Vuonna 1995 Helsingin Sanomien kuukausiliitteessä oli kaksi työelämän muutoksiin liittyvää artikkelia:
- Hiltunen Pekka, Työ muuttaa muotoaan: Työelämän muutos ja murros; fiktiota ja faktaa; haastateltavina mm. sosiologi Antti Kasvio, professori Pentti Malaska ja tutkija Matti Kortteinen (nro 1, s. 34-39)
- Palo Jorma, Työnarkomoney (nro 12, s. 53-55)
Nämä artikkelitiedot löytyvät Aleksi-lehtiviitetietokannan kautta, joka on käytettävissä Helsingin, Espoon ja Vantaan kaupunginkirjastoissa: http://www.helmet.fi/fi-FI/Ekirjasto/Tietokannat/Artikkeli_ja_lehtitiet… Tämän ikäiset lehdet on säilytetty Helsingin Pasilan ja Rikhardinkadun kirjastoissa.
Valitettavasti artikkelihaku ei ulotu vuotta 1995 kauemmas. Voit selata ja tarvittaessa kopioida…
Kysymyksen perusteella on vaikea tietää, etsitäänkö kirkonkellojen soittoa vai ns. käsikelloilla soitettua musiikkia. Kirkkojen kelloillahan ei normaalisti pysty soittamaan kuin etukäteen päätettyjä ääniä, mutta ns. käsikelloilla (hand bells) voidaan tuottaa kaikki tarvittavat äänet, kun soittajia on paljon.
HelMet-kirjaston kokoelmasta löytyy CD-muodossa oikeastaan vain yksi levy, jolla kuullaan pelkästään kirkonkelloa. Tällä levyllä on kellojensoittoa Arkkienkeli Mikaelin kappelista (Kizin saarelta), Aleksanteri Nevskin katedraalista (Petrozavodskista) ja Kizin museosta. Tämän levyn linkki on tässä http://luettelo.helmet.fi/record=b1665681~S9*fin
Tämän lisäksi kirkonkelloa äänitehosteena löytyy joiltakin tehostelevyiltä.
Käsikellolevyjä…
Lämpöpatterit jaetaan toimintaperiaatteensa mukaan kahteen eri tyyppiin, konvektoreihin ja radiaattoreihin. Konvektoripattereissa lämmön siirtyminen huoneilmaan tapahtuu sekä lämpösäteilyn että konvektion kautta. Konvektio tarkoittaa sitä, että ilma lämpiää kiertäessään patterin pintojen kautta. Patterin ympärillä on näin ollen jatkuva ilmavirtaus. Ilman mukana liikkuvat myös erilaiset pienhiukkaset, jotka kertyvät virtauskohtiin ja näkyvät ajan myötä tummina tahroina.
Lähteet:
Pientalon lämmitys -oppimateriaali Edu.fi -sivuilla: http://www03.edu.fi/oppimateriaalit/pientalon_lammitys/patterit.htm, http://www03.edu.fi/oppimateriaalit/pientalon_lammitys/radiaattorit.htm
Home Energy Magazinen verkkoartikkeli pienhiukkasten aiheuttamista…
"Matti, Musti, Mirri ja Teppo" –satu sisältyy vanhaan lukukirjaan Hyvästi aapiskukko (toim. Aarni Penttilä, Gummerus, useita painoksia).
"Pikku-Mari taikinatiinussa" on luettavissa esimerkiksi teoksista Pieni aarreaitta. 1 / koonneet Tuula Korolainen ja Riitta Tulusto (WSOY, 1991) ja Käkikoski, Hilda: Satuja, joita isoäiti rakasti (Otava, 1963, 3.p, Sarjassa Meidän lasten kirjasto).
Myös Zacharias Topeliuksen klassikkosadun "Koivu ja tähti" voi lukea Korolaisen ja Tuluston toimittamasta teoksesta Pieni aarreaitta. 1. "Koivu ja tähti" sisältyy myös lukuisiin muihin antologioihin ja lukukirjoihin. Satu löytyy esimerkiksi teoksista Kansakoulun lukukirja. 1 (toim. K. A. Horma, Hilda Huntuvuori, E. A. Saarimaa, WSOY, useita painoksia),…
Kysymykseen ei voi vastata tiedon pohjalta, koska sellaista päätöstä, että shakkia ei näytetä televisiossa, tuskin on koskaan tehty. Useimmiten jonkin asian puuttuminen ohjelmista johtuu siitä, että kukaan ei ole tehnyt myönteistä päätöstä. Uskoakseni näin on myös shakin kohdalla.
Toisaalta on selvää, että shakki on varsinkin suorana lähetyksenä äärimmäisen hankala haaste. Pelirytmi voi olla erittäin verkkainen, eikä kukaan tiedä pelin kestoa. Voi myös olla, että pelistä tulee hyvin tylsä rutiinitasapeli, mutta sitäkään ei ohjaaja voi etukäteen tietää.
Mikään ei kuitenkaan estäisi näyttämästä televisiossa pikashakkia tai editoituja eli varsinaisiin tapahtumiin keskittyvää ohjelmaa. Näinhän tehdään monien urheilulajien kohdalla siksi, ettei…
Täytyy heti aluksi varoittaa, että me vastaajat emme ole laintulkinnan ammattilaisia, joten vastaus on laadittu vain maallikkotietämyksen perusteella. Varmempaa tietoa saat laintulkinnan ammattilaisilta.
Tekijänoikeuslain 12 §:n mukaan julkistetusta teoksesta saa valmistaa muutamia kappaleita yksityiseen käyttöön. Siinä ei edellytetä, että kopioija omistaisi teoksen kappaleen, joten kirjastosta lainatun teoksen kopioiminen on myös sallittua. Sen sijaan sävellysteoksen kopioimista ei saa antaa ulkopuolisen suoritettavaksi, mikä on erona useisiin muihin aineistotyyppeihin. Yksityiskäytöllä on katsottu tarkoitettavan henkilöä ja hänen lähipiiriään.
Tekijänoikeuslaki löytyy kokonaisuudessaan Finlex-tietokannasta osoitteesta http://www.finlex.…
Sanojen alkuperää voi tutkia etymologisesta sanakirjasta.
Sana 'osoite' on johdettu verbistä 'osoittaa'. Elias Lönnrot otti sen käyttöön merkityksessä 'osoitus, näyte, viite'. Nykymerkitys on ollut sanakirjassa ensi kerran vuonna 1853.
Sanaa 'avio' on kysytty aikaisemmin Kysy kirjastonhoitajalta -palvelussa. Vastaus ja käyty keskustelu löytyy Hakemistosta asiasanalla 'avioliitto'.
http://www2.kirjastot.fi/fi-FI/kysy/arkistohaku/kysymys/?ID=cf0642a1-5b…
Lähteitä:
Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja (WSOYpro, 2009)
Meri, Veijo: Sanojen synty (Gummerus, 2002)
http://www2.kirjastot.fi/fi-FI/kysy/asiasanahakemisto/
http://www.suomisanakirja.fi/
Tähän kysymykseen saimme apua kaupunkisuunnitteluviraston arkkitehdilta. Hän pystyi antamaan seuraavan perusteellisen vastauksen:
”Nimi näyttää tosiaan muuttuneen Sitratoriksi tuossa mainitsemassasi 13.5.1981 päivätyssä kaavamuutoksessa. Kaavan numero on 8373.
Päätös nimen muuttamisesta Kitara-aukiosta Sitratoriksi on tehty kaupungin nimistötoimikunnassa 2.12.1980. Tarkempia perusteluja ei nimistötoimikunnan pöytäkirjaan ole merkitty.
Edeltävä asemakaava nro 7300 vuodelta 1976 näyttäisi olleen aika kaaviomainen eikä alue ollut lähtenyt rakentumaan sen mukaan, asemaa ja joitain pääkatuja lukuun ottamatta. Kitara-aukio -niminen tori oli vuoden kaavassa 1976 eri muotoinen ja pienempi kuin Sitratori.
Alue on sitten rakentunut vuoden 1981…
Jos olet kiinnostunut työpaikasta Helsingin kaupunginkirjastossa sinun tulisi ottaa yhteyttä pääkirjastossa, Pasilassa, olevaan henkilöstöyksikköön. Työhönottajana toimii Pirkko Saarinen puh. 310 85508
Työministeriön nettisivuilla http://www.mol.fi on myös mahdollisuus ilmoittautua työnhakijana yleisesti.
Erisnimet harvemmin "tarkoittavat" mitään erityistä, ne ovat vain nimiä. Näistä kahdesta etunimestä voidaan sanoa, että Elsa on suomen kielessä käytetty lyhyt muoto nimestä "Elisabet", jonka juuret ovat heprean kielisessä ilmaisussa "Jumala on valani". Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että nimellä "Elsa" tarkoitettaisiin normaalisti mitään tällaista, se on vain nimi, joka miellyttää osaa vanhemmista. Anni on puolestaan mukaelma yleisemmästä etunimestä "Anna" (muita ovat mm. Anne, Anu, Anneli, Annikka ja Annukka). Anni on otettu suomalaiseen almanakkaan vasta vuonna 1950. Nimi "Anna" on muunnos heprealaisesta armoa tai suosiota tarkoittavasta nimestä "Hannah", jonka suora vastine meillä on "Hanna".
Heikki Poroila
Merriam-Webster-sanakirja osoitteessa https://www.merriam-webster.com/dictionary/gyle kertoo sanan gail olevan sanan gyle rinnakkaismuoto. Sen merkityksiksi annetaan ’wort in the process of fermentation added to a stout or ale’ ja ’the beer produced at one brewin’. Sanalle wort lienee suomenkielinen termi vierre (ks. https://fi.wikipedia.org/wiki/Vierre). Painettu The Oxford English Dictionary (second edition; Clarendon Press, 1989) antaa merkitykseksi myös pelkästään ’brewing; the quantity of beer or ale brewed at one time’.
Kuva Wyatt Earpin piirtämästä kaaviosta löytyy teoksesta "Villi länsi--Lewisistä
ja Clarkesta Wounded Kneehin--kuohuva tarina Amerikan rajaseutujen asuttamisesta"
sivulta 149.
Etsin kyseisen tekijän kirjoja Fennica-, Finnbooks-, Global books in print- ja Linda-tietokannoista, mutta en löytänyt häneltä mitään teoksia. Tarkistin myös Suomalaisen kirjakaupan ja Akateemisen kirjakaupan kotisivuilta. Nähtävästi häneltä ei ole ilmestynyt tästä kirjasta suomennosta.
Taiteen pikkujättiläisestä / toim. Rakel Kallio et al. löytyy hyvä määritelmä Aesthetic movementista, esteettisestä liikkeestä vaikuttajineen. Se vaikutti 1800-luvun lopulla ja sulautui vuosisadan vaihteessa art noveau-liikkeeseen. Turun kaupunginkirjasto on sisällyttänyt sen asiasanaan art nouveau sekä estetismi (viite teokseen Aslin, Elizabeth: The Aesthetic Movement: prelure to art nouveau).
Useitakin kirjoja löytyy toivomastasi aiheesta, esim.
FORSS, Maija Värimenetelmät - värjäys, maalaus, kankaanpainanta (2000)
FORSS, Maija Tekstiilivärjäyksen uusia tuulia (1993)
BONCAMPER, Irma Vaatetusalan materiaalit (2000)
SISEFSKY, Jan - SANDBERG, Gösta Värjärin kirja (1984).
Kurt Lewinin tunnettua kenttäteoriaa on mm. sovellettu yritysten muutosprosessien kuvailemiseen, mutta "Force Field Analysis" -nimistä kirjaa en löytänyt.
Lewinin kirjoja voi paikallistaa Linda-tietokannan avulla, osoite on
http://finna.fi
Kurt Lewinin "Field theory in social science: selected theoretical papers" tai "Resolving social conflicts: selected papers on group dynamics" ovat hyviä vaihtoehtoja.
Suomen Kansallisbibliografiasta löytyy Librumin kustantamia teoksia vuosilta 1980-1983. Librum on myös kustantanut Liberaalisen Kansanpuolueen Polttopiste-lehteä. Myöhemmin tämän lehden kustantaja on ollut Lib-Mediat OY.
Tietoa kustantajista välittänee Suomen Kustannusyhdistys puh. 09/22877250
En löytänyt runoa Jevtusenkon runokokoelmista.
Runoa on kuitenkin esittänyt esimerkiksi Koiton laulu-kuoro. Kuoron 1976 ilmestyneeltä levyltä Koiton laulu kappale löytyy. Levyn saatavuustiedot voit tarkistaa pääkaupunkiseudun kaupunginkirjastojen yhteisestä HelMet-aineistohausta osoitteesta http://www.helmet.fi.
Suomen järvien keskisyvyys on noin 7 metriä ja pienten järvien ja lampien syvyys on noin 2-3 metriä. Nämä
tiedot löytyvät Jyväskylän yliopiston tekemästä tutkimuksesta seuraavalta sivustolta:
http://www.compuline.fi/ComDocs/Suomi/uushlp/html/fin-2378.htm
Lisää tietoa suomen järvistä löytyy myös Suomen ympäristökeskuksen sivuilta osoitteesta:
http://www.ymparisto.fi/default.asp?node=8103&lan=FI
Järvien synnystä ja geologiasta kerrotaan muunmuassa seuraavissa kirjoissa:
Suomen geologia (toim. Kalervo Rankama, Kirjayhtymä, 1964)
Suomen kallioperä: 3000 vuosimiljoonaa (toim. Martti Lehtinen, Pekka Nurmi, Tapani Rämö, Suomen geologinen seura 1988)
