Näytät pitävän yhteiskunnallisista ja historiallisista romaaneista.
Voisit kokeilla aluksi klassikkoa:
Harper Lee / To kill a mockingbird Harper Lee
Uudempiakin löytyy. Saman tekijän viimeinen:Go set a watchman
Suomalainen käännös: Sofi Oksanen ; translated by Lola Rogers / Purge
Kiinasta: Mo Yan ; translated from the Chinese by Howard Goldblatt
/ The garlic ballads
Intiasta:
The lowland / Jhumpa Lahiri
Hieman vaihtoehtoista historiaa: Kate Atkinson - Life after life
Toivottavasti joku näistä osui lukusuoneen.
Ennen kirjastojärjestelmämme päivitystä tämän vuoden alussa, ei todellakaan voinut varata kuin yhden kappaleen per kortti.
Nyt voimme helposti tehdä useampia varauksia samasta kirjasta, mutta edelleenkään emme voi taata, että kirjat saapuvat samaan aikaan.
Esim. luokalle varattavat kirjat saattavat tulla jopa kuukauden välein. (Toki näin käy joskus kirja per kortti varailussa)
Mukavaa olisi myös muistaa perua turhat varaukset, kun tarpeellinen määrä kirjoja on saatu.
Hoidan asianne järjestelmään.
Satakirjastojen sivuilta löytyy erittäin kattava aihelista kirjallisuudesta, joka käsittelee ajanjaksoa vuodesta 1900 toiseen maailmansotaan saakka: https://www.satakirjastot.fi/web/arena/vuodesta-1900-toiseen-maailmanso…
Listalta voisin poimia vaikkapa seuraavat kymmenen teosta:
F.E. Sillanpää: Ihmiset suviyössä
Asko Sahlberg: Tammilehto (1918)
Toivo Pekkanen: Tehtaan varjossa (1918-1930)
Elisabet Aho: Sisar (1918-1924)
Anni Kytömäki: Kultarinta (1920-1930 -luvut)
Sirpa Kähkönen: Mustat morsiamet (1920-luku)
Mikko Porvali: Sinisen kuoleman kuva (1920-luku)
Aki Ollikainen: Musta satu (1931)
Inka Nousiainen: Kirkkaat päivät ja ilta (1938)
Kjell Westö: Kangastus 38 (1938)
Lisäksi mm. Laila Hietamiehen, Enni Mustosen ja Pirjo Tuomisen…
Lahden pääkirjastolta löytyy Etelä-Suomen Sanomien vuosikertoja mikrofilmeinä vuodesta 1914 saakka. Hakemasi ajankohdan lehti pitäisi siis löytyä. Kotilainaan niitä ei ole mahdollista saada, mutta kirjastosta löytyy mikrofilmien lukulaite jolla lukeminen sekä skannaus/tulostaminen onnistuu.
Lisätietoja palvelusta: http://lastukirjastot.fi/110026/fi/articles/mikrofilmit
Turun kaupunginkirjastossa kyseisen aikavälin lehtiä voi tutkia mikrofilmitallenteina pääkirjastossa, paperisina niitä ei kirjastossa ole. Ajan ja opastuksen mikrofilminlukulaitteelle sekä lehdet sisältävät rullat voit parhaiten varata soittamalla pääkirjaston tieto-osastolle tai käymällä paikan päällä.
Hei,
Suomen Pankin Rahamuseon nettisivulta löytyy laskuri, jolla voi verrata sekä rahan arvoa vuosittain, että valuuttojen historiallisia arvoja. Laskuri löytyy osoitteesta http://apps.rahamuseo.fi/rahanarvolaskin#FIN.
Jos asettaa vuodeksi 1934, yhdellä Saksan markalla on saanut 17,76 silloista Suomen markkaa.
Lisätietoja voit löytää myös Suomen Pankin vuosikirjasta vuodelta 1934 https://helda.helsinki.fi/bof/handle/123456789/9265.
Ystävällisin terveisin
Sini
Vaikka et uskokaan, olet päätellyt sanan etymologian aivan oikein, sillä verbit rimpua ja rimmuta ovat kuin ovatkin olemassa, ja niiden käyttö näyttää olevan nimenomaan hyvinkin paikallista.
Suomen kielen etymologinen sanakirja, osa 3 / Erkki Itkonen ja Aulis J. Joki, Helsinki 1962:
"rimpuilla, rimmuta (: rimpuaa; Etelä-Savo) 'rimpuilla', rimpua (Lemi, Äänekoski), rimpoa (Lemi), rimpoilla (Inkerinmaa), rimmota (: rimpoaa; Rov." [lieneekö Rovaniemi?] idem ovat deskripitiivisiä sanoja, joita - ehkä sattumalta - muistuttaa lpPi. [Lapin kielen Piitimen] râb'bât, L rabbat, N râb'bât 'rehkiä, ponnistella; kiirehtiä; yrittää (vaivalloisesti) hankkkia tai saada aikaan jotakin tai suoriutua jostakin (voi palautua *rimpe-asuun)."
Vastaavasti…
Perintökaari ei vaadi tiettyjä vaatimuksia perunkirjoitusten uskotuilta miehiltä, mutta näiden tulee olla täysivaltaisia ja oikeustoimikelpoisia.
Lisää tietoja aiheesta on mm. Aulis Aarnion Perunkirjoitusopas -kirjassa.
Kirjastokorttia ei voi uusia netin kautta, mutta uusiminen onnistuu soittamalla tai käymällä missä tahansa Kyyti-kirjastossa. Kirjastokortin uusimisen yhteydessä tarkistamme, että yhteystiedot ovat ajan tasalla.
Leppoisan tutkijakolmikon pariisilaiskommuuni löytyy kahdesta ranskalaisen Fred Vargasin (oikealta nimeltään Frédérique Audoin-Roizeau) dekkarista: Pystyyn, kuolleet! ja Ei takkaa, ei tupaa.
https://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/kauno%253Aateos_5793
https://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/kauno%253Aateos_8018
Aivan tuoreita suomenkielisiä tietokirjoja apartheidista ei ole, mutta tässä muutamia:
Tietokirjallisuutta:
Mikko Uola: Suomi ja Etelä-Afrikka : kanssakäyminen ja käsitykset toisesta osapuolesta 1800-luvulta apartheid-kysymyksen kärjistymiseen (1974)
Marko Auer: Apartheid : 5 erää Etelä-Afrikan todellisuudesta (1986)
Kimmo Kiljunen ja Satu Lehtonen: Mustavalkoinen Etelä-Afrikka : apartheid, Suomi ja kansainvälinen eristäminen (1990)
Nelson Mandela: Pitkä tie vapauteen : omaelämäkerta (1995)
David Mason: Matkaopas historiaan : Etelä-Afrikka (2005)
Annu Kekäläinen: Valkoista mustalla : kertomuksia väristä, väkivallasta ja…
Helmet-kirjastoista Espoon Sellon kirjastosta saa lainaan mikrofonin:
https://haku.helmet.fi/iii/encore/record/C__Rb2391685__S%C3%A4%C3%A4nity*__Ff%3Afacetmediatype%3Aq%3Aq%3AEsine%3A%3A__Orightresult__U__X1?lang=fin&suite=cobalt
Elektroniikka-hakusanalla ei lainattavia esineitä löytynyt. Voit etsiä kirjaston lainattavia esineitä käyttäen hakusanana esineen nimeä tai selata koko lainattavien esineiden luetteloa Helmet-haussa:
https://haku.helmet.fi/iii/encore/search/C__S%28esine%29%20f%3Aq__Orightresult__U?lang=fin&suite=cobalt
Lapset eivät automaattisesti peri vanhempiensa velkoja. Vainajan velat täytyy kuitenkin maksaa ensin kuolinpesän varoista, ennen kuin pesän varoja jaetaan kuolinpesän osakkaille. Jos velkaa on enemmän kuin kuolinpesässä on varoja, on pesä ylivelkainen. Tällöin pesä täytyy luovuttaa pesänselvittäjälle tai kokurssiin, jos osakkaat haluavat välttyä velkavastuulta. Perintöoikeudessa on kuitenkin poikkeuksia ja siirtymäsäännöksiä, joten jokaisen kuolinpesän tilanne on erilainen ja asia kannattaa tarkistaa lakiasiantuntijalta.
Lähde:
Juha Koponen: Kuolinpesän osakkaan opas (Veronmaksajat, 2019)
Valiolta vastattiin meille seuraavasti:
"Maitotilat omistavat Valion alueellisten osuuskuntien kautta ja maksamme toimintamme kaikki tuotot suomalaisille tiloille. Kun valitset kaupassa Valion tuotteen, tuet samalla ruoantuottajaa. Noin 4 500 valiolaista maitotilayrittäjää omistaa Valion 14 osuuskunnan kautta. Olemme Suomen taloudelle merkittävä toimeentulon moottori: Maitotilayrittäjät ja Valio työllistävät suoraan ja välillisesti noin 30 000 ihmistä. Lisäksi Valio on tärkein asiakas yli 350 pk-yritykselle ympäri Suomen. Yksi maitotila työllistää arviolta kolme ihmistä: maitotilayrittäjät, eläinlääkärin, lomittajia, rehuntekijöitä, koneiden huoltajia ja valmistajia sekä navetanrakentajia ja maanrakennusurakoitsijoita. Meille on kunnia-…
Murhien todistusaineistoa on edelleen olemassa ja DNA-analyysiä on niitä tutkittaessa käytettykin, esimerkiksi Bodomin murhien oikeudenkäyntien yhteydessä 2004-05. Ongelma lienee enemmänkin siinä, ettei murhien tapahtuma-aikaan potentiaalisista rikoksentekijöistä ollut olemassa DNA-rekisteriä, johon mahdollisia löydöksiä verrata: DNA-analyysistä tuli osa rikostutkinnan menetelmiä vasta 1980-luvulla.
Bodom-oikeudenkäyntiä varten englantilaisessa laboratoriossa tehdyissä DNA-tutkimuksissa pystyttiin esimerkiksi osoittamaan, ettei murhapaikalta löydetyn merkillisen tyynyliinan siemennestetahrojen DNA ollut Nils Gustafssonin eikä Seppo Boismanin. Tämä oli omiaan vahvistamaan epäilystä siitä, että paikalla oli ollut kolmas,…
Francisco José Viegas on suosittu kirjailija, jonka teoksissa on päähenkilönä rikospoliisi Jaime Ramos. 2000-luvulla on ilmestyneet mm. kirjat O colecionador de erva (2013) ja Un crime capital (2012).
Kirjailijasta lisää: http://jaimeramos.booktailors.com/en/biography/
Laila Kinnusen esittämän ”Kehtolaulun” ovat Yleisradion Fono-tietokannan (www.fono.fi) mukaan säveltäneet Sammy Fain ja Jerry Seelen, tosin yhden viitteen mukaan kysymyksessä on kansansävelmä. Laulun alkuperäinen nimi on ”Hush-a-bye”, ja laulu on tullut tunnetuksi Michael Curtizin ohjaamasta elokuvasta ”The jazz singer” (1952). Joskus siitä näkyy käytettävän myös nimeä ”Lu lulla lu”. Laulun melodia perustuu otteeseen ranskalaisen säveltäjän Ambroise Thomas’n oopperan ”Raymond, ou Le secret de la reine” alkusoitosta.
Laila Kinnusen esittämän suomenkielisen version nimi on ”Kehtolaulu” ja se alkaa: ”Kuuletko laulun lapsonen”. Tämän sanoituksen on tehnyt Jyrki Lindström. Näillä alkusanoilla en löytänyt laulusta nuottia, mutta…
Jos ajattelee mutka-sanaa sen kuvaannollisessa merkityksessä "vaikeus, vastus, pulma, hankaluus", tuon voisi tulkita niin, että käymme vaikeudesta toiseen vain huomataksemme, ettei vaikeus suinkaan aina johda voittoon. Ehkä tässä voisi halutessaan nähdä jopa jonkinlaisen viittauksen Suomen sotahistoriaan (talvi- ja jatkosota).
