Liikenneturvan neuvontapalvelusta vastattiin seuraavasti:
Pyörätiellä on sama nopeusrajoitus kuin viereisellä ajoradallakin. Tai erillisellä pyörätiellä alueen yleisrajoitus.
Kävelykadulla ja pihakadulla ajonopeus on sovitettava jalankulun mukaiseksi eikä se saa ylittää 20 km/h.
Kaikissa tilanteissa ajonopeus on sovitettava sellaiseksi, että pyörän hallinta säilyy ja sen voi pysäyttää tien näkyvällä osalla kaikissa ennalta arvattavissa tilanteissa.
Pyöräteiden geometria on yleensä suunniteltu enimmillään (suorat osuudet) nopeuden 30 km/h mukaan.
Lisäksi ennakointivelvollisuus koskee myös pyöräilijöitä:
4 §
Tienkäyttäjän ennakointivelvollisuus
Tienkäyttäjän on ennakoitava toisten tienkäyttäjien toimintaa vaaran ja vahingon…
Sananmukainen suomennos olisi "Onko neljäs serkkusi kahden polven takaa?".
Serkkusuhteiden monimutkaisia vesiä on kahlattu tässä palvelussa aiemminkin, tässä esimerkiksi havainnollistava vastaus:
https://www.kirjastot.fi/kysy/mita-tarkoittaa-1-serkku-yhden?language_c…
Jos sukulaisuussuhteet kiinnostavat enemmänkin, voi asiaan perehtyneitä löytää esimerkiksi Sukututkimusseuran Suku forumilta:
https://www.genealogia.fi/sukuforum/
Tuomas Salste on tehnyt myös havainnollistavan kaavion:
https://www.tuomas.salste.net/suku/sukulaiset.pdf
Tiedustelin asiaa WSOY- kustantamolta, joka on suomentanut Stephanie Garberin Caraval- trilogian. Heillä oli hyviä uutisia!
Stephenie Garberin Once upon a Broken Heart -sarja alkaa ilmestyä suomeksi lokakuusta 2022 eteenpäin Kaisa Katteluksen suomentamana.
Englantilainen Emmerdale on pyörinyt Suomen televisiossa vuodesta 1997 asti. Kotimainen Salatut elämät alkoi sekin jo vuonna 1999. Muita draamasarjoja, jotka olisivat pitäneet pintansa yhtäjaksoisesti yli kaksikymmentä vuotta, ei tule mieleen.
Näitä pitkäikäisempiä fiktiosarjoja ovat jotkin makasiinityyppiset sarjat. Kestävin lienee Pikku Kakkonen, jota on esitetty vuodesta 1977 asti.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Emmerdale
https://fi.wikipedia.org/wiki/Salatut_el%C3%A4m%C3%A4t
https://fi.wikipedia.org/wiki/Pikku_Kakkonen
Karhapää kuten monet muutkin pää-loppuiset nimet ovat alun perin olleet ulkonäköön liittyviä lisänimi. Karhapää on ilmeisesti tarkoittanut 'pörrötukkaista ihmistä'. Nimi on sittemmin vakiintunut sukunimeksi Ilomantsin seudulla. Maakirjoista nimi löytyy sukunimenä ensimmäisen kerran vuodelta 1638. On mahdollista, että samasta alkumuodosta on kehittynyt myös sukunimi Karhinen.
Lähde:
Mikkonen, Pirjo ja Paikkala, Sirkka : Sukunimet. Helsinki, 2000
Anna-Carola Kraussen kirjassa Maalaustaiteen historia renessanssista nykypäivään on sisällysluettelo, joka voisi toimia aikajanana. Mayer-Iswandyn Art: from prehistoric art to modernism on fläppikirja, joka on itsessään aikajana, siinä on myös muun elämän tapahtumat mukana. Amy Dempseyn kirjassa Moderni taide on esipuheen "sisällä" värillinen 4 x A 4-kokoinen aikajana 1860-2000.
Annika Thorin kirjoittamat kirjat:
- Eldfågeln
- En ö i havet
- Havets djup
- Nu, imorgon!
- Näckrosdammen
- Pirr i magen klump i halsen
- Rött hjärta blå fjäril
- Sanning eller konsekvens
- Öppet hav
Suomennettu ei ole kuin neljä jo löytämääsi teosta.
Annika Thorista on kysytty usein tässä palvelussa. Löydät vastaukset osoitteesta
http://www.kirjastot.fi/fi-FI/tietopalvelu/arkisto.aspx
Oulun kaupunginkirjaston pääkirjaston lehtisalissa on asiakaskäytössä skanneri, jolla voi skannata valokuvia, mutta siinä ei ole telinettä, jolla voi skannata diakuvia. Skannerin voi varata puoleksi tunniksi tai tunniksi kerrallaan, joten koko valokuva-albumin digitoiminen ei helposti onnistu.
Kirja löytyi kuin löytyikin, ja varaus lähetetään sinulle toivomaasi kirjastoon. Pahoittelemme tapahtunutta.
Espoon kirjastoauton yhteystiedot löytyvät täältä:
http://www.helmet.fi/fi-FI/Kirjastot_ja_palvelut/Kirjastoauto/Juttuja_k…
Kaivattu 70-luvulla ilmestynyt majanrakennuskirja lienee Michel ja Annie Politzerin Rakennetaan maja (Otava, 1974). Sitä on edelleen lainattavissa useista kirjastoista, eli se on saatavissanne ainakin kaukolainana, mikäli oman kirjastonne kokoelmasta sitä ei enää löydy.
Aiheesta on suomeksi saatavilla myös uudempi ranskalaiskirja, vuonna 2010 Nemon kustantamana ilmestynyt Louis Espinassous'n Rakennetaan maja!
Ainakin pääkaupunkiseudun Helmet-kirjastoista kirjat löytyvät, samoin kuin sarjan muut osat Verenpisara ikkunalla ja Metsäkukkia asvaltilla. Sarjan kahden osan nimet ovat aivan täsmällisesti nämä: Ruiskukkaseppele ja Unikkoja ikkunassa, ja kolmas kuten kirjoitit: Kielon jäähyväiset:
http://haku.helmet.fi/iii/encore/search/C__Skoskivuori%20mustonen__Ff%3…
Jos asut pääkaupunkiseudun ulkopuolella, tarkista tilanne oman kotikuntasi kirjaston tietokannasta.
Kyllä on. Näen tietokannasta, että sitä on tilattu Helsinkiin kolme kappaletta ja se on saapunut hankintaosatollemme 12.5. Katso myös tämä, mitä ilmeisimmin sama kirja Vamtaam ja Espoon puolella: http://haku.helmet.fi/iii/encore/record/C__Rb2135627__Srakastan%20siis%…
Matti Rossin käännöksessä Warwickin repliikki kuuluu kokonaisuudessaan näin:
"Juokoon sitten maa myös meidän veremme.
Tapan hevoseni, ellen pääse pakoon.
Mutta miksi seisomme ja valitamme
tappioitamme kuin pelästyneet akat,
vaikka vihollinen riehuu; miksi katselemme
tätä tragediaa ikään kuin näyttelijät
siinä rehkisivät pilan päiten? Polviltani
minä vannon Jumalalle, etten lepää
enkä miekkaa pane tuppeen ennen
kuin kuolema on sammuttanut katseeni
tai kohtalo on suonut koston tyydytyksen."
Shakespeare, William: Henrik VI, kolmas osa. Suom. Matti Rossi. WSOY, 2007.
Tietotekniikka oli käytössä kirjastossa 1980-luvun loppupuolella, kun puolivälissä 80-lukua alkoi atk:n hankinta kirjastoihin. Kirjastot saivat kustantajien tietoja pääasiassa paperimuodossa, erilaiset esitteeta javalintalistat luettiin paperilla. Lainaustietoja käsiteltiin 1980-luvulla tietotekniikan avulla, kun oli reikäkortit ja optisesti luettavat eräpäiväliput.- Kysymyksiisi löytyy lisätietoja mm. näistä kirjoista: Kirjastot ja atk (1986), Suomen yleisten kirjastojen historia (2009), Laakso: Kansanvalistajasta kansalaisten olohuoneeksi(2010), Pappien harrastuksesta moderniksi kirjastoksi: Rovanniemen kirjasto 150 vuotta(2010), Kaisa Sinikaran artikkeli Kirjastot ja verkko kirjassa Kirjasto 2010.
Kirjastolla ei ole lakiin perustuvaa oikeutta skannata tekijänoikeuden suojaamaa kuvakirjaa. Kuvakirjaa itsessään saa näyttää vapaasti, mutta skannaaminen tarkoittaa kopioimista, joka on sallittua vain yksityiseen käyttöön ilman lupaa.
Ilman lupaa skannatun eli kopioidun kuvan käyttö millä tavalla tahansa on tekijänoikeuslain vastaista. Skannattua kuvaa ei siis saa näyttää satutunnilla eikä sitä saa laittaa jakeluun. Kaikki kirjastojen toiminta on ei-yksityistä, eikä siinä yhteydessä on merkitystä käytetyllä tekniikalla. Intra ja GoogleDrive ovat tässä suhteessa samassa asemassa eikä salasanoilla ole merkitystä, koska alkuperäinen toimi on jo ollut luvaton.
Kirjastosta voi toki löytyä niin vanha kuvakirja, että kuvien tekijän kuolemasta on…
Suosittelen Helsingin kauppakorkeakoulun kirjaston sivuja http://helecon.hkkk.fi/kirjasto/ Hyvin ryhmitellyn tiedonlähdesivun (tietokannat, kirjastot, elektroniset lehdet ym.)lisäksi sieltä löytyy myös taloustieteiden virtuaalikirjasto, jossa Internetin tietovarantoja on järjestetty aiheen ja kirjastoluokituksen mukaan.
