Siteerattu fraasi ei ole runo, vaan eräänlaista entisaikojen koululaishuumoria. Suomen kaksikielisissä kaupungeissa levisi aikoinaan tällainen loru tai hokema. Suomenkieliset lapset jäljittelivät siinä ruotsinkielisten puhetta yhdistelemällä ruotsin ja suomen sanoja. Aikuisetkin saattoivat huvikseen tokaista noin.
Suomeksi lauseet kuuluvat suunnilleen näin: Mitä sanoit saivarkorva? - En mitään tappisilmä.
Kyseessä on absurdi kielellinen leikki ja pieni kiusoittelu. Saivare (tai saivar) tarkoittaa täin munaa. Mutta asiasisältöä tärkeämpää fraasissa on tietynlainen puheen sointi, millaiselta ruotsin kieli kuulosti sitä osaamattomasta.
https://www.kielitoimistonsanakirja.fi/#/saivare
http://ritva-annikki.blogspot.com/2014/02/59.html
Enni Mustosen lukijoista monet ovat lukeneet myös mm. Johanna Valkaman ja Paula Havasteen kirjoja. Suosittuja historiallisen romaanin taitajia ovat myös Kristiina Vuori, Kaari Utrio, Pirjo Tuominen ja jo edesmennyt Laila Hietamies/Hirvisaari. Uudemmista tulokkaista Ann-Christin Antellin Puuvillatehdas-sarja ja R.M. Rosenbergin Hakoisten naiset -sarja ovat keränneet paljon kehuja.
2000-luvun runouden kenttä on varsin moniääninen ja kiinnostava: on niin sanottua language-runoutta ja googlerunoutta kuin keskeislyriikkaakin, sekä roolirunoihin keskittyviä teoskokonaisuuksia. On ilmestynyt uusia pikkukustantamoja, kuten ntamo, jotka julkaisevat kokeellisempaa runoutta, suurempien kustantajien keskittyessä ehkä vähän ”kansantajuisempaan”, mutta ehdottomasti hyvin laadukkaaseen runouteen. Se millaisesta runoudesta kukakin sitten pitää, on tietysti hyvin henkilökohtainen juttu. Mutta mikäli Risto Ahti on liian korkealentoista ja Risto Rasa taas liian pelkistettyä, niin kokeilepa esimerkiksi alla olevaa listausta!
Helena Sinervo: Ihmisen kaltainen (Wsoy, 2000)
- ihmisyyden eri puolia koskettavasti ja humoristisesti…
Tarhonen on samaa alkuperää kuin Tarhanen. Nimen taustalla lienee tarha-sanan sisältävä asuinpaikan nimi kuten Tarhala, Tarhalehto tai Tarhamäki. Alunperin Tarhonen sijoittui erityisesti Saimaan seudulle. Nykyään Tarhosia on varsinkin Ristiinassa, Lappeenrannassa, Mikkelissä, Puumalassa, Savonlinnassa ja Taipalsaaressa.
Lähde: Uusi suomalainen nimikirja (1988)
Homeros-johtolanka ei ikävä kyllä vie kovin pitkälle. Kirjastollamme on saksalainen Homeroksen teosten sanakirja (ks. http://www.helmet.fi/record=b1673944~S9*fin ) Kirja toteaa nimenomaan, että sana kynoraistes esiintyy Homeroksella ainoastaan yhdessä kohdassa. Tämä kohta on Odysseian 17. laulu, säe 300. Siinä Odysseus näkee, että hänen vanhan koiransa turkki on täynnä ”eläväisiä”, kuten Otto Manninen kääntää. Myös H. A. Pagenstecher, josta tulee puhe jatkossa, mainitsee punkkitiedon historiassaan Homerokselta vain tämän yhden kohdan.
Sen sijaan lausuman ”a disgusting parasitic animal” jäljet näyttävät johtavan Saksan maalle.
1900-luvun alussa Amerikassa ilmestyi moniosainen punkkeja koskeva tutkimus. Sarjan viimeinen osa,…
Louna -sukunimeä ei löytynyt Mikkonen-Paikkala: Sukunimet -kirjasta (2000) eikä Uudesta suomalaisesta nimikirjasta (1988). Suomen sanojen alkuperä -kirjassa (1995) louna mainitaan lounas -sanan murteellisena muotona, merkitys joko ilmansuunta tai puolipäivän ateria. Lempiäinen: Suuri etunimikirja mainitsee Lounan harvinaisena etunimenä, joka on saatu ilmansuunnan nimestä; kirjan mukaan nimi tuo mieleen leppeän kesäpäivän lämpimän tuulen, esim. lounatuuli.
Tarkempaa tietoa nimistä voi tiedustella Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksesta http://www.kotus.fi/index.phtml?s=181.
Kysymyksen Tunström-sitaatti ei ole runo, vaan katkelma romaanista Berömda män som varit i Sunne. Suomeksi teos on julkaistu Arto Häilän suomentamana nimellä Kuuvieras.
"Kun äidit kuolevat, ihmisiltä katoaa yksi ilmansuunta. Silloin katoaa joka toinen hengenveto, kokonainen aukea. Kun äidit kuolevat, kaikkialla kasvaa vesakkoa." (s. 41-42)
Uskon ymmärtäväni, mitä kysyjä tavoittelee. Kysymyksenasettelussa on kuitenkin rakenteellisiä ongelmia, joiden takia edes alustavan vastauksen antaminen on vaikeata, mielestäni mahdotonta.Mitä ensinnäkin tarkoitetaan, kun sanotaan, että jonkun ideologian "nimissä" on surmattu X ihmistä? Harvemmin minkään ideologian edustajat surmaavat ihmisiä ideologiansa nimissä, vaan perusteluna on jokin muu syy. Yleensä kaikki esitetyt luvut ovat siksi peräisin kyseistä ideologiaa vastustavilta ihmisiltä, joilla on taipumus suurennella lukuja siinä missä ideologian kannattajat niitä vähättelevät tai kiistävät kokonaan. Kaikki luvut ovat karkeita arvioita, koska tällaisten asioiden objektiivinen selvittäinen on hankalaa paljon pienessäkin mittakaavassa.…
Pirjo Mikkosen ja Sirkka Paikkalan teoksessa Sukunimet (Helsinki: Otava, 2000) Helander mainitaan (s. 111) samankaltaisen nimen Helanen selitteessä. Teoksen mukaan on mahdollista, että Helander on aikoinaan otettu sukunimenä käyttöön Oulunseudun, Ristijärven ja Pudasjärven seudulla yleisen tilannimen, Helasen pohjalta. Oulussa nimi on kuitenkin vaihdettu jälleen suomalaiseen nimeen Helanen vuonna 1906. Mikkosen ja Paikkalan mukaan Helanen on nimenä yhdistettävissä talonnimeen Helala sekä muihin Hela-, Helaa- tai Helaja-alkuisiin asutus- ja luontonimiin, joita esiintyy Länsi- ja Pohjois-Suomessa. Kyseiset nimet viitannevat helavalkeisiin, joita on poltettu helatorstain ja helluntain tienoilla (vrt. ruotsin sana helg, ”pyhä”).
Sukututkija…
Tuntuu hiukan siltä, ettei olisi ainakaan eteläpohjalainen paukahros, sillä emme löytäneet tätä sananlaskua kirjoista. Haastattelemani eteläpohjalaiset eivät myöskään muistaneet tämänsisältöistä sananlaskua.
Puukosta on kyllä sanontoja:
- Kuinkahan meiran poijan kirkos käyy, kun ei ollu kun ansiopuukkoo joukos.
- Kuka tuloo eik' oo puukkoja.
-Miähellä pitää olla kolome puukkoja: yhyrellä syää, toisella lyää ja kolomannella pitää kiinni.
- Puukoot pystyhyn, Kauhava näkyy.
Paukahrokset teoksesta Etelä-Pohjanmaan sananparsia, v.1938.
- Kaikkehen tottuu, paitti puukkohon seljäs ja siihenki tottuu, os makaa vattallansa
Kysyin tätä Turun taidemuseosta.
Christian Hoffmann, Vanhempi amanuenssi, FL tiesi vastauksen:
"Kyseessä on nuoren turkulaiskuvanveistäjä Ennu Okan (1913 – 40) työ 1930-luvulta. Hän kaatui traagisesti kaksi päivää ennen talvisodan päättymistä.
Veistoksen nimeä en juuri nyt muista."
Tutkija Marjo Auerkoski-Turjas täydensi vastausta:" kyseessä on Ennu Okan veistos Halon kantaja vuodelta 1940.
Kivirakennus, työväentalo, jonka seinässä veistos sijaitsee, valmistui samana vuonna. "
Suomalaiset hääperinteet ovat olleet hyvin erilaisia eri paikkakunnilla, eri aikoina, kaupungissa ja maaseudulla ja myös sen mukaan, kuinka varakkaista suvuista vihittävät olivat. Mitään yhtä yhtenäistä hääperinnettä ei siis ole ollut.
Monin paikoin maaseudulla ennen hääjuhlaa morsian kylvetettiin morsiussaunassa. Kylvettäjinä olivat joko morsiamen ystävättäret tai tehtävään pyydetty vanhempi nainen.
Vanhimpina aikoina häitä vietettiin usein kaksi kertaa: ensin morsiamen, ja sitten sulhasen kotona. Juhlissa oli eri vieraat. Vihkiä saatettiin joko kotona tai kirkolla. Joskus hääjuhlan päätti seremoniallinen häävuoteelle vienti, jolloin vihitty pari vietiin aittaan tai riiheen.
Vanhakantaisimmissa maalaishäissä hääaterialla…
Suomalainen paikannimikirja (2007) kertoo kylästä ja sukunimestä Vaikko sekä paikannimestä Vaikontaipale mm. seuraavaa: "Nimen alkuperä ei ole aivan selvä. Se voisi liittyä 'hiljaista, äänetöntä' merkitsevään *vaikka-sanan yhteyteen. Tähän sanapesyeeseen kuuluvat esim. vaieta, vaikkua 'hiljetä, vaieta (esim. koiran haukku)', vaikkea 'hiljainen, lientynyt (tuuli, sade)'. "Savukosken Vaikosputaan nimeä on selitetty:"Leviää niemeke, siintää semmonen lahelma siihen, tyven virraton paikka." "Toinen mahdollisuus on, että nimeen sisältyy sana vaikko vanhassa merkityksesssä'(kuusen) pihka'."
Suomen kielen etymologinen sanakirjan osassa 5 (1978) annetaan sanalle vaikko kolme merkitystä. Kahdessa ensimmäisessä rinnakkaismuotona on vaikku.…
Kyseinen laulu on Anneli Pasasen esittämä Rakastan jokaista päivää. Laulu löytyy seuraavilta Anneli Pasasen levyiltä:
Rakastan jokaista päivää (1977), lp-levy ja kasetti
Parhaat (2004), cd-levy
Kirkes-kirjastojen (Järvenpää, Kerava, Mäntsälä, Tuusula) yhteisestä tietokannasta löysin nuotin The violin collection : Intermediate to advanced level : 10 pieces by 9 composers, jossa on John Williamsin säveltämä Schindlerin lista -elokuvan teema (Theme from Schindler's list) sovitettuna viululle ja pianolle. Nuotin liitteenä on 2 cd-levyä, joilla on nuotin kappaleiden esitykset ja pianosäestykset. Tämä nuotti löytyy esim. Järvenpään kirjastosta.
Nuotissa Williams, John: For Itzhak Perlman three pieces from Schindler's list on teeman lisäksi kaksi muuta kappaletta elokuvan musiikista viululle ja pianolle sovitettuna: Jewish town (Krakow Ghetto - Winter '41) ja Remembrances. Tämä nuotti on saatavilla kaukolainaksi esim. Tampereen…
Kenkien ottaminen pois sisällä on Suomessakin kulttuurihistoriallisessa mielessä melko tuore tapa. Pari sataa vuotta sitten savutupien aikaan ei kenkiä otettu jalasta sisälläkään, jos sellaiset sattui omistamaan. Vielä 1900-luvun alkupuolellakin käytettiin yleisesti kenkiä sisällä ja tuolloin oli käytössä erilliset sisäkengät, jotka vaihdettiin eteisessä. Vasta, kun rakennukset Suomessa ryhdyttiin rakentamaan tiiviiksi ja sisälämpötila saatiin nostettua korkeammaksi talvella, pystyttiin siirtymään kengättömään kulttuuriin. Tämä tapahtui pääosin sotien jälkeen. Tämä varmastikin juontuu siitä, että 1950-luvulla ja 1960-luvulla Suomessa on korostettu siisteyttä ja puhtautta. Ja Suomen hyvin vaihteleva ilmasto on tuonut haasteensa kotien…
Hei,
Anna ja Fanny Bergenströmin kirjassa Talvitunnelmia : Ruokaa, kukkia ja joulun valmistelua (Otava, 1996) kerrotaan aiheesta lyhyesti. Tuoksuhedelmät eli pomanderit ovat ikivanha perinne. Etelä-Ranskassa sanotaan neilikoiden symboloivan jalokiviä, jotka koristivat kolmen viisaan miehen lahjoja seimen Jeesus-lapselle. Mausteneilikat sisältävät ainetta, joka auttaa hedelmiä säilymään.
Muista lähteistä löytyy, että taustalla on myös keskiajan ruttoepidemia, jonka johdosta aromaattinen koriste estäisi taudin tarttumista tai ainakin peittäisi epämiellyttävää hajua. Sitä voi myös pitää eräänlaisena varhaisena aromaterapiana.
Joulukirjoja on sen verran lainassa, etten voinut niistä etsiä tarkempaa tietoa.
Englanninkielisesssä wikipediassa…
Yhden varteenotettavan hypoteesin kysymyksessä mainittujen sanojen perusmuotojen s-pidentymästä yhdyssanoissa on esittänyt kielitieteilijä Lauri Hakulinen. Hän on nomininjohtimia käsitellessään viitannut tämäntyyppisiin sanoihin analogiasyntyisinä yhdyssanatapauksina, jolloin ne jäljittelisivät -nen-loppuisten sanojen -s-loppuisia yhdyssanamuotoja (esimerkiksi hevonen ~ hevos-).
Ison suomen kieliopin mukaan vakiintuneita s-yhdyssanamuotoja on parikymmentä, ja kukin niistä esiintyy vain yhden tai muutaman edusosan yhteydessä.
Lauri Hakulinen, Suomen kielen rakenne ja kehitys
Iso suomen kielioppi, §416
https://kaino.kotus.fi/visk/etusivu.php
Charlesin siteeraus (“May flights of angels sing thee to thy rest.") on peräisin Horation ensimmäisestä repliikistä Hamletin kuoltua (Hamlet V, 2). Näin sitä on tulkittu näytelmän suomennoksissa (vanhimmasta uusimpaan):
"Enkelien joukot sinua rauhan maahan laulakoot!" (Paavo Cajander)
" -- enkelien parvet sua lepoon laulakoot!" (Yrjö Jylhä)
"Laulakoon enkelien joukot sinut lepoon!" (Veijo Meri)
" -- enkelien kuoro hyvästelköön sinut lepoon!" (Matti Rossi)
"Enkelien parvet laulaa sinut uneen." (Lauri Sipari)
Eeva-Liisa Mannerin Tampereen teatteria varten "käytännöllisistä syistä paikka paikoin hiukan lyhennetty" suomennos päättyy Hamletin viimeisiin sanoihin eikä se näin ollen sisällä kyseistä Horation repliikkiä lainkaan.
Vierivä kivi ei sammaloidu –sanonta (Engl. A rolling stone gathers no moss) on hyvin vanha, paljon ennen Rolling Stones –yhtyeen aikaa syntynyt. Kirjallisuudessa se on esiintynyt renessanssifilosofin Erasmus Rotterdamilaisen Adagia teoksessa vuonna 1500. Lähde: The Concise Oxford Dictionary of Proverbs, 1982.
Rolling Stones yhtye on ottanut nimensä Muddy Watersin kappaleesta Rollin’ Stone, jossa sanotaan: ” I got a boy child's comin, He's gonna be, he's gonna be a rollin stone” http://www.bluesforpeace.com/lyrics/rolling-stone.htm . Lähde: Norman, Philip : Rollings Stones (2003) s. 54.
