Kysymyksessä jäljitetty romaani saattaisi olla tanskalaisen Jørn Rielin Meidän herramme ketunloukku, toinen osa trilogiasta Kertomuksia isieni talosta. Kaksi muuta osaa ovat Hupaisa juttu koristaa kasvot ja Ensitapauksen juhla. Kertomuksia isien talosta ilmestyi suomeksi Gummeruksen kustantamana vuosina 1973-75.
Rielin trilogiassa kertojana on eskimopoika Agojaraq, joka saa kasvatusäidikseen Aviaja-nimisen vanhan naisen. Ensimmäisessä osassa Aviaja löydetään istumassa kaukana jäällä odottamassa kuolemaa; toisessa hänet saatetaan viisitoista vuotta myöhemmin kuolemaan samaan paikkaan, josta hänet alunperin löydettiin. Tässä samaisessa kirjassa tekee ensiesiintymisensä Agojaraqin tarinan pappi, isä Brian, joka saapuu Sivistys-nimisellä…
Entinen sana on yleinen sananparsissa jonkun nimeltä mainitsemattoman henkilön attribuuttina, tarkoittaa samaa kuin eräs, muuan.
Lähde: Suomen murteiden sanakirja II. s.75
Laulun nimi on Linnunrata ja se alkaa näin: "Kirkkailta tähdiltä loisteensa saa öinen ja nietosten valtaama maa." Ensimmäisen säkeistön lopussa lauletaan: "Ne nähneet on, kun syntyi maa, ne nähdä loppumme saa."
Laulun alkuperäinen nimi on Vintergatan ja sen on säveltänyt Jules Sylvain eli Stig Hansson. Ruotsinkieliset sanat tähän valssiin on tehnyt Sven-Olof Sandberg. Tapio Rautavaaran vuonna 1964 levyttämän version suomenkieliset sanat ovat Reino Helismaan.
Myös Georg Malmsten on levyttänyt saman laulun suomeksi nimellä Tähtivyö vuonna 1929 (suomenkieliset sanat Hertta Stüfen).
Omena on esiintynyt suomen kirjakielessä Agricolasta alkaen. Sanan alkuperä on epäselvä. Appelsiini on tullut käyttöön suomalaisena sanana vasta 1800-luvun puolivälin paikkeilla. Se on lainattu varhaisruotsin sanasta ap(p)elsin, joka puolestaan on lainaa alasaksasta tai hollannista. Näissä kielissä appelsina on alkuaan yhdyssana, joka sisältää omenaa merkitsevän sanan appel ja Kiinaan viittaavan sanan sina. Sananmukaisesti appelsiini on siis "Kiinan omena". Appelsiineja alettiin tuoda Kiinasta Eurooppaan 1400-luvulla, ja tärkeiksi tuontisatamiksi muodostuivat Amsterdam ja Hampuri.
Lähde:
Kaisa Häkkinen, Nykysuomen etymologinen sanakirja
Ulkomaisia elämäkertoja sisältävän LRC-tietokannan (asiakkaiden vapaasti käytettävissä mm. Jyväskylän kaupunginkirjaston tiedonhakukoneilta) mukaan Doris Lund on syntynyt 14.1.1919 Indianapolisissa Yhdysvalloissa. Hän on siis yhdysvaltalainen. Hän on kirjoittanut seuraavat:
* Did You Ever?, Parents' Magazine Press, 1965.
Attic of the Wind (verse), Parents' Magazine Press, 1966.
* (Self-illustrated) Hello Baby!, C. R. Gibson, 1968.
* Did You Ever Dream?, (juvenile), Parents' Magazine Press, 1969.
* I Wonder What's Under (juvenile), Parents' Magazine Press, 1972.
* The Paint-Box Sea (juvenile), McGraw, 1973.
* You Ought to See Herbert's House, F. Watts, 1974.
* Eric, Lippincott, 1974.
* Patchwork Clan: How the Sweeney Family Grew, Little,…
Spekuloidahan aina voi, ja esimerkiksi Irwin-tuntija Ari Lahden toimittamassa Irwin : vuosikertakirjassa (Valkeakoski-media, 2006) arvellaan, että "laulajan elämä olisi jatkunut jos alkaneeseen sairauskohtaukseen oltaisiin saatu ajoissa apua". Edelleen kirja huomauttaa, että "venäläiset tulliviranomaiset eivät siinä asiassa toimillaan auttaneet", mutta ettei "terveydenhuollon koulutusta vailla olevilla kanssamatkustajillakaan voinut olla edellytyksiä nähdä heti tilanteen kehittymisen vakavuutta".
Irwin : vuosikertakirja tarjoaa mietittäväksi toisenkin vastausta vaille jäävän kysymyksen laulajan kuolemaan liittyen: "-- miksei Suomesta tilattu ambulanssia vaikkapa rajalle vastaan". Paljon enempää ei kirja spekuloi, toistaa…
En osaa pysyä yhdessä lehdessä kieliryhmää kohden, sen verran laajasta valikoimasta on kyse. Naapurimaassamme on kaksi päälehteä, joista Dagens Nyheter on sitoutumaton liberaalilehti, kun taas Svenska Dagbladet on sitoutumaton oikeistolehti. Isossa-Britanniassa laatulehdistä The Guardian on keskusta-vasemmistolehti, kun taas The Times nojaa enemmän oikealle. Yhdysvalloissa suurimmat lehdet ovat vasemmisto-oikeistoakselilla The New York Times, The Washington Post ja The Washington Times. Saksan kohdalla suosittelisin Süddeutsche Zeitung-lehteä. Toivottavast löydät näistä itsellesi sopivat lehdet.
Kyseessä on virsi 301. Nykyisessä, vuonna 1986 hyväksytyssä muodossa virren teksti löytyy täältä:
http://evl.fi/Virsikirja.nsf/0f24d4d74bd6338bc2256ff9003366cb/4331539fd…
Sinun hakemasi sanamuoto on kuitenkin peräisin vuoden 1938 virsikirjasta ja sisältyy siis kaikkiin ennen vuotta 1986 julkaistuihin virsikirjan painoksiin. Sitä en pikaisella etsimisellä löytänyt verkosta, joten kopioin sen tähän:
1. Kirkasta, oi Kristus, meille Ristinuhri Golgatan, Josta meille langenneille Loistaa sydän Jumalan. Uskon silmä kiinnitä Aina kohti ristiä.
2. Synkeys nyt hajoaapi, Yöstä päivä valkenee. Kun näin Jeesus voiton saapi, Taivas meille aukenee. Herra Jeesus verellään Rauhan tuotti ristillään.
3.Ain on Paimen lammastansa Eksyneintä säälinyt, Nostanut…
Miranda MacQuittyn kirjassa Aavikko sanotaan näin: "Aavikon hiekka on peräisin kivistä, jotka ajan kuluessa ovat kuluneet ja rapautuneet." (s. 8) Kirjassa Maailma tänään. [16], Pohjois-Afrikka taas sanotaan, että Saharan hiekkadyynejä muodostuu "rapautuneesta hiekkakivestä ja graniitista". "Dyynejä muodostava hiekka kulkee tuulen mukana jokitasangoilta tai meren ja järvien rannoilta." Saharasta kuitenkin vain noin 25 prosenttia on "tuulten dyyneiksi kasaamaa hiekkaa". Suurin osa on kallioista ja kivistä tasankoa (s. 86-87) Helsingin Sanomien Tiede-sivuilla 29.5.2012 Helsingin yliopiston geologian ja mineralogian professori Juha Karhu on vastannut kysymykseen Miksi Saharassa on ennen kaikkea hiekkaa? Hän kertoo mm. että jääkauden jälkeen…
Teoksessa Suomen sanojen alkuperä - etymologinen sanakirja 2, SKS, Helsinki, 1995 pyykki-sanan taustasta todetaan: nykyruotsin murteissa "pyk" pieni kasa, kuhilas, pieni sysimiilu, "puk(e)" kuhmu, pieni sysimiilu, murt.suomi "pjuk" pyramidin muotoinen esine, esiin pistävä kohoama t. huippu, kuhilas. Pyykittää - merkitä rajapyykein. Ilmaisua rajat eli pyykit käytettiin Ruotsin valtakunnan laissa 1759 ja rajapyykki ( Forseen 1738 ).
Veijo Meren Sanojen synty - etymologinen sanakirja, Gummerus, Jyväskylä, 1982 toteaa samansuuntaisesti: "pyykki, rajamerkki, nykyruotsin murteissa pyk on pieni kasa, kuhilas, pieni sysimiilu, norjan murteissa pjuka heinäruko.
Vepsäläissyntyinen kirjailija Raisa Lardot (o.s. Larjuškin, s. 17. tammikuuta 1938, Šoksu) tuli Suomeen kuusivuotiaana pakolaisena jatkosodan aikaan. Lardotin teokset ovat omaelämäkerrallisia ja kuvaavat naisena elämistä.
Lardot on julkaissut niin faktaa kuin fiktiotakin, romaaneista runoihin:
Hän jäi elämään (1973)
Silmänräpäys ja koko elämä (1975)
Ripaskalinnut (1978)
Ihmisen ääni (1979)
Taivas on kiinni tänään (1982)
Reumapotilaita (1983)
Sammakkoprinssi (1987)
Siskonpeti (1991)
Russa, russa! (1994)
Andy ja Vera (1997)
Syntinen Maria (2000)
Himosisustajan muistelmat aisti-ilottelua ja silkkilakanoita (2001)
Jäätyneet linnut putoavat oksiltaan (2001)
Pikku äiti (2003)
Eläimellisiä tarinoita (2006)
Lisätietoa: Kotimaisia nykykertojia 3,…
Taivutusmuoto on yksikössä "et kiru" ja monikossa "ette kiru", eli ensimmäisen ja toisen persoonan muodot ovat ilman k-kirjainta. Myönteisenä muoto on "sinä kirut". (Lähde: Kielitoimiston sanakirja, 1. osa, 2006)
Kirjojen lainaamiseksi tarvitset kirjastokortin. Sen saat ilmaiseksi mistä tahansa Helsingin kaupunginkirjaston toimipisteestä. Alle 15-vuotias tarvitsee korttiin jonkun aikuisen takaajaksi, esimerkiksi isän tai äidin. Kortin saamiseksi täytyy esittää kirjastossa kuvallinen henkilöllisyystodistus. Alle 18-vuotiailta käy myös kuvaton Kela-kortti. Jos kortti katoaa, alle 15-vuotiaille uusi kortti maksaa 2 euroa ja muille 3 euroa.
Kirjastokortilla voi lainata kirjastossa joko itsepalveluautomaatilla tai palvelutiskillä. Automaattiin täytyy asettaa ensin kirjastokortti, sitten näppäillä tunnusluku eli pin-koodi ja lopuksi viedä kirjat vuorotellen automaatin lukulaitteen alle. Kun kirjat on lainattu, kortti otetaan pois ja ruudulta painetaan,…
Syksyllä 1939 Sillanpään nimi nousi Nobel-ehdokkaiden joukkoon. Hänen novelliensa valikoima Färden till Kvarnbäcken (Retki Myllykoluun) oli 1936 herättänyt Nobel-komitean sihteerissä Per Hallströmissä mielenkiintoa Sillanpään lämmintä kertojaa kohtaan. Hallström tapasi pienissä novelleissa humaanin kertojan, jonka kanssa lukijan teki mieli vaihtaa ajatuksia.
Sillanpää voitti Nobel-äänestyksessä Sveitsissä asuvan Hermann Hessen ja sitten hollantilaisen Johan Huizingan. Sillanpään katsottiin kilpailijoitaan paremmin täyttävän Alfred Nobelin jälkisäädöksessä mainitun taiteen idealistisen tarkoitusperän vaatimuksen. Kauan odotettu ilmoitus palkinnosta saapui Tukholmasta Helsinkiin 9.11.1939. Palkinnon perusteluissa…
Saimme Maanpuolustuskorkeakoulusta asiantuntija-apua:
Infrastruktuurin rakennushankkeille asetettuihin maanpuolustuksellisiin vaatimuksiin liittyvä tieto on, kuten kysyjä itsekin toteaa, salassa pidettävää tietoa. Siksi tämä vastaukseni onkin laadittu yleisellä tasolla, ottamatta kantaa Helsinki-Vantaan lentoasemalle tai sen läheisyyteen tai millekään muulle lentokentälle tehtyihin rakenteisiin tai laadittuihin suunnitelmiin.
Julkisista lähteistäkin löytyy kuitenkin mainintoja rakenteellisista suluttamisvalmisteluista, joilla tarkoitetaan muun muassa mahdollisen Suomeen hyökkäävän asevoiman liikkeen hidastamiseksi ja estämiseksi sekä sotilaallisesti arvokkaiden kohteiden käytön estämiseksi tehtyjä hävittämistä ja…
Suomen kirkot ja kirkkotaide 2 - teos mainitsee Oulun tuomiokirkon pinta-alaksi 1.100 m2, kun taas Helsingin tuomikirkon pa on 1074m2 + parvet 374m2 (lisäksi on mm. tilava krypta). Helsingin tuomiokirkon kokonaispinta-ala muodostuu näinollen suuremmaksi (esim. kirkkosali parvineen 1.448 m2) Sensijaan eri lähteet antavat istumapaikkojen lukumäärästä erilaisia numerotietoja. Edellä mainittu teos mainitsee kirkkokansaa mahtuvan Oulun tuomiokirkkoon 1.500 henkeä; Helsingissä istumapaikkoja on 2.500. Mutta "Uudenmaan läänin kirkot" puhuu 1.575 paikasta ja "Suomalainen tietosanakirja" taas 1.700 paikasta. Vaikuttaa siltä, että istumapaikkojen määrä on aika lailla vaihdellut eri aikoina (korjaukset, restauroinnit jne)
Arvio uhreista on noin 70 000 - 75 000 henkeä. Vuoden 1695 asukasmaaräksi on arvioitu noin 400 000, joten kuolleiden osuus lienee ollut vajaa viidennes.
Jossain määrin epäselvää on, minkä alueen väestömäärä tuo 400 000 oli. Kuolleiden suhteellinen osuus varmaankin on ollut samaa luokkaa nyky-Viron alueella.
http://www.estonica.org/en/History/1558-1710_Estonia_under_Swedish_rule…
http://www.kirjandusarhiiv.net/?p=1489http://www.kirjandusarhiiv.net/?p…
Kielitoimiston ohjepankin mukaan monikon genetiivi muodostetaan niin, että siinä on sama monikollinen runko-osa kuin muissakin monikkomuodoissa. Tällöin taivutetaan siis voima, voimien.
Joissakin tapauksissa monikon genetiivi perustuu poikkeuksellisesti sanan yksikkömuotoon. Tällaisia ovat monet yhdyssanojen alkuosat (esim. vanhainkoti, opettajainhuone, voimainkoetus). Joihinkin yksittäisiin nimiin ja nimityksiin on myös vakiintunut tämä taivutus, vaikka kyse ei ole yhdyssanoista. Näitä ovat juuri Puolustusvoimain komentaja ja esimerkiksi Helsingin Sanomain säätiö. Muissa yhteyksissä sanat taipuvat tavalliseen tapaan: Puolustusvoimien, Helsingin Sanomien.
Tällä tavoin sanaa taivutetaan myös Puolustusvoimien omilla sivuilla: "…
Pirjo Mikkosen Sukunimet-kirja kertoo seuraavaa: Sukunimi Ruponen on peräisin Kannakselta. Antreassa on ollut kylä nimeltä Rupola ja juuri sieltä on tullut siirtolaisina paljon Ruposia. Heitä on asunut myös Vuoksenrannassa, Kirvussa ja Räisälässä. Kartta nimen levinneisyydestä löytyy Juhani Pöyhösen kirjasta Suomalainen sukunimikartasto II.
Väestörekisterikeskuksen sivuilta löytyy tietoa lukumääristä. Nykyisenä nimenä se on 582 henkilöllä. Jos lasketaan mukaan kuolleet ja ne joilla nimi on entisenä nimenä, niin lukumääräksi tulee 1054. Lisää tilastotietoa osoitteesta http://verkkopalvelu.vrk.fi/Nimipalvelu/default.asp?L=1
Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran ylläpitämän käännöstietokannan mukaan Väinö Linnan ”Tuntematon sotilas” on käännetty 24 kielelle. Käännöskielet ovat:
Englanti (The Unkown Soldier, 1975)
Espanja (Soldados desconocidos, 1957)
Heprea (Hayyalim almonim, 1984)
Hollanti (De onbekende soldaat, 1960)
Islanti (Óthekkti hermadurinn, 1971)
Italia (Croci in Carelia, 1956)
Kiina (Putong shibing, 1997)
Kreikka (O agnostos stratites ena antipolemikó muthistorema, 1995)
Kroatia (Neznani vojnici, 1959)
Latvia (Nezinamajam kareivim, 1956 ja Nezināmais kareivis, 2010)
Mari (2006 Palydyme saltak, 2006 ja Pälȳdȳmȳ saltak, 2008)
Norja (Ukjent soldat, 1986 )
Portugali (1968 Soldados desconhecidos, 1968 )
Puola (Żołnierz nieznany, 1986 )
Ranska (Soldats…
