Mandingonkielisen säkeistön Missä se Väinö on -kappaleeseen on tehnyt senegalilaistaustainen koransoittaja Malang Cissokho, joka on esiintynyt myös muun muassa Youssou N'Dourin kanssa. Cissokho vastasi ystävällisesti tiedusteluun kappaleen sanoituksista:
"Alla käännökseni mandingon kielestä:
Dunuja mbe kumala Väinö ma Väinö - Maailma, laulan Väinölle Väinö
Jukka ding ke le - Jukan poika
Kati ding ke le - Katin poika
Alah man ning mbe simajala - Toivotan sulle pitkää elämää kanssamme
A-aaa Väinö - aaa, Väinö
Lo lo lo lo lo lo lo lo lu njinjata - Tähdet, tähdet, tähdet ovat kauniita
Väinö
Alah man ning mbe simajala - Toivotan sulle pitkää elämää kanssamme
A-aaa Väinö"
Voit lukea lisää Malang Cissokhosta oheisista…
Pentti Lempiäisen Suuren nimipäiväkirjan mukaan Melisa (Melissa, Melita, Melitta) pohjautuu kreikan kielen hunajaa tarkoittavaan sanaan méli. Melissa on myös feminiinimuoto kreikan sanasta mélissos, mehiläinen.
Jo Kreetan muinaisella kuninkaalla Melissoksella kerrotaan olleen Melissa-niminen tytär.
Kalenteriin Melissa -nimi tuli Melitta -nimisen marttyyrin mukaan, joka legendan mukaan surmattiin Traakiassa (nyk. Bulgaria) 100-luvun puolivälissä. Muistopäivä on 15.9.
Laulun nimi on Vihanneslaulu, säveltäjää tai sanoittajaa ei tiedetä. Se alkaa näin: Kukkuu, kukkuu pikkupottu nukkuu. Laulu on ainakin Armi & Lemmikit –äänitteellä (c-kasetilla vuodelta 1993), jolla on muitakin lastenlauluja. Nämä tiedot ovat peräisin Violasta, Suomen kansallisdiskografiasta (http://www.kansalliskirjasto.fi/kirjastoala/viola.html). Laulua lauletaan samalla nuotilla kuin suomalaista kansanlaulua Kukkuu kukkuu kaukana kukkuu. Sen nuotit löytyvät muun muassa Kultainen laulukirja - 400 suosikkilaulua ja Laula, laula lapseni - 44 lastenlaulua -laulukirjoista.
Kasettia ei näytä kirjastoista löytyvän, eikä sitä ilmeisesti ole nuottinakaan kirjastoissa. Laulun sanat (ainakin pari erilaista versiota) löytyvät esim. Ylex…
Suomalaisista sukunimistä ja niiden historiasta kerrotaan teoksessa Pirjo Mikkonen & Sirkka Paikkala: Sukunimet, 2000.
Kirjan mukaan Kuningas-nimisiä henkilöitä Suomessa on 184. Kuningas-nimi on tosiaan peräisin Karjalankannakselta, nimeä on esiintynyt Jääskessä, Säkkijärvellä ja Johanneksessa. Myös Länsi-Suomessa nimeä on esiintynyt.
Myös Juha Pöyhösen Suomalainen sukunimikartasto, osa 2, Karjalassa esiintyneet nimet tuntee Kuningas-nimen. Kartastosta näkee, millä paikkakunnilla nimeä on esiintynyt ja kuinka paljon.
Sukunimiin liittyviä kirjoja voit hakea kirjastojen aineistohausta asiasanalla sukunimet.
Lukitus on HelMet-verkkokirjaston varsin tuore toiminto, jonka avulla voi lukita varauksen esimerkiksi lomamatkan ajaksi siten, ettei varaus tule kirjastoon sinä aikana mutta että varaus pysyy yhä varausjonossa. Jos kaikki edellä olevat varaukset kuluvat loppuun, lukittu varaus pysyy varausjonon ensimmäisenä. Lukitus kannattaa muistaa poistaa heti, kun varaus saa tulla, sillä muuten se voi jäädä roikkumaan eikä saavu koskaan.
Ohjeet lukituksen käyttämiseksi löytyvät osoitteesta https://luettelo.helmet.fi/search~S9*fin/k kohdasta ”Varausten muuttaminen, lukitseminen ja peruuttaminen”.
Nimestä Lumi sanotaan Pentti Lempiäisen teoksessa Suuri etunimikirja (1999) seuraavasti: "Lumi -> Luontoaiheisia nimiä, jonka käyttöä etunimenä on saattanut siivittää siihen liittyvä mielikuva valkoisuudesta ja puhtaudesta" (s. 143). Nimeä Luka ei sellaisenaan löydy etunimikirjoista mutta sitä lähellä olevat Luke ja Lukas juontuvat nimestä Luukas, jonka nimipäivä on 18.10. Nimi on raamatullista alkuperää: "Uudessa testamentissa lääkäri, jonka mainitaan kirjoittaneen kolmannen evankeliumin ja Apostolien teot" (s. 397). Luukkaan tunnuspiirteenä on pidetty myötätuntoa köyhiä ja halveksittuja kohtaan. Tarkempia tietoja Luukas-nimestä löytyy Lempiäisen kirjan lisäksi monista muista nimikirjoista, joita voi lainata Lahden kaupunginkirjastosta…
Antiikkiliike Wanhan Eliaksen julkaisemassa Arabian taiteilijoiden signeerausten luettelossa ei tällaista pelkästä W-kirjaimesta muodostuvaa signeerausta löydy. Myöskään Designmuseon haulla ei löydy tätä esinettä niitten taiteilijoiden kohdalta, joitten sukunimi alkaa W-kirjaimella (Gunnar Wahlroos, Nils Wasastjerna, Helena Wilenius ja Peter Winquist). Leiman perusteella esine kuuluu vuosien 1964 - 1971 tuotantoon, mutta Designmuseon millään haulla ei löydy kysyjän lähettämän kuvan kaltaista astiaa. Tässä kohdassa kirjastonhoitajan asiantuntemus valitettavasti päättyy, sillä mitkään kuvahautkaan eivät tuottaneet tulosta. Asiasta kannattaa kysyä antiikkiliikkeistä tai Arabialta.
Kaksinkantaja on järvi Lieksassa, Jongunjoen lähellä. Jongunjoki virtaa Kuhmon Jonkerinjärvestä Lieksanjokeen. Kaksinkantajan tuntumassa sijaitsee Karhu-Väinön eli maineikkaan karhunkaatajan Väinö Heikkisen talo. Heikkinen on kaatanut elämänsä aikana 36 karhua.
Alueella tunnetaan tarina, jonka mukaan järveen olisi syksyisten niittotöiden aikaan hukkunut kaksosia odottanut nainen. Järvi oli ollut heikossa jäässä, ja niittoväki oli - kenties järviruokoa kerätäkseen? - uskaltautunut jäälle. Jää oli pettänyt raskaana olevan naisen alta. Tämän tarinan kuulimme itseltään Karhu-Väinöltä.
Sitä, onko "kaksinkantaja" tarkoittanut kaksosia odottavaa naista yleisemminkin, emme pysty sanakirjalähteiden valossa sanomaan. Daniel Jusleniuksen "Suomalaisen…
Kappale on saanut tähän Aarno Ranisen sovitukseen nimeksi "Mozart 40". Sävelmä on tosiaankin kuuluisa teema Mozartin 40. sinfonian ensimmäisestä osasta Molto allegro. Laulua ovat esittäneet äänitteillä Päivi Paunu ja Aarno Raninen, suomenkieliset sanat on sommitellut Juha Vainio.
Lähteet:
http://www.helmet.fi/fi-FI
https://finna.fi
Suomen lainsäädäntö ei ota suoranaisesta kantaa antropofagiaan eli ihmissyöntiin, ei myöskään kannibalismiin eli samaa lajia olevan yksilön syömiseen. Rikoslain 17. luvun 12§ on kuitenkin ns hautarauhaa käsittelevä kohta, jonka toinen momentti kuuluu seuraavasti:
"2) [joka] käsittelee hautaamatonta ruumista pahennusta herättävällä tavalla (...) on tuomittava hautarauhan rikkomisesta sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi."
Tämä lainkohta antaa ainakin mahdollisuuden syyttää ihmissyönnistä. Koska laissa ei kuitenkaan puhuta suoraan syömisestä ja mukana on suhteellinen ilmaisu "pahennusta herättävällä tavalla", on mahdotonta arvioida, mihin oikeusistuin konkreettisessa tilanteessa päätyisi. Todennäköisesti esimerkiksi tilanne,…
Tässä muutama kirja, joista toivottavasti löytyy historiallista taustatietoa.
Piirainen, Veikko: Kylänkierrolta kunnalliskotiin : Savon ja Pohjois-Karjalan maaseudun vaivaishoitotoiminta vaivaishoidon murroskautena 1800-luvun jälkipuoliskolla. Helsinki : Suomen Historiallinen Seura, 1958
Kunnanvaivaisesta harmaaksi pantteriksi : tutkielmia suomalaisen vanhuuden historiasta / Riitta Oittinen ja Kari Pitkänen (toim.) ; [julkaisija: Helsingin yliopiston talous- ja sosiaalihistorian laitos][Helsinki] : [Helsingin yliopisto], 1991.
KIVINEN, KIRSTI: Vaivaishoidosta erikoistuneeseen alueelliseen toimintaan : vanhustenhuollon historiallinen analyysi ja lähikehityksen toimintamalleja. Julkaistu: Oulu : Oulun ammattikorkeakoulu, 1994
Rintala,…
Tätä on kysytty ennenkin Kysy kirjastonhoitajalta -palvelusta. Poimin tähän arkistosta vastauksen, löydät sen myös arkistosta esim asiasanalla Minea.
Minea-nimi esiintyy Mika Waltarin kirjassa Sinuhe egyptiläinen, Minea on Sinuhen rakastajatar. Kirja ilmestyi 1945 ja sen jölkeen nimen käyttö yleistyi. Minealla ei ole nimipäivää.
Lisäksi tarkistin useammasta nimikirjasta mutta nimeä Minea ei niistä löytynyt.
Kaikkien Suomen murteiden sanakirja on nimeltään: Suomen murteiden sanakirja (Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja), josta on ilmestynyt tähän mennessä kahdeksan osaa. Suomen murteista on myös kirjassa: ELÄHÄN hötkyile : suomea suupielestä toiseen -kirja (WSOY, 2005).
Erilaisia murresanakirjoja on olemassa monenlaisia, mutta mitenkään kattavia ne eivät varmaankaan ole. Monet murresanakirjat voivat myös keskittyä vain tiettyyn paikkakuntaan ja sen murteeseen. Tässä muutamia esimerkkejä:
Karhu, Kerttu: Eheroon, taharoon (WSOY, 1998)
Karhu, Kerttu: Ei lisä pahoota (WSOY, 2003)
Oottako träillä? : Jalasjärven murresanakirja (Salme Henell, 2005)
Tuukko völijyy? : sanoja ja sanontoja Järviseudun murteella (Sirkka Männikkö, 2007)…
Heikki Metsämäen ja Juha Miettisen Badding-elämäkerran (Gummerus, 1996, 9519743103, s. 45-6.) mukaan Badding-puhuttelunimen keksi Raulin koulukaveri Rauli "Rafe" Tanskanen keskikoulun viidennellä luokalla. Englanninkieliset nimet olivat tuollin "in". Badding ei tarkoittanut mitään erityistä, se vain kuulosti hyvältä.
Hakuteoksessa Iskelmän tähtitaivas (WSOY, 2004) on esitetty, että Somerjoki muokkasi taiteiljanimensä Michael Bondin lastenkirjojen Karhuherra Paddington -hahmosta, koska hän samastui karhuherran haurauteen ja herkkyyteen. Vaikka ensimmäinen Paddinton-kirja ilmestyi Englannissa jo 1958, suomennokset ilmestyivät vasta vuoden 1973 jälkeen. Somerjoen levykannessa nimi Badding oli jo v. 1970.
Kanadalaisen Alan Bradleyn Flavia de Luce -sarjan kirjat ovat ilmestyneet seuraavassa järjestyksessä:
Piiraan maku makea (The Sweetness at the Bottom of the Pie, 2009, suom. Maija Paavilainen, 2014)
Kuolema ei ole lasten leikkiä (The Weed That Strings the Hangman's Bag, 2010, suom. Laura Beck, 2014)
Hopeisen hummerihaarukan tapaus (A Red Herring Without Mustard, 2011, suom. Maija Heikinheimo, 2015)
Filminauha kohtalon käsissä (I Am Half-Sick of Shadows, 2011, suom. Maija Heinkinheimo, 2016)
Loppusoinnun kaiku kalmistossa (Speaking from Among the Bones, 2013, suom. Maija Heikinheimo, 2016)
Kuolleet linnut eivät laula (The…
Ilkka Remes on salanimi. Kirjailijan oikea nimi on Petri Pykälä. Salanimiä voit katsella täältä: http://www.tornio.fi/Salanimet. Matti Remeksellä on kotisivut: http://www.mattiremes.net/matti.php ja hän vastaa siellä myös lukijoiden kysymyksiin. Siellä häneltä on usein kysytty tätä asiaa ja hän totetaa, että Remes on hänen oikea nimensä.
Hopeatehdas Oy esitellään muutamalla rivillä kirjassa ”Suomen teollisuus” vuodelta 1951. Kirjassa sanotaan mm.: ”Yhtiö on perustettu v. 1926. Normaalituotantoon kuuluvat tärkeällä sijalla pöytä- ja kahvikalustot, sormukset, korut ym. kultasepänalan valmisteet. Tehtaan nykyinen henkilömäärä on 57. Yhtiön osakepääoma on 1 milj. mk ja vararahastot 850.000 mk”.
Kirjassa ”Suomalainen hopeataide” (1989) Hopeatehdas mainitaan luvussa, joka on otsikoitu ”Uusia muotoja pienistä metalliverstaista” ja jossa kuvaillaan taideteollisuuden kehitystä 1900-luvun alkukymmeninä. Sivulla 37 sanotaan: ”Pääasiassa perinteisiin malleihin pohjautuvia sarjoja valmistivat mm. Hopeatehdas Oy, Suomen Kultaseppä Oy ja vuonna 1918 Suomen Kultaseppien Liiton…
Onni-runo ilmestyi ensimmäisen kerran Parnasson numerossa 8/1965 (s. 345-346), runoilijan kuolinpäivänä 22. joulukuuta 1965. Parnasson versiossa ongelmallisen kohdan sanamuoto on "Se lensi". Ylimääräinen n, joka on mukana jo Koottujen runojen ensipainoksessa 1966, lienee siis pelkkä painovirhe - Viita-kirjallisuudesta ei ainakaan löydy todisteita päinvastaisesta.
Koskisen episodien nimet ja niiden juonenkulut osuvat koko lailla yksiin Seppo Jokisen kirjojen nimien ja juonien kanssa, joten televisiosarjan osien yhdistäminen niitä vastaaviin kirjoihin on helppoa. Tv-sarja ei täysin noudata kirjojen ilmestymisjärjestystä, ja neljännen ja viidennen Koskinen-tarinan (Koskinen ja taikashow, Koskinen ja kreikkalainen kolmio) se sivuuttaa kokonaan.
Kausi 1 (kirjan nimi suluissa; hakasuluissa oleva luku ilmaisee, kuinka mones Koskinen-kirja on kyseessä):
1. Raadonsyöjä (Koskinen ja raadonsyöjä) [2]
2. Siimamies (Koskinen ja siimamies) [1]
3. Pudotuspeli (Koskinen ja pudotuspeli) [3]
4. Hukan enkelit (Hukan enkelit) [6]
5. Piripolkka (Piripolkka) [7]
Kausi 2
1. Vilpittömässä mielessä (Vilpittömässä…
Kyseessä on laulu, joka tunnetaan nimillä ”Vitamiiniviisu” ja ”Viisu vitamiineista”. Laulun on sanoittanut Uuno Tupasela. Hän on myös mahdollisesti säveltänyt laulun tai vaihtoehtoisesti käyttänyt jotakin kansansävelmää sen pohjana.
Laulun sanat näyttävät löytyvän vain teoksesta "Iskelmäkalenteri" (Kanerva, 1945). Mikäli teosta ei löydy omasta lähikirjastostasi, voit tiedustella mahdollisuutta tilata se kaukolainana. Teos kuuluu esimerkiksi HelMet-kirjastojen ja Piki-kirjastojen kokoelmiin.
Lähteet:
https://finna.fi
http://www.helmet.fi/fi-FI
https://piki.verkkokirjasto.fi/web/arena
