Kokkolan kaupunginkirjastossa voi ottaa valokopioita itsepalveluna. A4-kokoinen kopio maksaa 0,40 euroa ja A3-kokoinen kopio 0,50 euroa. Pääkirjastossa kopiokoneet ovat lehtisalissa ja kirjaston 2. kerroksessa.
Opetus- ja kulttuuriministeriön yleisten kirjastojen vuoden 2009 tilastojen mukaan http://tilastot.kirjastot.fi/fi-FI/vuositilastot.aspx Suomenniemi on kokoelmiltaan pienin (10555 kpl) ja Kustavi hyötypinta-alaltaan pienin (110 m3) yleinen kirjasto.
Näistä tilastoista löytyy myös muita tietoja yleisten kirjastojen kokoelmista.
Peter D'Adamo on käsitellyt aihetta kirjassaan Syö oikein oman tyyppisi mukaan. Varmuuden asiasta saa parhaiten kysymällä lääkäriltä. Verkkolääkäreitä löytyy osoitteessa http://www.makupalat.fi/Categories.aspx?classID=ca9ee23f-caef-4d15-af21…
Satakirjastojen kokoelmissa ei ole Lalli-lehden vuosikertoja 1974-75. Lehdet ovat luettavissa Kansalliskirjastossa Helsingissä sekä Turun yliopiston kirjastossa.
Kirjastoluokituksen mukaan sisustaminen jakaantuu kahteen luokkaan: 68.4 sisältää sisustusoppaita hyvin monesta näkökulmasta, kohderyhmänä on ennen kaikkea "tavalliset" sisustajat, mutta toki se palvelee myös ammattilaisia. Valaistusuunnittelun suomalaisena klassikkona voi pitää Seppo Rihlaman teosta "Valaistus ja värit sisutussuunnittelussa". Luokka 76.1 koostuu sisustustaiteesta ja -arkkitehtuurista, mm. sisustustyylien historiaa. Tämän luokan kirjallisuus on pääasiassa englanninkielistä. Sisustussuunnittelua arkkitehtuurin näkökulmasta on myös arkkitehtuurin luokassa 72+. Vuonna 2011 ilmestyi Helsingin yliopiston julkaisu "Sisustuskirja: tutkimuksellisia avauksia".
Tällä hetkellä Helsingin kaupunginkirjaston Kohtaamispaikalla on neljä mediatyöasemaa, joilla voi mm. skannata dioja ja negatiiveja. Laitteen merkki ja tyyppi on Epson V 700.
Kaupungirjastolla ei ole lainattavaa diaskanneria.
Alla olevista linkeistä löydät mediatyöaseman esittelyn ja pääset varaamaan ajan.
http://www.helmet.fi/fi-FI/Kirjastot_ja_palvelut/Kohtaamispaikkalasipal…
http://www.helmet.fi/fi-FI/Kirjastot_ja_palvelut/Tyoskentele_ja_viihdy/…
Haanojan kirjaston lastenosastolla voi kuunnella cd-levyltä ja c-kasetilta musiikkia ja äänikirjoja. Haanojan kirjaston cd-levykokoelma on hyvin pieni. Aikuisten puolella on etupäässä maailmanmusiikkia ja jokunen pop-musiikkilevy. Lasten puolella on lastenlauluja cd-levyinä.
Ukko Kivennavalta tunnetaan keskikannakselaisista sanonnoista: "Tulkoo ukko vaik' Kivenavalt", "Ei pelätä, vaik' ois ukko Kivennavalt".
Sanonnalla viitataan kivennapalaisten taipumukseen kahinointiin ja periksiantamattomaan jääräpäisyyteen. Kivennapalaiset (kivennappoiset) saattoivat uhota: "Täs on ukko Kivennavalta!", ja jos joku lähti uhoajaa haastamaan sanottiin: "Myö ei pelätä, vaik tulkoo ukko Kivennavalt!"
Lähteet:
Kaivola, T. 1979. Kivennavalla: karjalaisia kertomuksia ja muistikuvia. Helsinki: SKS, s.227.
Okker, J. (toim.) 2004. A vot sano ryssä ja taas pussas: keskikannakselaisia sanontoja. Loimaa: Ooli, s. 92.
http://monivarinen.blogspot.fi/2013/12/tulkoon-ukko-vaikka-kivennavalta…
Runo on julkaistu Laudi Viidan runoja ja proosaa sisältävässä kokoelmassa Suutarikin, suuri viisas (1961). Kokoelma löytyy myös Kootut runot -teoksesta.
En oikein usko, että etsimääsi yleispätevää kielitieteellistä julkaisua löytyy, mutta latinan kielen kehityksestä löytyy suomen kielellä päteviä tiiviitä kuvauksia mm. latinan alkeisoppikirjojen (Via Nova, Ad fontes) johdanto-osuuksista, erityisesti Ad fontes I Tekstit, Kulttuuritausta (Helsinki, 1981).
Hyvä, vähän laajempi esitys löytyy professori Iiro Kajannon teoksesta Antiikista Asterixiin (Latina maailmankielenä ja latinaa nykykielissä, s. 26-45, Porvoo, 1973 - teos on vielä aivan ajankohtainen, vaikkakin vähän vanhempi). Lisäksi löytyy teos Frösen, Jaakko, Katsaus kreikan ja latinan kielten historiaan (1980). Myös teoksesta Castren, Paavo, Johdatus antiikintutkimukseen Helsinki 1980 löytyy varmaan tietoa, mutta tätä teosta ei ole…
Selasin useita sanakirjoja ja vain Gummeruksen Matkalle mukaan -sarjan Suomi-Venäjä-Suomi sanakirjassa (1992) oli sanan yhteydessä ääntämisohje.Yllättävää, sillä vastaavissa englannin kielen sanakirjoissahan on ääntämisohjeet.
Sanakirja on varsin suppea ja siksi kannattaisikin tiedustella lähikirjastostasi olisiko edellä mainitun kirjan lisäksi saatavilla Kari Mäkilän Venäjän ääntämisopas (1996).
Valitettavasti Kansallisbibliografian mukaan Clifford Geertzin kirjoja ei ole suomennettu ensimmäistäkään.
Pari Geertziä käsittelevää artikkelia tai kirja-arvostelua löysin, josta saattaisi olla apua termien suomennosten kanssa.
Suomen antropologi-lehdessä 1985 (10): 4: 208-211 pitäisi olla Teuvo Laitilan kirja-arvostelu Geertzin kirjasta Logical knowledge. Toinen artikkeli on myös Suomen antropologi-lehdessä sen numerossa 1988 (13): 4: ss. 2-10. Sen tekijä on Ilkka Ruohonen ja artikkelin nimi on: Totuuden tulkintaa : geertziläisiä näköaloja kulttuurien tulkintaan.
Toinen mistä saattaisi löytyä jotain apua olisivat Geertzin teorioita hyödyntävät opinnäytteet, niitä en kuitenkaan löytänyt tähän hätään. Kannattaisi ehkä tutkia esim. mitä…
Kappale Tuntematon on ainoastaan mainitsemallasi levyllä Ann Christine Johnny Danny. Kyseistä levyä ei löytynyt pääkaupunkiseudulta, yleisten kirjastojen yhteistietokannasta eikä musiikkiaineistojen yhteistietokannasta.
Samuli Aikio kertoo nimestä kirjassaan Davvisámi báikenamat (2017) s. 174 seuraavaa:
(Teos on saameksi, käännös IP)
Suovditvárri, suomeksi Suonttavaara.
Hän kertoo alueen (järven ja vaaran) sijainnin ja nimeää alueen historialliset siidat (lapinkylät).
Suomenkielien muodon pohjana ei olisi sana suovdi-, vaan jokin muu sana. Inarinkielessä sana on säilynyt muodossa syebdee ja luulajansaameksi muodossa suobde, suobddeg ja tämä sana tarkoittaisi kaatuneen puun juuria tai tervaskantoa.
Suomenkielinen muunnos Suontta- on ollut veroluetteloissa lapinkylänimen perusmuoto.
Gananderin mukaan (1789/1960/2017)) alkuperäinen, vanha saamenkielinen sana on unohtunut, se ei ole jäänyt elämään eikä iskostunut kansankieleen. Suobdi-…
Sota-aiheisia nuortenkirjoja löytyy runsaasti, etenkin maailmansotien ajalta. Kannattaa tutustua Lastenkirjainstituutin Haluan kasvaa aikuiseksi -verkkonäyttelyyn
osoitteessa: https://lkinstituutti.wixsite.com/haluankasvaa
Hyvin lyhyet perustiedot Eve Hietamiehestä löytyvät Otavan sivulta, osoitteesta http://www.otava.fi/kirjailijat/. Vähän enemmän tietoa kirjailijasta on teoksessa Kotimaisia nykykertojia. BTJ 1997.
LINDA -tietokannan mukaan on olemassa Serbokroatisk-svensk, svensk-serbokroatisk fickordbok : srpskohrvatsko-svedski, svedsko-srpskohrvatski, Stockholm : Wahlström, 1993. Siitä on myös vanhempia painoksia. Eri kirjastojen saatavuustietoja voi tarkastella Monihaulla, joka löytyy osoitteesta http://www.kirjastot.fi näpäyttämällä navigointipalkin linkkiä. Verkkokirjakauppa Bolilla on http://www.bol.fi/fi/ lisäksi Göransson, Ulla & Lindholm, Hans: Nybörjarsvenska svensk-serbokroatisk ordlista, Folkuniversitetets Förlag, Sverige, 1994. ISBN: 9174341421. Sloveenin kielestä vastaavaa en valitettavasti löytänyt.
Mainitsen tässä muutamia:Harrison,Shirley:Viiltäjä-Jackin päiväkirja(muistelma-luokassa 990, löytyy mm. Töölön kirjastosta ja Laajasalosta hyllystä p.31085025 Töölö ja p. 31085084 Laajasalo, voit soittaa ja pyytää lähimpään kirjastoosi.
Hannes Markkulalta on ilmestynyt Suomalainen murha,myös tositarinoita.
Pohjolan Poliisi kertoo-sarja(vuosittain ilmestyvä) löytyy muutamista kirjastoista.
Kannattaa itse katsoa myös kirjaston päätteeltä,kun seuraavan kerran käyt kirjastossa.
Humalniementie - Humleuddsvägen tulee vanhasta paikannimestä Hummeludden. Nimi on ollut käytössä jo ennen vuotta 1946.
Lähde: Helsingin kadunnimet. Helsingin kaupunki 1992.
Lähteemme eivät kerro mistä sitten tuo Hummeludd on saanut nimensä. Humle = humala ja udd = kärki; ehkäpä tuossa niemessä on kasvatettu humalaa. Ruotsin kielen sanalla humle ei ole juopumista ilmaisevaa merkitystä niinkuin suomen humalalla.
