Runoa ei näillä tiedoin ole löytynyt. Kysymys on ollut myös kirjastonhoitajien keskustelulistalla, eikä kukaan ole vastannut. Otamme yhteyttä jos runo löytyy.
Kyseistä teosta ei ole Hämeenlinnan eikä muiden Vanamo-kirjastojen kokoelmissa. Muista Suomen kirjastoista sitä kyllä löytyy. Voit jättää kaukolainapyynnön kotisivuillamme olevalla verkkolomakkeella: https://vanamo.verkkokirjasto.fi/web/arena/kaukolainatilaukset. Kaukolainan hinta on 6 euroa.
Kyseinen kohta David Lynchin teoksesta Catching the big fish : meditation, consciousness, and creativity (2007), joka on suomennettu nimellä Catching the Big Fish : Meditaatio, tietoisuus ja luovuus (Otava, 2008). Katkelma löytyy suomennoksen sivulta 53 ja se on tosiaankin lainaus Upanishadeista. Teoksen on suomentanut Laura Beck.
Saat käännöksen sähköpostiisi.
Itäkeskuksen kirjastossa, kuten kaikissa muissakin HelMet-kirjatoissa, on mahdollista tulostaa asiakastietokoneilta sekä mustavalkoisia että värillisiä A4-kokoisia tulosteita. Itäkeskuksen kirjastossa on käytössä ns. itsepalvelunoutotulostus, josta saa kolmen kuukauden sisällä viisi ilmaista tulostetta. Sen ylimenevät tulosteet maksavat 0,40 € / sivu.
Voidaksesi tulostaa, sinun täytyy kirjautua asiakastietokoneelle joko kirjastokortin numerolla ja pin-koodilla tai virkailijan antamilla kertakäyttötunnuksilla, joiden saamiseen sinun täytyy todistaa henkilöllisyytesi.
http://www.helmet.fi/fi-FI/Kirjastot_ja_palvelut/Itakeskuksen_kirjasto/…
Tukes eli Turvallisuus- ja kemikaalivirasto uutisoi syyskuussa 2015 glyfosaatin hyväksymisajan jatkosta 30.6.2016 asti, ja kertoi, että asiasta päätettiin EU:n pysyvän komitean kasvinsuojeluainejaoston kokouksessa Brysselissä. Tuo uutinen löytyy alla olevasta linkistä:
http://www.tukes.fi/fi/Ajankohtaista/Tiedotteet/Kasvinsuojeluaineet/EUn…
Kattaukseen löytyy havainnollinen kaavio Kotilieden sivuilta osoitteesta http://kotiliesi.fi/juhlat/juhlien-jarjestaminen/poydan-kattaminen. Kaikkijuhlista.fi-sivustolla osoitteessa http://www.kaikkijuhlista.fi/juhlista/juhlat-kotona/kattaus on myös hyviä ohjeita kattauksiin.
Kirjoistakin toki löytyy kattamisohjeista. Esimerkiksi Jouko Mykkäsen ja Heikki Ursinin teoksessa ”Tarjoilukirja” (Restamark, 2006) on esitelty pöydän kattamisen periaatteet ja paljon muuta hyödyllistä kattamiseen ja tarjoiluun liittyvää.
Peli on Battlezone vuodelta 1980.
Linkkejä teksteihin ja kuviin:
http://www.arcade-history.com/?page=detail&id=210
https://fi.wikipedia.org/wiki/Battlezone
https://en.wikipedia.org/wiki/Battlezone_(1980_video_game)
http://dome.fi/pelit/ajankohtaista/nain-syntyy-pelinayttely
http://dome.fi/peli/legendaarisia-kolikkopeleja-chippimusaa-digitaalise…
Etsimäsi kirja voisi olla Jenni Selosmaan Kukkaron kuningatar : kahdeksan askelta taloudelliseen hyvinvointiin (Atena, 2017). Alla olevasta linkistä voit lukea kirjan kuvauksen. Teosta on Helmet-kirjastojen kokoelmissa, mutta siitä on tällä hetkellä varausjono.
http://armas.btj.fi/request.php?id=f55f7189859e3777&pid=9789523003156&q…
http://www.helmet.fi/fi-FI
Jos sinulla on vanha kirjastokortti, voit käydä hakemassa uuden kirjastostasi. Verkkokirjastoon kirjautumiseen tarvitset kirjastokortin tunnuksen, joka löytyy kirjastokortista viivakoodin alapuolelta, ja lisäksi tunnusluvun (PIN). Tunnusluku on nelinumeroinen koodi, jonka saat myös kirjastostasi.
Varmasti monikin vähintään suunnittelee aikakoneen rakentamista. Esimerkiksi Tekniikka & Talous -lehti kertoi vuonna 2015 yhdysvaltalaisen eläkkeellä olevan fyysikon suunnitelmista aikakoneen rakentamiseksi:
http://www.tekniikkatalous.fi/innovaatiot/2015-03-30/El%C3%A4k%C3%B6ity…
Tähtitieteellisen seuran Ursan sivuille on koottu pääkohdat aikamatkailua käsittelevästä luennosta, jonka piti tähtitieteen dosentti Leena Tähtinen:
https://www.ursa.fi/yhd/komeetta/esitelma/aikakone.htm
Laulusta ei tosiaan ole julkaistu nuottia, eikä Juha Vainioltakaan asiaa voi enää kysyä. Kuuntelin itse laulun YouTuben kautta kymmenisen kertaa ja olisin valmis väittämään, että Markku Aro laulaa tuossa kohdassa sanat "Sen onneni, jonka mä sain". Kokonaan eri asia on, onko se yhtään sen ymmärrettävämpi kuin kysyjän kuulema muoto. Haastan tämän kysymyksen lukijat ottamaan tähän kantaa ainakin siihen asti, kunnes teksti mahdollisesti jostain löytyy. Tuo YouTube-versio löytyy osoitteesta https://www.youtube.com/watch?v=mmgr2RyvU6U.
Heikki Poroila
Seura ja Helsingin Sanomat on luettavissa mikrofilmiltä Pasilan kirjastossa, Seura tosin vasta vuodesta 1977 eteenpäin. Lisätietoja voi kysyä numerosta 09 310 85426.
Kansalliskirjastossa voi lukea liki kaikkia Suomessa koskaan ilmestyneitä lehtiä mikrofilmiltä. Lisätietoja löytyy osoitteesta https://www.kansalliskirjasto.fi/.
Helsingin Sanomat on julkaissut kaikki lehdet vuosilta 1904-1997 näköispainoksina, mutta nämä ovat luettavissa vain Helsingin Sanomien digitilaajille. Kirjaston kautta näitä vanhoja numeroita ei pääse lukemaan.
Hei!
Pahoittelut, että vastaaminen on kestänyt ja vielä siitäkin, että tietoa löytyi näin laihasti. Leipomoista löytyy ihan hiukan tietoa, mutta niiden työntekijöistä ei mitään. Pertti Gyllden on tehnyt kirjasen ”Puoli pulloo punasta limunaatia ja nuoltu pulla!”, josta löydän maininnan s. 23, että Ida Klingstedillä oli tuohon aikaan leipomo ja pullapuoti. Se myytiin v. 1928 Närkille, joka toimikin sitten ihan meidän aikaan asti (lopetti siis toimintansa joskus 1990-luvulla). Viimeinen omistaja oli Martti Närkki, joka nykyään asuu Kuopiossa. Hänellä on (ainakin ollut) arkistoa, mm. äänikasetti Närkin leipomon vaiheista. Tämä tieto löytyy tästä em. Gylldenin kirjasta.
Nykyisinkin toiminnassa oleva Elosen leipomo perustettiin vasta…
Musiikkiäänitteillä ei ole ISBN- tai ISMN-numeroiden kaltaista yhteistä standardikoodia. Sen seurauksena äänitteen julkaisija harkitsee itse, lisääkö julkaisuunsa jonkin tunnisteen ja minkälaisen. Usein omakustantajat päätyvät ratkaisuun "CD-001", joka ei todellisuudessa identifioi mitään, kun samaa koodia on käyttänyt myös moni muu. Vakiintuneilla levy-yhtiöillä on omat kirjaimista ja numeroista koostuvat pidemmät koodinsa, mutta nekään eivät ole standardimuotoisia. Omakustannusjulkaisijan kannalta mahdollisimman omaperäinen, mutta silti ytimekäs koodi on tarkoituksenmukaisin: sillä erottuu, mutta on silti muistettavissa. Esimerkiksi suomalainen Fuga-levykauppa on julkaissut paljon omakustanteita omalla helposti tunnistettavalla…
Tätä on kysytty valtakunnalliselta kirjastonhoitajien keskustelupalstalta venäjää opiskelleilta eikä kukaan ole tunnistanut lorua. Olisikohan tuttu jollekin lukijoistamme?
Arktis ei ole yksiselitteisesti määritelty käsite, vaan sitä voidaan lähestyä monesta eri näkökulmasta (maantiede, metsänraja, ikirouta, merijää jne.). Yleensä katsotaan, että ehdoton eteläraja on pohjoinen napapiiri, jolloin sen piiriin mahtuvat myös Suomen, Ruotsin ja Norjan pohjoisimmat osat sekä Tanskaan kuuluvan Grönlannin pääosa ja Norjalle kuuluvat Huippuvuoret. Islanti jää niukasti napapiirin eteläpuolelle.
Myöskään "syrjäseutu" ei ole täsmällinen käsite, vaan suhteellinen ilmaisu sille, että jonkin maantieteellisen kokonaisuuden (valtio, lääni, kunta tms.) sisällä voidaan puhua keskusalueesta, taajamasta jne. ja toisaalta niiden ulkopuolelle jäävästä "syrjäseudusta". Wikipedian suomenkielinen artikkeli käyttää ilmaisua periferia…
Kirsi-Marja Niskasen teos Lätkäjätkiä kertoo 13-vuotiaasta Aatusta. Aatu pelaa jääkiekkoa Karhut-joukkueessa ja kirjassa seurataan joukkueen poikien arkea. Joukkueen tavoitteena on päästä uuteen sarjaan ja voittaa tulevassa turnauksessa ruotsalaisjoukkue Djurgården.
Egnerin Hyppelihiiri Myökki-Pyökki-metsässä -kirjasta on tosiaan kaksi eri käännöstä.
Ensimmäisen painoksen (1956) laulut on kääntänyt Aila Nissinen.
Vuonna 1979 ilmestyneen laitoksen laulut on kääntänyt Panu Pekkanen.
1980-luvulla ilmestynyt äänikirja tehtiin tästä versiosta. Nykyään
saatavissa taitaa olla taas kirjan alkuperäistä versiota.
Molempia kirjoja on saatavissa Jyväskylän kaupunginkirjastosta.
Murhien todistusaineistoa on edelleen olemassa ja DNA-analyysiä on niitä tutkittaessa käytettykin, esimerkiksi Bodomin murhien oikeudenkäyntien yhteydessä 2004-05. Ongelma lienee enemmänkin siinä, ettei murhien tapahtuma-aikaan potentiaalisista rikoksentekijöistä ollut olemassa DNA-rekisteriä, johon mahdollisia löydöksiä verrata: DNA-analyysistä tuli osa rikostutkinnan menetelmiä vasta 1980-luvulla.
Bodom-oikeudenkäyntiä varten englantilaisessa laboratoriossa tehdyissä DNA-tutkimuksissa pystyttiin esimerkiksi osoittamaan, ettei murhapaikalta löydetyn merkillisen tyynyliinan siemennestetahrojen DNA ollut Nils Gustafssonin eikä Seppo Boismanin. Tämä oli omiaan vahvistamaan epäilystä siitä, että paikalla oli ollut kolmas,…
Kyseinen teksti on ruotsalaisen Erik Blombergin (1894 - 1965) runosta Var inte rädd för mörkret (1920). Teksti ei siis ole ruotsinnos V. A. Koskenniemen runosta.
Voitte lukea runon kokonaisuudessaan esimerkiksi täältä:
https://musikkforlagene.no/butikk/var-inte-radd/
https://sok.riksarkivet.se/sbl/Presentation.aspx?id=17802
https://libris.kb.se/
