Hei,
Suomen Pankin Rahamuseon nettisivulta löytyy laskuri, jolla voi verrata sekä rahan arvoa vuosittain, että valuuttojen historiallisia arvoja. Laskuri löytyy osoitteesta http://apps.rahamuseo.fi/rahanarvolaskin#FIN.
Jos asettaa vuodeksi 1934, yhdellä Saksan markalla on saanut 17,76 silloista Suomen markkaa.
Lisätietoja voit löytää myös Suomen Pankin vuosikirjasta vuodelta 1934 https://helda.helsinki.fi/bof/handle/123456789/9265.
Ystävällisin terveisin
Sini
Vaikka et uskokaan, olet päätellyt sanan etymologian aivan oikein, sillä verbit rimpua ja rimmuta ovat kuin ovatkin olemassa, ja niiden käyttö näyttää olevan nimenomaan hyvinkin paikallista.
Suomen kielen etymologinen sanakirja, osa 3 / Erkki Itkonen ja Aulis J. Joki, Helsinki 1962:
"rimpuilla, rimmuta (: rimpuaa; Etelä-Savo) 'rimpuilla', rimpua (Lemi, Äänekoski), rimpoa (Lemi), rimpoilla (Inkerinmaa), rimmota (: rimpoaa; Rov." [lieneekö Rovaniemi?] idem ovat deskripitiivisiä sanoja, joita - ehkä sattumalta - muistuttaa lpPi. [Lapin kielen Piitimen] râb'bât, L rabbat, N râb'bât 'rehkiä, ponnistella; kiirehtiä; yrittää (vaivalloisesti) hankkkia tai saada aikaan jotakin tai suoriutua jostakin (voi palautua *rimpe-asuun)."
Vastaavasti…
Tekisipä mieleni ehdottaa Josef Martin Bauerin kirjaa Pako Siperiasta (WSOY, 1956), olkoonkin, että tässä todellisuuspohjaisessa romaanissa kuvailtu pakomatka tapahtuu vasta sodan jo päätyttyä ja pakenijoitakin on vain yksi.
Kirjastokorttia ei voi uusia netin kautta, mutta uusiminen onnistuu soittamalla tai käymällä missä tahansa Kyyti-kirjastossa. Kirjastokortin uusimisen yhteydessä tarkistamme, että yhteystiedot ovat ajan tasalla.
Etsimäsi kirja näyttäisi olevan Kirsti Mannisen Suuri tipujahti (1995). Kirja sisältää myös tarinan Pietarin ja Petronellan uudet seikkailut. Kirjaa on muutama kappale Helsingin kaupunginkirjaston kokoelmissa. joten voit tilata kirjan omaan lähikirjastoosi.
https://www.helmet.fi/fi-FI
Leppoisan tutkijakolmikon pariisilaiskommuuni löytyy kahdesta ranskalaisen Fred Vargasin (oikealta nimeltään Frédérique Audoin-Roizeau) dekkarista: Pystyyn, kuolleet! ja Ei takkaa, ei tupaa.
https://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/kauno%253Aateos_5793
https://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/kauno%253Aateos_8018
Kaivattu kirja saattaisi olla aivan kotimaista alkuperää oleva Reeta Aarnion Maan kätkemät (Otava, 2008). Samaan sarjaan kuuluvat myös kirjat Veden vanki (Otava, 2009) ja Virvatulen vartijat (Otava, 2010). Kaikki kolme on julkaistu vuonna 2013 yhtenä niteenä nimellä Maan, veden ja tulen väki.
https://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/saha3%253Audb522da0-a8e8-4f5e-8d08-fdd902aa01b8
Valiolta vastattiin meille seuraavasti:
"Maitotilat omistavat Valion alueellisten osuuskuntien kautta ja maksamme toimintamme kaikki tuotot suomalaisille tiloille. Kun valitset kaupassa Valion tuotteen, tuet samalla ruoantuottajaa. Noin 4 500 valiolaista maitotilayrittäjää omistaa Valion 14 osuuskunnan kautta. Olemme Suomen taloudelle merkittävä toimeentulon moottori: Maitotilayrittäjät ja Valio työllistävät suoraan ja välillisesti noin 30 000 ihmistä. Lisäksi Valio on tärkein asiakas yli 350 pk-yritykselle ympäri Suomen. Yksi maitotila työllistää arviolta kolme ihmistä: maitotilayrittäjät, eläinlääkärin, lomittajia, rehuntekijöitä, koneiden huoltajia ja valmistajia sekä navetanrakentajia ja maanrakennusurakoitsijoita. Meille on kunnia-…
Murhien todistusaineistoa on edelleen olemassa ja DNA-analyysiä on niitä tutkittaessa käytettykin, esimerkiksi Bodomin murhien oikeudenkäyntien yhteydessä 2004-05. Ongelma lienee enemmänkin siinä, ettei murhien tapahtuma-aikaan potentiaalisista rikoksentekijöistä ollut olemassa DNA-rekisteriä, johon mahdollisia löydöksiä verrata: DNA-analyysistä tuli osa rikostutkinnan menetelmiä vasta 1980-luvulla.
Bodom-oikeudenkäyntiä varten englantilaisessa laboratoriossa tehdyissä DNA-tutkimuksissa pystyttiin esimerkiksi osoittamaan, ettei murhapaikalta löydetyn merkillisen tyynyliinan siemennestetahrojen DNA ollut Nils Gustafssonin eikä Seppo Boismanin. Tämä oli omiaan vahvistamaan epäilystä siitä, että paikalla oli ollut kolmas,…
Laila Kinnusen esittämän ”Kehtolaulun” ovat Yleisradion Fono-tietokannan (www.fono.fi) mukaan säveltäneet Sammy Fain ja Jerry Seelen, tosin yhden viitteen mukaan kysymyksessä on kansansävelmä. Laulun alkuperäinen nimi on ”Hush-a-bye”, ja laulu on tullut tunnetuksi Michael Curtizin ohjaamasta elokuvasta ”The jazz singer” (1952). Joskus siitä näkyy käytettävän myös nimeä ”Lu lulla lu”. Laulun melodia perustuu otteeseen ranskalaisen säveltäjän Ambroise Thomas’n oopperan ”Raymond, ou Le secret de la reine” alkusoitosta.
Laila Kinnusen esittämän suomenkielisen version nimi on ”Kehtolaulu” ja se alkaa: ”Kuuletko laulun lapsonen”. Tämän sanoituksen on tehnyt Jyrki Lindström. Näillä alkusanoilla en löytänyt laulusta nuottia, mutta…
Jos ajattelee mutka-sanaa sen kuvaannollisessa merkityksessä "vaikeus, vastus, pulma, hankaluus", tuon voisi tulkita niin, että käymme vaikeudesta toiseen vain huomataksemme, ettei vaikeus suinkaan aina johda voittoon. Ehkä tässä voisi halutessaan nähdä jopa jonkinlaisen viittauksen Suomen sotahistoriaan (talvi- ja jatkosota).
Lehtiartikkeleita NIcaraguasta löytyy ainakin seuraavista lehdistä: HS 2000-09-07; Rauhan puolesta 1999/4; Kotiliesi 2000/9; Kumppani 1999/4, 5; Ympäristö 1999/7; Kehitys 1999/1, 2; Kehitys 1998/4; Kumppani 1998/6; Takoja 1998/5; KU 1998-12-4; HS 1998-12-24; Kumppani 1998/3; Suomen kuvalehti 1998/33.
Internetistä löytyy runsaasti linkkejä Nicaraguasta, pääasiassa kuitenkin englanniksi. Hakuja voit tehdä useammasta internetin hakujärjetelmästä, tulokset vaihtelevat jonkin verran. Voit kokeilla esimerkiksi Fastia ja Alta vistaa. Ota hakusanoiksi joko Nicaragua tai Nicaragua and forests. Hakujärjestelmät löytyvät osoittesta http://www.kirjastot.fi ,kohdasta Tiedonhaku.
Maakohtaisia linkkejä on koottu myös Makupaloihin ja Monikulttuuriseen…
Kaupunginarkistosta löytynee Niittytien nykyinen nimi. Sieltä saamani neuvon mukaan on toimittava näin: Kaupunginarkistosta löytyy 1930-luvulta peräisin oleva kartta, josta kadun sijainnin ehkä voi varmistaa, ja sen jälkeen verrata kadun sijaintia nykyiseen kiinteistökarttaan.
Kaupunginarkiston yhteystiedot löytyvät osoitteesta http://www.hel.fi/tietokeskus/kaupunginarkisto/index.html
Jos tuottamuksellisesti (vahingossa, mutta huolimattomuuttaan) vahingoittaa kirjastosta lainatun aineiston käyttökelvottomaksi, sen joutuu korvaamaan kyseisen kirjaston määrittämällä tavalla, siis rahalla. Jotkut kirjastot hyväksyvät korvaukseksi myös hyväkuntoisen korvaavan niteen. Tämä ei kuitenkaan koske elokuvia, joista maksetaan ylimääräistä lainauskorvausta. Korvaushinta ei riipu siitä, voiko kirjasto hankkia uuden kappaleen vai ei. Korvaushinnan määrittelee omistava kirjasto. Asiakkaalta ei kuitenkaan voida periä hankintahintaa suurempaa korvausta.
Erillistä sakkoa ei peritä, jos laina ei ole myöhässä.
Heikki Poroila
HelMet-musiikkivarasto
Kansallisdiskografia VIOLA ei tunne yhtään "Korpin polkka" -nimellä liikkuvaa esitystä, mutta muodolla "Korpin polska" löytyy kaksi äänitystä. Ensimmäinen löytyy Seurasaaren Pelimannien LP-levyltä "Jalalla koreasti" (Finnlevy p1971 SFLP9514), joka löytyy ainakin HelMet-musiikkivarastosta ja josta sen voi tilata.
Toinen, todennäköisesti erittäin hankalasti tavoitettava versio on vuonna 2004 julkaistulla C-kasetilla "Kittilän kesäpäivien kansantanssiohjelman musiikki".
Heikki Poroila
HelMet-musiikkivarasto
Tässä muutamia ehdotuksia, jotka ovat suosittuja lastenosastolla:
- Lassi ja Leevi (huumoria)
- Lucky Luke (seikkailuja)
- Simpsonit (huumoria)
- Tex Willer (seikkailuja)
- Tintti (seikkailuja)
Paketteja lähtee vuodessa eri puolille maailmaa kahdesta kolmeen. Palvelun käyttöä rajoittaa se, että liittyäkseen asiakkaaksi, asiakkaalla on oltava HelMet-kirjastokortti ja yhteysosoite Suomessa. Tästä johtuen palvelun käyttö ei ole mahdollista kaikille ulkosuomalaisille.
Opinnäytteen tekijä saa työlleen samanlaisen suojan kuin mikä tahansa omaperäinen kirjallinen teos. Työn pitäisi olla hyvin kaavamainen ja/tai selkeä plagiaatti, että se ei suojaa saisi.
Laki takaa opinnäytteen tekijälle normaalin suojan. On kuitenkin mahdollista, että oppilaitos allekirjoituttaa kaikilla opinnäytteen tekijöillä sopimuksen, jonka nojalla tekijä on velvollinen luovuttamaan teoksestaan kappaleen laitoksen kirjastoon tms. Tähän ei ole pakko suostua, mutta odotettavissa lienee silloin hankaluuksia muissa asioissa. Automaattisesti ei opiskelijan tekijänoikeus kuitenkin katoa minnekään vain siksi, että hänen kirjallista teostaan kutsutaan opinnäytteeksi.
Heikki Poroila 15.5.2013
