Hei, ohessa Aleksi-artikkelitietokannan hakutulos hakusanalla "sydänkirurgia". Viitteet järjestäytyvät uusimmasta vanhimpaan, joten luulen, että löydät ainakin joitakin relevantteja viitteitä, joiden avulla pääset eteenpäin.
Ks. myös Huhtamies, Mikko Uuteen elämään; Mattila, Severi Thorax- ja verisuonikirurgia.
Nimeke
Tekijä
1
Sydän paikallaan
Kanninen, Ella
Kauneus ja terveys…
Kansanrunousarkistoon tallennetuissa radiomuistoissa tämä noloksi arvioitu töppäys on kirjattu sekä Markus Raution että Yleisradion ensimmäisen kuuluttajan Alexis af Enehjelmin sanomaksi. Useimmiten lausujaksi ilmaistaan kuitenkin "luonteeltaan vapaaksi" luonnehdittu af Enehjelm, ja tähän sen liittivät myös Yleisradion pitkäaikainen yliteknikko Vilho Sännälä ja Markus-sedän Lastentunnilla esiintynyt Lasse Pöysti, joten tapahtuman muistelun kohdalla lienee tapahtunut siirtymä. Tavatonta ei ole, että tarinan kohde vaihtuu toiseksi, mutta itse kertomus jatkaa elämäänsä. Alexis af Enehjelm oli Yleisradiossa töissä suhteellisen lyhyen ajanjakson ja jäi Rautiota tuntemattomammaksi. Se, että tarina siirtyi eritoten Markus-sedän virheeksi, takasi…
Kyseessä on Matti Rossin runo Olen minä onnellinen runokokoelmasta Laulu tummana tulevi, 1976. Runo on myös mm. antologiassa Tämän runon haluaisin kuulla osa 2, s. 357.
Runo alkaa näin:
On tuota onnea minulla:
syli on täynnä sinua,
kädet ovat työtä täynnä,
maailma täynnä ystäviä...
Sinja löytyy Eeva Riihosen Mikä lapselle nimeksi -kirjasta.
Se on Sinan muunnos. Sina puolestaan on saksalais-pohjoismainen lyhennys nimistä, jotka päättyvät sina-tavuihin, esim. Aleksina, Eufrosina, Rosina.
Pentti Lempiäisen Suuren etunimikirjan mukaan Suomen ortodoksinen kalenteri viittaa Sinan kohdalla Sinaidaan, jonka venäläinen muoto Zinaida tulee kreikkalaisesta marttyyrinimestä Zenaida (Zeuksen näköinen, Zeuksen tytär).
Marsun perusravintoa on kuiva heinä. Luonnollista ja terveellistä ravintoa ovat myös vihannekset ja tuorerehu. Lisäksi on huolehdittava, että marsu saa ravinnostaan C-vitamiinia, jota se ei pysty itse tuottamaan. Marsulle voi antaa tuoretta mansikkaa ja tomaattia. Kannattaa perehtyä marssun ruokintaan hiukan laveammin jonkin kirjan avulla, esim. Kanit ja marsut / David Alderton; Marsut / Katrin Behrend; Pikkulemmikit / David Taylor.
Katajamäki-sarjaa kirjoittava Anneli Kivelä on Karistolla ja heidän kevään listoilla uutta kirjaa ei vielä ollut. Kariston syksyllä ilmestyvistä kirjoista ei vielä ole tullut listoja/esitteitä, joten kirjastolla ei ole tarkkaa tietoa tällä hetkellä.
Kariston asiakaspalvelun sähköpostiosoite on kustannusliike(at)karisto.fi jos haluat kysyä sieltä, jos heillä olisi jo tiedossa tarkka julkaisupäivä.
Tässä muutama ehdotus:
- Francis, Dick: Varjo yössä ja Hurrikaani
- Marttala, Johanna: Helkalan kilpakosijat
- Paasilinna, Arto: Hirnuva maailmanloppu ja Ihmiskunnan loppulaukka
- Dimmick, Barbara: Matkalla huomiseen
- McCullough, Colleen: Troijan laulu
- Issakainen, Martti: Hyvästi, hevoseni.
- Tonteri, Pertti: Tinakenkä
- Hirvikoski, Hannu: Lähtöön aikaa kaksi minuuttia ja Juoksijaihme
- Waltari, Satu: Kumma rakkaus
- Evans, Nicholas: Hevoskuiskaaja
Hevosvalmentajasta kertoo teos Roberts Monty: Mies joka puhuu hevosten kanssa. Antti Heikkilän Hevosmies kertoo ratsastuksesta ja rakkaudesta hevosiin.
Erilaisista etunimien historiaa käsittelevistä kirjoista ja vastaavilta nettisivuilta ei valitettavasti löydy yksiselitteistä tietoa Adalmiina-nimen alkuperästä ja nimipäivästä. Mahdollisesti nimi on sadun kirjoittajan Topeliuksen muodostama. Nimen alku kuitenkin on muinaisaksan adal-, adel-, joka tarkoittaa 'jaloa, jalosukuista' ja joka on varsin tavallinen saksalaisperäisissä nimissä, esim. naispuoliset Adelgunde, Adelheid, Adelhilde, Adalberta, Adelie, miespuoliset Adalbero, Adalbert, Adalfried (Alfried), Adalger (Elger). Loppu sitten olisi tuttu Miina, joka on lähtöisin Vilhelmiinasta (miespuolinen vastine Vilhelm). Nimipäiväksi Adalmiinalle voisi edellisen perusteella ajatella (alkuosan mukaan) 16.12. (Aada, Ada), 27.7. (jonka Heidi…
Matti Nummensalon runo Oodi naiselle löytyy teoksesta Valittuja runoja, jonka on kustantanut Isonkyrön kotiseutuyhdistys.Teos sisältää runoja useammasta eri kokoelmasta. Oodi naiselle on runo kokoelmien ulkopuolelta, emmekä onnistuneet löytämään sitä muista teoksista. Voitte hakea teoksen saatavuustietoja esimerkiksi seuraavista linkeistä:
Mikkelin pääkirjasto:
http://mikkeli.kirjas.to/index.asp?url=teos.asp%3Fteosid%3D0001102C%252…%
Pääkaupunkiseudun Helmet-kirjastot:
http://www.helmet.fi/search~S9*fin?/anummensalo/anummensalo/1%2C1%2C8%2…
sekä Yliopiston kirjastot:
https://finna.fi
Kalevalan loppurunossa esiintyvä Marjatta on nimikirjojen mukaan sekamuoto Margaretan kansanomaisesta muodosta Marketasta ja Mariasta. Samoin kuin Marjatta voidaan nähdä yhdistelmänä kahdesta etunimestä, on kyseinen runo pantu kokoon kahdesta kansanrunosta, Hannuksen ja Marketan balladista ja Luojan virrestä, jossa Marjatta esiintyy Neitsyt Marian rinnakkaisnimenä. Myös Suomen ortodoksinen kalenteri yhdistää Marjatan Mariaan.
Mitä nimen mahdolliseen merkitykseen tulee, Marjattaa voinee tarkastella yhtenä Marian johdannaisista. Monine muunnoksineen Maria on kristikunnan tavallisin naisennimi, jollaiseksi sen on nostanut Marian asema Jeesuksen äitinä ja hänen kunnioituksensa katolisessa kulttuurissa. Heprealais-aramealaisen…
Oravannahka oli ensimmäinen suomalainen raha ja maksuväline. Sitä käytettiin myös vaatteiden, varsinkin hattujen, raaka-aineena. Tietoa esim. Erälehdestä (16.1.2009) ja Tunturisusi-sivustolta:
https://eralehti.fi/ps-pekkasuuronen/2009/01/16/oravannahka-1/
https://www.tunturisusi.com/orava/historiaa.htm
Painetuista säädöskokoelmista löytyvät vanhat lait sellaisina kuin ne on aikanaan säädetty. Painettuihin säädöskokoelmiin voi tutustua mm. Eduskunnan kirjastossa http://www.eduskunta.fi/kirjasto
Asevelvollisuuslaki vuodelta 1922 löytyy vuoden 1922 Suomen asetuskokoelmasta numerolla 270.
Valtiopäivämies on Suomen kielen perussanakirjan mukaan historiallinen termi, jolla tarkoitetaan säätyvaltiopäivien jäsentä. Säätyvaltiopäivät oli säätyjaon perusteella toiminut kansanedustuslaitos; Suomessa vuoteen 1906 toiminut nelisäätyinen eduskunta, jonka muodostivat aatelis-, pappis-, porvaris- ja talonpoikaissääty. Suurin ero kansanedustajan ja valtiopäivämiehen välillä oli kaiketi se, miten jäsenet oli valittu, ja keiden mandaatilla he toimivat. - Suosittelisin etenkin Jussi Teljon kirjaa Suomen valtioelämän murros 1905-1908, jossa kerrotaan viimeisistä säätyvaltiopäivistä ja ensimmäisestä eduskunnasta. Kaarlo Österbladhin kaksiosaisessa teoksessa Pappissääty Suomen valtiopäivillä 1809-1906, Sigurd Nordenstrengin viisiosaisessa…
Vuonna 1965 valmistui David Leanin ohjaama elokuva Tohtori Zivago, jonka Siperia-osuudet on kuvattu Suomessa Kolilla, Punkaharjulla ja Joensuussa Pyhäselän jäällä. Elokuvan pääosissa ovat Omar Sharif, Julie Christie ja Geraldine Chaplin.
Tämä löytyy myös Kansallisen audiovisuaalisen arkiston luettelosta, jossa listataan elokuvia, jossa Suomi on kuvattu Venäjänä: http://www.kava.fi/elavan-kuvan-museo/arkiston-aarteet/suomi-venajana-e… .
Kavan listassa on myös kaksi muuta 1960-luvulla osin Suomessa filmattua elokuvaa: Miljardin dollarin aivot / ohjaaja Ken Russell. 1967 ja Kremlin kirje / ohjaaja John Huston. 1969, jonka teatteriensi-ilta oli tosin vasta vuonna 1970.
Kirjassa Outi Heiskanen: Tehtävä Suomessa : kotimaamme ulkomaisissa…
Kotimaisten kielten tutkimuskeskuskesn nettisivuilta löytyy vastaus.
Juuri nimettömään liittyy sormista eniten kansanuskomuksia. Nimetöntä sormea on käytetty apuna mm. monenlaisissa taioissa ja parannuskeinoissa. Sormen tärkeyden tiesi Kalevalan Pohjan akkakin: ”Siitä Sampoa tavoitti sormella nimettömällä.”
Monissa kulttuureissa (mm. Japani, Kiina, Unkari, Persia, Venäjä) on uskottu, että juuri nimettömässä sormessa on jonkinlaista parantavaa taikavoimaa, ja sen on samalla ajateltu suojaavan pahalta. Koska sormella on ollut näinkin tärkeä rooli, sen nimi on haluttu pitää salassa kutsumalla sitä kiertäen nimettömäksi.
Lähteet:
http://www.kotus.fi/index.phtml?s=1137
http://fi.wikipedia.org/wiki/Nimet%C3%B6n
HelMet-kirjastojen eli Helsingin, Espoon, Vantaan tai Kauniaisten kaupunginkirjaston kirjan voit uusia osoitteessa http://www.helmet.fi. Tarvitset uusimiseen kirjastokorttisi numeron ja korttiin liittyvän nelinumeroisen pin-koodin. Klikkaa pääsivun oikeassa yläreunassa olevaa kohtaa ”Omat tietoni”. Esiin avautuu kirjautumissivu, johon täytyy laittaa kirjastokortin numero ja pin-koodi ja klikata sitten ”jatka”.
Seuraavaksi aukeavan sivun alareunassa löytyy lista lainoistasi. Laita vain rasti niiden lainojen kohdalle, jotka haluat uusia, ja klikkaa aivan sivun alareunasta kohtaa ”Uusi merkityt lainat”. Seuraavalta sivulta uusinta täytyy vielä vahvistaa klikkaamalla ”Kyllä”. Vaihtoehtoisesti jos haluat uusia kaikki lainasi, sinun ei tarvitse…
Kirjastokortin saa heti, jos olet aikuinen ja sinulla on kuvallinen henkilökortti mukanasi.
Jos olet alle 15-vuotias, joudut hankkimaan takaajan allekirjoituksen ja tiedot kaavakkeeseen, jonka saat
kirjastosta.(Takaajan tulee olla täysi-ikäinen .)
Kyllä löytyy nimellä Niskavuori. Se sisältää näytelmät "Niskavuoren nuori emäntä", "Niskavuoren Heta", "Niskavuoren naiset", "Niskavuoren leipä" ja "Entäs nyt,Niskavuori?" Kirja on ilmestynyt v. 2001 "Kirja kerrallaan" -julkaisuna.
Kirjaa on jonkin verran myös Pääkaupunkiseudun kirjastojen kokoelmissa.Sijainnit ja saatavuuden voit tarkistaa osoitteesta: http://www.helmet.fi
Sukunimien hakuoppaista löytyy runsaasti tietoa suomalaisista sukunimistä. Teoksia ja niiden saatavuutta voi hakea pääkaupunkiseudun kirjastojen HelMet - aineistohausta (http://www.helmet.fi/) sanahaku- tai asiasanahaku toiminnoilla. Hakusanaksi voi laittaa sukunimet. Melko kattava sukunimiopas on mm.
Mikkonen, Pirjo, Sukunimet, Otava, 2000, ISBN 951-1-14936-9
Suojatuista sukunimistä löytyy tietoa seuraavasta teoksesta:
Sukunimiopas ; Suojatut sukunimet / julkaisija: Suomalaisuuden liitto, Helsinki , 1994, ISBN 951-96348-2-7
Sanasta "sirmakka" löytyy seuraavanlaisia tietoja kirjasta Suomen sanojen alkuperä: etymologinen sanakirja. 3, R-Ö: "Sirmakka" on Kaakkois-Suomen murteen sanoja. Karjalankannaksella sana esiintyi myös muodossa "sermakka". Karjalan kielellä sana on "širmankka". Sana tulee alkujaan venäjän kielen sanasta "šarmanka", joka ei tosin tarkoita harmonikkaa, vaan posetiivia. Venäjän kielen sana taas johtuu suositusta posetiivikappaleesta Charmante Katharine.
