Tutkimani kirjallisuus ei suoranaisesti tarjonnut selitystä hilupilttuulle, joten on turvauduttava spekulaatioon. Pilttuu on tallissa yhdelle hevoselle varattu sivulta aidattu paikka, jossa eläin kytketään. Hilut tarkoittavat kahleita tai jalkarautoja. Näiden määritelmien perusteella voisi ajatella tautologiselta vaikuttavan ilmaisun "hilupilttuu" tarkoittavan kahlein varustettua pilttuuta, jossa hevonen kytketään aloilleen. Kytkemistä korostava etuliite (hilu-) voi olla tarpeen, jos halutaan erottaa "tavallinen" pilttuu vaikkapa ruokintapilttuusta, johon eläin ainoastaan suljetaan, tai säilytyspilttuusta, jossa kytkeminen tapahtuu juoksevalla riimunvarrella makuuasennon mahdollistamiseksi.
Lähteet:
Valtion…
Metallikuidut ovat metalleista tai metalliseoksista ohueksi vedettyjä lankoja tai metallilevystä leikattuja kapeita liuskoja, joita voidaan käyttää tekstiilitarkoituksiin. Tällaisia aineita ovat esim. kulta, hopea, kupari, teräs ja pronssi.
Metallia käytettiin vetohihnoina jo 100-luvulla jKr. Kuidut valmistettiin takomalla tai leikkaamalla ohuesta metallilevystä. Tekstiileissä metallilankoja käytettiin keskiajalla koristetarkoituksiin. Langat olivat usein kulta-tai hopeapäällysteisiä pellava- tai silkkilankoja. 1400-luvulta asti on kulta- ja hopealankoja käytetty brokadien kutomisessa.
Lähde: Tekstiilioppi : kuituraaka-aineet / Boncamper, Irma 2004 ; ss. 337. Teosta voi lainata pääkaupunkiseudun kirjastoista http://www.helmet.fi.
Saapumisilmoituksessa on henkilökohtainen asiakasnumero (tarkistusluku), jonka perusteella saapuneen varauksen voi noutaa itsepalveluhyllystä.
Varatun niteen voi lainata automaatista ainoastaan sillä kortilla, jolle varaus on tehty.
Toisen henkilön kortilla tehtyä varausta lainattaessa jollekin muulle kortille täytyy asioida asiakaspalvelutiskillä, jolloin valtakirjasta ei ole haittaa. Mukana täytyy aina olla vähintäänkin saapumisilmoitus.
Laulun taustasta ei näytä oikein löytyvän tietoa eikä varmuutta siitä, onko kyseessä edes ollut todellinen ihminen. Häneen Sanomien jutussa osoitteessa http://www.hameensanomat.fi/uutiset/kulttuuri/188882-pilkkariimeja-mora… niin väitetään mutta väitteelle ei mainita mitään perusteluja.
Jos Palpan Killi on ollut todellinen ihminen, ei ole mitenkään sanottua, että kyseessä olisi hänen oikea nimensä. Hiski-tietokannasta löytyy muutama viittaus Palpa-sukunimeä kantaneisiin henkilöihin, mutta se ei ole välttämättä ollut virallinen kirkonkirjoihin merkitty sukunimi. Elokuva "Kanavan laidalla" perustuu laulun kaunisteltuun version, ja ilmeisesti alkuperäinen laulu on sanoiltaan rivompi ja Kirsti hahmona vähemmän romanttinen.
Asian perinpohjainen…
ISBN-tunnus sisältää kirjaimet ISBN ja 10 merkkiä, jotka jakautuvat neljään osaan – ensin on maantunnus tai kieliryhmän tunnus, sitten kustantajantunnus ja julkaisuntunnus sekä viimeisenä tarkistusmerkki.
Esimerkiksi ISBN 951-1-12345-8
951 = maantunnus tai kieliryhmän tunnus
1 = kustantajantunnus
12345 = julkaisuntunnus
8 = tarkistusmerkki
Maantunnus 951 tai 952 kertoo, että kirja tai muu erillisteos on julkaistu Suomessa. Kieliryhmän tunnukset 0 ja 1 ovat englanninkielisen kielialueen tunnuksia, ja niitä käyttävät esim. Iso-Britannia, USA, Australia ja englanninkielinen Kanada.
Kustantajantunnus vaihtelee yhdestä viiteen merkkiin kustannustoiminnan laajuuden mukaan. Julkaisuntunnus identifioi tietyn kustantajan…
Ainakaan Viola-tietokannan eli kansallisbibliografian musiikkiosan tietojen mukaan tästä laulusta ei ole julkaistu nuottia, se on olemassa vain 1999 julkaistulla Tuomas Koivuviidan CD-levyllä "Tunteiden maa".
Luultavasti ainoa henkilö, jolta nuotit voisivat löytyä, on itse säveltäjä Aimo Aaltonen, joka em. CD:n tietojen mukaan on ainakin 1999 asunut Noormarkussa.
Heikki Poroila
HelMet-musiikkivarasto
Aleksandr Rogozhkinin 1995 ohjaamasta elokuvasta "Osobennosti natsionalnoi ohoty" on tehty DVD-tallenne, jota on lainattavissa mm. pääkaupunkiseudun kirjastoista. Koska tallenne ei kuulu oman kirjastosi kokoelmiin, voit tilata sen kaukolainana lähikirjastosi kautta. Tallenteessa on englanninkielinen tekstitys ja se löytyy pääkaupunkiseudun kirjastojen HelMet-luettelosta venäjänkielisellä nimellään. Alla olevista linkeistä HelMet-luetteloon näet tallenteen julkaisutiedot.
http://www.helmet.fi/search~S9*fin?/XOsobennosti+natsionalnoi+ohoty&sea…
http://www.helmet.fi/search~S9*fin?/XOsobennosti+natsionalnoi+ohoty&sea…
http://elonet.fi/title/ekiwrz/
Eeva Riihosen Mikä lapselle nimeksi? -teoksen mukaan Essi on Esterin lyhennys. Ester on alkuaan persian tähti, erityisesti planeetta Venus. Voi myös olla persialainen vastine heprean myrtti-sanalle tai muunnos Babylonian rakkauden jumalattaren Istharin nimestä. Tuttu nimi myös Raamatusta.
On olemassa muutamia englanninkielisiä runoantologioita, joissa on suomalaisten runoilijoiden runoja. Kaarisilta -runo löytyi kokoelmasta Armstrong Robert: Finnish Odyssey, poetry and folk songs of Finland in translation, 1975.
Teoksessa Singing Finland, translations from finnish verse /K.V. Ollikainen (1956) ovat Aale Tynnin runot: The Tree of Knowledge, The Miracle, Adam and Eve sekä With Open Eyes.
Lisätietoa Tynnistä englanniksi http://kirjasto.sci.fi/tynni.htm .
Suomen kansallisbibliografian Fennican mukaan (https://finna.fi ) Aale Tynnin teoksia ei ole käännetty englanniksi. Myöskään SKS:n käännöstietokannasta ei löytynyt englanninkielelle käännettyjä teoksia (http://dbgw.finlit.fi/fili/kaan.php , ainoastaan saksan kielinen…
Jari Tervon Pohjan hovi kertoo miesporukan edestakaisesta taksimatkasta Rovaniemeltä Sodankylään tarkoituksena etsiä kadonnutta lompakkoa. Matkan aikana ryypätään ja kerrotaan tarinoita, jotka ovat kirjassa tärkeämmät kuin itse matka. Parhaiten saat tietoa kirjasta lukemalla sen itse. Lyhyen juoniselosteen löydät Jari Tervoa esittelevältä sivulta http://www.rovaniemi.fi/lapinkirjailijat/tervo.htm ja kirjasta Kotimaisia nykykertojia 1-2 (2003), joka löytyy kirjastosta. Netillä on lukijan arviointi sivulla http://www.vastela.net/paula/tervopoh.htm . Lukuisiin kirja-arvosteluihin voit tutustua kirjastossa. Aikakauslehtiarvosteluja on lehdissä:
Suomen kuvalehti 1992, nro 41, sivu 65
Kaltio 1992, nro 5, sivu 189
Parnasso 1991, nro 6, sivu…
Vanhoja lääkkeitä ei saa syödä. Tämän artikkelin mukaan vanhentuneet antibiootit saattavat vaurioittaa elimistöä, https://yle.fi/aihe/artikkeli/2002/02/21/vanhentuneet-laakkeet-myrkkya
Kysykää neuvoa lähimmästä terveyskeskuksesta tai apteekista. Apteekissakin osataan neuvoa jonkinlaista kotilääkitystä uuden antibiootin saamiseen saakka. Lääkeasioissa ei kirjastoalan asiantuntemus riitä.
Lähimmän apteekin yhteystiedot löydät Apteekki.fi:stä, https://www.apteekki.fi/etusivu.html
Aaro Hellaakosken runo Tuppuran Jussi on julkaistu kokoelmassa Maininki ja vaahtopää (1924). Se on myös ainakin kokoelmissa Runot 1916-1928 (1997) ja Runot (7. p. 1998).
Huonekärpäsellä ei ole varsinaista kotia eikä reviiriä, sillä ei ole tarvetta palata samaan paikkaan, jos sen vaikkapa vie uuteen ympäristöön. Sen koti voi olla siis kaikkialla. Kärpäsiä on kuitenkin monenlaisia, joillakin raato- ja rapakärpäsillä on selkeitä reviirejä, joita ne puolustavat ”koteinaan”.
Lähde: Laaksonen, Juha: Öinen kiitäjä ja muita ötököitä. Sivulla 19: Missä on kärpäsen koti?
Kärpäsnaaraat laskevat valtavasti munia, jotka kuoriutuvat noin vuorokauden kuluttua ja noin kahden viikon sisään kärpäset ovat kehittyneet aikuisiksi. Ilmeisesti itsekseen, ilman hoivaa.
Kärpästen sosiaalisesta käyttäytymisestä tietoa löytyi vähän, mutta jännittäviä löytöjä kärpäsen aivoista ja hermostosta on tehty. Kärpäsen ja…
Muistat aivan oikein. Enid Blytonin Viisikko-sarjaa on julkaistu suomeksi 1950-luvun lopulta 1960-luvun lopulle. (ja uusintapainoksia senkin jäkeen)
L. M. Montgomeryn Anna kirjoja luettiin varmasti myös 1950- ja 1960-luvuilla, vaikka ne kirjoitettiin jo 1900-luvun alussa.
Birgit Th. Sparren Diana-kirjoja lukivat varmaan hieman vanhemmat teini-tytöt.
Saman ajan tyttökirjoja ovat myös Anni Polvan Tiina-kirjat, Rauha S. Virtasen Selja-sarja, Martha Sandwall-Bergströmin Gulla-sarja sekä Helen Wellsin Ursula-kirjat.
Myös Louisa M. Alcottin kirjat ja Helen D. Boylstonin Sisar Helenistä kertova sarja olivat silloin suosiossa. Susan Coolidgen Katy sarja sijoittui koulumaailmaan, samoin Mary Marckin Neljäs luokka…
Nykysuomen etymologisen sanakirjan (Kaisa Häkkinen, 2004) mukaan raukka-sana, liittyy yhteen surkeaa ääntelyä merkitsevän , alkujaan onomatopoeettisen raukua-vebin kanssa. Sanalla on vastineita lähisukukielissämme. Parka on alkujaan tarkoittanut vaateriepua tai kapaloa. Raasu on samoin tarkoittanut kulunutta vaatetta, riepua tai räsyä. Se on laina ruotsin kielestä. Polo taas on polkea-verbin johdos. Suomen sanojen alkuperä -etymologinen sanakirjan (osa 3: R-Ö) reppana liittyy repale-sanaan.
Osalla sanoista on siis yhteys kuluneisiin vaatteisiin, mutta ei kaikilla Sanat eivät muuten näytä liittyvän toisiinsa.
Eino Leinon runoja englanniksi löytyy HelMet-kirjastoista kokoelma Whitsongs vuodelta 1978. Runoa Rauha ei tässä kokolemassa kuitenkaan ole. Muutama Einon Leinon runon englanninnos on myös sävelkokoelmassa Sarmanto Heikki, Syksy ja muita lauluja, Autumn and other finnish songs, 1981.
Muuta suomalaista runoutta englanniksi on kahdessa kokoelmassa:
Thank you for these illusions, poems by Finnish women writers, edited and translated by Anne Fried, 1981. Kokoelmassa on Sirkka Seljan, Eila Kivikkahon, Helvi Juvosen, Mirkka Rekolan ja Eila Pennasen runoja.
How to address the fog, XXV Finnish poems 1978-2002, edited by Anni Sumari, 2005.
Suloa suositettiin nimeksi 1865. Se ilmaisee viehkeyttä ja kauneutta. Kansanvalistusseuran kalenterissa Sulo oli 1883. Suomen almanakassa se on ollut 1929-49 21.8. ja 1908-28 ja uudelleen vuodesta 1950 13.2. Antero tulee kreikkalaisperäisestä nimestä Andreas, joka merkitsee ’miehekäs, rohkea’. Lisää nimistä kirjoissa Vilkuna, Kustaa : Etunimet ja Lempiäinen, Pentti : Suuri etunimikirja.
Metsä vastaa -palvelussa, joka tarjoaa tietopalveluja metsänhoidosta ja -käytöstä, on vastattu tämän alan kysymykseen. http://www.metsavastaa.net/index.cfm?docId=1131
Rahojen keräilyarvon määrittämisessä rahan kunto on ratkaisevan tärkeä seikka.
Vuonna 1930 lyödyn 10 markan kolikon arvo vaihtelee kunnon mukaan 50 sentistä 12 tai 80 euroon. Normaalikäytössä olleen kolikon arvo on todennäköisesti lähempänä 50 senttiä kuin 12 euroa. Suuria hintoja maksetaan vain täysin virheettömistä ja naarmuttomista kolikoista.
Tietolähde:
"Suomen rahat arvohintoineen 2005: keräilijän opas" (Suomen numismaattinen yhdistys, 2004)
