Kyselin kolleegoilta vinkkejä ja eräs heistä sanoi:" Kaikki jotka osaavat liikua itse, osaavat tanssia ja kaikki jotka saavat ääntä aikaan, osaavat laulaa." eli toivoa on.
Samoilla linjoilla on myös Savon Sanomien Veikko Virtanen:"Vaan eipä silti huolta: vaikka rytmitaju on toisilla parempi kuin toisilla, kykyä on mahdollista kehittää harjoittelun kautta. Olennaista on hahmottaa soitinten äänten joukosta kappaleen taustalla käynnissä oleva säännöllisyys. Mitä enemmän musiikkia kuuntelee, sen paremmin siitä oppii hahmottamaan asioita. Ei muuta kuin jalalla koreasti!" https://www.savonsanomat.fi/paikalliset/3014534
Pikaisella googlettamisella löysin seuraavat kurssit: Helsingin aikuisopisto biletansseja tumpeloille, Ladyt: Joogaa…
Kyllä löytyy, esimerkiksi Virve Rosti on levyttänyt Jokke Seppälän kappaleita. Etsimiäsi cd-levyjä voi hakea esim. pääkaupunkiseudun yhteisestä tietokannasta: www.helmet.fi Kannattaa valita kohta SANAHAKU (kirjoitetaan Jokke Seppälä)ja AINEISTOLAJI (valitaan cd-levy). Tulokseksi saa melko monta cd-levyä, joissa Jokke Seppälä on ollut vaikuttamassa. Kajaanin kirjaston sivuilta ei löytynyt näitä cd-levyjä, mutta jos haluaa kaukolainaksi jonkun, voi kirjastonhoitajan kanssa tehdä kaukolainapyynnön.
Kyseessä on Sofie Litheniuksen sävellys "Pienoinen nukkuu".
Se alkaa sanoin:
"Nukkuos vain pien’ armahain,
lintuna uutussa uinahtain!"
Laulu löytyy teksteineen ja nuotteineen esimerkiksi teoksesta:
Valistuksen laulukirja: koulujen ja nuorison tarpeiksi. Toimittanut J.N. Vainio. Helsinki: Valistus, 1947.
Voit varata aineistoa mistä tahansa HelMet-kirjastosta lähetettäväksi valitsemaasi toiseen HelMet-kirjastoon. Voit tehdä varauksen itse HelMet-verkkokirjaston kautta ( www.helmet.fi ). Varaamiseen tarvitset kirjastokortin ja siihen liitetyn pin-koodin. Mikäli sinulla ei ole korttia ja/tai pin-koodia, saat ne käymällä missä tahansa HelMet-kirjastossa (ota mukaan kuvallinen henkilötodistus). Varauksenkin voit tietysti tehdä myös paikan päällä kirjastossa tai soittamalla kirjastoon.
Varaus maksaa 0,50 €.
Valtakunnallinen kirjaston onlineneuvonta lopetettiin vuoden 2013 lopussa. Linkki oli näköjään jäänyt ainakin Helmet-sivulle, pyysin Helmet-sivuston ylläpitäjiä poistamaan sen. Helmet-kirjastolla on oma onlineneuvonta, joka on auki aina silloin, kun päivystäjä löytyy. Neuvonnalla ei ole siis varsinaisia aukioloaikoja, joten on vaikea sanoa, milloin sitä kannattaa yrittää käyttää.
Helmet-kirjastoista ei 1960-luvun Suosikkeja löydy. Voit käydy lukemassa lehteä Kansalliskirjastossa. Voit käydä siellä joko lukemassa lehteä mikrofilmimuodossa tai tilata sen lukusaliin luettavaksi.
Kansalliskirjaston käyntiosoite on nyt poikkeuksellisesti Fabianinkatu 35
http://www.kansalliskirjasto.fi/kokoelmatjapalvelut/asiointikirjastossa…
Arvailuksi menee, koska en onnistunut löytämään suoraa vastinetta ilmaukselle "gem markers". Parilta sivustolta löytyi jotakin sinne päin, nimittäin jonkinlaiset kiillekynät: http://www.orientaltrading.com/american-crafts-glitter-gem-marker-set-a… ja toisaalta Gem-merkkiset värit, jotka näyttävät lähinnä väriliiduilta: https://www.google.fi/imgres?imgurl=https%3A%2F%2Fupload.wikimedia.org%…
Olisikohan kyseinen taiteilija tarkoittanut jonkinlaisia geelikyniä, joita kyllä on saatavilla monista paikoista, esim.:
http://www.suomalainen.com/webapp/wcs/stores/servlet/fi/skk/geelikyn%C3…
Riippuu varmaan paljon värityskirjoissa käytettävästä paperilaadusta, millaiset värit niihin parhaiten soveltuvat. Kovin huokoisesta paperista geeli- ja…
Erkki Laurokarin sävellys "Orjanruusu" on julkaistu nuottina vain kokoelmassa "Kirje Karjalaan" (Fazer FM105133, 1971), joka näyttää olevan harvinainen julkaisu. Se löytyy kuitenkin ainakin Musiikkiarkistosta (entinen Japa) (https://www.musiikkiarkisto.fi/), mistä sitä kannattaa kysellä.
Heikki Poroila
Christer Kihlmanin, Jörn Donnerin ja Bo Carpelanin toimittaman Arena-lehden vuosikerrat ovat luettavissa Helsingin kaupunginkirjaston Pasilan toimipisteen lehtiosastolla. Lehti ilmestyi vuosina 1951 - 1953 kahdesta viiteen kertaa vuodessa.
http://www.helmet.fi/fi-FI/Kirjastot_ja_palvelut/Pasilan_kirjasto
Ei ihme ettet ole montaa sopivaa kirjaa löytänyt. Noidista kyllä kirjoitetaan suomeksi, mutta usein ne ovat nuortenkirjoja tai noidat eivät ole pääosassa. Vielä harvempi on käännetty mainitsemillesi kielille.
Löysin kuitenkin yhden sopivan kandidaatin: Marko Hautalan Torajyvät vuodelta 2011. Se on käännetty saksaksi 2013.
Suomalaisen kirjallisuuden seura ylläpitää Suomen kirjallisuuden käännökset -tietokantaa. Se on kaikille avoin ja avautuu tässä osoitteessa : http://dbgw.finlit.fi/kaannokset/
Tietokannasta on mahdollista hakea esimerkiksi kaikki ranskannokset ja katsoa sitten esimerkiksi googlen avulla kertooko mikään kirjoista noidista.
Myös Vaski-tietokantaa voi käyttää avuksi tekemällä tarkennetun haun, jolla etsii vaikkapa…
"Kari" on Suomessa vain miehen nimi, mutta mm. Ruotsissa ja Norjassa se on naisen nimi (lyhyt muoto nimestä Katarina), joka tosiaan lausutaan "Kaari". Myös monissa muissa maissa tunnetaan naisen nimi "Kari", esimerkiksi Intiassa on 2 miljoonaa sen nimistä naista, Nigeriassa miljoona. Ei ole mitään järkevää perustetta ajatella suomalaista Karia ja norjalaista Karia kaimoina. Näennäisesti näin on, todellisuudessa ei.
Heikki Poroila
Ohuimmasta päästä nuorille sopivia teoksia voisivat olla esimerkiksi Emmi Itärannan Teemestarin kirja tai Siri Kolun nuortenromaani P.I.: pelko ihmisessä. Molemmissa on kylläkin yli 250 sivua.
Entäs sitten novellit? Esimerkiksi Anne Leinosen Valkeita lankoja. Tarinoita toisista todellisuuksista, Maarit Verrosen Älä maksa lautturille, Pasi Ilmari Jääskeläisen Taivaalta pudonnut eläintarha, Johanna Sinisalon Kädettömät kuninkaat ja muita häiritseviä tarinoita ja Tiina Raevaaran En tunne sinua vierelläni ovat spefinovellikokoelmia, jotka sopivat myös nuorille ja voisivat toimia ääneen luettuina.
Kaisa Melartinin ja Anu Södermanin teos Maalauksia ja runoja (1987) kuuluu vain joidenkin Suomen kirjastojen kokoelmiin.
Pääkaupunkiseudulla teos kuuluu vain Kansalliskirjaston kokoelmiin, mistä teosta ei saa kotilainaan. Tämän lisäksi teos on muutaman yliopistokirjaston kokoelmissa. Koska teosta ei saa Kansalliskirjastosta kotilainaan, voitte tehdä teoksesta kaukolainapyynnön esimerkiksi alla olevasta linkistä löytyvällä lomakkeella.
https://www.helmet.fi/fi-FI/Kirjastot_ja_palvelut/Kaukopalvelu
https://kansalliskirjasto.finna.fi/Record/fikka.3389257
Ainakaan Kansallisarkiston arkistointiohjeissa otsonia ei suositella käytettäväksi arkistoaineiston puhdistamiseen, sillä se hapettaa paperia voimakkaasti. Hapettuminen voi johtaa paperin kellastumiseen, happamoitumiseen ja lopulta haurastumiseen sekä muutoksiin merkintäaineissa.
Lisätietoa: https://arkisto.fi/fi/palvelut/saeilyttaeminen/ohjeet-homeisen-aineisto…
Nuohakka on lähinnä kaakkois- ja savoilaismurteissa tunnettu sana, jolla on useita merkityksiä – käyttäjän ja tämän kotipaikan mukaan. 'Liikkeellä olevaa pölyä' se on tarkoittanut ainakin Kuopion seudulla, 'lumituiskua' suurimmassa osassa Savoa sekä Kainuussa ja osassa Karjalaa, 'nopeata liikehtimistä, telmimistä, meteliä, tappelua, riitaa' ainakin Pohjois-Savossa, mutta myös osassa Kainuuta. Adjektiivina nuohakka voi tarkoittaa jotakin sellaista, mitä kirjakielessä vastaa sana halukas. Sillä on myös sellaisia merkityksiä kuin 'kiihkeä, yrittävä, joutuisa', 'ravakka, ahkera, työssään kiitettävä, toimelias'. "Nuohakka" on sekin, jolla on hyvä huomiokyky, joka on etevä etujensa valvoja.
Lähde:
Lauri Hakulinen, Nuoha. -…
Kysymys ei ole varsinaisesti tietopalvelukysymys siten, että siihen olisi tarkistettavissa lähteistä oikea vastaus. Sikäli vastaus sisältää väistämättä myös vastaajan subjektiivisia näkemyksiä.
Feminiiniset johtimet tuntuvat nykyään varsin vanhahtavilta ja niiden käyttö on selkeästi vähentynyt. Sukupuolittuneisuutta on karsittu kielestä tietoisesti instituutioiden ja työnantajien taholta - Helsingin kaupungilla esimies on kuollut herättäen tilalleen henkiin esihenkilön - ja toisaalta sukupuolen erillinen korostaminen tuntuu tarpeettomalta ellei typerältä: miksi vaikka hiihtäjän sukupuoli tarvitsisi erikseen liitteellä tai johtimella kertoa, jos kaikki tietävät asian ilmankin?
Toisaalta voinee ajatella, että…
Wikipedian mukaan kidekone on yksinkertainen radiovastaanotin, joka ei tarvitse ulkopuolista virtalähdettä, vaan se saa käyttövoimansa suoraan vastaanottamistaan radioaalloista. Tämän takia se on täysin passiivinen vastaanotin, joten siinä ei ole vahvistinta, toisin kuin muissa radioissa. Siksi se synnyttää vain heikon signaalin.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kidekone
https://en.wikipedia.org/wiki/Crystal_radio
Kidekoneen rakenne on kuvattu alla olevassa linkissä (2.1.). Yksinkertaisimmillaan laite tarvitsee vain antennin, diodin ja kuulokkeet.
https://docplayer.fi/10070776-Kidekone-eli-diodivastaanotin.html
Keskeinen osa laitteessa on diodi. Varhaiset diodit valmistettiin lyijyhohde-mineraalista. Kone toimi siis…
