Kirjallisuutta löytyy melko paljon: Sosiaali- ja terveysalan perustutkinto: ammatillisen peruskoulutuksen opetussuunnitelman ja näyttötutkinnon perusteet: sosiaali- ja terveysalan koulutusohjelma, lähihoitaja. Opetushallitus 2001, Rintala, Taina: Lähihoitajien työ, ammatti-identiteeetti ja hyvinvointi. Stakes 1997, Uusitalo, Ilkka: Lähihoitajakoulutuksen tuottamat valmiudet. Opetushallitus 1995 ja Kero, Marja: Lähihoitajakoulutus ja organisaatiokulttuuri. Opetushallitus 1995. Lisää kirjallisuutta löytyy Tampereen kaupunginkirjaston kotisivulta, osoitteesta http://kirjasto.tampere.fi:8000/ kohdasta HAKU, asiasanoilla lähihoitajat ja koulutus. Lehtiartikkeleita aiheesta löytyy myös useita. Niitä voi etsiä Aleksi-artikkelitietokannasta, joka…
Runosäkeet kysymyksessäsi ovat samannimisestä runokokoelmasta "Paljain jaloin", joka julkaistiin 1928. Tätä runokokoelmaa ei ole tietääksemme käännetty englanniksi; ainakaan tietoa ei löytynyt kääännöstietokannasta , eikä yliopistokirjastojen Linda- eikä Manda- tietokannoista. Artikkeliakaan ei löytynyt Arto- tietokannasta.
Työttömyyden syitä pohdittaessa on lähiaikoina alettu puhua ilmiön periytyvyydestä. Tällä tarkoitetaan lähinnä sitä, että kielteinen asenne koulutusta ja työtä kohtaan saattaa periytyä vanhemmilta lapsille. Korkeaa koulutusta arvostavien vanhempien lapset vastaavasti kouluttautuvat todennäköisesti muita pidemmälle. Tällöin heidän todennäköisyytensä jäädä työttömäksi taas vastaavasti pienenee. Työttömyyden periytyvyydestä puhuttaessa on kuitenkin muistettava, että työttömyys on ilmiönä monimutkainen ja suoraviivaisten kausaliteettien vetäminen on virheellistä: esimerkiksi yksi tämän hetken ilmiö onkin korkeasti koulutettujen ns. akateeminen työttömyys.
Pätkätyöt ovat ilmiönä kuitenkin vielä monimutkaisempi ja sen väittäminen periytyväksi ei…
Samankaltaisiin kysymyksiin on vastattu tässä palvelussa aiemminkin. Vastaukset löytyvät Kysy kirjastonhoitajalta -palvelun arkistosta http://www.kirjastot.fi/fi-FI/tietopalvelu/arkisto.aspx (Etsi arkistosta-> hakusana japanin kieli).
Japanese Translator-verkkosivuilla voi katsoa, miltä oma etunimi näyttää japanilaisin kirjoitusmerkein kirjoitettuna. Tosin tämä näyttää rajoittuvan vain englannikielisiin nimiin. Osoite on:
http://www.japanesetranslator.co.uk/your-name-in-japanese
Japanilaisia kirjotusmerkkejä käännöksineen löytyy mm osoitteista
http://www.harapan.co.jp/english/japan/hiragana.htm
http://www.kids-japan.com/kata-chart.htm
http://www.japan-zone.com/new/alphabet.shtml
Verkosta löytyy Rachel Plummerin englanninkieliset kotisivut: http://www.rachelplummer.com/aboutme.htm
Seuraavassa pari muuta mielenkiintoista linkkiä: http://www.writersbreak.com/Interviews/articles/fiction/interview_ficti…
http://business.marc8.com/ebook-info.php/name/how_to_write_and_publish_…
Seuraavassa on joitakin Internet-osoitteita pääkaupunkiseudun musiikkikouluihin, joissa tarjotaan aikuisopetusta ilman pääsykoetta :
http://www.musakoulu.net/
http://www.musiikkikoulu.info/
http://musiikki.hnmky.fi/etusivu
http://www.toolonmusiikkikoulu.org/index.htm
http://www.kolumbus.fi/kristmus/index.htm
http://www.artofmusic.fi/index.html
http://www.vantaa.fi/i_perusdokumentti.asp?path=1;218;10696;4526
Merirosvoista kertovia fiktiivisiä kirjoja on viime vuosina ilmestynyt joitakin, jos siis sailor-kirjoilla tarkoitat sellaisia?
Kaksi melko tuoretta kirjaa on muun muassa Somper, Vampiraatit; Rees, Merirosvoja! Viimeksi mainittu kertoo kahden naismerirosvon seikkailuista.
Muutaman vuoden vanhempia ovat romaanit: Ruusuvuori,Itämeren merirosvot: piraattitarinoita pohjoisesta; Smith, Monsuuni; Edessä tyrskyjä!: kertomuksia merestä ja merenkulkijoista; Jo viheltää takilassa: kertomuksia merestä ja merenkulkijoista.
Aiheesta hakiessa kannattaa käyttää hakusanaa "reitittimet".
Kirjoja ei aiheesta kovin paljoa löydä, ja lisäksi tietotekniset aiheet ovat niin nopeasti muuttuvia, että kirjojen sisältö vanhenee aika nopeasti. Tässä muutama kirja, joissa reitittimiäkin käsitellään: Hakalan kirjassa käytännöllisemmin ja Anttilan kirjassa teoreettisemmin.
Hakala, Mika: Tietoverkon rakentaminen. Docendo, 2005.
Anttila, Aki: TCP/IP tekniikka. Helsinki Media, 2000.
Internet olisi varmasti hyvä tiedonlähde tällaisesta aiheesta, mutta myös aikakauslehdistä löytyy tuoretta tietoa.
Aleksi-artikkeliviitetietokannasta löytyy mm. seuraavat lehtiartikkeliviitteet, jotka käsittelevät reitittimiä.
Blom, Elina: Mikä kumma on reititin? : yksi digikodin keskeisimmistä…
Vuonna 2006 afrikkalaiskirjailijoiden Caine-palkinto myönnettiin eteläafrikkalaiselle kirjailija Mary Watsonille hänen teoksestaan Jungfrau. Tämä saattaisi olla etsimäsi kirja ja kirjailija.
http://www.caineprize.com/winners_06.php
Valitettavasti heikon kysynnän vuoksi muita Kim Kimseliuksen kirjoja ei ole käännetty suomeksi. Karisto on Kimseliuksen tuotantoa kustantanut taho ja heille voisi tietenkin lähettää asiasta palautetta.
http://www.karisto.fi/portal/suomi/kustannusliike/yhteystiedot/
Runo löytyy netistä ja sen tekijäksi ilmoitetaan "tuntematon unkarilainen runoilija". Selasin kaikki unkarilaisia runoja sisältävät kokoelmamme läpi, mutta tätä runoa en löytänyt tarkistaakseni sen sanatarkkuuden; netissä olevat sitaatit kun joskus muuttavat muotoaan. Myöskään Lahden kaupunginkirjaston runotietokanta ei tunne tätä runoa.
Tietäisiköhän joku lukijoistamme tarkemmin?
Saatte kuitenkin netistä löytyneen runon kokonaisena sähköpostiinne.
Näitä kirjoja suositellaan joissakin kirjallisuusluetteloissa 3.-4. -luokkalaisille tai 10-12 -vuotiaille, mutta jos 8-vuotias on harrastanut lukemista, niin ne sopivat luultavasti hänellekin, jos hän ei itse koe niitä liian jännittäviksi tai vaikeiksi. Vähän lukeneelle 8-vuotiaalle ne voivat olla vaikeita.
Samuli Aikio kertoo nimestä kirjassaan Davvisámi báikenamat (2017) s. 174 seuraavaa:
(Teos on saameksi, käännös IP)
Suovditvárri, suomeksi Suonttavaara.
Hän kertoo alueen (järven ja vaaran) sijainnin ja nimeää alueen historialliset siidat (lapinkylät).
Suomenkielien muodon pohjana ei olisi sana suovdi-, vaan jokin muu sana. Inarinkielessä sana on säilynyt muodossa syebdee ja luulajansaameksi muodossa suobde, suobddeg ja tämä sana tarkoittaisi kaatuneen puun juuria tai tervaskantoa.
Suomenkielinen muunnos Suontta- on ollut veroluetteloissa lapinkylänimen perusmuoto.
Gananderin mukaan (1789/1960/2017)) alkuperäinen, vanha saamenkielinen sana on unohtunut, se ei ole jäänyt elämään eikä iskostunut kansankieleen. Suobdi-…
Valtakunnallisia yhteisiä tilastoja kirjastojen lainatuimmista kirjoista ei ole. Paikallisia tilastoja jotka kattavat tietyn aikavälin löytyy kyllä. Esim. pääkaupunkiseudulla on tilastoitu Helmet-kirjastojen lainatuimmat v. 2017. Lainoja kymmenelle eniten lainatulle kertyi viime vuonna yhteensä 52 592. Erään verkkolähteen mukaan 100 000 painettua kirjaa vaatisi n. 400 puun kaatamisen. Eli kirjan ostamisen sijasta lainaamalla säästyisi n. 200 puuta.
Helmet.fi, http://www.helmet.fi/fi-FI/Tapahtumat_ja_vinkit/Uutispalat/Lainatuimmat_kirjat_2017
Yle.fi, https://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/01/14/puusta-kirjaksi
Suomen sanojen alkuperä (osa 2; SKS ja Kotus, 1995) kertoo, että polku liittyy verbiin polkea. Se on esiintynyt suomen kirjakielessä sen alusta lähtien, ja sanalla on vastineita lukuisissa sukukielissä, joskin merkitys voi hiukan vaihdella. Koska tietoa sanan lainautumisesta ei ole, sitä voidaan pitää omaperäisenä sanana.
Kirjastossa sähköisenä käytössä oleva MOT Synonyymisanakirja antaa sanalle polku synonyymit ura ja tie. Suomen sanojen alkuperä (osa 3; SKS ja Kotus, 2000) kertoo, että myös nämä sanat ovat esiintyneet suomen kirjakielessä alusta lähtien. Siten nekin voidaan laskea omaperäiseksi, koska tiedossa ei ole lainaustumista muista kielistä.
Luultavasti sanoilla on ollut hiukan erilaisia merkityksiä, ja nykykielessähän tie…
Valokopiointi perustuu kahteen ilmiöön, staattiseen sähköön ja valosähköiseen johtavuuteen. Hyvin yksinkertaistettuna alkuperäiskappaleeseen kohdistetaan kirkas valo, joka heijastuu sylinteriin ja aiheuttaa sylinterin pinnalle sähkövarauksen, jonka jakauma on erilainen riippuen siitä, missä kohdassa alkuperäiskappaleessa oli väriä. Seuraavaksi sylinterin pinta pölytetään mustalla jauheella, joka leviää samaan muotoon kuin sähkövaraus ja alkuperäiskappaleessa oleva kuva tai kirjoitus. Lopuksi tämä jauhe kiinnitetään puristusta ja lämpöä käyttäen kopiopaperille.
Kopiokoneen toiminta englanniksi selitettynä: https://www.explainthatstuff.com/photocopier.html
Suomeksi: TEK - Tekniikan tietokeskus 8, 1984, s. 84.
Suomen kansallisbibliografiasta löytyy kaksi Kyllikki-nimistä julkaisua: Kyllikki. - Helsinki, 1912-1914 sekä Kyllikki: ajanvietelukemisto. - Oulu: Liitto, 1929-1940. Tarkempia tietoja saa Helsingin yliopiston kirjastosta.
Suomalaisia sota-ajan lauluja englanniksi käännettynä ei valitettavasti tietokannoista (Plussa, Viola) löytynyt.
Suomen kielellä löytyi kaksi nuottijulkaisua: "Sota-ajan lauluja" ISBN 951-757-182-8 ja "Sun kanssas Liisa pien - Laulumuistoja sotavuosilta" ISBN 951-757-313-8. Voit tarkistaa saatavuuden plussa-haulla http://www.libplussa.fi
