä esimerkiksi Kirjasampoon listatuista Pollux-sarjan kirjoista: https://www.kirjasampo.fi/fi/search/kulsa/pollux
Maija Louhivaaran kirja Tampereen kadunnimet vahvistaa, että Kolarinkatu on saanut nimensä Kolarin talosta ja tilasta. Kolarin talosta on maininta jo vuoden 1541 maakirjassa, jonka mukaan tilaa hallitsi Heikki Kolari. Talonnimi sisältyy vielä 1700-luvulla Takahuhdin tilojen luetteloon. Vuonna 1785 oli Irjalan talon yhteydessä vielä autiotalo Kålari. Myöhemmin talo on hävinnyt, mutta paikannimi on jäänyt elämään Linnan ja Irjalan talojen välillä olevalle vainiolle. – Lisätietoa Takahuhdin jakokunnan varhaisesta asutuksesta voi löytää esimerkiksi Tampereen historian I osaan (Tampereen kaupunki, 1988) sisältyvästä Seppo Suvannon kirjoituksesta Talonpoikainen Tampere keskiajalta 1600-luvun puoliväliin. Omaa aikaamme lähempänä olevia talojen…
Verkossa olevista Kupittaan Saven suunnittelijoiden tai leimojen listoista ei löytynyt leimaan sopivaa henkilöä. Ks. https://www.signaturer.se/Europa/kupittan.htmhttps://laatutavara.com/tietopankki/kupittaan-savi/#leimatKupittaan Savea käsittelee myös Tuula Salakari ym. teoksessaan Keräilijän aarteet - Kupittaan savi (2011).
Ilmaus säkäkorkeus on johdettu eläimen selän korkeinta kohtaa merkitsevästä säkä-sanasta. Sillä on vastineita itäisissä lähisukukielissämme, mutta sen alkuperä on tuntematon.Lähteet: Kaisa Häkkinen, Nykysuomen etymologinen sanakirja Suomen kielen etymologinen sanakirja
Joihinkin sukunimiin sisältyy alkujaan suvun lähtösijaa tai maaomistusta ilmaiseva osa: Von-prepositio tai von der ilmaisee jostakin tullutta tai kotoisin olevaa. Von der = von + der on feminiinin datiivi saksan kielessä. Jos paikannimi on itsessään substantiivi, jolla on suku, "von" voi edellyttää siihen liittyvää määräistä artikkelia, joka taipuu sijamuodossa.Kun prepositiota käytetään sukunimen edessä, se viittaa usein suvun aateliseen alkuperään, mutta ei aina. Monien saksalaisten aatelissukujen nimissä esiintyy kuitenkin edelleen von-etuliite, joka voi olla myös muodossa von der. Käytössä on myös zu; von und zu; vom; zum; vom und zum; von dem.Keskiajalla kantajansa asuinpaikkakuntaa ilmaissut von oli yleinen myös aatelittomien…
Kysymysten oikea osoite on Filatelistiliitto. Sieltä löytyvät vastaukset kaikkiin kysymyksiisi. https://www.filatelisti.fi/liitto/
Muita postimerkkeilystä kiinnostuneita voit löytää esim. Liiton Filatelistifoorumilta. https://filatelistiforum.org/index.php/postimerkkeily
Voit myös ottaa yhteyttä paikallisiin kerhoihin. https://www.filatelisti.fi/kerhot/
Netistä löytyy monia muitakin keskustelupalstoja harrastajille mm. Suomi24.fi harrastuspalstoilla. https://keskustelu.suomi24.fi/harrastukset/keraily/postimerkkeily
Kirjastoista löytyy myös postimerkkiluetteloita. Tosin kirjat ovat melko vanhoja. Helmet hakutulos
ELY-keskuksen kalataloussivuilta löytyi Kokemäenjoen historiaa: "Kokemäenjoki oli aikoinaan Etelä-Suomen tuottoisimpia vaelluskalajokia. Merestä nousivat jokeen kudulle lohi, meritaimen, vaellussiika ja nahkiainen ja joen yläjuoksulla tavattiin myös harjusta ja järvitaimenta. Korkea kalantuotto ylläpiti tuottoisaa kalastusta sekä joessa että merialueella, mutta 1800-luvun lopulla saaliit alkoivat selvästi vähentyä. Muutamassa kymmenessä vuodessa Kokemäenjoen vaelluskalakannat heikkenivät lähes olemattomiin ja joen oma lohikanta kuoli sukupuuttoon.
Perimmäisenä syynä oli kalojen lisääntymisen epäonnistuminen, sillä kasvavat jätevesipäästöt, joen perkaukset ja tukinuitto tuhosivat sekä mätiä että kalojen kutupaikkoja. Voimalaitosten…
Kysymyksessä on keskiaikainen tie, joka kulki Turusta Huittisten ja Tyrvään kautta Pirkkalaan ja edelleen Hämeenlinnaan. Tiessä oli kolme haaraa: Huittisista Kokemäen kautta Poriin, Hämeenkyrön ja Hämeenkankaan kautta Pohjanmaalle sekä Kangasalan ja Oriveden kautta Laukaaseen.
Lähteet: Satakunnan vanhat tiet ja kestikievarit, Satakunnan historia IV, Suomen teiden historia 1, Vakkilainen, Matti: Vanhoilla valtateillä
Tässä joitakin vinkkejä.
Koskinen, Karoliina: Likkoje jutui (Minerva 2006)
Laaksonen, Heli: useita runokokoelmia
Luhtanen, Sari & Paju, Tiina: Maisa & Kaarina. Naisen nyrkkisäännöt (Otava 2004)
Oksanen, Aulikki: Kootut mustelmat : runoja ja lauluja (WSOY 1992)
Perttula, Pirkko-Liisa: Harmaat pantterit (Otava 2011)
Toppi, Merja: useita runokokoelmia
Tein lähettämästäsi kuvasta käänteisen kuvahaun lataamalla kuvan Googlen kuvahakuun. Hakutulosten perusteella kyseessä on todennäköisesti kovakuoriainen nimeltä papintappaja (lat. Callidium violaceum). Kuvia ja esiintymistietoa papintappajasta löytyy mm. Suomen lajitietokeskuksen Laji.fi-verkkosivustolta: https://laji.fi/taxon/MX.195154
Tietoa papintappajasta voi lukea Luonnonvarakeskuksen verkkosivustolta täältä: https://metsainfo.luke.fi/fi/cms/opas/tuhonaiheuttajaluettelo/papintapp…;
Suomen Luonto -lehden verkkosivuilla olevan, Tapio Kujalan ylläpitämän Selkärangatonta menoa -blogin kirjoituksen mukaan "Papintappaja on ollut varmasti aikoinaan hyvin tuttu näky kodeissa, joiden rakennusmateriaaleina on käytetty osittain…
Tutkimieni lähteiden perusteella yksiselitteistä vastausta tähän(kään) kysymykseen on tuskin edes olemassa: eriäviä näkemyksiä ja lopputulokseen vaikuttavia muuttujia on kuitenkin siinä määrin runsaaasti.
Anu Valveen ja Elina Nuortien kirja Paska juttu tiivistää ihmisen kiinteiden jätösten kompostoinnin vaiheet seuraavasti:
1. Aktiivinen kompostointi: huussiin sonnitaan.
2. Lepovaihe: huussiastiaan ei sonnita eikä sinne laiteta muutakaan, vaan se lepää.
3. Jälkikompostointi: komposti saa kehittyä ja kypsyä aumassa tai kompostorissa sateelta suojassa.
Jälkikompostoinnin voi välttää, jos huussin tyhjennysväli on vähintään vuosi (jolloin siihen ei lasketa uusia päästöjä). Muuten jälkikompostointiaika on 6–10 kuukautta.…
Kyseessä voisi olla japanilaisen Leiji Matsumoton kirjoittama ja piirtämä manga Galaxy Express 999. Siitä on tehty useita anime-elokuvia ja tv-sarjoja.
Tarina sijoittuu avaruuteen ja huipputeknologiseen tulevaisuuteen, jossa ihmiset ovat oppineet siirtämään mielensä ja tunteensa täydellisellä tarkkuudella mekaanisiin kehoihin, saavuttaen näin käytännössä kuolemattomuuden.
Suomenkieliset VHS-videokasetit on julkaistu 1990-luvulla.
Youtubesta löytyi myös kyseinen kohtaus: https://www.youtube.com/watch?v=kFmJ6jJ4QLg
Lisätietoja:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Galaxy_Express_999
http://www.puhummesuomea.com/?sarja=Galaxy%20Express%20999
Kirjoja murrosiästä ja sen tuomista muutoksista on paljon, mutta valitettavan vähän tälle ikäluokalle suunnattuja. Hieman vanhemmille löytyy kyllä useita kirjoja.
Tässä muutama, jotka voisivat soveltua 10-vuotiaalle
Linkki Helmet -- Mitä kummaa minussa tapahtuu? / suomentanut Anne Ali-Raatikainen
Linkki Helmet -- Poikien jutut / C. A. Plaisted ; kuvittanut Chris Dickason ; suomentanut Osmo Ryytty
Linkki Helmet -- 100% minä / [kirjoittaneet ja toimittaneet: Elinor Greenwood ja Alexander Cox ; suomentaja: Heli Naski]
