Näyttää siltä, että australialaista kirjallisuutta on suomennettu vain vähän muuta kuin viihdekirjallisuutta. Tunnetuimpia australialaisia kirjailijoita ovat nobel-kirjailija Patrick White ja viihdekirjailijat Catherine Gaskin, Nevil Shute, Morris West ja Colleen McCullough. Myös Peter Careyn ja Thomas Keneallyn teoksia on suomennettu. Yksityiskohtaisempi luettelo australialaisista kirjailijoista, joiden teoksia on suomennettu, löytyy Eija Ventolan kirjasta Australialaista kertomakirjallisuutta suomeksi (Jyväskylän yliopisto, 1992); bibliografia käsittää vuodet 1890-1989.
Philip Neilin teoksessa Kaunotar ja hirviö : satuja maailmalta on australialainen satu Taikapilli. Internetistä löytyi Simo Kaupinmäen suomentama satu Hurmekukka http://…
Melodia ja kosketinsoitinsäestys lauluun On laiva valmiina lähtöön (joka tunnetaan myös Peppi Pitkätossun jäähyväislauluna) sisältyy mm. nuottijulkaisuihin Laps' Suomen : sotalapsien vaiheita (toim. Esko Takkula, 2011). Melodia ja sointumerkit lauluun löytyvät nuottijulkaisuista Tammen Kultainen laulukirja (useita painoksia), Jos sull' lysti on (Lastenkeskus, 2008), Satusaari : Musiikkimatka (WSOY, 2004) ja Lasten kultainen laulukirja. 1 (Fazer Musiikki, 1992).
https://finna.fi
Kysymyksesi oli hieman kinkkinen, mitään painettua, virallista tietoa, emme onnistuneet löytämään, joten lähetimme kysymyksesi Suomen Lentopalloliitto ry:lle. Sieltä vastattiin näin:
"Tällainen on ainakin yksi versio satasen historiasta:
Nykyisen naisten maajoukkueen joukkueenjohtajan ja kaikkien aikojen eniten naisten maaotteluita pelanneen Mariliisa Salmen yliopistossa Brigham Youngissa pelattiin 1990-luvulla kuviota "hundred"-nimellä, josta Maikin mukaan termi suomentui helposti sataseksi."
Internetistä löytyy hyvä sivusto sekä historiallisista että uusista maakunnista.
Osoite on http://fi.wikipedia.org/wiki/Maakunnat
Sivusto on vielä kesken ja kaikkien uusien maakuntien vaakunoita sieltä ei löydy, esim. Etelä-Karjalan vaakunaa en löytänyt.
Se löytyi kuitenkin toiselta sivulta, osoitteesta http://www.reg.fi/
Tuo sivusto ei muuten ole niin selkeä kuin wikipedia.
Elämä vaan on varjo kulkevainen,
Näyttelijä-raukka, joka näyttämöllä
Rajuupi aikansa ja katoo sitten;
Tarina on se, hupsun tarinoima,
Täynn' ilmaa, tulta, mutta mieltä vailla.
Lähteet:
TEKIJÄ Shakespeare, William
TEOS Draamoja. 2 / William Shakespeare ; [suomentanut Paavo Cajander]
PAINOS 3. p.
JULKTIEDOT Porvoo : WSOY, 1994
http://manybooks.net/support/s/shakespe/shakespe1689316893-8.exp.html
Pikiöljystä löytyy jonkin verran kuvauksia ja tietoa Internetistä. Sivusto Yrttitarha on erikoistunut yrtteihin ja rohtoihin http://www.yrttitarha.com/.
Sivuston kansanperinteen sanastossa kerrotaan, että pikiöljyä saadaan tislatessa tervaa potaskan kanssa. Sen mainitaan olevan tysin puhtaana väritöntä. Samasta sivustosta löytyy rohtojen perusohjeita, mutta ei sinänsä erikseen pikiöljyn valmistusohjetta. Osassa kansanperinne kerrotaan männyn kohdassa, että männyn pihkaisista kannoista poltettu terva on ollut kauan yleisesti tunnettu rohto.
Ohjeita voisi kysellä ehkä liikkeiltä, jotka myyvät pikiöljyä. Esimerkiksi Frantsilan Kehäkukka http://www.frantsila.com, Kukinto, http://www.kukin.to/tietosivut/tervatieto.html tai Kainuunterva http://…
Huutolaisuus eli elätehoito oli Suomessa käytössä eräänä vaivaishoidon muotona 1800-luvulta aina 1900-luvun alkupuolelle. Lopullisesti se kiellettiin vuoden 1922 köyhäinhuoltolaissa. Huutolaiset olivat yleensä orpolapsia, mielisairaita ja vaikeavammaisia. Keisari Nikolai I:n vuonna 1852 antamassa vaivaishoitoasetuksessa "turvattomaksi" eli köyhäinapuun oikeutetuiksi katsottiin alle 16-vuotiaat lapset. Alaikärajaa ei siis ollut, koska tarkoituksena oli sijoittaa orpolapset uusiin koteihin.
Lähteet ja lisätietoja:
http://herkules.oulu.fi/isbn9514271289/html/c78.html
http://materiaalit.internetix.fi/fi/opintojaksot/9historia/sosiaaliturv…
Ensio Tiiran teos Epätoivon lautta, eli, Kuinka pakenin muukalaislegioonasta on julkaistu vain kirjana (ensimmäinen painos 1954, toinen 2006). Äänikirjana (CD- tai kasetti-) teosta ei ole ainakaan toistaiseksi julkaistu.
Lähde: Suomen kansallisbibliografia Fennica https://finna.fi
Murteissa sanalla 'kari' on monia merkityksiä, kuten 'pieni saari', 'kivikkoinen koski', 'kivikko- tai hiekkamatalikko', 'sora tai hiekka maassa' jne. Kaikkia näitä merkityksiä mahtuu paikannimiin, joista sukunimi Kari ja monet samantapaiset (Karikoski, Karila ym.) ovat kehittyneet. Osa Kari-sukunimistä voi johtua myös ortodoksisesta ristimänimestä Kari, joka on puolestaan johdos Makarioksesta.
Sukunimi Kari on ollut nimenmuuttajien suosiossa. Ensimmäisten suomalaismielisten sukunimensä vaihtajien joukossa oli ylioppilas Nikolai Christerson, joka otti sukunimekseen Karin vuonna 1876. Hänen esimerkkiään noudatti 1906 puolensataa nimenmuuttajaa Etelä-Suomessa.
Lähde: Pirjo Mikkosen ja Sirkka Paikkalan kirja Sukunimet (Otava, 1992).
Standardisoimisliitto on julkaissut siivousalan pohjoismaisen INSTA 800 -standardin suomeksi tunnuksella SFS 5994. Lisätiedot www.sfs.fi . (Vastaus päivitetty kommentin perusteella 24.8.2015)
Esimerkiksi kirjoissa Sudenpentujen sanasolmuja, Vakoilijan käsikirja ja Etsiväkerho Hurrikaanin käsikirja on ohjeita erilaisten salakirjoitustapojen käyttöön. Nämä kirjat löydät kirjaston nuortenosastolta tietokirjoista hyllyluokasta 79.8. Erilaisia salakirjoituksia ovatr esimerkiksi Spartalainen sauvakirjoitus, aitakirjoitus ja Caesarin salakirjoitus. LIsää voi myös keksiä itse, Etsiväkerho Hurrikaanion kirjassa annetaan lisää vinkkejä.
Ilmaisulle ei löytynyt selitystä idiomi- eikä muistakaan sanakirjoista. Kirjassa Tiima, tiu, tynnyri: miten ennen mitattiin (tekijänä mm.Jarmo Grönros) kerrotaan, että kerta on vanha kappalemitta. Hevosen kenkiä on laskettu kerta-mitassa, joka tarkoitti neljää kappaletta. Kerta on ollut myös vaununakselien kappalemitta: vaununpyörien pinnakerta on tarkoittanut 44 kappaletta. Pinnatuoleja on kaupattu kerta-mitoissa. Yksi kerta tarkoitti 168 pinnaa. Pohjoisessa kerta saattoi tarkoittaa myös teurastetun poronlihan mittaa.
Näiden tietojen perusteella on vaikea sanoa monikokertainen on nykyinen kertaluokka. Lisäksi voi olla, että ilmaus ei liity näihin mittoihin lainkaan.
Sense and Sensibility ilmestyi vuonna 1811, suomeksi Järki ja tunteet 1952. Pride and Prejudice ilmestyi 1813, suomeksi Ylpeys ja ennakkoluulo, vuonna 1922. Mansfield Park ilmestyi 1814, suomeksi Kasvattitytön tarina 1954. Emma julkaistiin vuonna 1815, suomeksi vuonna 1950. Persuasion ilmestyi 1817, suomeksi Viisasteleva sydän 1951. Northanger Abbey ilmestyi 1818, suomeksi Neito vanhassa linnassa 1951, uusi suomennos Northanger Abbey, 1998.
Lady Susan ilmestyi 1871, suomeksi Tahto ja toiveet 2006, toinen suomennos Lady Susan kokoelmassa Uskollinen ystävänne, 2007. The Sanditon ilmestyi suomeksi nimellä Leikkiä ja totta, 1977. Nuoruudentuotantoa lukuisia novelleja, mm. Love and Friendship, Lesley Castle sekä The Three Sisters (suom.…
"Alviina on muunnos nimestä Alfiina, jonka alkuperäksi on esitetty Adolfiinaa ja miehennimeä Alf.
Suomessa Alviinaksi on nimitetty tyttöjä pääasiassa 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa. 2000-luvun alussa nimen kannatus oli pienoisessa kasvussa, joskin se oli edelleen hyvin harvinainen. Myös kirjoitusasut Alvina, Alfiina ja Alfina ovat harvinaisia. Aikoinaan nimen kansanomaisia muotoja olivat muun muassa Alvi, Alva, Fiina, Fiinu, Iina, Viina ja Viinu." Lähde: Anne Saarikalle, Johanna Suomalainen: Suomalaiset etunimet Aadasta Yrjöön, 2007, s. 31.
Nimipäivästä Helsingin kaupunginkirjasto on vastannut 15.9.2010 vastaavaan kysymykseen näin: "Alviinalla ei yksinkertaisesti ole virallista nimipäivää eikä ole sellaista ollutkaan. Nimeä ei…
Tilastokeskuksen FinStat-tietokannan mukaan Suomen väestöön kuului 31.12.2021 yhteensä 1 107 yli 100-vuotista ihmistä. Näistä miehiä oli 179 ja naisia 928. StatiFin-tietokannasta löytyy tilastoja Suomen väestön ikärakenteesta vuodesta 1972 lähtien. Jokaisen vuoden tilastot on otettu vuoden viimeisenä päivänä 31.12.
Lähteet
StatFin: Väestön ikärakenne. Tilastokeskus. https://pxdata.stat.fi/PxWeb/pxweb/fi/StatFin/StatFin__vaerak/statfin_v… (viitattu 25.10.2023)
Citroenin merkkihuolto vastaa, että keltainen ja punainen jäähdytysneste ovat mahdollisia, mutta paras ratkaisu on Citroenin alkuperäinen jäähdytysneste. Kahta eriväristä nestettä ei ole hyvä sekoittaa keskenään.
Kierrätyskeskus lupaa tyhjentää vanhojen tietokoneiden tiedot ennen kierrätystä: https://www.kierratyskeskus.fi/lahjoita_tavaraa/tietokoneiden_vastaanot…
Elisan sivuilla kerrotaan heidän liikkeissään tyhjennettävän puhelimet tietoturvallisesti ennen kierrätystä: https://elisa.fi/ideat/puhelimen-kierratys/
Myös Fonum-liikkeissä kierrätetään puhelimet tietoturvallisesti : https://www.fonum.fi/ajankohtaista/puhelimien-kierratys-fonum-myymalois…
Seiffi-palvelu toimii postitse ja sinne voi lähettää niin puhelimia kuin tietokoneitakin: https://seiffi.fi/
Vastaus annettu 17.10.2022.
Kappale tunnetaan myös nimellä Sydänvika Rock. Etsin sanoja molemmilla nimillä mm. Suomen kansallisdiskografia Violasta, Helmet-tietokannasta ja internetistä, mutta tuloksetta.
Kappale löytyy kuitenkin levyltä The Mopott show, saatavuus Helmet-kirjastoista ks.
cd-muotoisena: http://www.helmet.fi/search*fin/tmopott/tmopott/1%2C1%2C2%2CB/frameset&…
lp-levynä:
http://www.helmet.fi/search*fin/tmopott+show/tmopott+show/1%2C1%2C2%2CB…
Valitettavasti cd-levyn esiteliitteessäkään ei ollut laulun sanoja. Lp-levyn mahdollista esitettä tms. en pystynyt tarkistamaan, koska se on tällä hetkellä lainassa.
Alkusyksystä 1941 alkoi paluuevakuointi Karjalaan. Suurin karjalaisten paluumuutto tapahtui vuoden 1942 maaliskuusta alkaen niin, että 15.3.-31.5.1942 palasi n. 88 000 henkilöä, n. 5 400 hevosta ja n. 18 000 nautaa. Jokaisella palaajalla piti olla palaamislupa. Kuljetuksilla oli kiireellisyysjärjestys väestön ja omaisuusosan mukaan. Maatalousväestö palasi muuta väestöä innokkaammin aloittamaan viljelystöitä ja sitä varten tarvittiin elintarpeita, siemenviljaa sekä hevosia, maatalouskoneita ja lannoitteita. Lisäksi oli välttämätöntä tehostaa rakennustuotantoa ja saada alueelle kirvesmiehiä, sähkömiehiä, muurareita ja vesijohtomiehiä. Vaunuston käytössä pyrittiin suureen tehokkuuteen kuljettamalla täysiä vaunukuormia.…
Slaavilainen ruokakulttuuri kattaa useamman valtion ruokakulttuurin, mm. Venäjä, Ukraina, Bulgaria, Puola ja Tsekki.
Hyvät artikkelit näiden alueiden ruokakulttuurista löytyvät kirjoista Kultainen keittokirja (osat 3 ja 4) ja Culinaria: European specialties: Vol 1.
Myös seuraavista kirjoista aiheesta löytyy tietoa, vaikka useimmat pääasiassa sisältävät ruokaohjeita. (eniten kirjallisuutta näyttää löytyvän Venäjän ruokakulttuurista):
Lindström, Juhani: Venäläinen keittiö: Jäämereltä Kaukasiaan
Lehmusoksa, Risto: Venäjän keittiö
Salamaa, Elsa: Gulassista haaremin herkkuun
Lehtiartikkeleita:
Saine, Helena: Venäjä (Kodin kuvalehti 1999; 8, s. 143-144, sarja: Maailma lautasella)
Venäläinen ruokaperinne yllättää (Ortodoksinen kulttuuri 1995; 6…
