Nokkahuilulle löytyy runsaasti erilaista opintoaineistoa, joissa on usein näytetty esimerkiksi sormitukset selvästi ja konkreettisestikin kuvin. Tosin suomenkielellä konkreettisimmin asiaa käsittelevät teokset on tarkoitettu lapsille esim.
Fazerin julkaisema Alpo Luimulan Nokkahuilutie : alkeiskoulu ryhmäopetukseen
Edellenkin voi suositella myös Fabian Dahlströmin nokkahuilukouluja Sopraanonokkahuilukoulu ja sitä vähemmän konkreettinen alttonokkahuilukoulu Flauto dolce.
Hyvä sarja aloittelijalle on Egil Cederlöfin Me soitamme nokkahuilua. Siinä on erikseen osat sopraano/tenorinokkahuilulle ja alttonokkahuilulle.
Jos musiikin teoria kaipaa kertausta, niin Päivi Paulin-Hämäläisen Pieni puhaltaja -tehtävävihkonen on ihan aikuisellekin…
Hermann Hessen runokokoelmassa Huilunsoittaja: runoja 1895-1941 on toinen suomennos Arosusi-romaanissa olevasta runosta Arosusi. Sen on suomentanut Anna-Maija Raittila. Suomennos on vuodelta 1977.
Kysymykseesi on vastattu palvelussamme jo aikaisemmin, tässä suorat linkit vastauksiin:
http://www.kirjastot.fi/tietopalvelu/kysymys.aspx?questionID=3232519e-b…
http://www.kirjastot.fi/tietopalvelu/kysymys.aspx?questionID=c9d744d5-5…
http://www.kirjastot.fi/tietopalvelu/kysymys.aspx?questionID=298978ac-c…
Sanonta on kansainvälinen. Englanniksi sanonta kuuluu "The shoemakers children always go barefoot." Merkitys: "One often neglects those closest to oneself" eli "ihminen usein laiminlyö läheisimpänsä". Sanonta on kuvaava, ehkä siksi niin levinnyt ja säilynyt.
https://www.wordsense.eu/the_shoemaker%27s_children_go_barefoot/
Englannin kielen varhaisin versio tästä sanonnasta on John Heywoodin kirjassa Book of proverbs (1546). Se löytyy myös Robert Burtonin teoksesta The anatomy of melancholy (1621).
https://www.bookbrowse.com/expressions/detail/index.cfm/expression_numb…
"Huudeilla" juontaa amerikanenglannin slangisanasta "hood". Hood on tässä yhteydessä lyhenne neighbourhoodista, jonka voi kääntää esimerkiksi lähiseuduksi tai naapurustoksi. Alunperin hood on tarkoittanut erityisesti afrikkalaisamerikkalaisten vähävaraisia asuinalueita yhdysvaltalaisissa kantakaupungeissa.
Lähde: https://www.bloomberg.com/news/articles/2012-08-27/nabe-or-hood-a-brief…
Löytöretkeilijöiden ruokavalio riippui myös heidän matkakohteestaan ja -tavastaan. Löytöretkien aikakausikin vaikutti. Aikaa myöten, ja esim. kokemusten karttuessa pitkiltä valtameripurjehduksilta, tieto terveellisestä ruokavaliosta ja sairauksien ehkäisystä lisääntyi.
Maitse ja varsinkin asutuilla seuduilla matkaavien varhaisten löytöretkeilijöiden ruokavalio ei liene usein juurikaan poikennut matkaympäristöstä löytyvästä ja sen asukkaiden tavanomaisesta ruokavaliosta. Pitkillä vaikeilla matkoilla ei kannattanut kuljettaa mukana kuin välttämättömimmät tarvikkeet. Metsästys, kalastus ja paikallisten kanssa tehtävä kaupankäynti olivat luontevia keinoja hankkia elintarvikkeita.
Pitkillä valtameripurjehduksilla - ja esim. jäisille napa-…
Suomen tekijänoikeuslain 12 §:n mukaan julkistetuista teoksista eli esimerkiksi CD-levystä saa valmistaa muutaman kappaleen yksityiseen käyttöön. Kopioita voi tehdä sekä omasta että kirjaston aineistosta. Sen sijaan ei ole sallittua käyttää tietokoneohjelmaa, joka kiertää tai purkaa teknisen suojausjärjestelmän.
Kysymykseen kuinka monessa kirjaston levyssä on kopionnin esto on meidän mahdotonta antaa varmaa tietoa, koska mitään tilastoja asiasta ei ole.
Värssy on käännös Hjalmar Procopén runon De bortgångna toisen säkeistön lopusta (teoksessa I sanden : dikter (Helsingfors 1915).
”De hafva gått men stå oss än så nära,
är tusen trådar binda oss vid dem,
och stegens återljud af våra kära
vi höra tydligt än I våra hem.”
Eino Leino on kääntänyt joitakin Hjalmar Procopén runoja suomeksi. mutta tämän runon tai runon osan kääntäjästä en löytänyt tietoja. I sanden -kokoelmaa ei ole käännetty suomeksi. Runon alkuperäinen monikkomuoto on tässä käännöksessä muutettu yksiköksi, ilmeisesti jotta se sopisi paremmin muistovärssyksi.
Nopeuden määrittäminen edellyttää viitekehystä. Liikettä mitataan suhteessa johonkin paikallaan olevaan pisteeseen. Nämä samat pisteet liikkuvat toisessa kehyksessä suhteessa johonkin muuhun.
Ihminen liikkuu maapallon pyörimisliikkeen mukana noin 1 600 kilometrin tuntinopeudella riippuen siitä, kuinka lähellä päiväntasaajaa seisoo. Planeetta itse kiertää Aurinkoa keskinopeudella 107 000 kilometriä tunnissa. Aurinkokunta taas kiertää Linnunrataa nopeudella 792 000 kilometriä tunnissa.
Linnunradan liikenopeus voidaan laskea käyttämällä viitekehyksenä kosmista taustasäteilyä. Taustasäteily on jäänne maailmankaikkeuden alkuajoilta ja täyttää avaruuden. Säteilyn lämpötila ei kuitenkaan ole sama…
Kirjasta "Suomi soi 4: Suuri suomalainen listakirja" löytyy singlelistat, jotka on julkaistu v. 1959 n. 1-3 kuukauden välein. Vuodelta 1959 on 8 erilaista listaa, joissa on sekä ulkomaisia että kotimaisia iskelmiä.
Vuoden 1960 "Mitä missä milloin" -kirjassa on artikkeli kauden 1958-1959 suosituimmista iskelmistä ja lista 17:stä suosituimmasta kotimaisesta äänilevystä (siis LP:stä).
Kotimaisten kielten keskuksesta vastattiin kysymykseesi näin:
"Sanalla huoli on ollut nuo kaksi merkitystä ainakin niin kauan kuin suomen kieltä on kirjoitettu, siis 1500-luvulta lähtien (tieto löytyy Vanhan kirjasuomen sanakirjasta 1, 1985), ja luultavasti jo paljon kauemmin, sillä ne tunnetaan myös muissa itämerensuomalaisissa kielissä (ks. Suoman sanojen alkuperä 1, 1992).
Nykysuomen sanakirja samoin kuin uusi Kielitoimiston sanakirja antaa niin ikään sanalle huoli kaksi merkitystä: 1. 'levoton, huolehtiva ajatus jstak, murhe; levottomuus; pelko' jne. 2. 'huolehtiminen, huolenpito, hoiva'. Jälkimmäiseen ryhmään sisältyvät "pitää huolta" ja toisaalta myös "kantaa huolta". Vanhempana merkityksenä on pidetty ensin mainittua, ja sanalla…
The Picador book of wedding poems (Picador, 2012) sisältää niin vanhempaa kuin uudempaa häärunoutta ja voisi olla katsomisen arvoinen.
Internetissä on paljon häärunosivustoja, mutta suosittelu on vaikeaa. Kannattaa ehkä melkein itse selata niitä. Sivuja löytyy laittamalla Googleen hakufraasiksi wedding poems.
Suomalaiseen sukukulttuuriin liittyvät nimitykset löytyvät yleisestä kirjastosta ehkä vaivattomimmin tietosanakirjasta, esim. Otavan suuri ensyklopediasta, hakusanalla sukulaisuus. Sieltä selviää mm., että miniä on pojan vaimo. Käly on puolison sisar tai veljen (tai puolison veljen)vaimo. Lanko on puolison veli tai tai sisaren (tai puolison sisaren) mies. Nato on miehen sisar. Appi on puolison isä. Myös kirjaa Rahiala Kari, Meidän suvun voima, kannattaisi ehkä tutkia. Asiasanojen perusteella kirja voi liittyä aiheeseen.
Kekkosen kuvalla varustettuja juhlarahoja julkaistiin vuonna 1975 (Presidentti Kekkonen 75 vuotta, 10 markkaa) ja 1981 (Urho Kekkosen presidenttikauden 25-vuotisjuhlaraha, 50 markkaa). Vuonna 1967 Kekkosen kuva oli Säästöpankkiviikon "presidenttisarjan" kolikon kokoisessa mitalissa (3,2 cm). Tämä ei kuitenkaan ollut hopeinen, vaan kullanvärinen, eikä sen toinen puoli ollut tyhjä, vaan siinä oli Säästöpankin liikemerkki ja teksti "Säästöpankkiviikko 1967". 1967 Kekkonen oli aiheena myös Aimo Tukiaisen muotoilemassa pronssisessa presidenttimitalissa (7,2 cm). Sen kääntöpuoli esitti noitarumpua, jossa oli erilaisia symboleja.
Ainoa varsinainen vuonna 1967 julkaistu juhlaraha oli itsenäisyyden 50-vuotisjuhlaraha (10 markkaa).…
Kyseessä on varmaankin ”Outolintu: nuorisomusikaali”, joka ilmestyi Musiikki Fazerin kustantamana vuonna 1986. Musikaalin on kirjoittanut Arvi Arjatsalo ja säveltänyt Seppo Hovi. Siitä on ilmestynyt sekä partituuri (41 sivua), jossa on lauluosuudet, sanat, libretto, pianosäestys ja kitaran sointumerkit, että pelkät teksti- ja lauluosuudet sisältävä kirjanen (26 sivua).
Musikaalia ”Outolintu” ei ole valitettavasti saatavilla Ilmajoen kirjastosta, mutta sitä löytyy useista kirjastoista ympäri Suomea. Voit siis halutessasi tilata musikaalin omaan kirjastoosi kaukolainana muualta Suomesta. Ilmajoen kirjaston sivuilta ei ilmene, paljonko kaukolaina maksaa, mutta suosittelisin tiedustelemaan sitä suoraan kirjastostasi. Siellä voit myös tehdä…
Kustaa Vilkunan teos ”Etunimet” (Otava, 2005) kertoo, että ”Taava” liittyy etunimiin ”Augusta”, ”Kustaa” ja ”Daavid”. Sitä on annettu sekä miehille että naisille, joskin osoitteesta http://verkkopalvelu.vrk.fi/nimipalvelu/ löytyvä väestöreskisterikeskuksen nimipalvelu kertoo, että harvat miehille annetut nimet on annettu ennen 1920-lukua. Nimen on saanut alle 87 suomalaista, mutta viime vuosikymmenilläkin sitä on annettu jonkin verran lapsille. Kyseessä on kuitenkin melko harvinainen nimi.
Vilkunan mukaan ”Augusta” on peräisin latinan nimestä ”Augustus” (’kunnianarvoisa’). ”Daavid” taas on heprealaista alkuperää ja merkitykseltään ’lemmikki, armas’ tai ’ystävä’. ”Kustaa” on peräisin nimestä ”Gustav”, jossa on taustalla muinaispuolan ’…
Hei, ohessa Aleksi-artikkelitietokannan hakutulos hakusanalla "sydänkirurgia". Viitteet järjestäytyvät uusimmasta vanhimpaan, joten luulen, että löydät ainakin joitakin relevantteja viitteitä, joiden avulla pääset eteenpäin.
Ks. myös Huhtamies, Mikko Uuteen elämään; Mattila, Severi Thorax- ja verisuonikirurgia.
Nimeke
Tekijä
1
Sydän paikallaan
Kanninen, Ella
Kauneus ja terveys…
Ripsa-nimen alkuperää ei löytynyt mistään etunimikirjoista, joissa on nimien merkitykset selitetty. Internetissä olevalla sivustolla Ripsa-nimestä on vain maininta, että on harvinainen nimi: http://www.etunimet.net/ .
Suomessa on arkeologisten löytöjen perusteella asunut jo 3000 vuotta ennen ajanlaskumme alkua ihmisiä, jotka pitivät karjaeläimiä. Ei kuitenkaan vielä tiedetä millaisia nämä varhaiset nautaeläimet olivat. Tutkijat ovat arvelleet, että tuolloin nautoja olisi pidetty lähinnä niiden lihasvoiman, ei niinkään maidon ja lihan vuoksi. 2500-2000 eKr, eli vasarakirveskulttuurin aikakautena Etelä- ja Lounais-Suomessa lehmien ja ihmisten yhteiselämä muuttui. Maanviljely yleistyi ja osin myös vakiintui näillä alueilla ja näin lehmää alettiin hyödyntää myös sen tuottaman maidon ja lihan osalta. Tuon ajan lehmien ruokintatavoista ja muusta hoidosta ei kuitenkaan ole tarkkoja tietoja.
Lähde: Tervo, Mirja (Atena, 2004)
Kaari Utrion Ruusulamppu on vuonna 2002 ilmestynyt pieni (48 sivua, kuvia, korkeus 13 cm) kaunokirjallinen teos. Sen on julkaissut mainostoimisto nimeltä Kaisaniemen dynamo. Sallan lukupäiväkirja -blogi (http://sbrunou.blogspot.fi/2006_10_01_archive.html) arvelee sen olevan mahdollisesti mainostoimiston lukijalahja.
Kirjaa ei ole lainkaan kuntien kirjastoissa, vaan ainoastaan muutamissa yliopistojen kirjastoissa ei-lainattavana lukusalikappaleena. Kansalliskirjastosta voit saada sen lukusalikäyttöön:
http://www.kansalliskirjasto.fi/
