Helsingin yliopistossa on tehty pro gradu -opinnäyte, joka käsittelee ruumisarkun valmistusta:
Kytömäki, Helena.
Viimeinen leposija : tapaustutkimus verhoillun ruumisarkun ja sen valmistuksen muutoksista vuosien 1947-1969 ja 1988-2003 välillä / Helena Kytömäki. Helsinki : Helsingin yliopisto, 2004. - Pro gradu -työ : Helsingin yliopisto, Kotitalous- ja käsityötieteiden laitos, 2004.
Kirkkohallituksen ohjeet arkun mitoista löytyvät Kirkkohallituksen yleiskirjeestä Nro 37/2005 liitteestä A http://www.evl.fi/kkh/y/kirjeet/2005/2005-37.pdf
Eräs puutyön asiantuntija lähetti kaksi linkkiä videoihin, joissa näytetään, miten ruumisarkku valmistetaan. Ensimmäinen niistä koskee käsityönä valmistettavaa, toisessa näyttää olevan kyse koneellisesta…
Måns Gahrton lienee Suomessa tunnetuin Eva ja Adam -sarjastaan. Sitä on ilmestynyt jo 10 osaa, ensimmäinen niistä vuonna 1998. Osat ovat: 1.Eva ja Adam: kertomus koulusta, kavereista ja rakkaudesta, 2.Eva ja Adam. Ollako vai eikö olla - yhdessä, 3.Eva ja Adam. Rakkaat viholliset,
4.Eva ja Adam. Huijareita ja veijareita, 5.Eva ja Adam. Hanget korkeat nietokset, 6.Eva ja Adam. Viimeiset pyjamabileet, 7.Eva ja Adam. Kesäyön painajaisuni, 8.Eva ja Adam. Tanssin tahdissa, 9.Eva ja Adam. Prinssi vai tavallinen sammakko ja 10.Eva ja Adam. Aurinkoa ja risukasoja.
Evasta ja Adamista on ilmestynyt myös kaksi sarjakuva-albumia: Eva ja Adam: suukkoja ja mustasukkaisuutta 2000 ja Eva ja Adam: koviksia ja pehmiksiä 2003.
Ennen Evoja ja Adameita…
Chia on Keski-Amerikasta peräisin oleva kasvi Salvia hispanica (https://fi.wikipedia.org/wiki/Chia_(kasvi)). Englanninkielisen Wikipedian mukaan sana tulee asteekkien kielen ilmaisusta "chian", "öljyinen". Jos ajatellaan, että "chía" on espanjaa, se lausutaan "kia" (englantilaisittain "tsia"). Espanjankielinen Wikipedia tarjoaa myös vaihtoehtoisen nimen chan. Suomalaisittain on varmaan luontevinta puhua "kiasiemenistä".
Heikki Poroila
Viia on kutsumanimi monesta -fia-loppuisesta etunimestä, kuten Sofia, joka tarkoittaa kreikaksi viisasta.
Lähtökohtanimenä on mainittu myös Aadolfiina, Serafiina, Olivia tai Fiia ja Fiina.
Viia nimeä on annettu tasaisesti koko 1900-luvun ajan, 70 kertaa.
lähteet: Riihonen, Eeva: Mikä lapselle nimeksi ja
Nummelin, Juri: Eemu, Ukri, Amelie: 2000 kaunista ja harvinaista etunimeä
Historia-lehden mukaan kyse on käännöslaina venäjän Belorussija-nimityksestä, jota Venäjällä on käytetty 1600-luvulta lähtien.
Mitä valkoisuudella tarkoitetaan, on epäselvää. On arveltu, että se viittaisi asukkaiden vaaleaan ihoon, tai että alue olisi ollut tuntematon ja sellaisena valkoinen läntti kartalla tai siihen, että valkoinen on idässä lännen symboli. Myös maan omakielinen nimi tarkoittaa Valko-Venäjää.
Niina on toisaalta venäläinen hellittelymuoto Annasta toisaalta gruusialaisperäinen nimi, joka pohjautuu Niniven kaupungin kreikkalaiseen nimeen Ninos, assyrian Ninua, Nina.
Läntisessä kristikunnassa Niinaa on pidetty mm. Antonia- ja Christiane -nimisten pyhimysten nimien lyhentymänä. Suomen almanakassa Niina on 26.10.
Itäinen kirkollinen perinne tuntee Christiana Gruusialisen, jota on sanottu "Gruusian valistajattareksi" 330-luvun lopulta. Legendan mukaan hän oli Jerusalemin patriarkan veljentytär, joka 300-luvun vainojen aikana joutui pakenemaan Armeniaan ja sieltä Gruusiaan, jossa evankeliumia ei vielä tunnettu. Hän lienee toiminut siellä yli 30 vuotta. Ortodoksisessa kalenterissa Niinan päivä on 14.1. Päivä viittaa apostolienvertaiseen…
Netta kuuluu 1900-luvun lopulta lähtien yleistyneisiin nimiin. Almanakkaan se pääsi vasta vuonna 2005 ja sai nimipäiväkseen 21.1. Nimikirjoissa Netta mainitaan yleisesti lyhentymänä nimestä Agneta, joka taas perustuu nimeen Agnes. Agnes-nimen merkitys on 'siveä, puhdas'. Nette voi olla lyhentymä myös nimistä A(n)netta, Antonetta, Janette ja Jeannette. Näiden nimien kantanimiä puolestaan ovat Anna ja Johanna, jotka perustuvat heprean kielen 'armoa' merkitsevään sanaan.
Pentti Lempiäisen mukaan Netan voi halutessaan tulkita myös luontoaiheiseksi nimeksi, sillä punapäänarsku-nimisen linnun tieteellinen nimi on Netta rufina.
Lähteitä:
Saarikalle, Anne: Suomalaiset etunimet Aadasta Yrjöön, 2007.
Lempiäinen, Pentti: Suuri etunimikirja, 1999.
Viljami on kutsumamuoto Vilhelmistä ja sen englantilaisesta muunnoksesta William. Muinaissaksan sanoista 'wille' (tahto) ja 'helm' (kypärä) muodostettu Vilhelm merkitsee siis 'lujatahtoista kypäränkantajaa'.
Lähteet:
Pentti Lempiäinen, Suuri etunimikirja
Anne Saarikalle & Johanna Suomalainen, Suomalaiset etunimet Aadasta Yrjöön
Sukunimet / Pirjo Mikkonen, Sirkka Paikkala (Helsingissä : Otava. 2000) –teos kertoo Kanninen-sukunimestä seuraavaa:
Nykyiset sukunimet Kanninen ja Kanniainen saattavat sisältää kahta aivan erilähtöistä ainesta. Kanni on impilahtelainen suku, Kanninen suku paitsi Impilahdella myös Ilomantsissa, Korpiselässä, Tuupovaarassa, Pälkjärvellä, Sortavalassa, Raudussa ja Inkerissä. Karjalaiset ovat ilmeisesti vieneet nimen Pohjois-Suomeen: Kannala on talo Tornionlaaksossa, Kanni esiintyy Simossa, Kanniala on talo Iissä ja Kanniainen suku Oulussa. Lappalaisetkin ovat käyttäneet henkilönnimeä Kanne, jota T.I.Itkonen on verrannut suomalaisten sukunimiin Kanninen ja Kanniainen. Jouko Vahtola on pitänyt Peräpohjolan Kanna-, Kanni-nimiä ortodoksisen…
Eräiden nimikirjojen perusteella nimi Miro on miehen nimi ja on ensimmäisenä nimenä yli 90 prosenttisesti.Ensimmäinen Miro on saanut nimensä 1950 -luvulla, nimi on ollut suosittu 1980 - ja 1990 -luvuilla. Miro -nimen katsotaan voineen lohjeta Mir -tavulla alkavista tai loppuvista slaavilaisista nimistä kuten Miroslav (slaavilainen ruhtinaannimi joka merkitsee rauhaa ja mainetta) tai Vladimir.
Ann M. Martinin The Babysitter's club -sarjassa on ilmestynyt tähän mennessä yhteensä 24 kirjaa. Niistä viimeisin on vuonna 2005 ilmestynyt Lisa ja äitienpäivän yllätys.
Pertti ja Anna Purosen kirjassa ’Näin teen perukirjan itse’ kerrotaan (s. 20):
’Jos vainaja on leski, on liitteeksi otettava myös ensin kuolleen puolison jälkeen laadittu perukirja ja mahdollinen ositus- ja jakokirja, jos ne oli aikanaan otettu huomioon perintöverotusta toimitettaessa.’
Aiemmin kuolleen puolison omaisuus näkyy siis hänen jälkeensä tehdystä perukirjasta.
Tekstissä mainittu ositus- ja jakokirja on lesken ja kuolleen puolison perillisten kesken tehtävä asiakirja omaisuuden jakamisesta.
Lähde: Puronen, Pertti – Puronen, Anna: Näin teen perukirjan itse. 2.p. 2001
Helsingin kaupunginkirjasto on löytänyt vastauksen kysymykseen "Mistä löytyy Suomen pisin maantiesuora ja miten pitkä se on" Helsingin Sanomien Kysy Kirstiltä/Torsti vastaa palstalta 1.10.2006. Tiehallinnon mukaan pisin viivasuora pätkä Suomessa maanteillä sijaitsee valtatiellä kahdeksan, Vaasan tiepiirissä, välillä Kaskinen-Närpiö-Ylimarkku. Tällä tiellä on suora, jonka pituus on melkein 20 kilometriä, tarkemmin 19,365 kilometriä. Tämä suora on kirjaimellisesti viivottimella vedetty. Epävirallisen tiedon mukaan Ii:n suora on 9 kilometriä.
Etunimi Saimi liittyy 1800-luvun kansalliseen heräämiseen Suomessa ja on muunnos nimestä Saima. J.V. Snellman alkoi julkaista Saima -lehteä ja nimi lehdelle tuli maantieteellisestä nimestä Saimaa. Sekä Saima että Saimi etunimi tulivat käyttöön 1800–luvun loppupuolella ja almanakassa nimet ovat olleet vuodesta 1929 lähtien.. Saimi nimeä on annettu lapsille eniten 1900-luvun alusta 1920-luvulle asti.2000-luvulla nimen käyttö on jälleen lisääntynyt.
Tarkemmin tietoja saa esim. kirjoista Saarikalle, Anne, Suomalainen, Johanna: Suomalaiset etunimet Aadasta Yrjöön, Helsinki 2007 ja Lempiäinen, Pentti: Suuri etunimikirja, Porvoo 1999
Pöyliö -sanan etsinnässä käyty läpi erinäisiä kirjastosta löytyviä sanakirjoja ja sanastoja, myös paikannimiä käsitteleviä teoksia. Kuitenkin vasta Pirjo Mikkosen kirjasta Sukunimet (Otava, 2000)löytyi hieman taustaa nimelle. Kirjassa arvellaan, että taustalla voisi olla ruotsin sana böle, joka tarkoittaa asumusta, kylänosaa, uudisasutusta, ulkoniittyä. Kirjan mukaan nimeä tapaa niin talon- kuin sukunimenäkin Kemijärvellä, Rovaniemellä ja Kuusamossa.
Vastauksen löydät nimikirjoista, joita kirjastossa on useita. Niistä ilmenee mm., että tämän raamatullisen nimen merkitys hepreaksi on: "Jahve on armollinen".
(Jahve on Jumalan hepreankielisen nimen suomenkielinen lausumismuoto). Johanna on Johanneksen (naispuolinen) sisarnimi. Sekä Raamattu että kaunokirjallisuus ovat tehneet meillä Johannan tunnetuksi. Nimestä Johanna on useita eri puhuttelumuotoja ja muunoksia.
Lähde: Uusi suomalainen nimikirja
http://www.behindthename.com/nm/j2.html
http://www.behindthename.com/nm/j2.html#john
Lastenkirjojen ja lastenlaulujen mukaan kissa sanoo miau ja koira hau ja sammakko sanoo kvaak, mutta todellisuudessa sammakon ääntely on hieman moniulotteisempaa, aivan kuten kissan ja koirankin: http://www.sammakkolampi.net/sammakkoelaimet/aantely.html
http://www.kevatseuranta.fi/sammakko-rana-temporaria/
http://www.is.fi/kotimaa/art-2000000107725.html
Kyseinen rukous on itse asiassa osa vanhaa virttä, joka nykymuodossa tunnetaan nimellä ”Ilta on tullut, Luojani” (virsi 563). Se on suomennettu ensimmäisen kerran englannista 1860, mutta englantilaista tai yhdysvaltalaista sanoittajaa ei tunneta. Osoitteessa http://evl.fi/virsikirja.nsf/0/651baf4779923fcfc22570c8007bd524?OpenDoc… kerrotaan suomennoksen vaiheista enemmän.
Suoraa saksannosta tuolle suomenkieliselle rukoukselle ei löytynyt – osa sanoistahan on valittu loppusointujen vuoksi, joten suoraan sitä ei pystyisi yhtä sointuvasti saksaksi kääntämäänkään –, mutta hiukan vastaavia iltarukouksia tuntuu olevan saksaksikin. Yksi löytyy esimerkiksi rukouskirjasta Allgemeines Evangelisches Gebetbuch (Fueche-Verlag, 1971) ja alkaa ”In deinem…
Kirjastojen käsikirjastohyllyissä on usein nimikirjoja. Tämä tieto siltä varalta, että olette kiinnostunut tekemään laajemman selvityksen nimestä. Mika-nimi pohjautuu vanhaan heprealaiseen Miikael-nimeen. Raamatun Miikael on on ylin arkkienkeleistä ja nk. viimeisen taistelun voittaja. Nimi Mika on ollut Suomessa hyvin suosittu samoin kuin nimen kansainväliset muodot muissa maissa. Yksi laajimmista suomenkielisistä nimikirjoista on nimeltään Uusi suomalainen nimikirja.
